Kesällä mä sain pakit mun poikaystävältä ja se oli hirveää. Muhun sattu aivan hirveesti eikä mulla ollut kavereita joille puhua. Ei mulla oo vieläkään mutta yritän jaksaa vain vaikka tuntuu että kuolen kun aamulla nousen sängystä. Mä olin ennen ajatellut että jokaista ihmistä joka viiltelee pitää auttaa mutta kun se tuli omalle kohdalle niin ei tienkään osaa auttaa itseään. Mä kävin kuoleman portilla ihmisen takia jota rakastan enemmän kuin mitään muuta. Mä rupesin viiltelemään. Musta tuntu ettei millään oo välii, niin kyllä onkin..Mä en tiedä mitä mun silloin olis pitänyt tehdä että olisin parantunut nyt mulla on kuitenkin jaloissa,käsissä ja melkein joka paikassa.. Muhun sattuu kun ajattelen meidän yhteisiä hetkiä. Kun joku etes lausuu hänen nimensä niin saan kyyneleen silmään. Rakastan kai liikaa mutta silti vihaan häntä.. Olen rikki niin sisältä että ulkoa..
Miks teit niin..
Eksynyt Enkeli
1688
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ei yhden miehen takia kannata elämäänsä lopettaa tai viillellä itseään.ota itseäsi niskasta kiinni ja jatka normaalia elämää löydät vielä uuden miehen ja unohdat sen vanhasi!