Mun mielestä toisesta välittäminen on tärkeämpi juttu kuin hemmetin moinen rakkaus. Myötäelämistä ja mäessä auttamista puolin ja toisin? Niin rakkaus ei elätä = leipä se elättää, mutta leipää voidaan tehdä yhessä.
Miksi aina se hiivatin rakkaus?
Ruohikkorohvessori
17331
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ei se myötäeläminen auta, kun pitää olla ne mielettömät tunteet. Muuten mikään ei kato tunnu missään ja mies/nainen ei ole se oikea.
Sitä nyt ei heti tiedä onko se oikea. Ja siksi niin paljon erotaan, koska etitään kuuta taivaalta.
Välittäminen mielestäni yksi tärkeimpiä osa-alueita kun puhutaan rakkaudesta. Välittäminen ja rinnalla eläminen on vaan unohtunut tässä suorituskeskeisessä elämänrytmissämme. Me yksilökeskeiset kolmekymppiset sinkut haluamme täydellisyyttä ja jännitystä elämäämme ja sana rakkaus on meille kuviteltu tunnetila jonka sisältöä harvoin pysähdymme miettimään. Rakkaus merkitsee tänä päivänä valtaosalle jotain semmoista palavaa tunnetta, joka ei katoa koskaan. Mutta onko kenelläkään kokemusta ikuisesta himosta ja palavasta tunteesta toista ihmistä kohtaan?
Itse pidän tärkeimpänä rakkaudessa sen välittämisen ja mahdollisuuden olla herkkä ja haavoittuvainen toisen ihmisen edessä ilman pelkoa hylätyksi tulemisesta heikklouksieni vuoksi. Rakkauden tulisi olla se tasapainottava tunne sille kaikelle suorittamiselle ja kilpailulle, jonka keskellä meistä valtaosa elää yhteiskunnassa. Rakkauden myös pitäisi olla pyyteetöntä. En kuitenkaan tarkoita, ettei sen eteen tarvitse tehdä työtä, mutta se ei velvoita.
Olen monta kertaa miettinyt itsekseni ja ystävieni kesken erojen syitä, jonka vuoksi meistä jokainen on parisuhteensa päättänyt. Monesti syyt ovat olleet sellaisia ettei aiemmin (50-60-luvulla) ero olisi tullut kyseeseen. Itse minut jätettiin ja syyksi sanottiin "ettei ole enää sitä kipinää" joo no näin varmaan olikin, mutta elämä ei ole kokoajan hauskaa ja mielekästä. En sano että ero olisi elämäni pilannut ja monta kertaa olenkin ystävilleni sanonut, että olen onnellinen, koska olen ollut parisuhteessa, jossa minua on rakastettu ja olen saanut rakastaa.
Itse uskon ja toivon joskus löytäväni miehen, joka ei ongelmia ja vaikeita aikoja pelästy vaan antaa painoa myös parisuhteessa välittämiselle ja ihmisen epätäydellisyydelle yksilönä ja puolisona. Tottakai on paljon myös muita toiveita, mutta niistä lisää ensi kerralla:)
Joo, ois se varmaan kiva kun olis ollut parisuhteessa, jossa on rakastettu ja saanut rakastaa.
Mutta eihän me luuserit sellaiseen päästä.
Ihan hyvä tuo edellä oleva, kun puhutaan rakastumisesta = hillittömästä palosta.
Mutta meidän pitikin tarkastella sitä rakastamista, jota kutsun mieluummin siksi myötäelämiseksi, toisesta (ja itsestä) välittämiseksi. Niin jos ei rakasta itseään ei voi rakastaa muita.
Tuolle luuserille, että opettele pikku askelin rakastamaan itseäsi, niin toisestakin välittäminen helpottuu. Sen itsestä välittämisen voi aloittaa vaikkapa elämäntavoista, saunaolut on kiva, mutta tarviiko se kaljakori olla aina autotallin nurkassa?
En usko että ihmisillä on vaikeuksia rakastaa itseään. Minä, minä, minä ja mulle vaan kaikki... eikö se istu hyvin meihin nykyihmisiin? Kyllä siinä rakkautta riittää ensisijaisesti itselle. Jos ei niin olisi, meillä itselleillä olisi asiat aina huonommin kuin muilla. Ja meidän maassa tuskin olisi aina paremmin kuin naapurissamme vaikkapa tossa rajan takana, jos me emme osaisi rakastaa juuri itseämme itseämme yksilöinä ja kansakuntana.
Jaettu ilo on kaksinkertainen? Parisuhteessa se jakaminen onkin se juttu. Me olemme se tiimi, eikä katkeruus meille hiivi.
Kuinkas ootte pärjänneet?
