minä olen joskus ollut hieman höpsö ja tehnyt vääriä asioita? Tarinani: Useita vuosia sitten seurustelin pojan kanssa, tunsin etten rakastanut kumppaniani vaan olin rakastunut tapaamaani nuoreen mieheen. Tuli kaikenlaista sotkua (aiheutin pettämistä olin surkeanakuitenkin) ja en enää koskaan lähde moiseen soppaan..
Mutta, tunteeni elivät jollain tasolla vaikka niitä yritin tappaakkin, mutta annoin uuden mahdollisuuden suhteelleni ja siloiselle miehelleni ja meillä meni tosi hyvin..Sitten kyllästyin totaalisesti ja aloin tajuta etten voi mennä koskaan naimisiin miehen kanssa. Noh, aloin taas kaipailemaan tätä yhtä miestä (jota siis tapailin pari vuotta aiemmin ja jonka kanssa petin miesystävääni) ja pistin hänen voimallaan suhteeni poikki. Arvata saattaa että panokset olivat mun puoleltani kovat. Olin niin rakastunut! Uusi Mies puolestaan oli vain yksinäinen eikä ollut koskaan ollutkaan rakastunut muhun/eikä rakastunut muhun missään vaiheessa, ja se oli minulle lähes kuolettava opetus! Sen suhteen lopussa kerkesin tietysti vielä rakastua kolmanteen mieheen kun oma veteli viimeisiään..
Oikeastaan vasta ttä tekstiä kirjoittaessani tajuan millainen ihminen olen ollut, rakastun aina uuteen mieheen vaikka olen niin itsenäistä naista että,,plaa plaa. En silti syytä itseäni kaikesta koska olin kaikissa suhteissa täysillä silloin kun olin niissä ja tarinan ekan miehen pettäminen johtui osaltaan tai kokonaan hänen aikaisemmasta pettämisestään josta en päässyt yli..eikä hän sitä oikeasti aidosti kokaan pyytänytkään anteeksi. Mutta voin vain sanoa varoituksen sanan että en minäkään vielä tänäkään päivänä ymmärrä, miksi rakastuin aina suhteessa ollessani jo uuteen mieheen..? Kenenköhän syy se oli vai olenko niin läheisriippuvainen etten osaa olla yksin ja etsin aina jonkun intohimon ja rakkauden kohteen jota palvon etäisesti mutta tulisesti...ehkä vastauksia löytyy isäsuhteestani. En tunne olevani turvassa jos mies haikailee muita naisia tai ei huomioi minua.
Sen vielä sanon että se syyllisyyden määrä on todella suuri myöhemmin jos lähdet pettämään ja sähläät asiat tod. sotkuun..Samoin se pettymyksen määrä jos uusi ei rakastakaan sinua kuin sinä häntä. En tiedä ymmärtääkö tätä tekstiä kukaan järkevä ihminen mutta elämä on heitellyt minua näin. Nyt olen vihdoin yksin... taas rakastuneena.. voi voi.. :( noh, nyt olen sentään yksin tällä kertaa..tiedä sit..?
Mutta, tunteeni elivät jollain tasolla vaikka niitä yritin tappaakkin, mutta annoin uuden mahdollisuuden suhteelleni ja siloiselle miehelleni ja meillä meni tosi hyvin..Sitten kyllästyin totaalisesti ja aloin tajuta etten voi mennä koskaan naimisiin miehen kanssa. Noh, aloin taas kaipailemaan tätä yhtä miestä (jota siis tapailin pari vuotta aiemmin ja jonka kanssa petin miesystävääni) ja pistin hänen voimallaan suhteeni poikki. Arvata saattaa että panokset olivat mun puoleltani kovat. Olin niin rakastunut! Uusi Mies puolestaan oli vain yksinäinen eikä ollut koskaan ollutkaan rakastunut muhun/eikä rakastunut muhun missään vaiheessa, ja se oli minulle lähes kuolettava opetus! Sen suhteen lopussa kerkesin tietysti vielä rakastua kolmanteen mieheen kun oma veteli viimeisiään..
Oikeastaan vasta ttä tekstiä kirjoittaessani tajuan millainen ihminen olen ollut, rakastun aina uuteen mieheen vaikka olen niin itsenäistä naista että,,plaa plaa. En silti syytä itseäni kaikesta koska olin kaikissa suhteissa täysillä silloin kun olin niissä ja tarinan ekan miehen pettäminen johtui osaltaan tai kokonaan hänen aikaisemmasta pettämisestään josta en päässyt yli..eikä hän sitä oikeasti aidosti kokaan pyytänytkään anteeksi. Mutta voin vain sanoa varoituksen sanan että en minäkään vielä tänäkään päivänä ymmärrä, miksi rakastuin aina suhteessa ollessani jo uuteen mieheen..? Kenenköhän syy se oli vai olenko niin läheisriippuvainen etten osaa olla yksin ja etsin aina jonkun intohimon ja rakkauden kohteen jota palvon etäisesti mutta tulisesti...ehkä vastauksia löytyy isäsuhteestani. En tunne olevani turvassa jos mies haikailee muita naisia tai ei huomioi minua.
Sen vielä sanon että se syyllisyyden määrä on todella suuri myöhemmin jos lähdet pettämään ja sähläät asiat tod. sotkuun..Samoin se pettymyksen määrä jos uusi ei rakastakaan sinua kuin sinä häntä. En tiedä ymmärtääkö tätä tekstiä kukaan järkevä ihminen mutta elämä on heitellyt minua näin. Nyt olen vihdoin yksin... taas rakastuneena.. voi voi.. :( noh, nyt olen sentään yksin tällä kertaa..tiedä sit..?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla hieman erilainen tarina,mutta kuitenkin samanlainen...Olin hyvin pitkään parisuhteessa, jossa olin, no aikaajoin onnellinen...tiesin kuitenkin koko ajan haluavani jotain muuta ja kuvat sinkkuelämästä pyörivät mielessäni...Petin miestäni,jonka jälkeen melko pian laitoinkin suhteen poikki...Tämän jälkeen aattelin vihdoin alkaa viettää ihanaa sinkkuelämää,mutta kuinkas kävikään...kokoajan kuitenkin etin itselleni sitä uutta kumppania..Tarrauduin joihinkin täysin järjettömiin tapauksiin rakkauden kaipuussani..no eihän siitä mitään tullut..pelkkää itkua,kun huomasin,että ei sitä ihanaa oikeaa löydy ei millään...taidan minäkin jollain tasolla olla läheisriippuvainen..tiedä häntä...
Tein päätöksen n. kuukausi sitten ja lopetin huonon tapailusuhteen,johon olin antanut kaikkeni, mitään kuitenkaan saamatta..Se otti koville! Vannotin,nyt olevani yksin jonkin aikaa,jotta oppisin tuntemaan itseni paremmin,enkä aina tarrautuisi vain muihin..Sitten se tapahtui taas...Nyt olen taas korviani myöten ihastunut ja kuitenkin pelkään,ettei tästäkään mitään tule..ei oo helppo elämä,ei...tsemppiä sulle!
Oli mielenkiintoista luettavaa.
Toivotan hiukan erilaista onnea nyt tälle uusimmalle rakkaudellesi. Jospas se taas opettaa sulle jotakin, niin itsestäsi kuin siitä toisestakin ihmisestä.
:)