Jos joku jaksaa lukea ja neuvoa, niin kiitän.
Olen suurin piirtein yli puolen välin opiskeluani. Yliopistoon pääseminen oli työn ja tuskan takana - tälle alalle ei nimittäin kovin helposti pääse, mutta pääsinpähän kuitenkin, oli sellainen lapsuuden haave. Opinnot menneet melko hyvin, joulukuussa pitäisi saada alempi tutkinto, sitten jatkamaan ylempää. Jos jatkan.
Nyt opiskeluaikana olen epätoivoisesti yrittänyt päästä oman alan töihin, osa-aikaiseksi, lähinnä koska tarvitsen kipeästi työkokemusta ja toisekseen, opintotuella ei paljoa elellä. Työnhaku on ollut aivan surkeaa räpellystä. Osaan selvästi kirjoittaa hakemuksia, koska olen päässyt työhaastatteluihin - monet kerrat. Olen mukava ja ulospäinsuuntautunut ihminen, joten en tajua mikä haastatteluissa menee pieleen. Vastailen asiallisesti, yritän olla mahdollisimman kiinnostuneen oloinen jne. Veikkaan että se jää työkokemuksen puuttumisesta kiinni. Tai enkä minä tiedä. Alkaa jo tuntua siltä että olen loppujen lopuksi että olen aivan kaamea ihminen, eikä kukaan halua palkata minua. Itseluottamus on jo pohjalukemissa.
Olin hyvin lyhyen aikaa oman alan töissä viime vuonna. Elämäni hirvein kokemus, pomo ilmeisesti kuvitteli että olen jo täysin oppinut (kyllä, 2. vuoden opiskelija = ammattilainen), eikä viitsinyt perehdyttää millään lailla (joka duunissa, jossa olen ikinä ollut - yksinkertaisimmissakin hommissa, on ollut ainakin 2vko-1kk perehdytysjakso), suuttui jos kysyin. Sitten lakkasin kysymästä ja lopulta tein kaiken pieleen, hirveää huutoa. Aloimme pomon kanssa vihata toisiamme ja sitten läksin menemään.
Sekin vaihtoehto on, että paikoissa joihin olen hakenut, on soitettu ko. pomolle ja tiedän varmaksi ettei tuo natsi minulle ainakaan suosituksia anna, joten onkohan tuon vuoksi jäänyt duuni saamatta - menipä haastattelu miten hyvin tahansa. Varmuuden vuoksi poistin merkinnän cv:stä. Nyt minulla ei siis ole mitään alan kokemusta kun haen työpaikkaa.
Olen oikeasti miettinyt, että lopettaisin koulun kesken ja hakisin vaikka kaupan kassalle tai ihan mihin hommiin tahansa. Lähipiiri onkin jo leimannut minut hulluksi, kuka nyt lopettaa kesken koulun, johon murto-osa pääsee. Läheisiltä ei siis oikein neuvoa heru. Mutta koko ala on alkanut suorastaan ahdistamaan. Ja jos en saa opiskeluaikana oman alan hommia, kuten about 99% opiskelukavereistani on onnistunut saamaan, niin kuka palkkaa minut valmistumisen jälkeen? Alani ei todellakaan ole kuuluisa käytännönläheisistä opetusmetodeista, joten opiskeluaikainen työkokemus ratkaisee aika paljon. Onko ihan oikeasti järkeä jatkaa opiskelua siksi, että pääsee valmistumaan työttömäksi ja käydä koulua vähän niinkuin huvin vuoksi? Vai pitäisikö hammasta purren jatkaa työnhakua ja toivoa parasta. Myös muihin hommiin olen hakenut, ei ole vielä kuulunut tosin mitään. Lukuvuosi alkaa pian ja suorastaan ajatuskin tenttikirjoihin tarttumisesta oksettaa, kun kysyy vaan itseltään että mitä järkeä.
Suomi24:en tuntien asialliset vastaukset saattaa olla hyvinkin kiven alla, mutta jos joku vaan osaa neuvoa/kertoa kokemuksia niin aivan loistavaa.
Olen suurin piirtein yli puolen välin opiskeluani. Yliopistoon pääseminen oli työn ja tuskan takana - tälle alalle ei nimittäin kovin helposti pääse, mutta pääsinpähän kuitenkin, oli sellainen lapsuuden haave. Opinnot menneet melko hyvin, joulukuussa pitäisi saada alempi tutkinto, sitten jatkamaan ylempää. Jos jatkan.
