Työpaikan virkistysillat/-päivät/pikkujoulut ym.

joo olen samaa mieltä riittää kun on 8 tuntia niiten kans päivässä miksi pitäis olla vielä vapa aikana kans kiitos ei

Sama homma kyrsii. Meillä työkaverit -alasta johtuen vissiin- sen verran tylsää ja täysin erilaista porukkaa että en vapaaehtoisesti viihdy seurassaan vapaa-ajalla (olen itse kummajainen tylsällä alallamme ja joutunut sinne "vahingossa"). Sitä saatanan kuivaa lässyti lässyti-juttelua työasioista tai lastenhoidosta en kestä, tai jotain saakelin kuivaa urheilukisan kertaamista. Porukat ovat myös suurelta osin viininlipittäjiä (juu, valitaan joku hienohelma viiniravintola stadin keskustasta tai teatteri-ilta) ja meikä taas kaljaa kiskova lähiöpubi-mies.

Joten nou tänks.

evvk

Ei voisi vähempää kiinnostaa työkavereiden seura. Harvoin meille mitään rientoja onkaan, koska porukassa on muutamia kuninkaallisia, jotka määräävät, keitä saa tulla mukaan virkistäytymään ja ketkä taas ei. Näin huono ilmapiiri on tietysti kärsimys kaikille.

Itse olin työpaikassa, jossa suurin osa lähimmistä työkavereista oli 50 ikäisiä miehiä ja itse olin tuolloin kolmekymppinen nainen. Naisia ei ollut muutenkaan kovin paljon ja he eivät enää viitsineet osallistua osaston iltatilaisuuksiin. Itsekin jossain vaiheessa aloin jäämään joka toisella kerralla pois, koska elämäntilanteet olivat erit ja saman työpaikan lisäksi ollut mitään muuta yhteistä. Käytiin syömässä kivoissa paikoissa, mutta henk.kohtaisesti siellä oli todella tylsää ja suurin osa jaksoi pitkin iltaa jauhaa työasioita. Eli se oli jatkumo työviikkoon, ei mitään vapaa-ajanjuttuja.

Työ työnä ja vapaa-aikana teen mitä tykkään,eli en varmasti mene pakkopulla "rientoihin"
varsinkaan työtowereiden seurassa.

Meillä on tosi kiva työporukka. Minusta on kivaa, kun on näitä virkistymispäiviä. Meillä yleensä lähdetään niihin pari kertaa vuodessa, perjantaina iltapäivällä töiden jatkoksi. Meillä on onneksi monen ikäistä porukkaa töissä (20-60v) ja miehiä on enemmän, naisiakin on jonkun verran ja lähes kaikkien seurassa on hauskaa. Jotenkin ovat ottaneet sellaista rentoa ja mukaa porukkaa tänne töihin ja pomotkin (40-60v.) ovat tosi hauskoja. Olen saanut sekä työystäviä (tiedätkö, niitä ihmisiä joiden kanssa viihtyy työaikana yms virkistys päivillä paremmin kuin toisten ja jos jossain vapaa-ajalla näkee esim baarissa, niin varmasti istuu samaan seuraan tai jää turisemaan pidemmäksi aikaa), että yhden ihan oikean työajan ulkopuolisenkin ystävän. Ja minä olen huono saamaan noita oikeita ystäviä. Meitä on noin parikymmentä tyyppiä vain muutama aina luistaa näistä päivistä, mutta osalla heistäkin on pieniä lapsia kotona. Vain yksi on sellainen, ettei yleensä tule ja, jos tulee niin ei viihdy.

Olin aiemmin työpaikassa jossa mitään tälläistä ei ikinä järjestetty, ja se oli tylsää. Ei pääsyt näkemään mielenkiintoisia tyyppejä "epävirallisemmassa" ympäristössä, jossa pääsisi näkemään, että voisiko tuosta olla oikeasti minulle uusi ystävä tai kaveri.

Mutta, jos ei tykkää tälläisistä virkistys yms. päivistä tai työporukka on tylsä/ikävä, niin ei sinne turhan päiten kannata mennä itseään kiusaamaan. Paras tilanne on tuossa, jos ohjelma on jaettu osiin ja mikään niistä ei tapahdu turhan kaukana töistä tai kotoa (mökillä, laivalla tms.). Niin voi osoittaa ryhmähenkeä ja jäädä vaikka muutamaksi tunniksi. Tyyliin: "minä voi olla tuohon ruokailun loppuun, mutta sitten on pakko mennä kotiin on aikainen herätys/lapset/sovittu meno". eli ei tarvitse koko päivää tuhlata paikassa, jossa ei viihdy, mutta osoittaa, että arvostaa, kun näutä juttuja järjestetään. Ja jos ei koskaan mene, niin mistä tietää onko siellä kivaa?