Tulkoon rikkaus, tulkoon rakkaus... ja karaoke vehkeet jytäävät.
välittämistä saan ystäviltä ja perheeltä. Jos miehellä ei ole annettavanaan rakkautta, niin miehellä ei ole annettavanaan mitään.
Eli sinusta se, että ollaan "frendejä" riittää?
Minulla on ystävät ja ihastukset erikseen, miespuoliseen ystävään en voisi koskaan ihastua, ne ovat "vain" ystäviä, enkä sekoita niitä keskenään. Puolisosta voi tulla paras kaverini vuosien saatossa, mutta varsinaiseen ystävään en pystyisi ihastumaan.
Just meni poikki miesystäväni kanssa joka kertoi rakastavansa minua ja minun olevan kaikki hänelle. Syyksi hän sanoi ettei pysty puhumaan jos jokin on ongelmana... yleensä hänellä kuulemma ei ole tätä ongelmaa. Paskapuhetta. En ymmärrä miten voi rakastaa jos ei pysty edes ratkomaan ongelmia. Yhtäkkiä vain alkoi mykkäkoulu. Eli rakkaus on vain toisen kusettamista nykyään sillä se voi tarkoittaa mitä vain - ei vain sitä että toinen haluaa sinut jakamaan elämän ilot ja surut loppuajaksi.
Lainaus:
"Rakkaus on aina molemminpuoleista. Toista ei voi rakastaa, ilman että toinen rakastaa sinua, sillä rakastumiseen tarvitaan niin vahva tunneside. Tunne siitä, että toinen välittää aivan älyttömän paljon ja tunne siitä, että itse välittää toisesta mittaamattoman paljon on rakkauden alku ja juuri. Tästä seuraa tunne siitä, että haluaa jakaa kaiken toisen kanssa ja että toinen haluaa tehdä saman minulle. Siitä syntyy molemminpuolinen luottamus ja salaisuuksien olemassaolemattomuus. Tästä seuraa molemminpuolinen ymmärrys, hyväksyminen ja suvaitsevaisuus. Tästä taasen seuraa se, että toisen kanssa on aivan sairaan hyvä olla. Tämän takia toisen kanssa haluaa olla jatkuvasti ja lähes koko ajan. Lähes tarkoittaa yksittäisiä mielitekoja jotka sisältävät yksinolon, kuten seisominen yksin sateessa tai kahvin juonti parvekkeelta uloskatsellen. Näitä voi tulla välillä ja nekin kyllä yleensä haluaa jakaa toisen kanssa. Kun haluaa olla toisen kanssa koko ajan ja siitä tulee hyvä olo, tulee hyväksytyksi ja ymmärretyksi sekä haluaa jakaa kaiken aikansa toisen kanssa, on parisuhde ilmeinen toive ja seuraus. Tässä tapauksessa, kun vastaan tulee tällainen ihminen, ei kysymykseen tule lainkaan mitkään kriteerit. Toinen on jo saavuttanut kaikki kriteerit mitä itsellä ikinä voisi olla
ei kai voi kiistellä.
Minä erotan toisistaan ystävyyden ja rakastumisen/rakastamisen. Ja suhteen syntymiseen tarvitaan rakastuminen joka muuttuu rakastamiseksi. Rakastuminen on head-over-heels tunnetta, jota kestää korkeintaan vuosi-puolitoista. Sen jälkeen se muuttuu rakastamiseksi tai kuihtuu pois. Rakastamisvaiheessa tarvitaan tahtoa; pitää haluta jakaa se kylmä kaurapuuro -arki toisen kanssa.
Ystävän kanssa en haluaisi elää parisuhteessa. Ystäviin ei liity seksuaalinen halu.
Kumppanin kanssa en halua olla paras kaveri. Parisuhteen ulkopuolella pitää olla erikseen paras kaveri, se joka säilyy vaikka parisuhteet katkeaisivat ja kumppanit vaihtuisivat.
Kylmät väreet kulkevat selkäpiitäni pitkin siinä vaiheessa, kun sanotaan, ettei parisuhteessa saa olla mitään salaisuuksia. Usein tuo tarkoittaa sitä, että toisen pitäisi päästä lukemaan sähköpostit ja tekstiviestit. Sitä en koskaan sallisi. Jos päästäisin kumppanin lukemaan viestini, minun olisi katkaistava lähimmät ystävyyssuhteeni koska kukaan ei enää voisi kirjoitella minulle luottamuksella omia asioitaan.
Summa summarum: parisuhteeseen tarvitsen rakastumisen, parhaimmillaan se jatkuu välittämisenä sitten kun suurin roihu on hiipunut. Ystävästä ei voi tulla rakastettua.
ihan naurettava väite, ettei muka voi rakastaa, jos ei toinenkin rakasta. Ehkä sinä olet niin tunneköyhä, ettet voi edes tuntea, ellet saa siitä maksua, mutta me muut emme ole.
