Kyllähän aina kun kuulee uutisen jonkun "merkittävän" ihmisen kuolemasta tai vakavasta sairaudesta vähän kai jotain tuntee. Historian siipien havinaa, kun on kyse ihmisestä jonka syntymä- ja kuolinpäivä löytyy sitten painetuista tietosanakirjoistakin.
Mutta ei ole montaa ollut joista olisin sitä pientä hetkeä enempää päätäni vaivannut.
Tuli tässä vaan mieleen, kun Christopher Hitchens on syöpään kuolemassa... Yksi suurista sankareistani...
Ruokatorvensyöpä on sen verran huonot saumat antava vaiva, että tilastollisesti ennuste on kovin huono...
Onko sinulla ollut jotain julkisuuden hahmoja, joiden kuolema tai sairaus on sinua koskettanut yhtä huokausta enemmän?
Ainakin kahden huokauksen verran... Siis ihminen jota et ole ikinä tavannutkaan, eikä oikeastaan muuta kosketusta ole kyseiseen ihmiseen kuin se mitä media tuo tullessaan.
"Tyhmään kysymykseen “Miksi minä?” maailmankaikkeus tuskin vaivautuu antamaan vastauksen: Miksi ei?"
Mutta ei ole montaa ollut joista olisin sitä pientä hetkeä enempää päätäni vaivannut.
Tuli tässä vaan mieleen, kun Christopher Hitchens on syöpään kuolemassa... Yksi suurista sankareistani...
Ruokatorvensyöpä on sen verran huonot saumat antava vaiva, että tilastollisesti ennuste on kovin huono...
Onko sinulla ollut jotain julkisuuden hahmoja, joiden kuolema tai sairaus on sinua koskettanut yhtä huokausta enemmän?
Ainakin kahden huokauksen verran... Siis ihminen jota et ole ikinä tavannutkaan, eikä oikeastaan muuta kosketusta ole kyseiseen ihmiseen kuin se mitä media tuo tullessaan.
"Tyhmään kysymykseen “Miksi minä?” maailmankaikkeus tuskin vaivautuu antamaan vastauksen: Miksi ei?"
Vastaukset 6
Vanhimmat
mulla sellaisia julkkiksia pari joiden elämäntilanne on koskettanut. Kuolema sinällään on usein helpotus ja niin luonnollinen juttu mun mielestä, etten sitä sillain voivottele. Toki nyt omaisien surua mietin, kun se kuolema on niin lopullista, kaikki on sitten yhdessä sitä myöden koettu ja sanat haudan taa ei kantaudu eikä kosketukset ylety. Näin siis kuolemasta yleensä ja miksi se mua liikuttaa, kun liikuttaa.
Formulakuski Senna oli sellainen jonka kuolema harmitti pitkään. Tabermannin Tommyn kohtalo riipaisi tiedollaan. Myös nuoren motoristin kuolema itketti muutaman vuoden takaa, nimi on kielen päällä ei tuu nyt ulos. Kohta sitten...
Kyllä mua toisinaan täysin vieraan "taviksenkin" ei julkkiksen siis, kohtalo itkettää ja saa mut liikuttumaan. Ilman et mulla on ko. tyyppiin mitään lähempää sidettä. Joidenkin elämänkokemukset vaan liikuttaa...voi mielessään käydä ne tilanteet läpi ja melkein tuntea ne ihan fyysisesti itessään ja tajuta minkä helvetin joku kokenut.
Jones oli tää moottoripyörilijä...
http://www.youtube.com/watch?v=EmgYCeFXQko&feature=related
korjaan :/
Tänään taitaa hänen kuolemastaan olla 13 v
Muutamia tuttavia muistelen jotka ovat menehtyneet liikenneonnettomuuksissa tai ovat kuolleet äkillisesti syöpään, sydänkohtauksiin tai muuhun sairauksiin. On todellinen järkytys kuulla elämänsä parasta aikaa elävän ihmisen kuolleen esim. syöpään, jonka olet tavannut viimeksi muutamia viikkoja ennen kuin on edes itsekään tiennyt sairastavansa ja kuukauden kuluttua on hautajaiset. Äkillinen kuolema koskettaa eniten, koska poismenoon ei ole osannut edeltäkäsin valmistautua.
ovat sellaisia mutkan takaa tuttuja, kaverin kavereita joista kuulee juttuja vaikka ei niitä tunne. Harvan kuolema koskettaa oikeasti, koska se edellyttäisi jonkinlaista tunnesidettä henkilöön.
Juicen kuolema kosketti mua aidosti. Hänen tuotantoonsa ja persoonaansakin liittyy paljon mun tunteita, vaikka tunsin hänet vain tuotannon kautta.
Aika outo nimi tuo C. Hitchens, en osaa yhdistää mihinkään? Onhan niitä julkkiksia pilvin pimein, joiden kuolema on pysäyttänyt. Michael Jacksonin kuolema oli syvältä, ja kosketti myöskin syvältä. Tabermanin pois meno jäi myöskin pysyvästi mieleen. Vanhoista straroista Elvis ja Marylin ovat kuolemattomia ikistaroja, joiden olisi halunnut elävän ikuisesti.
Kuolema on syvältä ;(