Huudan, itken ja raivoan, suomeksi ja vähän arabiaksikin, että otan eron mokomasta petturista! Hän taas lähtee niskoja nakellen - jällkeen kerran - "veljelleen". Ovelta saan vielä kuulla kuinka olen väärässä ja kuinka olen häntä lounannut.
Puolen yön aikaan jo anelen häntä ja ikävöin. Pyydän häntä jäämään tekstiviesteillä. Hänen puhelin ei ole päällä.
Palattuaan aamupäivällä on taas vähän aikaan rauhallista, kunnes taas leiskuu ja astiat lentää.
Toistaalta vihaan yli kaiken, toisaalta rakastan vieläkin enemmän. Välillä tekisi lähteä koko yhteisöstä ja palata normaaliin elämäään, välillä taas tunnen oloni oikeaksi heidän joukossa.
Tiedän, että hän dominoi. Tiedän, ettei nainen määrää hänen menojaan. Hän on oikea mies. Sellainen saa minussa raukkauden ja vihan palamaan.
Puolen yön aikaan jo anelen häntä ja ikävöin. Pyydän häntä jäämään tekstiviesteillä. Hänen puhelin ei ole päällä.
Palattuaan aamupäivällä on taas vähän aikaan rauhallista, kunnes taas leiskuu ja astiat lentää.
Toistaalta vihaan yli kaiken, toisaalta rakastan vieläkin enemmän. Välillä tekisi lähteä koko yhteisöstä ja palata normaaliin elämäään, välillä taas tunnen oloni oikeaksi heidän joukossa.
Tiedän, että hän dominoi. Tiedän, ettei nainen määrää hänen menojaan. Hän on oikea mies. Sellainen saa minussa raukkauden ja vihan palamaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Koita joskus olla huutamatta, itkemättä, raivoamatta, leiskumatta ja heittelemättä astioita. Jos hän tämänkin jälkeen lähtee, on parempi antaa mennä. Tällöin kannattaa itsekin ottaa uusi suunta elämässä.
vähän sama juttu arabi mieheni kanssa, tulisia tappeluita ihan mitättömistä jutuistakin... minä en kyllä paisko astioita tai uhkaa jättää... ja jos mies lähtee ulos rauhoittumaan(minäkin laittelen anteeksi pyyntö viestejä) niin on aina yöksi kotiin tullut... ja sen jälkeen onkin tuliset sopimiset... mutta silti välillä tulee mieleen että onko tämä normaalia ja kaiken arvoista??
mutta taas toisaalta en ole koskaan ollut niin onnellinen kuin nyt hänen kanssaan olen ja en voisi kuvitellakkaan elämää ilman häntä ....
Mikäs siinä, sitä saa mitä tilaa. Ja sitä tilaa mitä haluaa. Joten kaikkihan on ihan niin kuin pitääkin: sinä nautit siitä, että mies vie sinua kuin mätää kukkoa. Jotkut nyt on vain sellaisia: ne tuntee olonsa hyväksi ja turvalliseksi vasta silloin kun joku nöyryyttää ja alentaa niitä. Jotkut vain rakastavat sitä että niiden naama työnnetään paskaan. Makunsa siis kullakin ja antaa kaikkien kukkien kukkia.
Kyllähän jotkut tyypit - minkä väriset nyt tahansa - tekemällä tekee riitaa, jotta pääsee ilman epäilyksiä vähän "tuulettumaan". En tarkoita, että teidän tapauksessa tarvitsisi ihan siitä olla kyse. Et kai itsekään vietä kaikkea aikaa kotona, vai tuleeko heti kauheat huudot, jos poikkeat kirjastoonkin?
älkää vahingossakaan hankkiko lapsia moiseen hullujenhuoneeseen. Saa vielä kattilasta päähänsä.