Olen seurustellut aiemmin kaksi kertaa, molemmat pitkiä hyviä suhteita. Nyt seurustelen siis kolmannen miehen kanssa, joka on hirmu ihana, rakastava, välittävä, kunnollinen... mutta tässäkin suhteessa vaivaa ihan sama juttu kuin aiemminkin: mies haluaa omistaa...
Mie oon 24-vuotias, kaunis ja reipas tyttö, ja huomaan sen että tarvitsen paljon omaa tilaa, haluan nähdä ystäviä ja käydä omissa harrastuksissa, ihan niinkuin varmasti jokainen parisuhteessa elävä. Emme asu vielä saman katon alla nykyiseni kanssa, mutta vaikka olen sanonut tästä häkkilintu-fiiliksestä (mikä johti jo aiemmin eroon) niin hän pommittaa viesteillä monta, MONTA kertaa päivässä, jatkuvasti, kyselee missä liikun ja kenen kanssa ja että "outoa vaikka ollaan samassa kaupungissa niin ei koko viikonloppuna nähdä" ja "on aika epävarma olo" jne. Harmittaa, koska mies tietää hyvin että olen viikonloppuna ollut monesti auttelemassa vanhempiani lapsuudenkodissani, koska isäni sydänleikattiin vasta.
Aiemminkin poikaystäväni ovat riippuneet ihan tukehtumiseen asti minun kimpussa vaikka ystävällisesti selitän että haluaisin käydä lenkillä ystäväni kanssa jne. Alkaa aina tuo syyllistäminen että en olisi tosissani heidän kanssaan tms. Alussa tämä uusi suhde tuntui tosi ihanalta kun alkuun mies ymmärsi että viihdyn myös ihan omissa oloissani, ajattelin että vau, tuo ymmärtää! Mutta nyt tuntuu että vau, ei se ymmärräkään. Keräänkö jostain ihmeen syystä tällaisia hirmu omistavia miehiä seuraani :/ En jaksaisi aina olla selittelemässä... Olen kuitenkin nykyisen poikaystäväni kanssa yhdessä melkein aina. Välillä en vaan kehtaa sanoa että olisi muuta menoa tai tekis mieli rauhoittua ihan itsekseni (sain vasta oman uuden asunnon jossa olisi paljon laittamista!), mutta tuntuu että se on joku velvollisuus olla aina poikaystävän kanssa..
Mikä neuvoksi? Miten saan tuon rakkaan ihmisen ymmärtämään..
Mie oon 24-vuotias, kaunis ja reipas tyttö, ja huomaan sen että tarvitsen paljon omaa tilaa, haluan nähdä ystäviä ja käydä omissa harrastuksissa, ihan niinkuin varmasti jokainen parisuhteessa elävä. Emme asu vielä saman katon alla nykyiseni kanssa, mutta vaikka olen sanonut tästä häkkilintu-fiiliksestä (mikä johti jo aiemmin eroon) niin hän pommittaa viesteillä monta, MONTA kertaa päivässä, jatkuvasti, kyselee missä liikun ja kenen kanssa ja että "outoa vaikka ollaan samassa kaupungissa niin ei koko viikonloppuna nähdä" ja "on aika epävarma olo" jne. Harmittaa, koska mies tietää hyvin että olen viikonloppuna ollut monesti auttelemassa vanhempiani lapsuudenkodissani, koska isäni sydänleikattiin vasta.
Aiemminkin poikaystäväni ovat riippuneet ihan tukehtumiseen asti minun kimpussa vaikka ystävällisesti selitän että haluaisin käydä lenkillä ystäväni kanssa jne. Alkaa aina tuo syyllistäminen että en olisi tosissani heidän kanssaan tms. Alussa tämä uusi suhde tuntui tosi ihanalta kun alkuun mies ymmärsi että viihdyn myös ihan omissa oloissani, ajattelin että vau, tuo ymmärtää! Mutta nyt tuntuu että vau, ei se ymmärräkään. Keräänkö jostain ihmeen syystä tällaisia hirmu omistavia miehiä seuraani :/ En jaksaisi aina olla selittelemässä... Olen kuitenkin nykyisen poikaystäväni kanssa yhdessä melkein aina. Välillä en vaan kehtaa sanoa että olisi muuta menoa tai tekis mieli rauhoittua ihan itsekseni (sain vasta oman uuden asunnon jossa olisi paljon laittamista!), mutta tuntuu että se on joku velvollisuus olla aina poikaystävän kanssa..
