Olen 36-vuotias mies, pari vuotta sitten lapsettomasta liitosta eronnut. Viihdyn ihmisten ilmoilla, parin kaverin kanssa käydään tosinaan baareissa ja tietysti siellä on tullut naisia katsasteltua. Exäni oli saman ikäinen kuin minä, samoin seurutelukumppanini häntä ennen, kuten myös nainen, jota tässä välillä tapailin. Ajattelin kuitenkin olla "avarakatseinen" ja aloin tuossa hieroa tuttavuutta itseäni selvästi nuoremman naisen kanssa. Tai no, tytöksi häntä melkeinpä nimittäisin. Tyttö oli parikymppinen korkeakouluopiskelija, baaritiskillä juttusille jäätiin. Ilta jatkui iloisissa merkeissä ja tyttö vaikutti oikein kivalta ja ilmaisi kiinnostustaan meikäläiseen sumeilematta. No, niin siinä sitten kävi, että ilta päätyi tytön opiskelijakämpän sohvalle, ensin joimme kahvit ja sitten tyttö teki aloitetta seksiin. Jo siinä kahvitellessa tuli sellainen olo, että ei minusta ole tähän... Sisarellani on vähän nuorempi tytär kuin tämä viehättävä opiskelijaneito oli ja jotenkin tuli sellainen "pervo setä" olo. Fiksu tyttö, ei siinä mitään, mutta jutellessa jo sen totesin, että kyllä parikymppisen tytön ja ikäiseni miehen maailmat ovat kaukana toisistaan. Joten kiihkeiden suudelmien päätteeksi repäisin itseni irti tilanteesta ja sanoin tytölle, että on oikein mukava tyttö, mutta tunnen itseni kehdonryöstäjäksi hänen kanssaan. Tyttö ensin vähän kimpaantui, mutta ymmärsi sitten.
Jäin miettimään, että olenko jotenkin omituinen... Nätti ja fiksu tyttö, mutta kun ei... Henkisesti emme vaan mitenkään kohdanneet. Uskon, ettei se ole aina iästä kiinni, jos kolahtaa, mutta paljon on ikäisiäni miehiä, jotka nimenomaan hakevat huomattavasti nuorempaa seuraa. Miksi? Mitä siitä saa? Ehkä toisista sitten on hienoa valloittaa nuoria naisia ja tuntea itsensä jotenkin kingiksi? Mutta mitä sellainen suhde antaa henkisellä tasolla?
Sorry, jos meni aivan väärälle palstalle, mutta muutakaan paikkaa en tälle keksinyt...
Jäin miettimään, että olenko jotenkin omituinen... Nätti ja fiksu tyttö, mutta kun ei... Henkisesti emme vaan mitenkään kohdanneet. Uskon, ettei se ole aina iästä kiinni, jos kolahtaa, mutta paljon on ikäisiäni miehiä, jotka nimenomaan hakevat huomattavasti nuorempaa seuraa. Miksi? Mitä siitä saa? Ehkä toisista sitten on hienoa valloittaa nuoria naisia ja tuntea itsensä jotenkin kingiksi? Mutta mitä sellainen suhde antaa henkisellä tasolla?
Sorry, jos meni aivan väärälle palstalle, mutta muutakaan paikkaa en tälle keksinyt...
Vastaukset 17
Vanhimmat
Olet outo. Annoit ymmärtää muttet ymmärtänyt antaa.
Olen nainen ja tapasin 12 vuotta minua vanhemman exäni ollessani 19 vuotias. Mies oli henkisesti kypsymätön, huomasin sen pian. Hän muunmuassa roikkui vielä vanhemmissaan siinä missä minä olin jo tuolloin itsenäistynyt varsin mukavasti ja rakentanut ihan ikioman pikku elämäni. Hän vähätteli minua ikäni ja myös sukupuoleni vuoksi ja naureskeli, kuinka hänen kaverinsa ovat kateellisia hänen 19 -vuotiaasta isorintaisesta blondistaan. Hän ei osannut kunnioittaa minua. Lopulta mies sitten rupesi painostamaan tätä ihanaista 19 -vuotiasta tyttöystäväänsä lapsentekoon! Mies sanoi, että minulla on oikein ihanteellinen synnyttäjän rakenne. No johan pomppas! Ymmärrän miestä sen puolesta, että siinä iässä lapsenteko onkin jo ehkä ajankohtaista, mutta hän ei ymmärtänyt minua alkuunkaan. Lisäksi minusta näytti siltä, että lapset olivat hänelle jotain sellaista, mitä hän voisi hankkia, kun ei ole elämässään mitään muutakaan saavuttanut. Ehkä hän oli tyhmä, en tiedä. Lopulta jätin kun en kestänyt. Olin minäkin tyhmä kun olin niin kauan hänen kanssaan.
Kaikilla ei ole (sisaren) lapset mielessä :D
liikaa, olisit pannut vaan ja häipynyt aamuhämärissä...
melko terveeltä ihmiseltä.
Vaude -sinä olet todella järkevä MIES!...Sinuun minäkin haluaisin tutustua jos olisin vapailla markkinoilla..
