totta vai tarua

Vaikka Koivisto epäonnistui pahasti talous- ja rahapolitiikassaan - joihin sekaantuminen ei muutenkaan kuulunut presidentin tehtäviin - Koiviston suurena saavutuksenaan tulee nähdä hänen pitäytymisensä ulkopolitiikassa johdonmukaisesti Paasikiven-Kekkosen linjalla. Koiviston varoitukset Baltian maille liian aikaisesta itsenäistymisestä ovat esimerkki ja todiste kylmäverisestä poliittisesta realismista, jollaista Suomessa ei enää myöhemmin ole vallan huipulla nähty. Koivisto on presidenttiytensä jälkeenkin ansiokkaasti osallistunut ulkopoliittiseen keskusteluun ja muistuttanut suomalaisia Venäjän ymmärtämisen tärkeydestä. Näinä kaikenkarvaisten kataisten, stubbien ja häkämiesten aikoina Koiviston viesti - hänen suuri ulkopoliittinen linjansa - on entistä tärkeämpi pitää esillä vastapainona sokealla länsimielisyydelle, jota onneksi Suomen kansasta vain pieni osa kannattaa.

Koroljov kirjoitti:

Vaikka Koivisto epäonnistui pahasti talous- ja rahapolitiikassaan - joihin sekaantuminen ei muutenkaan kuulunut presidentin tehtäviin - Koiviston suurena saavutuksenaan tulee nähdä hänen pitäytymisensä ulkopolitiikassa johdonmukaisesti Paasikiven-Kekkosen linjalla. Koiviston varoitukset Baltian maille liian aikaisesta itsenäistymisestä ovat esimerkki ja todiste kylmäverisestä poliittisesta realismista, jollaista Suomessa ei enää myöhemmin ole vallan huipulla nähty. Koivisto on presidenttiytensä jälkeenkin ansiokkaasti osallistunut ulkopoliittiseen keskusteluun ja muistuttanut suomalaisia Venäjän ymmärtämisen tärkeydestä. Näinä kaikenkarvaisten kataisten, stubbien ja häkämiesten aikoina Koiviston viesti - hänen suuri ulkopoliittinen linjansa - on entistä tärkeämpi pitää esillä vastapainona sokealla länsimielisyydelle, jota onneksi Suomen kansasta vain pieni osa kannattaa.

Vai niin.

"Koiviston varoitukset Baltian maille liian aikaisesta itsenäistymisestä ovat esimerkki ja todiste kylmäverisestä poliittisesta realismista,"

-Tämä kohta vaatisi hieman selventämistä. Mitä höpiset?

tykkään venäjästä kirjoitti:

Vai niin.

"Koiviston varoitukset Baltian maille liian aikaisesta itsenäistymisestä ovat esimerkki ja todiste kylmäverisestä poliittisesta realismista,"

-Tämä kohta vaatisi hieman selventämistä. Mitä höpiset?

Itsenäisyysvaatimuksien vahvistuessa Baltian neuvostotasavalloissa, myös suomalaisille tärkeässä Virossa, ei Koivisto antautunut tunteiden eikä liiallisten virolaissympatioiden valtaan, vaan ajatteli kylmän realistisesti yhtä aikaa Baltian, Suomen ja Venäjän etua sekä koko Itämeren strategista voimatasapainoa. Eikä Koivisto ollut ainoa, joka näki Viron, Latvian ja Liettuan itsenäistymisessä geopoliittisen riskin. Myös USA:n presidentti George H. W. Bush sekä Saksan liittopresidentti Richard von Weizsäcker olivat samalla varovaisella kannalla kuin Koivisto. Rohkealla kylmäverisyydellään Koivisto todisti olevansa ulkopoliittisesti valtiomiestasoa, Paasikiven ja Kekkosen oikea perillinen.

Ahtisaaren aikana Suomi unohti Venäjän näkökulman, mutta Halosen kaudella se on jälleen muistettu pitää enemmän mielessä. On tärkeää, että Suomi saa v. 2012 Nato-skeptisen, Suomen idänsuhteiden luottamukselliseen hoitamiseen valmiin presidentin. Kaikki kokoomuslaiset ehdokkaat ovat siis epäilyksenalaisia. Halosen työn jatkaja löytyneet SDP:stä tai keskustapuolueesta. Esim. Paavo Väyrynen on ulkopoliittisissa lausunnoissaan osoittanut koivistolaista harkintaa ja näkemystä. Nuorena Väyrynen oppi valtiotaitoa itseltään Kekkoselta. Väyryselle merkitsee jotain vain oman maan etu - ei ideologia, niin kuin kokoomukselle, mistä Väyrynen onkin pisteliäästi huomauttanut.