Mikä neuvoksi? Miten saan tuon rakkaan ihmisen ymmärtämään..
Vastaukset 13
Vanhimmat
Rakastuminen menee vielä joo, mutta kun tulee se eriytymisen vaihe sinä selität asiat niin että miehillä alkaa ajatus kiertää hieman vääriä ratoja. Yleensä se on toisinpäin ja naiset on niitä jotka eivät ymmärrä sellaista riippumattomuuden vaatimusta heti suhteen alussa.
Sä et tue tarpeeksi sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta vaan vaadit saada mennä miten sua huvittaa ja sitten kun toinen reagoi siihen epävarmuudellaan sinä julistat hänet "roikkujaksi".
Ota se mies mukaasi sinne himaasi niitä vanhempiasi tapaamaan. Vietä tarpeeksi hyvää ja laadukasta aikaa hänen kanssaan niin vastapalkinnoksi tulet varmasti saamaan myös vapauden mennä ja tulla miten lystäät.
Ilman sitä aikaa mikä kuluu kulloisenkin miehen kanssa luottamuksen rakentamiseen, ei luottamustakaan voi syntyä. Ja kun ei ole luottamusta ei synny myöskään halua "päästää toista vapaaksi" koska taustalla on menettämisen pelko.
Älä mainosta sitä "häkkilintu" ideaasi ihan noin aktiivisesti. Se synnyttää vaan hämmennystä ja pelkoja. Anna sen vapauden syntyä luonnollisesti. Tai ole sitten pidemmän aikaa yksin ilman rakkaussuhdetta ja opi tarvitsemaan toista ihmistä niin kuin hän tarvii sinua - siis varsinkin suhteen alussa - ehkä se auttaa sua ymmärtämään sen vastapuolen tunteita.
miksi seurustelet, jos se ahdistaa? kuulostaat sitoutumiskammoiselta aivan kuten minäkin. Monet seurustelevat parit näkevät päivittäin edes sen tunnin tai kaksi. päivässä ollaan hereillä noin 14 tuntia. En tarkoita, että joka päivä pitäisi nähdä ja kyhnätä. Mutta tuossa iässä yleensä ruvetaan seurustelemaan vakavasti. Jos, et kestä nytkään nähdä poikaystävääsi läheskän päivittäin ja keksit tekosyitä ja olet hänen luonaan, vaikka mieluummin olisit jossain muualla, niin miten kuvittelet voivasi joskus asua hänen kanssaan ja olla oikeasti sitoutunut ja omistautunut suhteelle.
Olet hänelle todella epäreilu.
Hän varmasti tuntee, että olisit mieluummin jossain muualla, eikä halua uskoa sitä, joten riippuvaisena tyydyttää omia kuvitelmiaan peittääkseen miten asiat oikeasti on. On varmasti vaikea hyväksyä, että tyttöystävä on liikkuvaa ja sosiaalista sorttia, eikä välitä poikaystävän kanssa olemisesta niinkään paljoa. Kuka haluaisi ajatella noin? On helpompaa elää haave maailmassa ja uskoa, että tyttöystävä on mielellään hänen kanssaan.
Poikakaverisi on vähän liian takertuva. Tuosta ei mitään hyvää seuraa.
Älä yritä saada toista ymmärtämään vaan sano mitä haluat suhteelta. Luulen kyllä sen päättyvän sinun osalta ja vapauttavan aikaa omille menoille.
Mitä ihmettä nää ihmiset kirjottaa?
Olet sanonut kiltisti poikaystävällesi että tarvitset omaa aikaa ja MIKSI ET TARVITSIS, uusi kämppä ja muutto ja sydänleikattu isä jota ehottomasti täytyy auttaa. Ja porukka saarnaa että olet epäreilu kun et vietä 24/7 aikaa miehen kanssa joka tenttaa missä liikut ja kitisee. Ja että normaalit seurustelevat on päivittäin yhdessä. :D
Ei meillä ainakaan olla, molemmat saa olla ihan vapaasti omilla teillään kun luotetaan toisiimme ettei mitään pettämistä tms tapahdu, johan siinä nyt happi loppus jos joka päivä oltas vähintään 2h (niinku joku oli viisaana laskelmoinu) yhdessä. Se ei pätkääkään tarkoita etteikö rakastettaisi toisiamme ihan täysillä kun harrastetaan myös omiamme. Kyllä minusta poikaystäväsi takertuu vähän liikaa, kai sillä omiakin ystäviä ja menoja on?
Liekkö tuo niin rakas, kun et tuonkaan enempi haluu sen kans olla?
