Miten saada toinen lopettamaan henkinen väkivalta? Olen itse kyllä lähdössä tästä tilanteesta mutta se ei ole nyt heti mahdollista. Tuntuu etten jaksa yhtään enempää. Jos saisin edes jotenkin helpotettua tätä tilannetta. Jos sais jotenkin toisen ymmärtämään kuinka paljon se satuttaa.
Henkisestä väkivallasta.
...
161070
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
minkälaisesta on kysymys.
Miten kyseinen väkivalta ilmenee?
Olen kokenut henkistä väkivaltaa useamman vuoden ajan... tuolloinen poikaystäväni haukkui minut kaikessa mitä tein... tekemäni ruoka oli pahaa, pidin vääränlaisia vaatteita, sanoin vääriä asioita/puhuin liian vähän, asuntoni ei ollut oikein kalustettu, minulla oli likainen asunto/siivosin liikaa, tuhlasin rahani turhiin asioihin/en ostanut mitään, en käynyt missään/en ollut koskaan kotona, olin lihonut liikaa/söin liian vähän, en osannut tyydyttää häntä sängyssä, olin liian tyrkyllä/en tajunnut antaa tarpeeksi usein,......jne... eli kaikki mitä tein oli väärin... ja kaiken hän muisti kertoa jokapaikassa kaikille...
Hän jätti minut 9v sitten... ja haukkui minut koska olin kertonut ihmisille, että hän jätti minut. *huoks*
Näin jälkeenpäin ajateltuna ....olin aika nuori,(nyt alle30v) samaan aikaan kärsin toisesta sairaudesta joka söi itsetuntoani...nimittäin anoreksiasta... minulla ei ollut kavereita jne... Onneksi pääsin eroon tästä miehestä... en tiedä olisinko itse osannut häntä koskaan jättää...
Toista alistava ihminen on itse sairas...
Ja mitä minä teen nyt... minä olen edelleen sinkku... en osaa luottaa enää... Vaikka olen henkisesti vahvempi kuin tuolloin, olen edelleen liian epävarma kun kyse on parisuhteesta... huumorilla heittelen kaikkea, mut tosipaikan tullessa vetäydyn sivuun.
Luultavasti olen ikuisesti yksin.
nyt kerrasta menetä uskoasi miehiin, olet vieläkin nuori nainen, ja uskon vakaasti siihen, että kannattaa etsiä toimivaa parisuhdetta vaikka useamminkin tulisi takkiin, miehiä on hyvin monenlaisia, niin kuin naisiakin, sitten kun se oikea osuu kohdalle, niin kaikki aiemmat epäonnistumiset ja niihin liittyvät sydänsurut tuntuvat enää etäisiltä ja merkityksettömiltä, sen onnen rinnalla, mitä toimiva parisuhde antaa.
...kertakin riittää.
En ole koskaan nähnyt toimivaa parisuhdetta läheltä... en tiedä mitä se on, enkä tiedä mitä siihen kuuluu. Tuo edellinen "suhde" kesti 3,5v ja se riittää. Sydänsuruista en menisi tässä tapauksessa puhumaan yhtään mitään.
millainen suhde sinulla on ollut, josta olet saanut noin vahvan kammon parisuhdetta kohtaan, itsellänikin on ollut useita pahasti kiville menneitä suhteita, no onneksi on ollut hyvin toimivakin parisuhde, joten uskon parisuhteeseen kuten jo edellisessä viestissä mainitsin.
Voisitko hieman valottaa miksi olet kokenut epäonnistuneen parisuhteesi, niin kielteisesti, että se estää edes ajattelemasta uutta parisuhdetta?
Mitä se on? Mitä siinä tehdään ? Mitä siinä vaaditaan osapuolilta ? Millainen on "normaali" parisuhde ? Mitä puhutaan ihmisille ? Mistä asioista, ettei vaikuta kauheen tyhmältä ?
Siulla on ollut toimiva parisuhde, millainen se sitten ikinä onkin...miulla ei...tuo outo vuosia kestänyt "suhde"(josta kirjoitin jo aiemmin) on ainut kokemukseni "suhteista" ja olen mieluummin yksin kuin koen saman uudelleen. En jaksa enää yrittää, en jaksa toista kertaa nousta ylös siitä tilasta mihin aikanani jouduin ja mistä olen tähän "tilaan" päässyt. En sano että olen tyytyväinen elämääni, mutta en vain jaksa/uskalla yrittää enää.
Ihmisiä, etenkin miehiä, näyttää kauhistuttavan kun he huomaavat kuinka "elän". Ne "säälivät", tarjoavat ties mitä , mutta ei kukaan ole jäänyt... En halua sääliä, vaikka yksinäisyys ahdistaa...
