En voi ymmärtää ihmisten, lähinnä naisten hinkua aloittaa parisuhde ja muuttaa yhteen. Siinä joutuu luopumaan niin paljon omastaan. Yleensäkin parisuhteessa naisella on vain ja ainoastaan velvollisuuksia ja miehellä vain ja ainoastaan oikeuksia ja vaatimuksia.
Ihmisen on hyvä olla yksin,rakentaa omaa uraa ja elämää. Elää vaikka pellossa,katsoa telkkarista mitä haluaa olla netissä silloin kun haluaa, eikä niin että toinen(yleensä mies) on koko ajan vaatimassa milloin mitäkin.
Ihmisen on hyvä olla yksin,rakentaa omaa uraa ja elämää. Elää vaikka pellossa,katsoa telkkarista mitä haluaa olla netissä silloin kun haluaa, eikä niin että toinen(yleensä mies) on koko ajan vaatimassa milloin mitäkin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
En minäkään ymmärrä. Itse olen eronnut viisi vuotta sitten, eikä todella ole mitään kiirettä muuttaa yhteen, vaikka olenkin seurustellut jo kolme vuotta oikein mukavan miehen kanssa. Tälläisessa suhteessa saa kaiken; sekä yhdessäoloa että yksityisyyttä ja omaa aikaa.
Todellakin kummallista, miten nopeita ratkaisuja ihmiset tekevät. Ja pian taas jo valitetaan asuinkumppanin huonoja tapoja ja huonoa käytöstä. Vai etsivätkö naiset kustannusten jakajaa tai jopa elintasollensa maksajaa?? Minä ainakin pärjään aivan omillani: en tarvitse apua lainanlyhennyksiin enkä lastenhoitoon.
Jos tunne ja halu puuttuu, ei ymmärrys auta.
Mutta lohdutukseksesi voin sanoa, että tunne on molemminpuolinen, mieskin tuntee että miehellä on ainoastaan velvollisuuksia.
Parisuhhde on naisen valtakunta.
Mutta jokin siinä vetää puoleensa, ei sitä tarvitse yrittää ymmärtää.
jokin naisessa vetää puoleensa. Ei tarvitse olla matemaatikko tai tähtitielijä osatakseen ynnätä mikä miehessä vetää pari suhteen. Naisen tarjoama hoiva. Kaikki miehen toiminta parisuhteessa tähtää vain ja ainoastaan että saisi ******:a. Ja ei saa niin aina voi mennä vieraisiin. Se on kyllä niin että mies tulee aina ja aina olemaan se ykkönen parisuhteessa. (miehen työ,harrastukset ja kaverit menevät kaiken edelle) Naisen tehtävä on passata,hoivata,pussata pipit ja pahamieli pois,miestä pitää hyvitellä ja ylistää. Miehen pitää saada tuntea olevansa MIES,HERRA TALOSSA, jos näin ei ole alkaa mökötys ja riita.
Mikään muu olio maailmassa ei ole niin itsekäs,itsekeskeinen,henkisesti vajaa ja julma kuin mies.Mies on kaikenkaikkiaan SÄÄLITTÄVÄ OTUS. Vätys,ikuinen pikkupoika.
Gorilla ehkä tulee hyvänä kakkosena.
Ja sitten ihmetellään miksi erotaan. Ja miehellä on tasan 2 velvollisuutta (elatus ja siittäminen) niin että turha kitistä että miehellä olisi vain velvollisuuksia.
Aloituksestasi luulin että olisit joku katkeroitunut femakko, mutta provohan tämä...
Keksi parempia, noin läpinäkyvä ei oikein sytytä...
Ihanko oikeasti kuvittelet pystyväsi arvailemaan miehen vaikutteita ja perusteluja tekemisilleen?
Et ole mies. ( tai enpä oikeastaan olekaan varma, kyllä mieskin pystyy tällaista keksimään )
Sinulla ei ole mitään mahdollisuutta kyetä edes arvaamaan miehen ajatuksenjuoksua, motiiveja eikä tarpeita.
Eikä minkäänlaista oikeutta edes yrittää.
Vai ei oikeutta?? Ei taida olla sun päätettävissä se asia..
Jos joku viitsii vaivautua sinnekkin miehen pääkoppaan vilkaseen, niin siitä vaan!
Suurimmalla osalla siellä taitaa pyöriä vain pilllu, äidin laittama ruoka, runkkaus ja viina...
"...taitaa..."
Pelkkää arvailua ( irvailua )
se pääkoppaan vilkaisu vaatii aika paljon enemmän...
ei mua haittaa vaikka mieheni pelaa pleikkarilla päivät tai istuu tietokoneella pelaamassa päivät... aivan sama mulle.. kunhan silloin tällöin saan itsekin kultani kanssa pelata pleikkarilla koska koen sen tärkeäksi osaksi suhdettamme että teemme yhdessä jotain sellaista mistä toinen tykkää..
telkkareita taloudessamme on kaksi joten kumpikin saa katsoa sitä mitä tahtoo.. ei tule riitaa siitäkään..
mielestäni meillä on tasa-arvoinen suhde.. teemme molemmat omat osamme kotitöistä ja suhteeseen panostamme molemmat tavoillamme..
monelta kantilta.
