Minun ns. työkaverit ovat levitellleet minusta niin paljon "sairaita" juttuja, että minulla ei enää haluta mennä kyseiseen työpaikkaan töihin. He ovat kyseenalaistaneet minun mielenterveyden inhottavasti. Varsinkin eräs vanhempi nainen, joka itse jää eläkkeelle muutaman vuoden päästä on hyvin innokkaasti leimaamassa minua. Hän on vuosien saatossa kohdellut minua hyvinkin epäoikeudenmukaisesti! Nyt hän sitten muka pelkää minua, on jotenkin kääntänyt asiat päälaelleen. Kuvitelkaa, terveestä ihmisestä saadaan juorujen ja mustamaalaamisen avulla tehtyä "itseään joksikin muuksi" luuleva toisten silmissä!!!
Ei hyvä
kyllääntynyt
6321
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tässäpä sitä peliä parhaimmillaan, tai huonoimmillaan. Tuollainen toimintahan ei liity työn tekemiseen mitenkään, joten egot siellä ilmeisesti nostavat päätään. Sinun mielenterveytesi kyseenalaistaminen ei kuulu työkavereidesi toimenkuvaan. Voisit jutella esimiehesi kanssa asiasta. Työpaikallasi keskitytään nyt aivan muuhun, kuin itse työntekoon.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Professori Työelämä ylikorostaa sosiaalisuutta /1135259937586?ref=lahetalinkki
tuo sosiaalisuus on kaksiteräinen miekka. Pitäähän työpaikalla olla sosiaalinen, että pärjää ja asiat hoituvat, mutta yltiösosiaalisuus meneekin sitten jo metsään. Naiset (varsinkin) vetävät tekohymyllään pitkin käytäviä ja kaikki on niin ihqudaata. Jostain syystä joillekin kypsymättömimmille tapauksille sosiaalisuudesta tulee vielä kilpailu siitä, kuka on nyt hymyilllyt leveämmin kuin se toinen ja pääsee hymyilemään kahvi- ja pullpöytiin jatkossakin.
Anteeksi vaan, mutta tällaisella meiningillä työpaikoilla on toisiaan seläntakana haukkuvia ja puukottelevia kiipijöitä. Mihin katosi aitous ja rehellisyys. Asioista kun ei saa puhua suoraan ja oikeilla nimillä, kun se sosiaalisuus ja ihqudaa-meininki särkyy.
oli aikanaan sama juttu. Vanheneva työntekijä ottiminut silmätikukseen, narsistisena luonteena sai jatkuvasti vaihtuvat nuoret ja kokemattomat ja täysin pätemättömät esimiehet puolelleen ja otti itselleen tehtäväksi mm. tarkkailla minun terveydentilaa ja antaa siitä lausuntoja. Ja valitettavasti voin sanoa, että kun joutuu työskentelemään tarpeeksi kauan huonossa ja vihamielisessä ilmapiirissä, itsekin muuttuu ja se muutos on aika järkyttävä huomata itsessään. Minä en ainakaan alkuun edes tajunnut sen syytä. Kaikki valkeni vasta siinä vaiheessa, kun todellakin sairastuin, yritin itsemurhaa ja jouduin psykiatrin kanssa selvittelemään asioita. Siihen asti en edes osannut puhua työpaikkakiusaamisesta, vaikka mustamaalaaminen, valehtelu, sanomisten muuttaminen tai niiden esittäminen täysin eri aiheyhteyksissä, puhumattomuus, tiedon pimittäminen ym. nykyisen käsitykseni mukaan ovat juuri siitä.
Jaksoin pitkään, koska nautin todella työstäni ja työaikamuodostani ja ajattelin kaiholla aikaa, kun ko. työkaverini oli aikeissa jäädä eläkkeelle. Toisin kävi. Hän jatkoi - minut sanottiin irti, kun otin asian puheeksi. Työttömänä olen edellen ja varmaan myös pysyn. Elämältä vedettiin kerralla matto alta pois.
Enkä ole mitenkään sosiaalinen, vaikka aina ennen kuvittelinkin tulevani toimeen ihmisten kanssa. Ujo hissukka, joka meni töihin tekemään töitä ja yritti aina tehdä sen parhaansa mukaan, mutta tarpeen tullen myös kritisoin asioita, jos katsoin siihen olevan tarvetta. Minusta kaikki esimiestenkään ideat eivät aina olleet kovin hyviä, vaikka niistä sai joiltakin kollegoilta kuulla sellaistakin kommenttia, ettei sitä sanottu pahaa tarkoittaen, koska esimies hymyili sen sanoessaan...
Juoruilua olen inhonut aina, vaikka keskustelen kyllä ihmisten asioista, mikäli joku minulle haluaa omista asioistaan kertoa. Jonkun toisen osapuolen kertomana jonkun kolmannen henkilön asiat eivät ole koskaan kiinnostaneet minua.
Surullisen tutulta vaikutti tuo sinun kirjoituksesi ja kaikki muistot tulivat taas mieleen. Tarkoituksena ei siis joidenkin käsitysten mukaan kerätä mitään säälipisteitä vaan kertoa oma tarinani. Et todellakaan ole ainoa vastaavaa kokenut niin sairaalta kuin se kuulostaakin.
Tuo on hyvin tuttua minunkin työpaikallani. Tietty kööri, johon sattumoisin kuuluu pääasiassa 50 naisia, saa mustan näyttämään valkoiselta ja valkoisen mustalta. Selväjärkiset työntekijät leimataan oudoiksi ja ilkeiksi. Juonittelijat sen sijaan korostavat kuinka hyviä ja korvaamattomia he ovat. He ovat kuin teatteriseurue, joka käsikirjoittaa, näyttelee, dramatisoi ja ennenkaikkea ohjaa - myös talon johtoa. Pomot eivät huomaa, että heitä viedään kuin litran mittaa. Luultavasti joku fiksumpi esimies joskus ihmettelee tiettyjä ilmiöitä, mutta toisaalta hänen olisi hyvin vaikea myöntää , että parin kieroutuneen juoruämmän keksimät tarinat ja juonikuviot ovat yhtä kuin talon henkilöstöjohtaminen. Tämä on tavallista työpaikalla, joissa todellinen johtajuus on luisunut vääriin käsiin.
taidetaan olla saman katon alla töissä..tekstisi on kuin minun työpaikaltani.yli 50 vuotiaat naiset muiluttavat liekaa yhä lyhyemmälle ja pomoamme viedään kuin pässiä narussa.just tuota valtapeliä pyörittävät ne ihmiset jotka haluavat heti,kaiken ja ainiaaksi vain omaksi hyödykseen.jos ei muuten onnistu niin kertomalla valheita pomolle.