Kuten aiemmin sanoin, en osaa luottaa enää. Ehkä miulla on ollut huono tuuri ja olen tavannut vain vääränlaisia ihmisiä(miehiä), mutta pääasia on se, etten todellakaan osaa luottaa... vaikka haluaisin.
Kuin moni ihminen saa paniikki-kohtauksen kun näkee exänsä ajavan autolla ohi ? ...no mie en enää, mut kesti aika kauan, ennekuin pääsin siitä.
-mie vaa-
ps.Itse asiassa tämä kirjoitus on hieman väärällä palstalla, mie ku en mistään särkyneestä sydämestä kärsi, mutta tämähän lähtikin siitä kun vastasin siihen, kun kysyttiin miten henkinen väkivalta saadaan loppumaan, johon vastasin että tuskin se loppuu...
Mainitsit viestisi lopussa, ettet kärsi särkyneestä sydämmestä ja vastanneesi henkisestä väkivallasta kärsineelle, mutta sydän voi särkyä myös henkisen väkivallan seurauksena, kuten keskustelun aloittajallekin on käynyt.
Vaikka oletkin päässyt pahimman vaiheen yli sinun pahasti pieleen menneessä suhteessasi, näen sinun kärsivän edelleen sen seurauksista, koska et uskalla aloittaa uutta suhdetta saman toistumisen pelossa, vaikka kuitenkin kaipaisit helpotusta yksinäisyyden aiheuttamalle ahdistukselle.
Tapaamasi miehet ovat varmaankin huomanneet syvän epäluulosi ja pelon, luottaa miehiin ainakin parisuhde mielessä, eivätkä he ole osanneet kaiketi tehdä mitään, miten saisivat sinun luottamuksen edes hieman palautumaan ja siksi varmaankin luovuttaneet aika helpolla.
Sinäkin varmaankin tuntemasi pelon takia, etsit tapaamistasi miehistä helposti samoja piirteitä, mitä oli miehessä, joka on saanut tilanteesi aikaan, jolloin voit myös helposti torjua heidät, jotkut aiheesta, mutta jotkut aiheettakin.
Eli olet aika pahassa umpikujassa, josta on vaikea, muttei mahdotonta päästä pois.
Olet kokenut parisuhteen toisen ääripään ja olet parhaillaan jossain välimaastossa, jossa ei koe pahemmin iloja, kuin murheitakaan, toivon sinun vielä pääsevän kokemaan parisuhteen aikaansaaman onnen tunteen, se on mielestäni yksi elämän päätarkoituksista ja kaikkien pitäisi kokea se.
Viestisi perusteella myös sinäkin haluaisit kokea sen, mutta pelko kokemastasi, estää sinua ottamasta riskiä sen saavuttamiseksi.
Sinun pitäisi varmaankin saada ensin jollain tavalla saada luottamusta siihen, ettei kaikki miehet joihin törmäät ole samanlaisia, kuin se mies joka on epäluottamuksen sinulle aikaan saanut.
Keskustelu on ainakin yksi tälläinen keino.
...eipä oo oikeen nuita keskustelu kumppaneita.
Eikä niitä jaksa enää "etsimällä etsiä".
Sanotaan, että kaikkeen tottuu....ja mie kai oon sitten tottunu... tähän.
keskustelua netin kautta minun kanssani kokeilu mielessä, jos vaikka saisimme ihan rakentavaankin keskustelua aikaiseksi.
Sitä voisi käydä mukavammin yksityisesti, eikä näin julkisesti, mutta nimimerkin takana kuten täällä palstallakin, jolloin sinun on helppo vetäytyä, jos siltä tuntuu.
Uskoisin näin miehenä, miesnäkökulman tuovan sinulle mahdollisesti hyötyä, suhteessa miehiin yleensäkin, eli jos pystyt luottamaan minuun henkisesti ja vielä nimimerkin takana, niin ehkä sen jälkeen luottamuksesi miehiin tosielämässä hieman paranee, jolloin et aivan yhtäherkästi löisi jarruja päälle, kun tapaat sopivan miehen.
Sen sopivan löytyminen, kun on muutenkin jo riittävän hankalaa normaali oloissa.
Yleensähän vain toinen osapuoli kokee toisen "siksi oikeaksi" ja toinen vain "ihan kivaksi", mikä ei riitä toimivaan parisuhteeseen.
...sanoa mitään tuohon.
Toisinaan kun katson ikkunasta ulos
ja on pimeää...
odotan, että joku kävelisi kohti
nostaisi katseensa ja hymyilisi...
mutta ei niin käy,
sillä eihän kukaan ole tulossa.
