Mikä saa miehen pettämään raskaana olevaa vaimoaan? Nainenhan ei koskaan ole niin haavoittuvainen ja riippuvainen miehestään kuin ollessaan raskaana ja juuri silloin nainen tarvitsee eniten miehensä rakkautta ja tukea. Miten mies voi kohdella niin julmasti naista, joka odottaa hänen lastaan? Kuinka nainen, joka on tullut petetyksi raskaana ollessaan ja saanut mieheltään paskat silmilleen juuri silloin kuin on miestään eniten tarvinnut, voi koskaan unohtaa tuollaista tekoa ja enää milloinkaan kunnioittaa miestään? Ja silti tämä ilmiö tuntuu olevan pelottavan yleinen. Valtava joukko miehiä, joiden vaimo on raskaana, pettävät kylmäverisesti ja törkeästi. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että vaimon raskaus ja paisunut olemus ovat ihan hyväksyttäviä syitä pettämiselle. Herää kysymys, ovatko he edes miehiä vai keskenkasvuisia poikia?
Tuntuu äärettömän pahalta sekin, että miten naiset voivat olla niin epälojaaleja toisilleen, että tieten tahtoen alkavat olemaan ukkomiehen kanssa, jonka puoliso on raskaana. Jotain äärettömän julmaa siinäkin on.
Kirjoitan tätä siksi, että hiljattain sain kuulla odottavasta äidistä, joka oli tullut petetyksi ja riistänyt siksi hengen itseltään. Vaikka kyseessä oli vain puolituttu, niin alkoi itkettämään, kun kuuli tapauksesta. Siksi kysyn koko ajan itseltäni, että miten ihmiset voivat olla niin julmia ja raukkamaisia toisiaan kohtaan? Eikö mikään ole enää pyhää? Miksi sitä ihmistä, jonka tulisi olla se kaikkein läheisin ja tärkein, voidaan loukata noin törkeällä tavalla? Mikä ihmisiä oikein nykyään riivaa?
Ja sinulle, Krista, jää hyvästi. Toivottavasti olet nyt paremmassa paikassa.
Tuntuu äärettömän pahalta sekin, että miten naiset voivat olla niin epälojaaleja toisilleen, että tieten tahtoen alkavat olemaan ukkomiehen kanssa, jonka puoliso on raskaana. Jotain äärettömän julmaa siinäkin on.
Kirjoitan tätä siksi, että hiljattain sain kuulla odottavasta äidistä, joka oli tullut petetyksi ja riistänyt siksi hengen itseltään. Vaikka kyseessä oli vain puolituttu, niin alkoi itkettämään, kun kuuli tapauksesta. Siksi kysyn koko ajan itseltäni, että miten ihmiset voivat olla niin julmia ja raukkamaisia toisiaan kohtaan? Eikö mikään ole enää pyhää? Miksi sitä ihmistä, jonka tulisi olla se kaikkein läheisin ja tärkein, voidaan loukata noin törkeällä tavalla? Mikä ihmisiä oikein nykyään riivaa?
Ja sinulle, Krista, jää hyvästi. Toivottavasti olet nyt paremmassa paikassa.
Vastaukset 35
Vanhimmat
kertoa, että se ei ole mitenkää hauskaa, olin jo orientoitunut olemaan yksin lapsen kanssa ja jotenkin sain voimia lapsesta sisälläni, vaikka mies pyöri missä pyöri. En ollut lihonnut juuri yhtään, ehkä se stressaava elämäntilanne vei ruokahaluni ja lapsi kaiken sen minkä jaksoin syödä. Synnytin liian aikaisin liian raskaiden töiden takia. Vaihdoin autoon renkaat, kasasin huonekaluja jne asioita joita oli pakko tehdä, kun ei ole apu saatavilla. Ilmotin lähteväni synnyttämään. Mies ei saapunut paikalle...koko ajan toivoin ja odotin,että hän tulee juoksu jalkaa synnytyssalin ovesta sisälle....ei tullut. Koskaan en voi unohtaa sitä hylkäämiseksi tulemisen tunnetta, ja sitä häpeää,häpesin omaa surkeaa tilaani, naista ja lasta joita kukaan ei kaipaa eikä kukaan välitä. Tiettyjä asioita ei vaan pysty unohtamaan....vaikka kuinka haluais ne asiat unohtaa.