Nyt opiskeluaikana olen epätoivoisesti yrittänyt päästä oman alan töihin, osa-aikaiseksi, lähinnä koska tarvitsen kipeästi työkokemusta ja toisekseen, opintotuella ei paljoa elellä. Työnhaku on ollut aivan surkeaa räpellystä. Osaan selvästi kirjoittaa hakemuksia, koska olen päässyt työhaastatteluihin - monet kerrat. Olen mukava ja ulospäinsuuntautunut ihminen, joten en tajua mikä haastatteluissa menee pieleen. Vastailen asiallisesti, yritän olla mahdollisimman kiinnostuneen oloinen jne. Veikkaan että se jää työkokemuksen puuttumisesta kiinni. Tai enkä minä tiedä. Alkaa jo tuntua siltä että olen loppujen lopuksi että olen aivan kaamea ihminen, eikä kukaan halua palkata minua. Itseluottamus on jo pohjalukemissa.
Olin hyvin lyhyen aikaa oman alan töissä viime vuonna. Elämäni hirvein kokemus, pomo ilmeisesti kuvitteli että olen jo täysin oppinut (kyllä, 2. vuoden opiskelija = ammattilainen), eikä viitsinyt perehdyttää millään lailla (joka duunissa, jossa olen ikinä ollut - yksinkertaisimmissakin hommissa, on ollut ainakin 2vko-1kk perehdytysjakso), suuttui jos kysyin. Sitten lakkasin kysymästä ja lopulta tein kaiken pieleen, hirveää huutoa. Aloimme pomon kanssa vihata toisiamme ja sitten läksin menemään.
Sekin vaihtoehto on, että paikoissa joihin olen hakenut, on soitettu ko. pomolle ja tiedän varmaksi ettei tuo natsi minulle ainakaan suosituksia anna, joten onkohan tuon vuoksi jäänyt duuni saamatta - menipä haastattelu miten hyvin tahansa. Varmuuden vuoksi poistin merkinnän cv:stä. Nyt minulla ei siis ole mitään alan kokemusta kun haen työpaikkaa.
Olen oikeasti miettinyt, että lopettaisin koulun kesken ja hakisin vaikka kaupan kassalle tai ihan mihin hommiin tahansa. Lähipiiri onkin jo leimannut minut hulluksi, kuka nyt lopettaa kesken koulun, johon murto-osa pääsee. Läheisiltä ei siis oikein neuvoa heru. Mutta koko ala on alkanut suorastaan ahdistamaan. Ja jos en saa opiskeluaikana oman alan hommia, kuten about 99% opiskelukavereistani on onnistunut saamaan, niin kuka palkkaa minut valmistumisen jälkeen? Alani ei todellakaan ole kuuluisa käytännönläheisistä opetusmetodeista, joten opiskeluaikainen työkokemus ratkaisee aika paljon. Onko ihan oikeasti järkeä jatkaa opiskelua siksi, että pääsee valmistumaan työttömäksi ja käydä koulua vähän niinkuin huvin vuoksi? Vai pitäisikö hammasta purren jatkaa työnhakua ja toivoa parasta. Myös muihin hommiin olen hakenut, ei ole vielä kuulunut tosin mitään. Lukuvuosi alkaa pian ja suorastaan ajatuskin tenttikirjoihin tarttumisesta oksettaa, kun kysyy vaan itseltään että mitä järkeä.
Suomi24:en tuntien asialliset vastaukset saattaa olla hyvinkin kiven alla, mutta jos joku vaan osaa neuvoa/kertoa kokemuksia niin aivan loistavaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mun mielestä sun kannattaisi jatkaa opiskelua ja yrittää löytää siihen taas uudestaan se motivaatio. Jos kerran sinne yliopistoon pääseminenkin oli työn takana niin miksi luovuttaisit helpolla. Tätä nykyä monet opiskelee vaikka kuinka paljon, silloinkin kun lähipiiri ihmettelee et onko siitä mitään hyötyä. Nyt on varmaan monella alalla huonot ajat, mutta jospa se siitä kirkastuu. On tosi hienoa jos olet kuitenkin löytänyt unelman, jota kohti pyrkiä! Harvoilla on sellaista...
