Jos naisen vartalossa on jokin vika, niin missä vaiheessa ja miten siitä pitää kertoa miehelle? Ihan heti, kun mies osoittaa kiinnostusta? Ensimmäisillä treffeillä? Toisaalta tuntuu hullulta ihan vieraalle alkaa selittämään henkilökohtaisia asioita, mutta tunteeko mies sitten itsensä huijatuksi, jos ei kerro ihan heti? Ja miten se pitäisi kertoa? Miten miehet haluaisitte asiasta kuulla?
Entä miten suuri todennäköisyys on, että mies olisi siitä huolimatta edelleen kiinnostunut, siis olettaen, että vartalossa on jokin suurempi vika, ei mikään pieni virhe?
Entä miten suuri todennäköisyys on, että mies olisi siitä huolimatta edelleen kiinnostunut, siis olettaen, että vartalossa on jokin suurempi vika, ei mikään pieni virhe?
Vastaukset 38
Vanhimmat
vioistani kertonut naiselle yleensä siinä tahdissa, kuin siltä tuntuu ja sen mukaan, miltä suhde näyttää, tilanne tuntuu ja mistä puhutaan.
Mutta ajattelin sitä puolta, että eikö olisi väärin olla kertomatta suuresta asiasta?
Jos vika(?) on jokin minkä voi huomata nopeasti arjessa, joka ehkä haittaa toimintaa tai on elämää merkittävästi lyhentävä, niin aika nopeasti sen kai haluaisi tietää. Mutta ei kyllä ekoilla treffeillä, eihän sitä alkumetreillä edes vielä tiedä tulisiko koko suhdetta muutenkaan. Sitten jos suhdetta alkaa syntymään, niin voisi alkaa olemaan oikeampi hetki.
Tuossa tilanteessa en kokisi tulleeni huijatuksi, harva sitä itseään heti kättelyssä avoimeksi kaikesta repii. Itselleni parhaiten toimii kertoa asia suoraan, sellaisena kuin se on, sitten kun sen kertoo. Kauniit käärepaperit ei tee lahjasta sen parempaa. Jos mies kiinnostuu/ihastuu/rakastuu, niin pienet ja isot viat on sivuseikkoja, kyllä niiden kanssa tulee toimeen. Etenkin kun riittävän ajoissa tietää, voi suhtautua asiaan oiken ja opetella pärjäämään sen aiheuttamien muutosten kera.
Näin mun mielestä, joku toinen sitten toisella tavalla.
Viat on esteettisiä, eivätkä haittaa omaa elämääni tai toimintaani mitenkään, mutta suurin osa miehistä ei olisi kiinnostunut niiden takia. Seksi ei tule kysymykseenkään ilman, että kerron etukäteen, joten suhteeseen asti ei voi päästä kertomatta. Minustakin tuntuu kummalliselta kertoa heti jotain näin henkilökohtaista, mutta toisaalta tuntuu myös väärältä olla kertomatta.
Sinulla on tämä aloitus täällä jo kolmatta kertaa viimeksi tuossa kesällä.
Toinen kerta, ei kolmas. Olisi vain kiva saada vastauksiakin...
No. Sanotaanko näin että mies tietää jo etukäteen.
Mitä tarkoitat tuolla? Ei voi mitenkään tietää...
naisessaan niin, eikös se ole tyhmää itse ruveta luettelemaan niitä?
Huomaisi ihan varmasti, kysymys vain onkin siitä, että minun on pakko kertoa etukäteen, koska suurin osa miehistä ei ole totuuden jälkeen enää kiinnostuneita ja minun itsetuntoni voi paremmin kun mies lähtee ennen kuin on nähnyt minut alasti.
mikä voisi olla konkreettinen esimerkki tällaisesta "viasta". - Esimerkiksi jos naiselta on poistettu toinen rinta ja korjausta ei ole vielä tehty tai nainen ei sitä edes halua.
Hmm... En varmaan kertoisi ensimmäisillä treffeillä. - Jos juttelu on heti tosi luontevaa ja mies kertoisi itsestään selvästi henkilökohtaisia asioita, saattaisin avautua ja kertoa hänelle vakavasta sairaudestani, joka on toistaiseksi taakse jäänyttä elämää. - Mutta varmaan aika pian, toisilla tai kolmannella tapaamisella tällainen kovin merkittävä ja sinua henkilökohtaisesti arveluttava asia kannattaa puhua auki. - Sanoa miehelle, että se sairaus, josta aiemmin puhuit, jätti sinuun jäljen, joka sinua itseäsi ei haittaa, mutta saattaa ulkopuolisesta näyttää oudolta, jos ei tiedä sen taustaa.
On tosi vaikea asettua toisen asemaan tällaisessa asiassa, mutta koska nykyään on enemmän tavallista kuin harvinaista, että seksi tulee mukaan parisuhteen jo aika alkuvaiheissa, niin tosiaan melko pian asia kannattaa ottaa puheeksi. - Mutta ei ehkä ennen kuin varmistut siitä, että teillä on tiedossa ne toiset tai kolmannetkin treffit.
mies sen kertomattakin näe, ja sokeakin tuntee. Miks itsestäänselvyydestä pitäis tehdä numero, kun ihmiset eivät koskaan ole samanlaisia muutenkaan.
kukaan ei koskaan puhu kuppikoostaan julkisuudessa. Tissit ovat, mitä ovat. Itsestäänselvyydet.