Tuohon kysymykseen kun löytyisikin joku vastaus, että miksi. Itse sain tietää aviomieheni raskausaikana alkaneesta rakkaussuhteesta toiseen naiseen reilua kuukautta ennen laskettua aikaa. Tapauksesta on nyt jo pari vuotta ja vaikka emme eronneet, en pysty asiaa unohtamaan enkä myöskään kunnioittamaan miestäni tippaakaan muuna kuin lapsemme isänä. Luottamuksesta nyt puhumattakaan. Eroaminen tuntuu silti liian itsekkäältä, sillä lapsi on kuitenkin minulle se kaikkein tärkein ja haluan tarjota hänelle ehjän kodin.
"Mikä saa miehen pettämään raskaana olevaa vaimoaan?"
Vaimoni on pettänyt minua. Välillä meillä menee tosi hyvin ja välillä päin persettä. Hyvänä hetkenä olen hankkimassa hänen kanssaan lisää lapsia ja huonona taas epäröin tuleeko suhteestamme enää mitään. Seksiä on jatkuvasti ja ei ehkäisyäkään voi käyttää ihan mielentilan mukaan, että huvittaako tehdä lasta vai ei.
Voisin siis ihan hyvin pettää raskaana olevaa vaimoani. Syy on se, että hän on pettänyt minua ja itsetuntoni kaipaa pönkitystä. Tuskin pettämisestä kertoisin ja vaikka se tulisikin ilmi, niin tuskin vaimo eroa haluaisi.
Tulin hyvin nuorena raskaaksi. Raskausaikanani miehelläni oli ihan omat juttunsa, joten jäin aivan yksin vieraassa kaupungissa. Olimme tosin naimisissa, mutta minulla ei ollut tuttavia tms.
Heti raskauden alettua mies ilmoitti olevansa homo. Tietynlaista pettämistä siis sekin, ettei tuollaista asiaa voi kertoa ennen kun menee naimisiin ja saa aikaiseksi lapsen. Raskausaikana mies ei edes kehdannut kävellä ulkona kanssani, koska minulla oli iso maha. lasten vaunuja ei hän suostunut työntämään, ja kotona piti olla ikkunaverhot kiinni herran ollessa kotosalla. Jatkuvasti sain kuulla mitä kamalampia nimityksiä naiseudestani. Homon kanssa olin yhdessä 3,5 vuotta, ja sen jälkeen erosin. Jokainen päivä olin onnellinen, kun se mies ei enää minun ja pikkutyttäreni elämää pilannut.
petturia saa kyllä pettää ja jos minun vaimoni olisi joskus pettänyt minua, nussisin kyllä kaikkea mikä liikkuu.
Mä luulen, että monesti syinä on juuri se lapsilta tuttu "MÄ HALUUUUUUUN" yhdistettynä siihen, että ei haluta ajatella sen syvemmin oikeasti niitä mahdollisia seurauksia. Avioeroa (ja raskaana ollessa vieläpä lapsen syntymistä eroperheisiin) ja toisen loukkaantumista - koska silloin ei välttämättä tekisikään niin kuin haluuuuuuuuu (oli se haluaminen yksinkertaisesti seksiä tai usko siihen, että itsetunto pönkittyisi). Noita ei vaan haluta ajatella ja siksi sitä monesti tapahtuu. Ihan niinku ihmiset aina tuomitsee rattijuopumuksen, mutta silti jotkut kännissä menee ratin taa ku eihän tästä nyt mitää tapahdu ja ihan pikkumatka vaan. Kuvitellaan, että pahimmat seuraamukset eivät voi osua omalle kohdalle. Raskausajassa voi olla myös miehelläkin paineita, elämänmuutos joka kolkuttelee ovella ja ehkä pelottavakin isyys ja se vastuu pienestä ihmisestä.
