En tiedä voiko kenenkään usko omaan seksuaaliseen identiteettiin horjua kaverin arveluista homoksi varsinkin, jos itse tietää olevansa hetero. Keksitäänkö näitä juttuja lehtiin, jotta palsta ei jäisi tyhjäksi ? Aika outoa, että 19- vuotias vaipuu epävarmuuteen ja kaaottiseen tilaan ja jää pohtimaan moista??
Minusta lehdissä, etenkin nuorten kyselypalstoilla lehdet tuntuvat itse keksivänsä näitä nuorten älyttömiltä ja tekaistuilta kuulostavia kysymyksiä, joihin sitten itse vastaavat yhtä älyttömillä ympäripyöreillä ja täysin tyhjänpäiväisiltä kuulostavilla vastauksilla. Epäuskottavaa.
http://www.iltalehti.fi/sofiansohva/2010090112276525_ss.shtml
Minusta lehdissä, etenkin nuorten kyselypalstoilla lehdet tuntuvat itse keksivänsä näitä nuorten älyttömiltä ja tekaistuilta kuulostavia kysymyksiä, joihin sitten itse vastaavat yhtä älyttömillä ympäripyöreillä ja täysin tyhjänpäiväisiltä kuulostavilla vastauksilla. Epäuskottavaa.
http://www.iltalehti.fi/sofiansohva/2010090112276525_ss.shtml
Vastaukset 10
Vanhimmat
kun olet kyyninen ja tietämätönkin. Nuorilla on epävarmuutta ja epätietoutta paljon enemmän kuin me aikuiset tiedämmekään. Ja on ikävää, jos aikuinen mitätöi omasta mielestään typerän kysymyksen. Ei se, että lehdissä lukee sitä tai tätä välttämättä tarkoita sitä, että tietous omasta seksuaali-identiteetista tai vastaavasta selkiytyisi. Päin vastoin, se usein hämmentää.
Ymmärrystä lisää ja pieni inhimillisyysikin olisi paikallaan!
Olisin ymmärtänyt, jos kyseessä olisi ollut 15- 17- vuotias finnipoika sillä tuossa iässä ei välttämättä vielä tunnisteta omaa seksuaalista suuntautumistaan, vaan se voi tulla hyvinkin yllätyksenä. !9-vuotiaana seksuaalinen identiteetti on jo yleensä selvää ja monet ovat tuossa iässä seurustelleet ja harrastaneet seksiäkin. Poika ei tunnu mitenkään onnettomalta tai tyhmältä ja mietippä tuota hänen loppukysymystään, jossa hän fiskusti kysyy: "Onko normaalia kyseenalaistaa näinkin perustavanlaatuinen ominaisuus itsessään". Niin,...
Minun ymmärryksestäni ja inhimmillisyydestäni ei ollenkaan ole tässä kysymys, vaan aivan muusta.
No eikö mieleesi tullut, että ehkä kyseisellä pojalla oikeasti on vähän identiteetti hakusessa? Ehkä hänellä vaikka onkin homoseksuaalisia taipumuksia, eikä hän ole aikaisemmn asiaa tajunnut. Ei kaikki huomaa niitä vielä 15-vuotiaana. Monet homot ovat vilpittömästi tytöistä kiinnostuneita nuorena ja heillä on tyttöystäviä, ennen kuin heräävät siihen että ehkä se ei olekaan se oma juttu.
Ja monet menee jopa naimisiin ja saavat lapsiakin..noin on tapahtunu, kun ei muuta mallia hyväksyttyä. Oli siinä kiva ylläri vaimolle ja lapsille, kun isä vanhoilla päivillä päättääkin olla oma ittensä, mikä oikein onkin, mutta väärin että piti muuta edes esittää.
Monesti näkee spray-maalilla johonkin ostarin seinään, että joku on tuhertanu siihen sanan homo, mitä sillä halutaan oikeen sanoa? tekis mieli kirjottaa joskus perään että hetero.