Duunihommat ja vapaa-aika on täysin eri kategoriassa, niitä ei sekoiteta keskenään.
Duunissa näkee ihan riittävästi ja vaikka mukavia ihmisiä ovatkin, se riittää.

Vapaa-aika vietetään täysin irti duunikuvioista ja mitään duuniasioihin viittaavaakaan ei niissä ole, ei kiinnosta edes tietää mitä tuo ihmisjoukko duunikseen tekee. Jotkut ovat maininneet ammattinsa ohimennen mutta valikoiva kuulo hoitaa sen että tuota informaation pätkää ei kuuppaan rekisteröidä.

Onhan tietysti niitäkin ihmisiä jotka elävät 24/7 ammattiroolissa, he rakentavat elämänsä ammattilähtöisesti ja kaikki rakentuu tuon mukaisesti ... mikäs siinä, tuo on yksi tyyli ja tapa. Itse haluan irtioton duuniasioista vapaa-ajalla ja duunikuvioissa taas irti vapaa-ajan ympyröistä, en koskaan edes himassa puhu duuniasioista sanaakaan (en ota "duunipäätä" himaan mukaan).

Todennäköisesti en mene seuraaviin pikkujouluihin. Koen, että minun pitää ponnistella ollakseni seurallinen ja ns. riittävän puhelias. Seurallisuus onnistuu, mutta en pysty rentoutumaan. Jos yhdessäolo tuntuu suorittamiselta, ei kannata mennä.

Joukossa on paljon vanhempaa väkeä, joka ihmettelee tarjolla olevien alkoholituotteiden määrää jo heti tilaisuuksien alussa. Johtaja ajaa usein itsekin pienessä maistissa kissan ristiäisistä ja sanoi, että hänen luvallaan saa ottaa myös työaikana näitä päihteitä.

Sama juttu. Ja jätän menemättä. Suurin osa työkavereista on erittäin mukavia, ja loputkin kelvollisia, mutta ei mulla ole pienintäkään intressiä luopua niistä harvoista vapaista perjantai-illoistani viettääkseni sen työporukassa. Ja mitä olen jälkikäteen erinäisistä kinkereistä kuullut, niin parempi pysyä poissa, jos haluaa säilyttää minkäänlaista kunnioitusta työtovereita kohtaan. Ilmeisesti kaikki älyllinen toiminta loppuu joiltain ekan tuopin jälkeen.

Töiden jälkeen tekee mieli heti kotiin,ellei ihan pakko kauppaan mennä.Meil pieni kylä,jossa saman alan akkoja joka kaupalla samaan aikaan töiden jälkeen. En todellakaan jaksa siivota enään työn jälkeen kylällä. Sitten noi "virkistykset" sama juttu...ei jaksa kuunnella sitä kaakatusta,mitä eukot saa aikaan. Samoin ammattiyhdistyksen riennot...ei ei ei.

Mulla on ollut sama systeemi lähes aina joka työpaikassa. Oon aina keksinyt jotain syitä olla menemättä tai sitten vaan suoraan sanonut ettei kiinnosta. Nykyinen työpaikka on poikkeus, koska oikeasti viihdyn vapaa-aikanakin sen porukan kanssa. Itse asiassa vapaa-ajan tapahtumat meillä pitää kustantaa itse mutta suurin osa väestä tulee aina paikalle. JOkainen päättää itse haluaako tulla eikä ketään ihmettele jos jää joskus pois. Porukka on itse asiassa niin mukavaa että jopa entisiätyöntekijöitä, jotka ovat vaihtaneet muualle töihin, käy edelleen noissa illanvietoissa. Luulen että kun taas vaihdan itse työpaikka käyn myös edelleen tämän porukan kanssa iltaa istumassa mutta jätän uuden työpaikan vapaa-ajanohjeman väliin. Missään nimessä ei pidä mennä ja puurra hammasta. Jos ei palkkaa makseta niin sinulla on täysi oikeus jäädä pois.

Itse olin aina kiinnostunut ex-työnantajan tarjoamista virkistysretkistä ja pikkujouluista ja vastaavista.
Se että pikkujoulut monta kertaa oli vapaa-aikana esim. lauantaisin ei haitannut, koska silloin oli jo ehtinyt lepäämään viikon väsymykset pois. Pienemmät bileet saattoivat alkaa usein perjantaina puolelta päivin jollain erikoisohjelmalla, tai tavalliset saunaillat sitten illan suussa, jatkuen seuraavaan aamukoittoon.