Ootko miettiny, että mitä jos sä et oikeasti saisikaan siitä itsetunnon pönkitystä tai muuta vastaavaa? Mitä jos huomaisit ettet tykkääkään tuosta vuoroin vieraissa leikittelystä. Se ei toisikaan sitä mielihyvää, sua vituttaisi vieläkin pettäminen ja ehkä touhussa myös vieläpä oma omatuntosi alkaisi soimaan sen suhteen, millaiseksi leikkimiseksi oman parisuhde-elämäsi järjestänyt. Toivottavasti ette nyt ole lapsia tuollaisella pohjalla hankkimassa!
Ei isyys ole mikään uusi juttu minulle. En usko että pettämisestä olisi mitään haittaa tai toisaalta hyötyäkään. Itsetunnolle se varmasti kyllä tekisi hyvää. Omatunto ei kolkuttaisi. MInulla ei ole mitään "mä haluuuuuuuuuun" -tunnetta, vaan haluaisin olla haluttu, arvostettu ja kunnioitettu jonkun naisen silmissä. Oma vaimoni ei pönkitä itsetuntoani pätkääkään. Se tässä eniten vituttaa. Seksi on vain tyhjennys. En koe siinä mitään isompia fiiliksiä kuten ennen vaimon pettämistä. Mällit pihalle paremman puutteessa. Itse asiassa ihmettelen, miten se edes onnistuu. Välillä oikein puistattaa. Vieraat naiset saavat minussa aikaan lähes rytmihäiriöiltä tuntuvia tuntemuksia. Naisen kaipuu on kai niin kovaa.
Kyllä se lasten hankinta tässä on käynnissä. Vaimolleni ei ole mikään ongelma, että hän on pettänyt ja koen edelleen suhteen todella epävarmaksi. Minulla on oikeastaan aika hyväksikäytetty olo. AIvan kuin minua olisi käytetty siitossonnina. Mielialat vaihtelevat, välillä mietin eroa, välillä on ihan mukavaa. Koita tässä sitten iloita vaimon raskaudesta...
Juu, sunhan ongelma nyt ei ole se, että kun niitä naisten huomioita kaipaat vaan se, että sua on petetty ja tuossa ympäristössä et mitenkään ikinä tule siitä yli pääsemään. Sinuna pistäisin siitosorin hommat heti tauolle, koska tod.näk. sullakin voimat loppuu ja se on sitten ero. Tai pahimmassa tilanteessa teillä jatkuu pettämisrinki, jota kumpikaan ei hyväksy toisen osalle ja siitä kärsii teidän lapset riitojen, epäsovun ja jännittyneen ilmapiirin ja onnettomien vanhempien kautta. Sä ja vaimosi olette kuitenkin lapsellenne/lapsillenne ne ihmiset, jotka muokkaa eniten käsitystä parisuhteesta, perhe-elämästä jne. Lieneekö tuo vauvajuttu nyt vaimosi keino paikata onnetonta parisuhdetta. Hmh. Vauva ja pettäminen, olette kyllä nyt touhuamassa niin huonoja ratkaisuja ongelmiinne kumpikin tahoillanne kuin olla vaan voi. :(
Joten onko tuo elämä sellaista, jota haluaisit tälle olemassa olevalle lapsellesi? Voitko hyvällä mielellä olla miehen esikuva tyttärellesi tai pojallesi, kun ajattlen onnellista elämää heille.
Ja juu. Se pettäminen on ihan oikeasti just sitä "mä haluuuuun"-meininkiä, koska järkikin jo sulle kertoo että ei se tässä pelasta tarpeeksi. Ratkaisu on haettava muualta. Joko käytte pettämisen läpi ja sinä etsit muita keinoja kasata itsetuntoasi. Monethan voivat pikkuflirtillä kohentaa omaa oloaan ja itsetuntoaankin vähän nostattaa, mutta silloin se on yleensä yhdessä sovittu juttu jossa kumpikin tietää omat rajansa.
ELI: Vauvapuuhat jäihin (ehkä pistäisi vaimosikin ajattelemaan, että ehkä sillä pettämisellä olikin seurauksia ja se ei ole ok sinulle) ja miettimään onko nyt edellytyksiä ylipäätänsä millekään parisuhteelle.
