tuntuu, että olen joutunut tilanteeseen josta en tiedä miten pääsen pois?
parhaan ystäväni mies on "hurahtanut" uskoon.
ennen olis melkeinpä voi sanoa normaali, ainoastaan kultturieroja tuli asioissa.
nyt aina kun menemme sinne, niin ei 5 minuuttia kun alkaa paasata jumala sitä ja jumala tätä..
ei myöskään ikinä anna minun sanoa mielipiteitäni saati, että antaisi niille jotain arvoa.
kaikki mitä teen on vähintäänkin outo ja ei tietenkään sovi tyyliin. kaikenlainen viinanjuominen on pahasta, televisio on pahasta, musiikki turhaa.
ennen teki itse kaikkea tätä ja nyt ei kukaan sais tehdä mitään.
ystäväni sanoo ettei mies vaadi häneltä mitää osallistumista taikka uusia erikoisia asioita perhe-elämässä.
vaikea uskoa kun itse herää yölläkin rukoilemaan ja tuntee kaiketi olevansa jonkunlainen sanansaattaja.
uusin ja ehkä mittavin asia on, että miehen mielestä heidän pitäisi myydä asuntonsa ja mennä vuokralle, koska uskonnon lakien mukaan ei saa pyytää korkoa mistää..
joten parempi olisi olla vuokralla kai.
mutta mulla alkaa olla vaikeuksia mennä sinne kun aina saan kuunnella saarnaa ja toisaalta aina saan kuulla kuinka huonosti elän elämääni..
kuitenkin oma vaimo ottaa toisinaan kaljaa, mieheltään salaa.
pelottaa kuinka tämä vaikuttaa lapsiin ja vaikeelta tuntuu, että kun meidän kaikkien muksut on niin isoja, että heidän tyttärensä ei pääsekään mukaan ns. normaaleihin suomalaisiin menoihin..leireille, yökylään ym...'
itse kiehun asiasta varsinkin kun ystäväni puolustelee miehensä käytöstä ja sanoo, että parempi kun on kuitenkin kotona?????????eikä esim baarissa.
käyttää kuitenkin tunteja viikonloppusin rukoilemiseen, mikä mun mielestä on poissa muulta perheeltä!!
en tiedä.
vanhin lapsista ainakin jo kärsii kun on ystäväni ensimmäisestä liitosta.
mies on myös ehdotellut, että ystäväni jäisi pois töistä hoitamaan lapsia kotiin.
pelottaa ja kiukustuttaa.
en jaksa jotenkin enää mennä sinne vaan pyydän ystäväni meille, mutta harvoin mies päästää ainakaan ilman lapsia.
parhaan ystäväni mies on "hurahtanut" uskoon.
ennen olis melkeinpä voi sanoa normaali, ainoastaan kultturieroja tuli asioissa.
nyt aina kun menemme sinne, niin ei 5 minuuttia kun alkaa paasata jumala sitä ja jumala tätä..
ei myöskään ikinä anna minun sanoa mielipiteitäni saati, että antaisi niille jotain arvoa.
kaikki mitä teen on vähintäänkin outo ja ei tietenkään sovi tyyliin. kaikenlainen viinanjuominen on pahasta, televisio on pahasta, musiikki turhaa.
ennen teki itse kaikkea tätä ja nyt ei kukaan sais tehdä mitään.
ystäväni sanoo ettei mies vaadi häneltä mitää osallistumista taikka uusia erikoisia asioita perhe-elämässä.
vaikea uskoa kun itse herää yölläkin rukoilemaan ja tuntee kaiketi olevansa jonkunlainen sanansaattaja.
uusin ja ehkä mittavin asia on, että miehen mielestä heidän pitäisi myydä asuntonsa ja mennä vuokralle, koska uskonnon lakien mukaan ei saa pyytää korkoa mistää..
joten parempi olisi olla vuokralla kai.
mutta mulla alkaa olla vaikeuksia mennä sinne kun aina saan kuunnella saarnaa ja toisaalta aina saan kuulla kuinka huonosti elän elämääni..
kuitenkin oma vaimo ottaa toisinaan kaljaa, mieheltään salaa.
pelottaa kuinka tämä vaikuttaa lapsiin ja vaikeelta tuntuu, että kun meidän kaikkien muksut on niin isoja, että heidän tyttärensä ei pääsekään mukaan ns. normaaleihin suomalaisiin menoihin..leireille, yökylään ym...'
itse kiehun asiasta varsinkin kun ystäväni puolustelee miehensä käytöstä ja sanoo, että parempi kun on kuitenkin kotona?????????eikä esim baarissa.
käyttää kuitenkin tunteja viikonloppusin rukoilemiseen, mikä mun mielestä on poissa muulta perheeltä!!
en tiedä.
vanhin lapsista ainakin jo kärsii kun on ystäväni ensimmäisestä liitosta.
mies on myös ehdotellut, että ystäväni jäisi pois töistä hoitamaan lapsia kotiin.
pelottaa ja kiukustuttaa.
en jaksa jotenkin enää mennä sinne vaan pyydän ystäväni meille, mutta harvoin mies päästää ainakaan ilman lapsia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
on siinä ystävälläsi ja sinulla kestämistä. Hurahtaneet ovat pahimpia, muut ovat aina väärässä ja itse oikeassa. Kyllä ystäväsi vielä eroaa, kunhan mitta tulee täyteen.
Taatusti on hankala katsoa vierestä, mutta samahan se olisi jos mies ratkeaisi ryyppäämään/väkivaltaiseksi/juoksisi vieraissa/olisi aina töissä/jnejne eli sinä et voi tehdä yhtään mitään, jos ei ystäväsikään aio tehdä mitään.
Ystäväsi luonnollisin reaktio on ainakin vielä suojella ja puolustaa miestään, joten sinun kannattaisi varmaankin vain olla kärsivällinen ja odottaa, kunnes ystäväsi itse tajuaa tilanteen kaoottisuuden. Ja on hienoa, että ajattelet selväjärkisesti nähden millaista tuhoa miehen elämänmuutos voi saada nopeasti aikaiseksi. Tutut arjen asiat muuttuvat perheessä ihan toiseksi ja aivan taatusti lapset siitä kärsivät, koska eivät muutenkaan kaikkea ilman selittämistä edes ymmärtäisi.
Mitäs, jos "julistaisit" ns. poikkeustilan ystävyydessänne ja olisit ystävänä niillä ehdoilla kuin ystäväsi mies nyt sanelee. Älä ota itseesi miehen käytöstä, vaan ajattele ettei miehellä todellakaan mene hyvin ja asennoidu häneen asiallisesti, mutta tunteitta. Jos tilanne on sama puolen vuoden kuluttua ota yhteyttä vaikkapa uskonnon uhrien auttavaan puhelimeen ja kysy neuvoa,miten toimia tai ajatella. Onhan selvää, ettei miestä jaksa kohta kukaan.
Ja ihan vinkkinä, ettet voi kantaa ystäväsi puolesta hänen taakkaansa ja sen takia menettää omaa hyvinvointiasi. Elämässä tapahtuu paljon asioita, joita on vaan pakko katsoa vierestä ja sen takia liiallinen tunnelataus vie vain energiaa. Käytä voimasi olemalla ystäväsi lähellä ja läsnä. Joku päivä hän aivan varmasti tarvitsee tukeasi ja silloin on hyvä, ettet ole jo valmiiksi hiiltynyt tilanteeseen (=väsynyt).