Joo mutta ei se olisi oikein olla kertomatta. Ja kuten sanoin, niin nyt ei ole kyse mistään ihan tavallisesta viasta.
No riippuu vähän mistä roikkuu. Kerrot vaik sit kun rupeette
puhuun et millo sekstaatte. Tai sit et kerro ollenkaan ja katot
huomaako mies ollenkaa.
Ihan varmasti huomaa. Ennen seksiä olisi ihan pakko kertoa, mutta ihan heti kertominen tuntuu liian henkilökohtaiselta.
Minä luultavasti kertoisin aika siinä alussa jo. Syy olisi se että kykenisin olemaan rennompi sen jälkeen, henkisesti miehelle.
Aivan kuin olisin vain vähän aikaa sitten lukenut tismalleen samanlaisen aloituksen. Vaan samapa tuo.
Kyllä se vika selviää, kun vaatteet riisutaan. En ymmärrä, miksi asiasta pitäisi puhua ja kun ne vaatteet on riisuttu, niin suhteen pitäisi jo olla siinä jamassa, ettei ulkonäöllisten virheiden pitäisi vaikuttaa. Eikös olekin simppeliä?
Juu kysyin jo aiemminkin, muttei siihen tullut oikein vastauksia.
En voi missään nimessä olla kertomatta ennen seksiä. Edellisen kerran tein niin ja se ei tosiaan ollut mikään mukava kokemus, siksi tiedänkin, että tämä on kerrottava mahdollisimman pian, niin nöyryyttävää kuin se onkin. Ja todella vaikutti, en ole miestä nähnyt sen jälkeen, joten jätettäisiin nuo satukirjojen neuvot toiseen kertaan.
Että kun yksi mies teki oharit, niin kaikki muutkin tekevät. Oletko sen yhdenkään kohdalla varma, että se otti hatkat juuri kuvittelemasi syyn vuoksi? Ettei se alunperinkin vain halunnut kertapanoa?
Niin hän sanoi ja kun hän lähti ENNEN sitä panoa, niin ei kauheasti jäänyt tilaa tulkinnalle. Sitä paitsi ei ole mikään salaisuus, että miehet ei pahemmin anna anteeksi naisten ulkonäkövirheitä, edes niitä tavallisia, saati sitten mun ongelmia!
Kun olet kerran anonyymi, kerro mikä se vika on. Siten voisimme sinua auttaa parhaiten.
Anonyymi niin kauan kunnes joku tuttu tunnistaa kuvauksen vammoistani... Sanotaan niin, että onnettomuuden jäljiltä mun vartalon etupuoli yläreisistä rintoihin näyttää siltä kuin joku olisi räjäyttänyt pommin sylissäni. Arpia, epätasaisuuksia, muhkuroita, kuoppia...
Mielestäni mies kun tutustuu sinuun hän kiintyy juuri sinun persoonaasi ja sieluusi.
Kun niitä arpia ei ole kasvoissa, voisit tehdä niin että et kerrokkaan heti, vaan annat sen miehen tutustua sinuun ensin kunnolla. Eli et kerrokkaan vaikka tuossa mainitsin sitä, että kerrot heti. Oletin että kyseessä on joku muu asia, esimerkiksi joku rinnanpoisto yms.
Kun se mies rakastaa sinua ja persoonaasi se ei välitä noista tekijöistä, eli se ei ole haitta pysyvälle hyvälle suhteelle. Minäkin olen ollut pommin jäljiltä kerran...ja se mies rakasti minun hyvin syvemmin, ei välittänyt olotilastani yhtään. Se pikemminkin lujitti sitä suhdetta enempi vain.
Ulkonäkö vaikuttaa miehille enempi jotka ovat nuoria ja kokemattomia. Myös kaikki vartalon virheet korostuu.
Toki onhan niitä pinnallisia miehiä jotka etsii aina täydellisyyttä, mutta kun sitä ei ole olemassa.
Kun miehille tulee sitä kypsyyttäkin, ulkonäön merkitys vähenee.
Kun etsitään elämänkumppania, niin luonteen merkitys kasvaa enemmän mielestäni.