Käsitin, että pettäminen ei ole lähtökohtaisesti ollut sinullekaan ok. Ainakin omien tunteidesi kautta tiedät hyvin, mitä pettäminen toiselle ihmiselle aiheuttaa. Nyt jo harkitset sitä omalle osallesi ja kerrot kuinka omatunto ei mitenkään soimaisi. Oletko tyytyväinen siihen, mihin suuntaan ihmisenä tuo parisuhde sinua ajaa?
Ps. Ja koska olette nyt ehtineet lapsenkin saamaan tuon kuvion keskelle, niin muistathan synkimpinä hetkinäkään että erollakaan et vaimoasi saa elämästäsi pois täysin. Et silloinkaan, jos sulle koittaa parisuhde paremmissa merkeissä. Koska lapsen kautta joudutte olemaan yhteyksissä ja sitä ajattelen olisi kaikkista parasta, että jokatapauksessa avoimesti keskustelette asiat läpi ja vaimosikin opettelee kohtaamaan tekojensa seuraukset, että välinne voisivat olla avoimemmat ja sopuisammat ilman kaunoja. Tuolla menolla niistä kaunoista pääsemisestä sun on turha haaveilla piiiitkään aikaan. Lähinnä sellaisesta välinpitämättömyydestä ja luovuttamisesta. Ja kukin sitten itse määrittelee, että onko sellainen elämää laisinkaan vai ihan ok.
minä jättäisin vaimon kuin nallin kalliolle ison mahansa kanssa yksinään selviytymään lapsen kanssa.
Ilmoittaisin kylmästi että eron syynä on pillun jako, että kannattiko? Muistaisin sitten kysyä että onko nyt hyvä mieli ja mitenkä ne miesasiat maha pystyssä rullaa?
En todellakaan jäisi odottelemaan vauvan syntymistä, vaimo saisi pärjäillä YHna ja hoitaa yöheräilyt yksinänsä. Voi sitten miettiä kuinka ihanaa oli saada toista miestä sisäänsä.
Lasta en myöskään tunnustaisi, vaan teettäisin isyyystestit.
Kieltämättä eroaisin itsekin. Jotenkin sellanen kutina, että pahempaan suuntaan vain ollaan menossa. Tosin tuossahan ei olla vielä (TOIVOTTAVASTI) maha pystyssä. En tosin noin karulla tavalla, koska kun kerran jo syntynyt lapsi on olemassa, niin naisen ominaisuuksista huolimatta tulee se päivä, kun kaunoista pääsee yli ja silloin on tärkeää miehen oman lapsen kannalta, että osataan jotenkin asiallisesti tulla toimeen. En tahtoisi lasta pistää kärsimään tilanteesta sen enempää ja itselleni itsessään se olisi palkinto, jos pääsee noin ahdistavasta suhteesta pois.
Eli vaikka voisi vituttaakin, niin pyrkisin toimimaan mahdollisimman asiallisesti ja perustellen asian luottamuspulalla ja sillä, että tästä ei mitään parempaa voi ainakaan seurata. Vaikka se voisi olla houkutteleva ajatus haistattaa pitkät ja polttaa kaikki sillat sopuun (ei yhteen palaamiseen), niin miksi toisaalta antaisin naisen pilata huoltajuusriidoilla ja kaikella mahdollisella pikkukiusalla jota ero- ja uusperheissä voidaankaan harrastaa vielä (riippuen lapsen iästä) yli kymmenen vuoden jälkeenkin? Kun silloin jokatapauksessa muija olisi muuten historiaa ja täysin yhdentekevä muuten.
Käytännössä ollaan maha pystyssä. Mutta kaikki muu sitten onkin niin ja näin. Uusi perheenjäsen sinänsä on ihan toivottu. Onhan se osa minua ja elämän jatkuvuutta. Se ei kuitenkaan ole mikään kaunis rakkauden hedelmä tai ei ainakaan tunnu siltä. Vähentääkö se elämän arvoa? Vaimolle ei tunnu olevan merkitystä, millaisissa olosuhteissa raskaus on saatu alkuun. Pääasia, että on paksuna.
