Mikä mulla on kun olemme seurustelleet jo kohta 1.5 vuotta poikaystäväni kanssa ja viime aikoina olen huomannut sellaista etten enää oikein tunne sitä "lämmintä tunnetta" kun olen poikaystäväni seurassa eli esim. meillä kahdestaan. Minusta ei juuri tunnu miltään vaikka hän olisi vierelläni. Joskus jopa haluasin ettei hän olisi. Kauheaa kun rakastan häntä tosi paljon ja hän on aivan mieletön "kultakimpale". Hän on todella hyvä minulle. Joudun paniikkiin kun huomaan etten tunne mitään rakkautta sillä hetkellä. Tätä on vaikea selittää. Yleensä olen kuitenkin sitten aivan pilvilinnoissa ja rakastunut kun poikaystäväni ei ole lähellä. Tiedän, ettei rakastuneena voi koko aikaa olla. Pelkään etten enää rakastakaan häntä ja sitten menetän hänet.
Pitäisikö mun mennä johonki terapiaan? Olen saanut on kerran tällaisen "paniikki"-kohtauksen eli olen vain jäänyt miettimään/mennyt lukkoon kun olen ajatellut ettei tuo mies hetkauta minua yhtään nyt.
Meillä meni tässä talvella vähän huonommin ja meinasin jättää hänet. Syynä oli se ettei hän huomioinut minua ja emmekä nähneet riittävästi. Nyt kuitenkin on ollut mahdollista paljon enemmän nähdä ja huomiota olen saanut paljon ennemmän.
Kauheaa kun tuntuu siltä että stressaan ihan mielettömästi suhteestamme. Syy on ehkä se että edelliset suhteet ovat olleet huonoja. Pitäisikö laittaa poikki ku miettii aivan liikaa näitä juttuja? no ei kai.. en tiedä.
Pitäisikö mun mennä johonki terapiaan? Olen saanut on kerran tällaisen "paniikki"-kohtauksen eli olen vain jäänyt miettimään/mennyt lukkoon kun olen ajatellut ettei tuo mies hetkauta minua yhtään nyt.
Meillä meni tässä talvella vähän huonommin ja meinasin jättää hänet. Syynä oli se ettei hän huomioinut minua ja emmekä nähneet riittävästi. Nyt kuitenkin on ollut mahdollista paljon enemmän nähdä ja huomiota olen saanut paljon ennemmän.
Kauheaa kun tuntuu siltä että stressaan ihan mielettömästi suhteestamme. Syy on ehkä se että edelliset suhteet ovat olleet huonoja. Pitäisikö laittaa poikki ku miettii aivan liikaa näitä juttuja? no ei kai.. en tiedä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Äläs nyt hätäile, omien kokemusten pohjalta niin ei sitä aina "tunnu" miltään. Mielialat heittelee kovasti ja helposti. Juttele rohkeasti puolisosi kanssa teidän suhteesta ja antakaa toisillenne nyt aikaa jos se on mahdollista. Jutelkaa mitä tahdotte toisiltanne ja etsikää yhdessä virikkeitä jos tuntuu että "oon jämähtäny".
Millaisia nämä sun "paniikki-kohtaukset" on ollut? Mulla hiukan samanlaisia kohtauksia tulee välillä. En tajua..mulla on ihana tyttöystävä, kaunis ja kaikki on täydellistä. Äh..miks mä edes kirjoitan tätä.
Idea: jos vaan mahdollista, lähde vaikka viikoksi pois miettimään asioita. Puhelin kiinni, jätät miehen kotiin, vaikka tyttöporukalla. Kyllä se ikävän määrä sitten kertoo, että rakastaako vaiko eikö... :)
Taidan ottaa vinkit käytäntöön. :)
Hyvää keväänjatkoa teille ja varsinkin pareille!
anna mulle se sun miehes jos se on oikee kultakimpale, niitä on harvassa.
"Ihanaa" että jollain muullakin on sama ongelma. Olen seurustellut rakkaan mieheni kanssa pian kaksi vuotta ja (liian?) usein ei tunnu miltään. Silloin huolestun ja pelästyn aivan valtavasti, koska uskon löytäneeni maailman parhaimman miehen, jota en todellakaan halua menettää. Noina epäilyksen hetkinä minutkin valtaa paniikki, joka kyllä varmaan olisi vältettävissä, jos en niin kamalasti ajattelisi ja pyörittelisi tätä "parisuhdekriisiäni" ja paisuttelisi sitä mielessäni. On vain niin käsittämättömän vaikea hyväksyä sitä, ettei se palava rakkaus mitenkään voi kestää ikuisuuksia. Arki tulee vastaan. Taitaa olla tottumiskysymys. Ja ainahan se lämmin tunne tulee hetkittäin ja sitä makeammalta se maistuu..
Mutta pitäisikö minun olla huolissani siitä, etten poissaollessanikaan ikävöi miestäni? Ehkä se johtuu tottumisesta. Olemmehan eläneet kaukosuhteessa koko ajan, joten tuntuu luonnolliselta, että viikolla molemmat käyvät kouluaan ja viikonloppuna vasta ollaan yhdessä.
Eiköhän tämä tästä. Tuskin se rakkauskaan noin vain katoaa!