Mun ensimmäinen poikaystäväni jätti minut kaksi viikkoa onnettomuuden jälkeen, sanoi, että tuntee niin suurta syyllisyyttä onnettomuudesta. Jälkeen sain tietää, että hän oli jo viikon jälkeen pettänyt minua ja kehuskellut kavereilleen, että pitää etsiä uusi muija, kun vanha on niin ruma, ettei enää voi panna. Olin 17 ja olimme olleet yhdessä kolme vuotta ja tuo oli aika kova kolaus, joten en vuosiin edes yrittänyt mitään. Sitten pikku hiljaa tutustuin tuohon toiseen mieheen, olin arka menemään sänkyyn ja sitten vihdoin kun sain kerättyä rohkeutta riisua vaatteet, hän oli todella julman rehellinen ja sanoi, ettei kukaan mies voisi harrastaa kanssani seksiä. Siitä on nyt kolme vuotta. Noiden miesten puolustukseksi täytyy sanoa, että jäljet ovat kieltämättä rumat. Tietenkään ei kahden miehen perusteella pitäisi tehdä suuria yleistyksiä, mutta olisin naiivi, jos ajattelisin, että nuo miehet olivat jonkinlaisia poikkeuksia. Siksi tiedänkin, että minun olisi kerrottava totuus heti, mutta se tuntuu kauhean intiimiltä kertoa jotain tuollaista lähes vieraalle.
oikein usko että kovinkaan montaa sellaista ihmistä löytyy joka olis henkisesti valmis vastaanottamaan jotain liian aikaisin suoraan sanottuna, siis ainakaan miehistä...
Niinpä, mutta toisaalta ei miehet ole myöskään valmiit odottamaan seksiä.
on kyllä totta. Ainakaan jos nainen on muuten jo kesytetty.
Naisella onkin munat.
Paras olis kai kuulla kolmannelta osa puolelta huhuna. Siten ehtis epäuskossa jotenkin vaivihkaa tottua ajatukseen. Ei olisi sitten niin järkyttävä kokemus kun paljastuisi totuus mutta varmaan lähtis lähes jokainen mies silti karkuun.
Tuo on aika hyvä idea, että järkkäisin vaikka kaverin kertomaan. Mies voisi sitten perääntyä ilman, että tulisi noloa tilannetta kummallekaan.
Siinä vaiheessa kannattaa vähän vinkata, kun housussa jöpöttää ja rintsikat kiristää hyperventiloidessa.
Ainut "vika" mitä en voisi hyväksyä naisessani, olisi se että hänellä olisikin munat jalkojen välissä. Muuten ihminen on aina täydellinen oma itsensä. Kun toiseen rakastuu oikeasti, niin siinä ei mitkään voimat pidättele. Älkää menkö mainosmaailman lankaan, olkaa rohkeasti oma itsenne. Jos jollekin ei kelpaa, niin hän ei ole sinun arvoisesi.
Mä aina pyydän naiselta vikalistan, eräänlaisen rutinalistan, ja sitten vertaan sitä häneen. Jos sillä mätsää viisi väitettä yhteen todellisuuden kanssa, niin nainen on vielä täysijärkinen ja vakavasti, mutta kuitenkin määrätietoisesti, otettava.
Voi tyttökulta, olen aivan järkyttynyt tästä keskustelusta. Olet kokenut kovia, ilman omaa syytä. Oliko poikakaverisi aiheuttamassa onnettomuuden (koska sanoi jättävänsä syyllisyyden tähden)? Olet uhri ja tarvitset ymmärtämystä ja lohdutusta. Mutta eihän saamasi ruumiillisen vian pitäisi mitenkään vaikuttaa parisuhteeseen, sehän on vain ulkoista ja onneksi huomaamattomissa. Pahempi vika on kohtaamiesi miesten kehittymättömyys, sanoisin sitä kehitysvammaisuudeksi. Näyttää tuollainen asenteellinen kehittymättömyys olla nykyisin yleistä, päätellen tästäkin keskustelusta. Kun lapsuudessani näin sodasta palanneita kavereideni isiä monenlaisine vammoineen (puuttuvia raajoja, sirpaleita siellä-täällä, päässäkin - joita ei leikkauksilla voitu poistaa, oltiin onnellisia että näin hyvin oli käynyt, ei henki mennyt. Oma isäni sai psyykkisen vamman, siitä saatiin kärsiä koko perhe.
Itselläni on lapsuudesta lähtien valtavat leikkausarvet kehossani, eikä niihin ole koskaan kiinnitetty huomiota. Joskus nuorena huomasi poika hyväillessä ne ja kysyi mitä nämä ovat, ja kerroin. Menin naimisiin erittäin tavoitellun miehen kanssa, koin rakkautta, huolenpitoa ja kunnioitusta hänen taholtaan hänen kuolemaansa asti.
Onnettomuus oli onnettomuus, mutta poikaystäväni aiheuttama. Mutta jälkeen sain tietää, että syyllisyys oli vain tekosyy. Ihmisistä on tosiaan tullut aika pinnallisia. Nykyään jo pari arpea on ehdoton ei, ennen ei haitannut, vaikka olisi tosiaan raajoja puuttunut.
Sinä olit onnekas. Nykyään miehet suhtautuu todella huonosti naisen vikoihin...
Haluaisin kuulla heti noin parisuhdetta ajatellen. Voit olla vaikka kuinka mukava ja voimme tulla vaikka kuinka hyvin toimeen, mutta jos vartalossasi on jokin suuri vika, en voi kiihottua sinusta, eikä suhdetta voi syntyä. Olisi ajan tuhlausta olla kertomatta.
Ymmärrän, mutta sitä on niin vaikea kertoa ihan vieraalle ihmiselle.