Rakkauden hedelmä ei tarvitse olla, mutta toisaalta miksei sitä elämää olisi voinut säästää siihen kohtaan, kun tällä on mahdollisuus syntyä ehjään perheeseen, jossa voi nähdä vanhempien rakastavan ja kunnioittavan toisiaan? Jos siis raskaana ei olla vaan vasta yritetään. Mutta jos hedelmöitys on jo tapahtunut, niin sitten pätee sama kuin esikoiseenkin.
hoidit vaimosi vielä raskaaksi tuossa tilanteessa? Jos koet ettet saa mitään arvostusta tai itsetunnon kohotusta parisuhteessasi ei ole mitään järkeä hankkia lisää lapsia. Vaimosi on pettänyt sua ja silti haluat tehdä lapsia ja jakaa hänen kanssaan tulevaisuuden. Ehkäisy on molempien parisuhteessa olevien osapuolten velvollisuus huolehtia, jos ei halua enää jälkikasvua hankkia. Täytyy ajatella myös niitä lapsia, et millainen elämä heille on luvassa.
Itse en saa mieheltäni arvostusta juurikaan, en ole pettänyt häntä eikä hänkään ilmeisesti minua. Mutta olen päättänyt, etten lapsia hänen kanssaan enää lisää hanki. Yritän luoda jo olemassa oleville lapsilleni hyvän elämän tässä tilanteessa. Sitä en tiedä kuuluuko lasten isä lasteni tulevaisuuteen ja miten laajasti. Hän on hyvä isä jos niin haluaa, mutta välillä tuntuu, että pääsemme lasten kanssa paljon helpommalla ilman häntä.
on noin, älä tiineydy-itte en rupeaisi tuohon...sori
Yksi mies mietti tuota asiaa joskus pyytäessäni. Hän tuli siihen tulokseen, että mies on nyt saanut naisen nalkkiin, eli nainen oli hänen eikä todennäköisesti lähtisi ihan helposti lätkimään vauva mahassaan. Nainen olisi riippuvainen miehestä, teki tämä mitä tahansa... Kunkkuolo.
Luulen, että kyseessä on miehen puolelta myös pelkoa. Vauva tulossa, loppuuko elämä nyt tähän... Entä kaikki kauniit naiset jotka ovat kokeilematta, nuoruus loppuu, vanhemmuus ja vastuu alkaa, onko minusta tähän, haluanko todellakin nyt jämähtää koti-isäksi, vielä ehtii hetken elää...
Ehkä mies ei ollut kertonut tulevansa isäksi tai olevansa edes varattu. Noita löytyy tuolta ravintoloista pilvin pimein. Etenkin avoliitossa olevat ovat vaarallisia, kun ei ole edes sormusta sormessa eikä edes painaumia poistetuista rinkuloista. Jollei valmiiksi tunne, ei voi tietää mikä tilanteensa on. Kulissiliittolaisia on hurjat määrät pillua pyytämässä. Surullista.
Tuntuu että maailma on menossa aina vain itsekkäämpään suuntaan. Ei enää välitetä läheisistä, kukaan ei ole pitämässä heikompien puolia, ajatellaan vain omaa himoa ja mielihyvää.
1) kuka haluaa panna valasta?
2)nainen ei ole haavoittumaisillaan raskaana, päin vastoin, tiikeriemo....
3) mies voi kohdella julmasti naista joka on raskaana (hänelle), ei sillä ole merkitystä
4)koska olet raskaana, se tarkoittaa miehen vapauden riistämistä, miksi ei olisi julma ja vihainen?
5)miksi naisten pitäisi olla lojaaleja toisilleen? emme elä laumassa, elämme kilpailupopulaatiossa.
6)miehet ovat keskenkasvuisia poikia, etsi itsellesi mies (miel. uskovainen, eikä takeita ole siitäkään)
7)koska ihmiskunnan historiassa ihmisuhteet ovat oleet pyhiä?
8)sehän on syy tehdä itsari, että mies pettää....
9)ihmiset ovat olleet kautta aikain julmia, raukkamaisia yms. toisiaan kohtaan ja ovat edelleen, se kuuluu ihmisluontoon
10)se, jota luulet ja nimenomaan luulet kaikkein läheisimmäksi ja rakkaimmaksi, loukkaa pahiten, koska itse olet uskomuksesi hänestä luonut
11) tervetuloa todellisuuteen!