Ettet vain pidä miespoloa vain varattuna?
Voishan sille antaa vapauden, niin löytäis itelleen sopivamman kuin sä?
Kyllä niitä kuule meneviä ukkoja on pilvin pimein, meilläkään isäntä ei käy kuin kalsarit vaihtaan ja lapset laskemassa kotona ja taas mennään!
Yritäppä seuraavalla kerralla katsella tällainen "menevä" ukko, et taatusti kyllästy ainakaan sen roikkumiseen suhteessanne. :)
Noh, ehkä syy sitten on minussa.. Pitää vaan sanoa puolustuksekseni että oikeasti olen rakastuneempi ja onnellisempi tämän miehen kanssa kuin koskaan ja vaikka nuori olenkin niin todella voisin kuvitella eläväni hänen kanssaan vaikka lopun ikää. Ollaan oltu yhdessä jo pari vuotta.
Mutta en vaan jaksa olla kellon ympäri ja vuosikausia koko ajan naamatusten vaikka monen mielestä se on parisuhteessa näköjään ainoa oikea vaihtoehto ja nyt olen typerä vosu kun juoksen auttamassa isääni joka ei saa pidettyä kotia enää itsekseen pystyssä. Edellisessä suhteessa mies kaivoi sähköpostini ja tekstiviestini ja yritti utsia jotain epäilyttävää esiin kun lähdin tyyliin pari kertaa viikossa salille ja lenkille. Ei se oo tervettä! Eikä sekään ole minusta tervettä että jonkun mielestä tuollainen parin päivän viettäminen lapsuudenkodissa (hyvästä syystä) on jotenkin synti.
Myös aiemmassa suhteessa poikaystäväni oli toisinaan mukana vanhempieni luona, aivan kuten nykyinenkin on. Nykyiseni mielestä vaan aikuisten ihmisten pitäisi selvitä ilman minun apuanikin. (?) Ja tämä mies todella tietää etten koskaan pettäisi sillä minua on petetty ja tiedän tasan miltä se tuntuu..
En ole sanonut ettenkö "kestä" olla poikaystäväni kanssa päivät pitkät, minä vaan haluan myös viettää omaa elämääni. Ja se taas ei tarkoita että juoksen miehissä sillä välin. En vaan tajua miksi se nykyään ei ole ihmisille ok.
Ai syyllisiäkö täällä haetaan? Kukas sua syyttelee?
Itsehän kerroit, että mies haluaa muuta kuin sinä, niin eikö tuossa ole silloin ratkaisu, että etsiipi neiti vaan sitä sopivaa vielä.
Tunnen todellakin monta MIESTÄ, jotka valittaa samaa kuin sinä. Takertuvista naisista nimittäin!
He haluavat harrastaa poikien kanssa, mennä illanviettoihin ilman tyttöystäviä ja sopisivat sullekkin paljon paremmin!
Esittelenkö? :D
...en todellakaan halua erota.
ymmärsin aijemman viestini loukkaukseksi ja luit sen rivien välistä. ihan kuin olisin sanonut, että pitää nähdä joka päivä jne. Otappa lasit kätee ja lue uudestaan.
Haluatte parisuhteelta eri asioita. Eikö se herätä hälytyskelloja korvissasi, jos todella on niin, että mies on vain sairaan mustasukkanen niin voin kertoa, että ei se siitä muutu.
Et halua erota, emme voi auttaa miestäsi muuttumaan. Mitä sitten haet täältä kysymykselläsi? olet syyllistänyt miestäsi ja puhunut eksistäsikin jo tähän väliin. Pitääkö midän siis haukkua heidät myös..
Kyllä tuo vaan siltä vaikuttaa, että kirjoittajan kannattaa jättää mies ja jatkaa elämäänsä. Itse olin toisena osapuolena tuonkaltaisessa kuviossa. Alkujaan juttu rakentui sille pohjalle, että minä rajoitan elämää. Jotenkin vain koko ilmapiiri puhein ja kommentein muotoutui sen kaltaiseksi. Se taas aiheutti minussa hirveää ahdistusta ja sekavia tunteita. Aina löytyi selitys, "en halua tällaista elämää" "olen vankilassa" hankin lähestymiskiellon ym. hirveetä. Nyt olen TODELLA vapautunut ja helpottunut kun tuollaisesta selittelijästä ja valittavasta vaatijasta pääsin. Ikävästi sanottu mutta elämästäni muodostui helvettiä. Nyt olen kuitenkin onnellisempi ja uskon pystyväni pian normaaliin hyvään suhteeseen. Minun ei ole aiemmin tarvinnut pitää ketään narussa, ja tuskin tarvii jatkossakaan!
