Kaukana jossain, istuu itsensä kokoisen kiven takana jäätävältä viimalta suojassa mies, joka kauhoo lusikalla höyryävää saksalaista pikaruokaa suuhunsa. Tuuli lepattaa kantamuksen sadesuojassa, hakkaa ahavoituneita kasvoja. On kiire. Maisema elää käden ulottuvilla: repaleiset pilvet riehumassa pystysuorilla rinteillä, jäästä kimaltavat kivet vuonon pohjalla odottamassa. Ei merkkiäkään elämästä. Kivut jaloissa ja lantiolla muistuttavat kaiken hauraudesta. Millaista se on?
Vapaus.
***
Kirjoittaja on selvästi sosiaalisesti epästabiili, sillä hän on kyllästynyt ihmisiin, mutta on näin joutunut ristiriitaan itsensä kanssa. Yöllä hän näkee unta siitä, että hän on sopuli ja tämä kaikki on hänen hetkellinen kotinsa.
Vapaus.
***
Kirjoittaja on selvästi sosiaalisesti epästabiili, sillä hän on kyllästynyt ihmisiin, mutta on näin joutunut ristiriitaan itsensä kanssa. Yöllä hän näkee unta siitä, että hän on sopuli ja tämä kaikki on hänen hetkellinen kotinsa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Kirjoittaja on selvästi sosiaalisesti epästabiili, sillä hän on kyllästynyt ihmisiin, mutta on näin joutunut ristiriitaan itsensä kanssa."
Well. Tuolla lausella annoit ainakin puolen vuoden palstailulle jonkinlaisen merkityksen. Nyt ei tarvi tuntea huonoa omaatuntoa.
Kiittäisin ja kumartaisin jos olisin sentyyppinen. Nyt teen vili-nuken joka tekee sen puolestani - käskystäni.
Mä kyllä yhä väittäisin, että tuon kuvaamani mestan (oikeastaan kuru) todellinen luonne tulee ilmi vain sanalla vuono - siis vuono, jonka pohja on täynnä kiviä.
Jou
KIITOOOOS! Kumarran myös syvään!
HÄHÄHÄÄHÄHÄÄÄÄ!
Siis tässä aikuinen mies analysoi itseään. Ala on hyvin vaikea ja monasti muuntuu absurdiksi melankoliaksi, joka taas saa toteutuksen muodon ja muuttuu olosuhteiksi ja maisemiksi. Eli fiilisten mukaan elemistä. Ei kovin järkevää, mutta avartavaa.
Kirjoitus ei liity palstapölinään mitenkään.