Eikös tuo vähän riipu siitä millaista miestä itse etsit?
Miehelle on koti tärkeä. Se mukava paikka, jossa hommat hoituu ja siellä on mukavaa. Kotiin kuuluu usein nainen ja lapsia. Miehet ovat erittäin riippuvaisia tästä. Miehet ovat erittäin hanakoita saamaan kodin jonkun naisen kanssa.
Naiselle on perhe tä
rkeää, ja etenkin se mies. Hän rakentaa pesää miehelle, jonka kanssa hän voi jakaa arkea ja kasvattaa lapsiaan. Naiset etsivät siis miestä, jonka kanssa elää ja synnyttää lapsia.
Jos ei löydä kumppania jonka kanssa voi elää, niin tulee ristiriitoja. Se tarkoittaa että on hyvä jo etukäteen miettiä, mitä siltä yhteiseltä elämältä odotetaan. Siksi on todellakin hyvä elää joku aika yksin, jotta oppii tuntemaan edes oman itsensä. Siinä on kuitenkin ongelma, että nuorena uskoo tietävänsä mutta kun ikää tulee, huomaakin olevansa jotain muuta.
Parisuhde ei ole mikään riskitön sijoitus. Olemme inhimillisiä ja erehtyväisiä. Se joka hakee täydellisyyttä (mitä ei ikinä ihmisen elämässä voi olla) , tulee pettymään aina. Se joka oppii sietämään epätäydellisyyttä ja tietää että kasvamista riittää elämän loppuun saakka, voi paremmin löytää sen kumppanin, jonka kanssa jakaa tämän taivalluksen ja oppimisen riemun.
Juu, olen ollut avioliitossa, luonut uraa, ollut yksinhuoltaja ja ollut yksinasujakin. Nyt elän parasta suhdetta mikä milloinkaan on ollut – keski-iässä ja ilman mitään ”pakkoa” elää yhdessä. Tämä antaa tilaa eikä tarvitse luopua kuin siitä, mistä on valmis luopumaan. Niinhän se muutenkin, ei saa mitään uutta, ellei ole valmis luopumaan jostain! Kyllä se vain antaa enemmän, kun on joku jonka kanssa jakaa kaikki se, mitä elämä eteen tuo…
elämänviisautta mummomuorilta. Hienoa! "ei saa mitään uutta, ellei ole valmis luopumaan jostakin! Näin se on. Minäkin uskalsin luopua ja sain tilalle paljon parempaa ja nyt elän samoin parasta suhdetta mikä milloinkaan on ollut- rakkaus antaa tilaa...
No en minäkään ymmärtäisi, jos oppimani kuva parisuhteesta olisi sellainen kuin sinulla raukalla on. :( Mistä olet sen oppinut? Omista kokemuksista vai lapsuuden perhemallista?
Tuosta heijastuu juuri se ajatus, että vaimo ja mies ovat nokakkain toisiaan vastaan. Jos joku saa jotain, niin toinen luopuu jostain. Kaikki hyvä toiselle olisi jotenkin itseltä pois. En edes tajua tuota velvollisuus-asiaa, sillä kodinhoitoon, ansaitsemiseen, lastenhoitoon jne. kumpikin osallistuu ihan yhtä paljon. Ei vaimojen tarvitse yksin kaikkea hoitaa. Aina välillä itse (kuten puolisonikin) ihan vapaaehtoisesti ja omasta halusta tykkää vähän ottaa niitä velvollisuuksia enemmän: yllättää herkkuruoalla tai muulla positiivisella yllärillä. Mikäs sen hauskempaa ja oikeastaan kyseessä on etuoikeus hemmotella sitä rakastaan. Ei mikään velvollisuus saati, että toinen sellaista vaatisi. Ja olen erittäin tyytyväinen siihen, että se kumppani on jakamassa ja rakentamassa sitä elämää. Ja se tuki, jota saa voi olla joskus korvaamatonta. Se, että se rakas, jonka kanssa jakaa arjen hyvässä ja pahassa on vieressä pitelemässä kädestä sairaalassa yöllä. Tai kun itse saa pitää toista kädestä ja tietää, että toinen ei ole yksin.
Eli selityksenä: Et voi ymmärtää, koska sun käsitys parisuhteesta ei tue ajatusta elämän jakamisesta toisen ihmisen kanssa. Sä ymmärrät parisuhteen vastakkainasetteluna ja luopumisena, jos toinen jotain saa. Etkä esimerkiksi kahden ihmisen tiimiläisyydestä arjessa, jossa ei vaadita vaan annetaan. Ja antaessa se harvemmin edes tuntuu velvollisuudelta, jos jotain hyvää haluaa toiselle tehdä. Jännää muuten, että nyt kun aloituksessa puhuit, niin en muista yhtäkään kertaa, että mies olisi minulta vaatinut jotain.