Edellytyksenä oli tietysti laadukas tarjonta niin syömisen, juomisen ja tapahtuman pitopaikankin suhteen.
Pelkkä makkara ja vain muutama olut paikallisessa pikkukuppilassa ei kiinnosta, mutta jos on kohtuullisen ruokailun lisäksi tarjolla riittävästi erilaisia alkoholituotteita vapaasti valittavissa (=ilmaiseksi) miedoista kirkkaisiin asti, niin miksei sellaiseen osallistuisi. Lisäksi monta kertaa ilta jatkui pienemmässä porukassa jossain laadukkaassa yökerhossa. Onneksi retket olivat sellaisia, että pääsi seuraavana aamuna takaisin kotiin taksilla, eikä tarvinnut holhota muita känniläisiä. Hauskaa saa olla ja juoda viinaa, mutta tietyissä rajoissa. Toisia ei saa haukkua, eikä puhua vanhoista riidoista, vaan pitää luoda sellaista hyvää ME-henkeä.

Ehkä aika on kullannut omia muistoja, mutta valitettavan vähän nykyään järjestetään mitään kunnon bileitä. Nykyinen työnantaja on täysin vastakohta entiseen verrattuna. Ei edes osallistunut pikkujouluihin, silloin kun niitä vielä pidettiin. Enään ei ole edes mitään muitakaan halvempia tapahtumia. Edes joulukahvitusta, lahjasta puhumattakaan, ei ole ollut enään vuosiin.

Mulla ei juuri muita kavereita olekaan kuin työkaverit. Niitten kanssa tulee istuttua iltaa melkein kerran viikossa. Pari-kolme kertaa vuodessa firma järjestää jotain toimintaa tai juhlia, melkein kaikki on paikalla ja niistä puhutaan etukäteen ja jälkikäteen kk verran. Porukka on ikäjakaumaltaan suppea, 20-30-vuotiaita ja pääasiassa lapsettomia, puolet sinkkuja, suhdesotkuja esiintyy ristiin rastiin. Mulla on ehkä maailman parhaat työkaverit ja ymmärrän kuinka hienossa tilanteessa olen.

Aikas kusilunsseja on ollut työkaverit, varsinkin HKR/HKI.

olen vain huomannut, että työpaikalla ei ole kyse siitä miten sinä itse haluat vapaa-ajallasi elää ja olla ja kenen kanssa haluat itse viettää aikaa ja missä, vaan kyse on siitä miten työpaikan ihmiset ja esimies haluaa sinun viettävän vapaa-aikasi ja kenen kanssa. Jos et niin tee saat kuulla uteluita/vittuilua vapaa-ajastasi jatkuvasti. Saati jos et kerro vapaa-ajan tekemisistäsi mitään, niin silloinhan sulla on jotain TODELLA suuria salaisuuksia ja ongelmia :P voi vittu!

on vähän eri ongelma, mutta liittyy työpaikkaan.
Meillä on paljon kauniita naisia töissä, ja nyt käynyt niin, että (en ole kyllä kaunis) pari meistä on ihastunut esimieheemme.Toivotonta on, koska tuo toinen on nuori/nätti ja minä vanhempi ja vähemmän kaunis, joten tietää minne se kuppi kallistuu.
Kurja olla töissä ja ihastunut !

Itselläni ihan sama juttu, vaikka samanikäisiä ihmisiä , vanhenmpia ja nuorempiakin löytyy. Oma aikani on omaa aikaa, lisäksi työtehtävissäni olen jatkuvasti ihmisten ympäröimäna. Työpäivän jälkeen nautin omasta ajasta ja hiljaisuudestakin! valitettavasti tämä töissä tulkitaan usein niin, että olisin
"vähän sosiaalinen", mutta se ei ole totta. En voisi silloin hoitaa nykyisenlaisia tehtäviä. Jotenkin vain ooma aika on se tekijä, joka sitten tasapainottaa kaiken. J asitä omaa aikaa on kuitenkin aina liian vähän. En halua viettää sitä työtovereiden seurassa ja kaiken maailman tykytapahtumat eivät jaksa innostaa mminua mukaan! maailma on mukava koska sinne mahtuu erilaisuuksia.

Eikä yhtään haittaa, vaikka katselen häntä 8 tuntia päivässä. :D

Eli juota sinäkin joku naikkonen känniin ja käy laittamassa sitä.