Nuo sanat eivät ole minulta, mutta ne kuvastavat omaa suhdettani niin hyvin, että pidän tämän tekstin kirjoittajaa erittäin viisaana.
Me olimme ensin kavereita, sitten ystäviä, sitten hyviä ystäviä ja sitten meidän oli pakko jo sanoa suhdettamme rakastamiseksi. Sitten olemme menneet tunnesiteessäämme vielä tämänkin tason yli vaikka kuinka paljon. Missään kohti emme ihastuneet, mutta tunnemme kuitenkin seksuaalista halua toisiimme ja annoimme neitsyytemme toisillemme. Sillä lailla.
Ha... Miten voisi koskaan ymmärtää toista ja luottaa toiseen jos sillä on salaisuuksia. Ei voisi. Salaamalla asioita ei koskaan saavuta kunnollista rakastavaista ihmissuhdetta. Ei pitäisi joutua pitämään mitään itsellään, jos jompikumpi ei halua. Eihän niitä kavereiden viestejä ole pakko ääneen mennä lukemaan yksi kerrallaan, jos ne eivät ole tärkeitä. Se vain, että jos toinen haluaa jutella, niin se tehdään salailematta, koska ei HALUA salailla itsestään mitään. Minä tunnen tämän tunteen. Sitä paitsi mitä siitä kenellekään mitän haittaa on jos elämänsä tärkeimmälle asialle näyttää jonkun viestin. Ei siinä kukaan mitään häviä. Siinä kohti kaikki hyväksytään kuitenkin ja mielet on sen verran yhteinäiset, että kaikki voi jakaa. Ehh... vaikea selittää.
Ja... no.... tuli jo rakastettu. Ihastumista ei tarvita rakkauteen. Rakkaus on järjettömän suuri määrä välittämistä. Minulla se ei voi hiipua. Ei elämää kestä ilman sitä ihmistä.
Tuota... khmm.. olipa taas fiksua. Voi lol.
Molemminpuolinen täydellinen luottamus ja salaisuuksien olemassaolomattomuus. Halu olla toisen kanssa eniten. Molemminpuolinen hyväksyminen, ymmärrys ja suvaitsevaisuus. Halu olla koko ajan toisen kanssa. Tiedättekö, tämä tilanne ei ikään kuin voi olla olemassa, elleivät MOLEMMAT ole tässä samassa tilanteessa. Luulisi sen näkyvän jo 'molemminpuolinen' -sanan yleisyydestä. Että niin, kyllä siinä kohti kun oikeasti rakastaa ja välittää kunnolla ihmisestä harmoniassa ja yhteisymmärryksessä niin kyllä siinä kohti se jo vaatii että se tulee takaisinkin. Ei sitä muuten pysty olemaan sitä harmoniaa, yhteisymmärrystä ja tunnetta siitä, että on rakastettu välitetty ja... siis. Enköhän saanut pointtini jo tulemaan.
Joo niin ja kiitos tästä haukusta... oliko nyt ihan välttämätöntä laittaa sekin tähän? Tekikö se sinut nyt iloiseksi, kun sait sanoa pahasti? No niin, ei huolta, ei se minuun kolahtanut. Suosittelen lukemaan tekstin ennen kuin tekee argumentteja.
Niin, yhdyn tähän näkemykseen rakkaudesta, joka tuossa oli kirjoitettu. Te voitte pitää rakkautena jotain parin vuoden kestävää ihastumista tai todella onnistunutta seksiä tai kykyä kestää harmaata arkea yhdessä jonkun kanssa tai sitä, ettei harrasta tuhmia asioita muiden tyttöjen/poikien kanssa. Minulla on täysi lupa harrastaa seksiä muidenkin kanssa, koska parini ei tunne sitä uhaksi, koska tietää, että minä kuitenkin rakastan häntä ja koska ymmärrämme toisiamme ja pyrimme aina vain ymmärtämään paremmin. Minäkin annan hänen vapaasti tehdä muiden kanssa mitä haluaa, koska minulle hän on aina se paras ja hän minulle. Me haluamme olla aina yhdessä, täydennämme toisiamme, olemme toistemme puoliskoja, me haluamme olla kuin yksi yhteinen kokonaisuus, joka tuntee itsensä molemmat puolet täydellisesti. Ikävä kyllä se ei tässä maailmassa ole täysin mahdollista, mutta niin lähelle mennään, kuin päästään. SITÄ tarkoittaa minulle rakkaus. Tajuttoman suurta välittämistä itselle kaikkein kaikkein tärkeimmästä asiasta.
Pahoittelen viestini sävyä. Jokseenkin masentava tämä vastaanotto, jonka tämä lainaukseni sai.