-mie vaa-
viestikin osoittaa sinun kaipaavan seuraa yksinäisyyteen, mikä on kuitenkin hyvä merkki, sillä käymämme lyhyen keskustelun perusteella, minulle on tullut kuva ihmisestä joka pystyisi antamaan rakkautta ja vielä paljon, eikä vain saamaan rakkautta osakseen, mikä onkin parisuhteen perusedellytys.
On tosiaankin sääli, että törmäsit sairaan heikkoitsetuntoiseen mieheen, joka pystyi vain vastaan ottamaan rakkautta, mutta ei sitä antamaan.
Uskoisin myös sinun tekevän kaksi ihmistä hyvin onnellisseksi, mikäli pääsisit eroon pelosta miehiä kohtaan, elikkä itsesi ja jonkun miehen.
Muistan kokeneeni nuorempana hyvin samanlaisia tuntoja kuin, mitä kerroit viime viestissäsi, vaikka minulla ei olekaan vastaavaa pelkoa kuin sinulla, ehkä siinä vain ilmenee yksin jäämisen pelko.
Olet ehkä hieman voittanut pelkoasi, jatkamalla keskustelua ja toivottavasti jatkat vieläkin.
Oletko muuten yö töissä, kun vastailet keskiyön tietämillä?
...en oo yötyössä. Kuuntelen musiikkia, ku on liian hiljasta...
"On jo myöhä mutta valveilla oot
on naapurien valot sammuneet
Yön ainoa valo loistaa ikkunastasi"
"Vielä aika sinut voittaa
Et edes tahdo unohtaa
Vaikka haluaisit päästä nukkumaan
et rauhaa saa"
"Aika ohitsemme kulkee
ennen kuin huomaatkaan
Olet elänyt sen nuoruuden
heräät uuteen maailmaan"
...pätkiä jostain?
Egotrippiä...?
riimin osat taitavat kuvata ajatusmaailmaasi aika paljon, toivottavasti niistä viimeisen loppu tarkoittaa parempaa, sillä uusihan ei välttämättä aina ole parempi, kuin vanha.
Itse kun työskentelen päivätöissä, niin menen aikaisin töihin, jolloin iltaisinkin uni tulee silmään aikaisin.
Onko sinulla musiikin kuuntelun lisäksi harrastuksia joista saat paljon mielihyvää, eli ei vain pelkkää ajan tappamista?
Muutenkin olisi kiva tietää miten elämäsi kulkee nykyisin?
...käydä julkista keskustelua omasta elämästäni.
Se on mitä on , ei se muutu, jatkuu vaan, tiedän...kymmenen vuoden kokemuksella...
tai no oikeastaan...ainahan miun elämä on ollut tällaista "epänormaalia".
"On olemassa asioita,
niin kipeitä ja vaikeita
ettei niistä puhumalla selviä"
-egotrippi-
sinua tietenkään pakottaa keskusteluun, jos sinulla ei ole siihen riittävän voimakasta halua.
Mikäli haluttomuus johtuu liiasta näkyvyydestä, niin laitan tähän varmuuden vuoksi osoitteen johon voit mailata ja ainoastaan minä voin nähdä viestisi, purseri.ss@suomi24
Mitä tartoitat epänormaalilla, minusta ainoa epänormaali asia, joka on tullut esiin, on sinun
erittäin suuri pelko uuden suhteen epäonnistumiseen samoin kuin aiempi suhteesi?
Suhteiden epäonnistuminen on paljon yleisempää kuin onnistuminen, sen takia yleensä joutuu käymään aika monta suhdetta läpi ennenkuin toimiva löytyy.
Mainitsemastasi anoreksiasta kärsii tai on kärsinyt suuri joukko, lähinnä tyttöjä tai nuoria naisia, joten sitäkään ei voida pitää kovin epänormaalina, ei toki suotavanakaan.
Viestisi viimeiseen kohtaan sanoisin, että taas aika monet asiat selviävät tai tulevat oikeisiin mittasuhteisiin avoimella ja luottamuksellisella keskustelulla.
Mielessään niitä pyörittelemällä, ne kasvaa kohtuuttomiin mittasuhteisiin, niinkuin pelkään sinullekin käyneen.
Mikäli et halua tai uskalla tarttua ystävän käteen, olen pahoillani siitä, koska uskoisin sinulla olevan mahdollisuus täydenpään elämään, olethan elämäsi alkupuolella vielä ja sinulla on suurin osa elämääsi elämättä.
Se sattuu ja lujaa, vaikea sitä on toisen ymmärtää jos hän ei ite sitä ole kokenut. Meillä sama juttu.