Kävi sekin mielessä, mutta vain hetken. Jos luet tuon artikkelin uudestaan ja sen miten poika siinä mainitsee mm. ettei voisi kuvitellakaan harrastavansa seksiä miehen kanssa, niin tajuat että hänen ongelmansa ei ollut se, etteikö hän olisi tiennyt olevansa hetero. Kyllä homot ovat tyttöjen kanssa hyvin toimeentulevia ja jopa tyttöjen parhaita kavereita, mutta se kiinnostus ei ole seksuaalista vaan pelkästään kaverillista.
etpä oikein taida tietää homoista paljoa.
Minulla on paljon tietoa ja kokemusta homoista,..
http://www.youtube.com/watch?v=CuDkIUKGbaI
Jaah kai sitä nuorelle voi helposti tulla epävara olo, me sen unohdamme kun kasvamme.
Tuosta Sofiasta kyllä sanon että vihon viimeinen ämmä. Kerran joku tyttö kertoi tullensa raskaaksi turkkilaiselle poikaystävälleen ja oli jotenkin epävarma asiasta, en muista tarkkaan miksi. Kuitenkin, Sofian neuvo oli, että älä kerro miehelle, pidä lapsi ja pimitä se mieheltä ja pidä huoli ettei kukaan hänen suvussaan saa ikinä tietää.
Tämä neuvo siis sen takia että tämä tyttö saisi täysin määrätä lapsestaan. Eikä tämä pari siis ollut eronnut eikä mitään! Sofia vaan piti itsestään selvyytenä että miehen suku suurinpiirtein ryöstää lapsen, ja mikä kaikkein räikeintä oli se, että Sofian mielestä isällä ei ollut mitään oikeutta tietää lapsestaan eikä lapsella isästään.
Täytyy sanoa, että työskentelyä tuntien en ikinä lähettäisi minkäänlaista henkilökohtaista vuodatusta mihinkään lehden toimitukseen ns. "asiantuntijan" kommentoitavaksi. Nimimerkin taakse voi piiloutua kuka tahansa toimittaja, mies- tai naissukupuolta edustava ja vaihtelevalla koulutustasolla. Toimittajahan on vapaa ammatti, että siihen ei välttämättä tarvitse mitään koulutusta, ei edes yo-kirjoitusten läpipääsyä, vaikka suurin osa toimittajista onkin sivistynyttä ja koulutettua väkeä.
Siihen en ota kantaa, onko kyselypalstojen tekstit itse keksittyjä. Vaikka ne olisivat henkilökohtaisesti "luottamuksella" kirjoittuja juttuja ns. "asiantuntijalle", joka todellisuudessa on joku toimittaja tai vaihteleva toimittaja, niistä keskustellaan esim. kollegan kanssa, että "Onpas tässä taas fiksu kirjoitus."
Lähettäisin itseäni askarruttavan jutun korkeintaan johonkin lääkärilehteen oikealle asiantuntijalle, mutta en missään nimessä mihinkään iltapäivälehteen. Sofian Sohva -palsta on paljastusviihdettä, joka on täynnä samanlaisia paljastuksia kuin BB-talossa nuoret ihmiset kertovat itsestään juttuja, joiden totuusperää on vaikea mennä arvioimaan.
Kirjoitin siis itse Sofialle, ja luin oman kysymykseni lehdestä hämmentyneenä. Sitä oli muokattu todella paljon. Lyhentämisen ymmärrän tottakai, mutta myös muu sisältö oli muuttunut sen verran että tarinani vaikutti kummallisemmalta (kummallinen se oli jo valmiiksikin ;)
Halusin kirjoittaa Sofialle koska olin todella sekaisin tunteideni kanssa, ja ne pari ystävää joille oli uskaltautunut puhumaan olivat täysin eri mieltä siitä, mitä minun pitäisi tehdä. Itse horjuin eri vaihtoehtojen välillä mutta en voinut enää puhua asiasta kenellekään. Vastaus oli erittäin hyvä, ja jätti päätöksenteon minulle. Näin jälkeenpäin voin sanoa, että tein väärän valinnan, ja Sofia ennusti lopputuloksen oikein.
Monesti hänen vastauksensa vaikuttavat liiankin raadollisilta, mutta sellaistahan tämä elämä on. Kukaan ammatti-ihminenkään ei mielestäni voi antaa tuntemattomalle ihmiselle aina "hyviä" tai "oikeita" neuvoja, koska ei tiedä tilanteen taustoja muuta kuin lyhyen kirjeen perusteella.