Asun avoliitossa marokkolaisen miehen kanssa. Mies on todella huomaavainen ja kohtelias, siis aivan toisenlainen mihin olen suomalaisten miesten kanssa tottunut. Ainut asia mikä minua suhteemme alkuvaiheessa häiritsi, oli se kuinka tärkeitä ystävät ja sukulaiset hänelle ovat ja kuinka paljon hän viettää heidän kanssa aikaansa. Ymmärrän sen kuuluvan hänen kulttuuriinsa ja hyväksyn sen, kun hän on kanssani, hän on kanssani sataprosenttisesti. Ja seksi on todellakin aivan mielettömän upeaa, kuten myös hänen keittiössä valmistamat herkut. Rakkautemme kruunuksi meille syntyy ensimmäinen yhteinen lapsi talvella, ja mies on ihan täysillä mukana raskaudessani ja huolehtii koko ajan, että minulla on kaikki hyvin. En vaihtais enään suomalaiseen.
marokkolaisen miehen kanssa
upeaa..........
7281
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kaikki me suomalaiset naiset olemme todellakin myytyjä tummien miesten ihaniin huomionosoituksiin, tunteiden osoittamiseen kaikin tavoin (vastakohtana nämä suomimiehet jotka ei puhu eikä pussaa), upeaan seksiin, siihen miten miehemme huolehtivat ulkonäöstään jne. Ainoa negajuttu on tosiaan tuo, että sukulaiset ja kaverit ovat tärkeitä, mutta onko se toisaalta huono asia? :) Silloin kun oma ihana kurdini on minun kanssani, hän todellakin ON kanssani, eikä tuijota tylsänä telkkaria ja vedä bisseä. Eikä ne kaverit lopuksi kohtuuttomasti aikaa vie; mies on kanssani suurimman osan ajasta.
En vaihda suomalaiseen enää minäkään :)
Kummallista, miten nämä samat 1-2 naikkosta (jotka muuten ovat tuskaisen selvästi sinkkuja - eivät ole kelvanneet edes tummille) jaksavat melkeinpä päivittäin pistää näitä fantasioitaan tänne. :D
Ei ole ihan tervettä.
Toivottavasti hän tässä vielä kosiikin...
Ne sukulaiset on varmaan kumminkin mukavia useammin kuin suomalaiset sukulaiset.
No totta kai. Ainoa surkea (suomalainen) asia tuossa parisuhteessa onkin tämä naisosapuoli. Hänet kun mies vaihtaa vielä paremman kansallisuuden omaavaan, niin hyvä tulee. Silloin ei siinäkään parisuhteessa olisi mitään huonoa eli suomalaista. Koska me suomalaiset ollaan huonoja, niin huonoja. Tai siis ei ME, jotka ollaan tajuttu kaikkien muiden suomalaisten huonous. Me ei olla oikeastaan suomalaisia ollenkaan. Vai onko se niin, että meidän kansallinen huonoutemme ikään kuin liudentuu, kun ryhdymme parisuhteeseen ulkomaalaisen kanssa? Että seura jalostaa meitä?
Otan osaa, kurjaa tulee elämäsi olemaan
"En vaihtais enään suomalaiseen. "
Voi tätä typeryyden määrää. Taas tästäkin tehtiin kansallisuuskysymys. Tuskin sinä sitä miestäsi vaihtaisit minkään maalaiseen, kun olet itsellesi sopivan löytänyt, edes marokkolaiseen. Vai olenko väärässä? Miksi siis piti tehdä tästäkin vastakkainasettelu? Jos haluat ärsyttää ihmisiä, mene vaikka pysäyttelemään vastaantulijoita kaupungilla ja kertomaan heille jeesuksesta.