Jos minä ajattelisin noin negatiivisesti ja ilkeästi asioista, olisin kitkerän katkera akka kaikesta ja kaikille, vetäisin varmasti itteni kiikkuun. Oikeesti, jos näkee elämän noin pahana, niin mitä syytä sitä olis elää ja YRITTÄÄ yhtään mitään??
Ja en ole mikään nuori ja sinisilmäinen, takana on epäonnistunut avioliitto ja avoliitto, minua on petetty ja jätetty, mutta siitä huolimatta en antautuisi tollaselle katkeruudelle. HUH HUH!!
1) On miehiä joiden mielestä nainen on seksikäs raskaanakin ja jos ei koe näin voi vetää käteensä
tai olla tekemättä niitä lapsia.
2) Raskaana oleva vaimo loukkaantuu pettämisestä ihan samoin kuin ei raskaana oleva vaimokin mutta raskaana oleva vaimo on puolustuskyvyttömämpi koska vaihtoehdot on sen jälkeen vähissä ja yh- äitiys on suurempi vastuu kuin yksinjääminen vain itsensä kanssa mikäli haluaa jättää pettäjän.
Se että pettäminen satuttaa on tosiasia. Stressi vaikuttaa myös sikiöön.
3) Julmuus kohdistuu tuossa tapauksessa myös syntymättömään lapseen ja se tuntuu käsittämättömältä julmuudelta jopa mieheltä.
4) Raskaus pitäisi olla yhteinen valinta ja vapaaehtoinen omasta vapaudestaan luopuminen molemmille.
5) Miehet ovat lojaaleja toisilleen? Pettäjämiestä ei käräytä toinen mies vaan käräyttäjä on yleensä nainen.
Naiset kuitenkin eniten kärsivät pettämisestä mutta lojaalisuus toisiaan kohtaan vähentäisi tätä kärsimystä.
Siksi.
6) totta
7) avioliiton oletetaan olevan pyhä ja se voisi olla vaihtoehto niille jotka haluavat olla uskollisia. Muita vaihtoehtoja löytyy niille jotka eivät sitä ole. Pidetään yksi edes pyhänä?
8) Pettämisestä seurannut tuska oli kai se syy? Toiset kestää enemmän toiset vähemmän. Et voi vähätellä kenenkään tuskaa joka on kuitenkin aina todellinen vaikka sinusta sen ei pitäisi olla. Se on tunne.
9) Miksi et tekisi toiselle niinkuin haluaisit itsellesikin tehtävän ? Nyt luulisi jo ihmiskunnan kehittyneen ja sivistyneen entisajoista ? Ei tarvitse tapella ruuasta.
10) Totta siksi on ymmärrettävää että tuska on suurempi
11) Omalta osaltasi voit muuttaa sitä todellisuutta
Ensinnäkin naisen sanaan ei voi luottaa, ehdottomasti dna-testit vaikka kuinka olisi naimisissa. Minullakin ollut niin paljon avo/avioliitossa olleita naisia että tiedän millaista sakkia naiset ovat. Eivät huoria kummoisempia, tosin siitä hyviä ettei mitään tarvitse maksaa!
Toiseksi raskauden loppuaikana nainen on iso kuin valas. Ja kuka nyt valasta tahtoisi naida, helvetti soikoon, sehän olisi eläimeensekaantumista!
Kolmanneksi raskauden jälkeen naiset paikat on kipeinä. Silloinkin käydään vieraissa, nainen keskittyköön lapseen. Muutenkin se koko pikkulapsen hoitaminen on aika vitun rasittavaa. Pakko päästä välillä jonnekin puhumaan muustakin kuin lapsesta. Samalla voi vähän sekstailla...
Mene muualle provoilemaan, narsisti!!
Kun kertoo rehellisesti miten asia on niin jotkut alkavat pillittämään provoilusta. Totuus on joskus armoton!
”Ensinnäkin naisen sanaan ei voi luottaa,…” Ei voi sinunkaan sanaan, joten miksi hänen pitäisi olla sinua moraalisesti ylevämpänä? Etkö siedä itsesi kaltaisia ihmisiä?