Todellinen rakkaus antaa sinun tehdä ja toteuttaa haluamiasi asioita. Todellinen rakkaus saa kaikki sinussa kukoistamaan. Todellinen rakkaus ei ole toisen omistamista, rajoittamista, kiristämistä tai uhkailua erilaisilla asioilla.
Olen sinua kymmenen vuotta vanhempi ja käynyt pitkän tien terveeseen parisuhteeseen. OIkeanlainen terve suhde voi syntyä vasta silloin, kun kumpikin osapuoli ovat käyneet kasvunsa niin pitkälle, että ovat mahdollisimman eheitä menneisyyden eli lapsuudesta heijastuvista tunnetraumoista. Kaikki mitä vaille olemme lapsuudesta jääneet, heijastuu aikuisuudessa parisuhteeseen. Tervettä parisuhdetta voisi kuvailla näin.. se on kuin kaksi vahvaa puuta, jotka kasvavat rinnakkain, toisiaan tukien ja ymmärtäen, mutta kuitenkin vahvoina omina yksilöinään.
Poikaystäväsi (niinkuin useimmat ihmiset) saattaa olla jollain tasolla läheisriippuvainen. Hän pelkää ilmiselvästi hylätyksi tulemista. Se on asia, joka hänen pitää käsitellä.
Sinun tehtäväsi on olla onnellinen omassa elämässäsi ja tehdä niitä asioita, joita haluat tehdä. Sinun tulee olla täysin rehellinen itsellesi. Jos rupeat myötäilemään poikaystävääsi, niin siitä ei hyvää seuraa. Sinä tukehdut häneen. Sinusta tulee ärtyisä ja jossain vaiheessa et enää jaksa miellyttää ja katkaiset suhteen. Ole kaikessa täydellisen rehellinen. Jos poikaystäväsi siitä loukkaantuu, niin se on silloin hänen kasvunpaikkansa. Sinä voit toki auttaa häntä rakkaudellisesti kohtaamaan nämä kasvunpaikat. Parisuhde on yhdessä kasvamista ja oppimista.
Minä asun avoliitossa mieheni kanssa. Suhteemme perustuu rakkauteen, luottamukseen ja toisen persoonan kunnioittamiseen. Kumpikin saa toteuttaa itseään haluamallaan tavalla. Meillä on syvä luottamus ja yhteys, jonka vuoksi kumpikaan ei ole mustasukkainen ja ei rajoita toisen elämää.
Eipä toisen "tukahduttamis yritykset" pitemmän päälle luo kestosuhdetta. Olette olleet "yhdessä" jo pari
vuotta, eikä luottamus puolin tai toisin vieläkään toimi ja toinen on joko roikkuja tai on alkanut tuntemaan
epävarmuutta/tarpeettomuuta tai riittämättömyyttä. Sinulla uusi asunto, joka kaipaa laittamista. Mikset
pyydä kaveriasi laittamaan esim. tauluja seinille, sinne minne sinä haluat, vai osaatko tehdä kaiken yksin?
Onhan se yhdessä olo muutakin, kuin rakastelua, vaikka sitäkin on nautinto "oman" kultansa kanssa eri
tilanteissa paljon "harrastaakin." - Eipä kenenkään luona ole pakko olla ja kyllähän se läpi paistaa, jos
toinen haluaisi muualla olla eikä seura kiinnosta niin usein, kuin toinen toivoisi. - Minua pyytää pari exääkin
silloin tällöin tekemään jotain pientä remppaa tai vaikkapa valaisimen kytkemistä jne. Eikä nykyinen tyttöystäväni siitä nyt kauheasti tykkää, mutta en salailekaan menojani, edelleenkään. Että suhde joko
toimii erittäin hyvin, hyvin, kohtalaisesti tai sitten huonosti, jos nyt seurustella yleensä kukakin tahtoo/tahtoisi, koska kaikille se ei suinkaan ole itsestään selvää. Mutta sinä kehuit olevasi nätti nainen,
niin hae vastaavan laista mietä, kuin minä niin saat sinä sitten kysellä, jos sinua ylipäätään sattuisi kiinnostamaan, että missä kyseinen löytämäsi mies on milloinkin, tai hoitakaa suhteenne kuntoon, jos
vielä kerran se "kuullostaa" mahdolliselta.. Hyvää jatkoa teille!