Kun etelän ihmiselle vaelluskausi hiljaa hiiviskelee vastaan, vaihtaen kaukaiset ja kuumat kivirannat ja kaupunkien valot hiljaisuuteen ja yksinäisyyteen, niin on hyvä muistaa eräs tarina.
Tarina
Erään keskisuuren yrityksen toimitusjohtaja oli kovan luokan neuvottelija ja raudanlujana ja määrätietoisena johtajana tunnustettu mies. Hän oli visionääri. Muutama vuosi sitten satuin oudon mutkan kautta samaan poppooseen kuin hän, kun nimeltä mainitsemattomassa erämaassa olimme tekemässä pientä lenkkiä. Kahden vuorokauden kuluttua tämä suulas johtaja, joka jatkuvasti kyseenalaisti naisoppaan johtamistaidot ja päätökset, hiljeni. Huomasin hänen tuijottavan jonnekin. Kun saavuimme joen ylityspaikalle, niin tämä yritysjohtaja istahti maahan, kietoutui polviinsa ja purskahti itkuun. Kahdeksan ihmistä tuijotti näkyä suu auki. Mies istui siinä ja parkui, että hän ei jaksa enää, että hän kaatuu virtaan ja hän kuolee.
Kannoin hänet ylitse. Vettä oli kolmekymmentä senttiä särkkien välissä.
Tarina
Erään keskisuuren yrityksen toimitusjohtaja oli kovan luokan neuvottelija ja raudanlujana ja määrätietoisena johtajana tunnustettu mies. Hän oli visionääri. Muutama vuosi sitten satuin oudon mutkan kautta samaan poppooseen kuin hän, kun nimeltä mainitsemattomassa erämaassa olimme tekemässä pientä lenkkiä. Kahden vuorokauden kuluttua tämä suulas johtaja, joka jatkuvasti kyseenalaisti naisoppaan johtamistaidot ja päätökset, hiljeni. Huomasin hänen tuijottavan jonnekin. Kun saavuimme joen ylityspaikalle, niin tämä yritysjohtaja istahti maahan, kietoutui polviinsa ja purskahti itkuun. Kahdeksan ihmistä tuijotti näkyä suu auki. Mies istui siinä ja parkui, että hän ei jaksa enää, että hän kaatuu virtaan ja hän kuolee.
Kannoin hänet ylitse. Vettä oli kolmekymmentä senttiä särkkien välissä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kysymys siis ei ole Ilkka W:stä.
(naurua)
.
se on hirveää katsottavaa
.
Mulle on samantekevää millä termillä tällaisia ihmisiä kutsutaan. On aivan käsittämätöntä, että jotkut ihmiset eivät tunne itseään tuon vertaa vaan heittäytyvät kokemuspiiristään ulos toisten riesoiksi, lähes uhaksi turvallisuudelle. Mitä keinoja firikan järjestämällä naisoppaalla olisi ollut tällaisten tapausten hoitoon muuta kuin soittaa paikalle kopteri? Eipä juuri mitään.
Mutta ehkä huvittavinta tässä kaikessa on se, että tämä kyseinen herra oli jälleen oma vahva itsensä ja näytti kieltävän kaiken tapahtuneen, kun tulimme takaisin ihmisten ilmoille. Kaikenlaista mä olen nähnyt, mutta tämä oli ehkä opetukseltaan karuin, vaikka kukaan ei loukkaantunutkaan.