” …raskauden loppuaikana nainen on iso kuin valas…” , ”… kuka nyt valasta tahtoisi naida…” Ensinnäkin nainen on ihminen ja ihminenkin on eläin. Jos perustelet että sinulla on vietti jota on pakko noudattaa, perustelet sen nimenomaan eläimellisyydelläsi. Vai onko sittenkin taustalla varsin kristillinen käsitys, että Äiti on pyhä. Äitiä ei paneskella eikä varsinkaan irstailla hänen kanssaan?
”… raskauden jälkeen naiset paikat on kipeinä…” Tarkoitat synnytyksen? Yleensä se kestää parisen viikkoa. Kaikilla ei niinkään kauan. Mikä estää hellää yhdyntää?
Et siis ole halunnutkaan lapsia? Jopas jotakin, kuitenkin jäit kiusaamaan naistasi sinne heidän kotiinsa…
"Isä minäkin" = "Suuri Isä"
Lapseton vanha asbergerin oireyhtymää poteva runkkari.
Ai se oli Suuri Isä?? Se ei olekaan pitkästä aikaa kirjoitellut sinkkupalstalle. On näköjään siirtynyt uskottomuus-palstalle. Mutta jutut ovat täälläkin samaa tasoa.
Olen ollut useamman naisen kanssa vahingossa kuin sinä tarkoituksella. Lapsia on monen naisen kanssa mutta euroakaan en ole elatusmaksuja maksanut enkä maksa!
Mene sä Suuri Isä nyt välillä vaikka sinkkupalstalle. Siellä on kivoja keskustelunaiheita.
Kokemusta on..
Toiset kestävät enemmän, toiset vähemmän.. Surullinen tarina :(
hyvä kommentteja. Suurin syy lienee se, että osa miehistä ei ole valmis vanhemmuuteen. Vanhemmuus kun tuo vastuuta ja tarvitsee ominaisuuksia, joita ei niin arvosteta. Osa miehistä kyllä uskaltaa kasvaa, osa ei. Naista kun auttaa hormonit, miehen on vain opeteltava.
Miehelle jolle nainen on vain kohde, on vaikeaa asettua toisen asemaan. Naiset ovat kuin nukkeja, eivät hänen kaltaisiaan eläviä ja tuntevia olentoja. He huijaavat antamalla itsestään vahvan ja voimakkaan kuvan, vaikka todellisuudessa ovat arkoja ja pelokkaita. Siksi moni nainen tulee huijatuksi. Ikävä kyllä.
Niin, kuten huomaat, arvot ovat koventuneet. Kaikki hyvä, kaunis ja rehellinen koetaan heikkoudeksi. Ellet ymmärrä itse karsia niitä (kyynistyä), sinulta karsitaan; syyllistämällä ja tuomitsemalla. Kun olet lopulta tyyppi joka ei tarvitse ketään yhtään mihinkään, sinun katsotaan olevan ”hyvä” ja ”menestynyt”. On suorastaan loukkaus edes kysyä – miksi?
..juttu, tuo aloitus. Valitettavasti uskon, että mikäli miehet päättäisivät yksinään asioista, olisi maailmassa huomattavasti vähemmän lapsia. Lisäksi uskon, ettei miehillä ole mitään erityisiä empatioita raskaana olevaa naista kohtaa, jos eivät rakasta tätä. Uskon miehillä löytyvän myös tavallista enemmän tekosyitä naisen raskausaikana, miksi pettäminen olisi hänelle oikeutettua; naisen lihominen, hormoonit, naisen keskittyminen äitiyteen, kahlituksi tuleminen jne.jne.
Uskon kuitenkin, etteivät kaikki miehet ole edellä mainitun kaltaisia, joten toivon, että naiset harkitsevat tarkkaan, kenet lapsensa isäksi valitsevat.
Uskon, etteivät kaikki naiset petä ja toivon, että miehet harkitsevat tarkkaan, kenet lapsensa äidiksi valitsevat.
"Uskon kuitenkin, etteivät kaikki miehet ole edellä mainitun kaltaisia, joten toivon, että naiset harkitsevat tarkkaan, kenet lapsensa isäksi valitsevat."
..koskee varmasti molempia sukupuolia.
Ei ole totta että kaikki miehet noin tekee, ainostaan luuserit paskamunat jotka eivät osaa vetää käteen. On miehen charakterista ja laadusta kiinni tekeekö noin. Yleensä nämä mieht ovat pettäneet jo vaimoaan tätä ennenkin, ja tulevat tekemään sitä myöhemminkin.