Olen perheetön sinkku. Menen mielelläni kasikenlaisiin virkistyspäiviin ja pikkujouluihin. Pidän työkavereistani ja muutenkin ilmaiset ruoka, juoma ja aktiviteetit houkuttavat aina :) Jos kaikkia ei huvita näihin rientoihin osallistua niin olkoon osallistumatta, jääpähän enemmän meille muille. Miksi pitää tehdä kärpäsestä härkänen?

Meillä tylsä sosiaalivakuutussektori, meitä miehiä todella vähemmistö. Paskaa työtä, sinänsä ok-työkaverit eli siis työhommat hoituu ja voi joskus vaihtaa small-talk-kommentin pari, mutta ei enempää. Työpaikan naisten juorukerhot kyllästyttää, joka huoneesta kuuluu heidän kesken sipi sipi supi supi-kuiskuttelua ja pyrkivät myös meille muutamalle miehelle uskoutumaan ja kertomaan ja purkamaan sisintään. Ei jaksa, ei millään, kuunnella sitä jorinaa. Sitten kun on ne harvat viihde-kerrat kuten pikkujoulu, sellaiset parisuhteisiinsa tympiintyneet naiset alkavat flirttailla muutaman viinapaukun jälkeen ja sotkuahan siitäkin saisi jos haluaisi. Ei kiitos. Ainoa virkistysjuttu, mihin voin osallistua, on ruokailu päiväsaikana, arkena, siis työajan puitteissa. Mihinkään en jää klo 15.30 jälkeen, se on vissi.

Miten te pystytte implementoimaan teidän yrityksen strategiaa jos ette ole mukana? Herätys hei.

En halua tietää työkavereista työajan ulkopuolella yhtään mitään

En ole moneen vuoteen käynyt. Ei tod kiinnosta katsella niitten työ"kaverien" naamoja yhtään enempää kuin on tarvis, varsinkin kun tiedän, kuinka paljon työpaikalla juonitellaan, puukotetaan selkään ja puhutaan paskaa toisista.

Töitä 7.5h/päivä ja loppuaika sitten perheen ja liikunta harrastuksien parissa, En ole ikinä kokenut kiusaantuneisuutta kun kieltäydin pikkujouluista jne. firman illan istujaisista. Olen myynyt aikaani työsopimukseni mukaisesti, en ilman tuntiveloitusta baariin lähde, ilmaisen ruuan ja alkoholin houkutus ei vain riitä. Paremmat kiksit saan pitkästä juoksulenkistä ja hyvästä seksistä vaimon kanssa. En saa siitä mitään irti että istun kuppilassa, ja kuuntelen kun reiska tilittää töistään. Tosin työnantajan ehdotukset kosteaan illanviettoon kuppiloissa firman piikkiin ovat kovasti 90 lukuun verrattuna kovasti vähentyneet.

Eihän noihin muut osallistu kuin firman juopot ja perseennuolijat.

Täysin samaa mieltä. Työsopimuksessa lukee mihin ollaan menty mukaan. Olin juuri yhdessä sun toisessa tapahtumassa mukana, joihin osallistuu kaikki "vapaaehtoisesti omalla vapaa-ajallansa, kun se on niin kivaa". Ylin johto ihmettelee miksi työpaikalta on irtisanoutunut erittäin pätevää väkeä muutama kappale viimeisen 1-2 vuoden aikana. Työ itsessään on todella stressaavaa, joten voisi nyt saada edes päättää mihin loput elämästään käyttää.

No ei siellä ketään kiinnosta jos joku on pois. Itseään menevät edustamaan ja viihdyttämään. Ei työpaikan porukat muutenkaan ole mitenkään yhtenäisiä kuten uudesta työntekijästä vaikuttaa. Kaikenlaisia tyyppejä löytyy. Aikuinen saa päättää missä käy tai ei käy. Mutta voi olla myös tylsää jos ei käy missään. Ikään kuin pitkä talvi ei olisi tarpeeksi tylsä. Kesästä kannattaisi myös nauttia.

Nauttia voi myös oikeiden ystävien seurassa. Työkaverit harvemmin ihan vilpittömiä on kuitenkaan.

Aika perseestähän noi tapahtumat ovat. Meillä on pari kertaa vuodessa jotkut kekkerit jossa on ruokaa ja mietoja juomia. No itse en pahemmin alkoa käytä eikä kyllä kiinnosta tuhlata vapaa-aikaani ajelemalla kymmeniä kilometrejä että saan jonkun grillilounaan ja ehkä yhden bissen jos sattuu maistumaan ja sen jälkeen se onkin aika siinä.