En usko että olet mitenkään kaamea ihminen ja jos olet päässyt haastatteluihin niin se tosiaan on hyvä merkki. Itse olen miettinyt monesti samaa, että en osaa haastattelussa sitten vakuuttaa valitsijoita. Ehkäpä tälle sunkin alalle on paljon hakijoita ja jos on kyse yhdestä työpaikasta vaikka jota haet, niin onhan se hankalaa. Vaatii ns. onnenpotkua tulla valituksi. Ja voihan sen ajatella niinkin että jos on haastattelussa ollut oma itsensä ja ei tule valituksi, niin se työpaikka ei olisi sopinutkaan sulle. Itse ainakin haluaisin sellaiseen työpaikkaa, johon todella sovellun.
Ja voisitko sitten opiskelun oheen löytää jotain alaa sivuavaa osa-aikatyötä? Tai sitten just ihan jotain perushommaa kaupan kassa tai jotain. Ehkä siitä saisit samalla lisää motivaatiota opiskeluun, kun ei se kaupan kassakaan mitään herkkua ole. Ja itse ainakin toivon, että työnantajat arvostaisivat työkokemusta olipa se miltä alalta vaan. Sekin varmaan riippuu niin paljon työnantajasta.
Hei, kuulostaa tutulta.
Aluksi en saanut harjoittelupaikkaa (oman alan harjoittelujaksot).
Pääsin haastatteluihin. En tullut valituksi.
Sitten, kun kesälomat alkoivat, sain opettajaltani vinkin parista paikasta jotka halusivat harjoittelijoita eivätkä olleet saaneet.
Lähetin cv:n kahteen paikkaan ja jo ensimmäinen paikka tärppäsi, jouduin perumaan toisen haastattelun. Harjoittelujakso meni sit ihan ok.
Laita se edellinen työpaikkasi CV:hen reilusti näkyviin. Siten sulla on todistettavasti kokemusta. Kaikki eivät vaivaudu soittamaan ed. työnantajalle.
Ja eikös se ole laitonta antaa huonoa arviointia työntekijästä. Sitähän ei saa kirjoittaa edes arvosteluksi, jos työntekijä ei halua. Jotkut epämiellyttävät pomot ovat jopa tiedossa muissa yrityksissä (tyyliin: se on se v-mäinen pomo joka haukkuu aina kaikki).
Kouluilla on tämä rekrytointikanava, sieltä löytyy harjoittelupaikkoja. Joissakin on kyllä tosi huono palkka. Jotkut tarjosivat jopa pelkkää lounasetua vaikka olisi pitänyt tehdä yritykselle vaikka mitä, vaatimukset olivat kovat! En huolinut näitä 3 eri tarjousta.
Työllistyminen:
Olen saanut 4 kk aikana työkkärin mol cv- järjestelmän kautta:
-> 4 työhaastattelukutsua ja olin 4 haastattelussa lisäksi
-> 1 puhelimessa tehdyn työtarjouksen hylkäsin, koska oli vain lyhyt projekti.
Ensimmäisen aloittamani työn lopetin koeaikana, koska työympäristö oli epäterveellinen, sit CV takaisin nettiin -->> tuloksena toinen työtarjous joka poiki taas vakituisen työpaikan.
Mol.fi /CV-netti. ->>sinne voi jättää esittelyn itsestä anonyyminä.
Yhteydenotto on sähköpostilla/puhelimella.
Suomessa on tapahtunut koulutuksen osalta selvää ylilyöntiä. Siitä huolimatta suosittelen, että jatkat opintojasi, jos ne johtavat sellaiselle alalle, joka kiinnostaa. Opintojen ohessa voisit yrittää päästä vaikkapa kaupan kassalle töihin. Jos ne tuntuisivat oikealle vaihtoehdolle, voisit halutessasi lopettaa opiskelun.
Ei ole pitkääkään aikaa siitä, kun puhuttiin suuresta työvoimapulasta. Itse en tähän usko, mutta uskon siihen, että kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle, koulutetuille nuorille tulee enemmän mahdollisuuksia nimenomaan koulutustaan vastaaviin töihin. Jos eläkeikää nostetaan rutkasti, niin sitten tilanne on luonnollisesti toinen.