No, kerrotaan nyt ainakin oma näkökulma silläkin uhalla, että varmaan vaan haukkuja saan.
Kahdeksan vuotta sitten silloinen pitkäaikainen tyttöystäväni oli kovassa vauvakuumeessa. Itkeskeli ja oli todellakin jotenkin hädässä, että vauva on pakko nyt saada, muuten ei varmaan saada koskaan. Olimme tuolloin vasta aika nuoria ja itse en todellakaan mitään lasta vielä kaipaillut, enempi halusin vaan bailata. Koska kuitenkin mielestäni rakastin tyttöystävääni ja pahalta tuntui katsoa toisen kärsimystä, suostuin sitten lapsen hankintaan. Ajattelin, että kaipa sitä kuitenkin joskus hankitaan niin antaa nyt sitten mennä.
No raskauden alku oli yhtä pahoinvointia ja raskauden aikana ei meitä kumpaakaan oikein edes seksi huvittanut. Siis tyttöystävääni ei varmaan ollenkaan ja minua ei hänen kanssaan. Olkoon sitten vaikka kypsymättömyyttä tai jotain mutta en kokenut lihovaa ja raskaana olevaa tyttöystävääni haluttavaksi. Minua alkoi kaduttaa koko juttu ja ajattelin, että olisi pitänyt pysyä tiukkana asiassa.
Muuten halut minulla kuitenkin pysyivät tottakai ja aloin olla suoraan sanoen aika puutteessa. Jatkoin jonkin verran myös baareissa käyntiä ja ei se ollut kai kuin humalassa hairahdus alkuun. En ollut mielestäni mitenkään suunnitellut pettäväni, mutta menin tuhdissa humalassa toisen nuoren naisen kotiin baari-illan päätteeksi ja senhän tiesi mitä sitten seurasi. Suhde jatkui jonkin ajan kuluttua säännöllisin tapaamisin ja huomasin etten potenut ollenkaan huonoa omaatuntoa. Jotenkin kai en uskonut, että edes voisin jäädä kiinni kun tyttöystäväni oli tuolloin aika jatkuvasti kotosalla ja ajattelin, en varmaan asiaa hirveästi tuolloin tosin pohtinut, että kun en jää kiinni niin ei se ketään vahingoita.
Jäin kuitenkin kiinni. Yksityiskohdilla ei väliä, mutta todella oudon yhteensattuman takia ja olihan se paha paikka. Kaduin kun näin miten syvästi pettynyt tyttöystäväni oli. Hänelle se oli hetken kuin maailman loppu. Suhde oli todellakin katkolla, asuin neljä kuukautta muualla, mutta olin kuitenkin synnytyksessä mukana ja päätimme tuolloin yrittää yhdessä kuitenkin.
Ymmärrän kyllä, että täällä sanotaan, että se vasta törkeää on jos pettää kun toinen on raskaana, mutta niin se vain on, että elämä vie. Varsinkin nuorena sitä ei niin osaa ajatella kaikkea ja uskoo vielä ettei jää kiinni. Väitän edelleen, että rakastin tyttöystävääni koko sen ajan kun häntä petin ja en todellakaan halunnut loukata häntä.
Koko tämän ketjun luettuani minusta tuntuu siltä ettei kukaan ottanut esille tärkeintä pointtia.Nimittäin kaikkien tietojeni mukaan ainakin suurin osa tulevista isistä eivät pane pahakseen muutaman kuukauden valas-syndroomaa,vaan kysymys taitaa olla siitä,että todella monet naiset alkavat Pihdata ja Oikutella miten sattuu ja ovat marttyyrimaisia tilansa vuoksi.En yhtään ihmettele jos miehet sitten juoksevat vieraissa kun kassit on täynnä ja kotona pelkkää narinaa.Jos odotusajasta tekee kaikille hauskan ajan niin tuskinpa naapurin tupsukka kiinnostaa,päinvastoin!
"Elämä vie"-niin se näkyy tuollaisia selkärangattomia mulkkunsa johdatuksessa olevia vievän.