Monivuotinen kaukorakkauteni ilmoitti yllättäen kyllästyneensä odottamaan mua vuosi toisensa jälkeen ja lopetti suhteen.
Opiskelu on kuitenkin edelleen elämässäni ensimmäisellä sijalla, joten yhteen muuttamista tai naimisiin menoa en voi vielä vuoteen ajatellakaan.
Olen yrittänyt sopeutua tilanteeseen, mutta en ole valmis luopumaan hänestä. Kyllä hänkin kertoi, että toista naista ei ole, ja että hänellä on edelleen vahvoja tunteita minua kohtaan.
Olen viikonloppuna menossa keskustelemaan asiat selviksi ja noutamaan hänen luonaan olevat tavarani ja päätin vielä kerran yrittää.
Kertokaa miehet, millainen lähestyminen teihin puree? Näytänkö avoimesti suruni suhteen päättymisen takia vai pynttäydynkö parhaimpiini, meikkaan huolellisesti, avaan pari ylimääräistä paidan nappia ja teeskentelen välinpitämätöntä, anelenko itkien ja epätoivoisena häntä vielä jatkamaan kanssani?
Suhde varmaan jatkuisi edelleen, jos voisin luvata, että opinnot saavat jäädä ja juhannuksena mennään naimisiin. Opiskeluni onkin se ainoa asia, josta minun on pidettävä kiinni, sillä opiskeltuani vanhempieni tuella lähes 7 vuotta unelma-ammattiini, en voi jättää kaikkea, nyt kun vain 1 vuosi on jäljellä.
Ex:ni ei ole niin itsekäs paskiainen, kuin mitä voisi kuvitella tämän purkauksen perusteella. Minä olen luvannut lopettaa opiskelun jo 3 vuotta sitten, mutta halusinkin jatkaa ja tein päätöksen hänen tietämättään. Naimisiinmenoa on siis venytetty jo 3 vuotta ja nyt hänelle näköjään riitti.
Opiskelu on kuitenkin edelleen elämässäni ensimmäisellä sijalla, joten yhteen muuttamista tai naimisiin menoa en voi vielä vuoteen ajatellakaan.
Olen yrittänyt sopeutua tilanteeseen, mutta en ole valmis luopumaan hänestä. Kyllä hänkin kertoi, että toista naista ei ole, ja että hänellä on edelleen vahvoja tunteita minua kohtaan.
Olen viikonloppuna menossa keskustelemaan asiat selviksi ja noutamaan hänen luonaan olevat tavarani ja päätin vielä kerran yrittää.
Kertokaa miehet, millainen lähestyminen teihin puree? Näytänkö avoimesti suruni suhteen päättymisen takia vai pynttäydynkö parhaimpiini, meikkaan huolellisesti, avaan pari ylimääräistä paidan nappia ja teeskentelen välinpitämätöntä, anelenko itkien ja epätoivoisena häntä vielä jatkamaan kanssani?
Suhde varmaan jatkuisi edelleen, jos voisin luvata, että opinnot saavat jäädä ja juhannuksena mennään naimisiin. Opiskeluni onkin se ainoa asia, josta minun on pidettävä kiinni, sillä opiskeltuani vanhempieni tuella lähes 7 vuotta unelma-ammattiini, en voi jättää kaikkea, nyt kun vain 1 vuosi on jäljellä.
Ex:ni ei ole niin itsekäs paskiainen, kuin mitä voisi kuvitella tämän purkauksen perusteella. Minä olen luvannut lopettaa opiskelun jo 3 vuotta sitten, mutta halusinkin jatkaa ja tein päätöksen hänen tietämättään. Naimisiinmenoa on siis venytetty jo 3 vuotta ja nyt hänelle näköjään riitti.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sinun täytyy kysyä itseltäsi oikea kysymys. Haluatko keksiä sopivan valheen, jolla saat miehen jatkamaan kanssasi? Vai haluatko kertoa miehellesi totuuden silläkin uhalla, että hän ei halua enää suhdetta?
Olet jo kertaalleen huijannut miehesi jatkamaan kanssasi. Haluatko vielä jatkaa valehtelua?
sanoisin, että älä vaan teeskentele välinpitämätöntä, miehet eivät putkiaivoina käsitä "asian syvempää merkitystä alitajuisesti".
Mutta älä vaan tee sellaista uhrausta, että lopettaisit opiskelun miehen takia, varsinkin noin loppusuoralla. Jos se sua oikeasti rakastaa, kyllä se yhden vuoden vielä kestää.
1.jatka opiskelua
2.jätä kaukorakkaus(tai hän taisi jo sen tehdä)
Koska:opiskelu ja sitä tietä ammatti ovat niin tärkeitä asioita,että jos jätät kesken,se kaihertaa liittoanne lopun elämää.
Miehenä voisin sanoa,että kun lopettamispäätös on tehty,suhdetta tuskin seksillä ja oluella enää pelasteta,vaikkakin exäni kokeili sitäkin.
Taidan kuullostaa hiukan itsekkäältä, mutta tahtoisin kyllä molemmat, ammatin ja miehen.
Hemmetti, että mua harmittaa! Ensimmäinen ajatus oli kyllä, että hän vain koettelee ja testaa, miten sitoutunut olen häneen. Nyt puhelin ei ole soinut muutamaan päivään, joten alan uskoa hänen olleenkin tosissaan.
Epäilen kyllä, että ilman kyyneleitä en ensi viikonlopun yli selviä. Jos en itke suhteen päättymisen takia, niin sitten siitä kiukusta, että iso mies ei ymmärrä!
Parkuvaa tai kiukuttelevaa akkaa ei kestä kukaan, joten unohda ne. Hermoilematta, riittävästi seksiä ja asiallisesti niin voi onnistua.
Muuten miksi ette voisi mennä syksyllä naimisiin? Ehkäisy ensi kesään asti ja ehtisit valmistua ja saada työpaikan ennen kuin eka lapsi on tulossa.
Asun, työskentelen ja opiskelen Helsingissä. Valmistumisen kannalta tärkeät harjoittelupaikat ovat täällä. Hän asuu oman työnsä takia Keski-Euroopassa.
Vanhanaikaisen kasvatuksen saaneina me molemmat silloin aikanaan yhdessä päätimme, että kaukoseurustelu ja kaukokihlaus vielä ovat OK, mutta naimisiin mennään sitten, kun voidaan todella asua yhdessä. Yhdessä asuminen ilman naimisiin menoa ei muutenkaan olisi mahdollista, sillä hän asuu vuokralla erään kristillisen yhdistyksen talossa, jossa ei "susipareja" hyväksytä. Kummallakaan meistä ei ole sellaista vakaumusta, joka kieltäisi yhdessä asumisen, mutta niin upeaa asuntoa siihen hintaan ei varmaan toista löydy.
Onneksi Brysseliin on suht. edullisia lentoja, joten olemme voineet tavata vähintään kerran kuukaudessa.