Opiskelun- ja työniloa :)
Tässä onkin jo ollut hyviä neuvoja ja antaisin vielä yhden: Jos on mitenkään mahdollista, niin vaihto-opiskelu, jokin (simppeli) työ tai harjoittelu ulkomailla on hyvä lisä ansioluetteloon. Paikkoja voi löytää netistä tai yliopistolta ja eri foorumeillakin on tietoa ja muiden ulkomailla olleiden kokemuksia. Jo ihan muutaman kuukauden pituinen oleskelu jossain Suomen rajojen ulkopuolella voi antaa lisää motivaatiota, itsevarmuutta ja kielitaitoa, vaikka tekisikin jotain asiakaspalveluhommaa tai muuta vastaavaa. Kannattaa ainakin harkita.
Moikka,
valitettavasti en voi vastata yhtä positiivisesti kuin aikaisemmat kirjoittajat. Olen itse valmistunut valtiotieteellisestä tiedekunnasta jo muutamia vuosia sitten, mutta oman alan työpaikkaa tai edes harjoittelupaikkaa en ole vielä koskaan saanut. Minulla on runsaasti kielitaitoa ja omaa alaa tukevaa työkokemusta, erittäin runsaasti ulkomaankokemusta, sekä toinenkin korkeakoulututkinto - jonka viimeistään luulisi tekevän minusta aivan poikkeuksellisen hyvän hakijan - mutta en vaan saa koulutusta vastaavaa tehtävää, koska alalle koulutetaan yksinkertaisesti aivan liikaa väkeä.
Jälkeenpäin opintoihin käytetty vuosien hukkainvestointi harmittaa, erityisesti kun epäilys alan työtilanteesta alkoi kalvaa jo opintojen aikana.
Siispä minä suosittelen
A) hakeutumaan OMAN alan työharjoitteluun - ja mielummin jopa useampaan harjoitteluun. Vain työkokemuksella voit valmistumisesi jälkeen saada oman alan työtä.
B) Järjestötoiminta ja muu co-currilar -aktiviteetti voi myös tuoda lisäarvoa CV:hen. mutta ei samassa määrin kuin oikea palkkatyö.
C) Lämpimin suositukseni on pitää muutama välivuosi opinnoista ja mennä ihan oikeisiin töihin. Ei mihinkään kaupan kassalle vaan aseta tavoitteesi korkeammalle. Tarkkaile, mitä suomalaisessa työelämässä oikeasti arvostetaan ja mitä taitoja tarvitaan. Ainakin omassa opinahjossani koulutuksen tavoite oli kokonaan unohdettu ja luennoitsijat luennoivat vain refereettiia omasta (nolla)tutkimuksestaan. Ei siis liene mikään ihme, ettei alan koulutuksella tunnu olevan juuri mitään arvoa kenellekään. Suurin osa "koulutusta vastaaviin" töihin päässeistä tekee apurahalla oman alan väitöskirjaa ja varmaankin pitää juuri näitä samoja täysin turhia luennoita uudelle sukupolvelle pölvästejä jotka ko. alan erehtyivät valitsemaan.
Työelämässä voit vielä havaita taitoja joilla voit hyvissä ajoin korjata tutkintosi suunnan (pääaineen vaihtaminen tai kokonaan uusi sivuaine). Itse jouduin kouluttautumaan kokonaan uudelleen kun työelämän todellisuus aukeni vasta valmistumiseni jälkeen.
Lisäksi kannattaa huomioida että jos työnantajat voivat kilpailuttaa alan kovatasoisetkin harjoittelijat, se kielii heikosta työtilanteesata tulevaisuudessa. Lisäksi opiskelijoilla on tapana useinkin suurennella tehtäviään ja toimenkuviaan. Itse kuvittelin opiskeluaikana muiden saavutukset paljon todellisuutta paremmiksi.
Nykyisessä työpaikassani maisterin tutkinota vierroksutaan. Mielestäni nykyään onkin hyvin tavallista ihmetellä kuka hommat oikein tekee jos kaikista koulutetaan maistereita... En suinkaa halua väittää maisterin tutkintoa turhaksi, mutta kehottaisin suuntaamaan sen kriittisen analyysin, jota yliopisto itse niin taidokkaasti opettaa, itse yliopistoon, opetukseen ja tutkinnon kykyyyn taata sitä vastaavaa työtä.
Lisäsin vielä, että se kandintutkinto kannattaa kuitenkin tehdä loppuun.