Et ole omituinen, olet fiksu. Tottakai parikymppisen maailma on vielä aikalailla suppeampi kuin aikuisemman, eikä silloin seurustelu tyydytä henkisesti. Joillekin riittää kun saa seksiä ja esiintyä nuoren ja nätin seurassa, mutta siinä sitten onkin kaikki.
parikymppisiä ja "parikymppisiä", eli jotkut kykenevät pohtimaan asioita, harrastavat esim. kulttuuria, taidetta, opiskelevat, käyvät töissä jne. kuten muutkin ihmiset ja pystyvät jopa sitoutumaan. Heillä voi olla elämänkokemusta ja ymmärrystä monista asioista. Toisaalta on niitä jälkimmäisiä, joilla on teini-ikä pahasti kesken ja keskeisimmät ongelmat liittyvät rakennekynsiin ja siihen, mistä kaljarahat viikonlopuksi.
Itse tunnen vastaavasti monia 3-kymppisiä miehiä, jotka voisivat yhtä hyvin olla 2-kymppisiä tai kymmenvuotiaita tavoiltaan ja jutuiltaan. Eli ihminen pitää nähdä ihmisenä, ei numeroina.
Tai vielä parempi, kun et olisi edes mennyt hänen kämpilleen. Normaaali kehityksellä varustettu 36v. on ihan eri kategoriassa kuin vasta aikuistumisen kynnyksellä ole 20v.
Varmaan monet tällasiin eksyneet miehet ajattelevat samoin kuin sinäkin, mutta on vain niin kova näyttämisen halua,että saa nuorta...
Nostan hattua sinulle olit fiksu kun peräännyit.
Eiköhän se vagina ole jo täysin kehittynyt tuossa iässä.
Tämän on pakko olla provo. Yksikään itseään arvostava mies ei jätä tuollaista tilaisuutta käyttämättä ellei ole joko täysin tai puoliksi henkisesti vajaa. Ymmärsitkö edes mistä oli kysymys, kun nainen kämpilleen sinut kutsui?
Nyt koen pakottavaa tarvetta vastata tähän ketjuun, koska haluan tuoda oman näkökulmani asiaan. Olen vähän reilu parikymppinen ja mieheni 17 vuotta vanhempi. Usein kuulemme kommenttia, että varmasti on vähän erilaiset maailmat. Ihmiset pitäisi yrittää nähdä myös yksilöinä. Itselleni on ollut suuri rikkaus joutua kokemaan jo lapsena vaikeita asioita. Se on auttanut näkemään mikä on elämässä oikeasti tärkeää ja aika hyvin tiedän muutenkin mitä elämältä ja mm. parisuhteelta haluan. Onnekseni olen myös löytänyt miehen jonka kanssa voi aidosti keskustella ja joka jakaa kanssani yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat. Elämä hymyilee ja olemme onnellisesti kihloissa. Vanhemman miehen ja nuoremman naisen motiiveja yritetään usein etsiä rahasta ja ulkonäöstä, mutta kyllä kestävän parisuhteen saloja ovat ennemmin samanlaiset elämänarvot, luottamus, kannustaminen, toisen kunnioittaminen ja rakastaminen, seksiä unohtamatta.
Aloittaja toimi mielestäni kuitenkin oikein. Jos huomaa, ettei henkisellä puolella natsaa niin voihan sekin olla jonkin asteinen "turn off". Eikä se tarkoita, että miehessä olisi jotain vikaa, päivastoin. Kyllähän moni kuitenkin etsii jotakin enemmän kun vain yhden illan juttua ja sillon on hyvä lyödä puikkoa rattaisiin kun huomaa, ettei jollakin osa-alueella kolahda. Kehottaisin kuitenkin olemaan jatkossakin avarakatseinen suuntaan ja toiseen. Toisinaan se ikä voi tosiaan olla vaan numeroita.
Niin, yleensä vasta ihmisen vanhetessa sanotaan, että "ikä on vain numero", mutta nuorena sitä ei kuule koskaan...
Kaikkein ikärasistisemmat kommentit tulevat nimenomaan nuorilta. 25-vuotias merkonomi kun ei ole koskaan ollut 40-vuotias merkonomi, niin miten hän voisi tietää?
Tottahan nämäkin kommentit. Enhän minä voi tietää kun puuttuu välistä se 17 vuotta elämänkokemusta. Argumentillani tarkoitin kuitenkin vaan sitä, miten ratkaisevaa ikäero on parisuhteen onnistumisen kannalta, ei aina niin merkitsevää ja sen olen saanut todistaa oman kokemuksen kautta. Tottakai meilläkin mies on elämänkokemuksiltaan sen 17 vuotta rikkaampi. Sehän on fakta.
Ikääntyneitä ihmisiä sanotaan usein viisaiksi juuri elämänkokemuksensa takia, niitä päiviä odotellessa.. :)
Kaikki nuoret naiset vaan eivät halua sitä 40 miestä. Silloin olen kai ikärasisti jos ei mene millään jakeluun miehen toisto, että kyllä se ikä on vaan numeroita.
Joillekkin on kymmenen vuotta liikaa, joillekkin 16. Jokainen itse sen päättäköön.
Itse en ainakaan halua miestä joka voisi seurustella äitini kanssa.
Onpa tooosi mukavaa huomata, että on olemassa miehiä, joilla liikkuu korvien välissäkin jotain. Liian paljon on niitä, joilla liikettä tapahtuu vain haarojen välissä.