oli presidenttinä realisti. Taloudessa hän oli tunnetusti nuuka, mutta antoi pankeille "vapaat kädet" kun oikeisto Suomessa halusi välttämäti "vapauttaa" kaiken säännöstelyn, koska se koettiin sosialismina. Kukaan ei sitten vastuuta halunnut kantaa kun asiat menivät pieleen. Koivisto otti syyn itselleen, mutta pankit kuitenkin pelastettiin "joten kuten".Vastuu tietysti olisi kuulunut kaikille, myös valuuttavelallisille. Jos vakuuksia ei ole, ei pidä ottaa velkaakaan.

Koivisto, Mauno 1994. Puhe jatkosodan päättymisen 50-vuotisjuhlassa.

http://www.presidentti.fi/fin/mk/puheet/940904.jatkosota.html

Osoitteessa käyty 20.2.2006.

Nyt sekin on jo sensuroitu! Error 404 - Sivua ei löytynyt


Presidentti Mauno Koiviston puhe jatkosodan päättymisen 50-vuotisjuhlassa Helsingin jäähallissa 4.9.1994

http://www.presidentti.fi/fin/mk/puheet/940904.jatkosota.html

Tässä siitä pieni pätkä, lue itse linkistä loput.

"Minua on vaivannut se, että pitkään uskoin Suomen joutuneen ilman omaa syytä hyökkäyksen kohteeksi myös kesällä 1941. Viaton Suomi oli osa maailmankuvaani."

Error 404 kirjoitti:

Koivisto, Mauno 1994. Puhe jatkosodan päättymisen 50-vuotisjuhlassa.

http://www.presidentti.fi/fin/mk/puheet/940904.jatkosota.html

Osoitteessa käyty 20.2.2006.

Nyt sekin on jo sensuroitu! Error 404 - Sivua ei löytynyt


Presidentti Mauno Koiviston puhe jatkosodan päättymisen 50-vuotisjuhlassa Helsingin jäähallissa 4.9.1994

http://www.presidentti.fi/fin/mk/puheet/940904.jatkosota.html

Tässä siitä pieni pätkä, lue itse linkistä loput.

"Minua on vaivannut se, että pitkään uskoin Suomen joutuneen ilman omaa syytä hyökkäyksen kohteeksi myös kesällä 1941. Viaton Suomi oli osa maailmankuvaani."

4. syyskuuta 1994 Helsingin jäähallissa pidettiin jatkosodan päättymisen muistojuhla, johon osallistui lähes 5 000 sotaveteraania. Samalla vietettiin Rintamamiesveteraanien liiton 30-vuotisjuhla. Juhlapuheen piti presidentti Mauno Koivisto. Suomen ja Neuvostoliiton välisten sotatoimien päättymisestä oli kulunut 50 vuotta.

Tuskallisesti kirjoitti:

4. syyskuuta 1994 Helsingin jäähallissa pidettiin jatkosodan päättymisen muistojuhla, johon osallistui lähes 5 000 sotaveteraania. Samalla vietettiin Rintamamiesveteraanien liiton 30-vuotisjuhla. Juhlapuheen piti presidentti Mauno Koivisto. Suomen ja Neuvostoliiton välisten sotatoimien päättymisestä oli kulunut 50 vuotta.

Koiviston Mauno on harvinaisen typerä mies jopa satamahampiksi!

Monille aikalaisille Lundinin, Krosbyn ja Uptonin teosten myötä paljastuneet asiat olivat
järkytys, ja muun muassa presidentti Mauno Koivisto on kertonut tyrmistyneensä hänelle
vasta tuolloin paljastuneista seikoista. Esimerkiksi puheessaan jatkosodan päättymisen 50-
vuotisjuhlassa vuonna Koivisto (1994) totesi seuraavalla tavalla:

”Minua on vaivannut se, että pitkään uskoin Suomen joutuneen ilman omaa syytä hyökkäyksen kohteeksi myös kesällä 1941. Viaton Suomi oli osa maailmankuvaani. Hans Peter Krosbyn kirja ’Suomen valinta 1941’ilmestyi 1967. Se oli minulle tuskaista luettavaa. Krosby osoitti saksalaisiin asiakirjoihin nojautuen, että Suomi oli asiallisesti sitoutunut liittymään Saksan hyökkäykseen Neuvostoliittoa vastaan kesäkuussa 1941. Myöhemmät, erityisesti professori Jokipiin laajat tutkimukset ovat asiaa edelleen selventäneet. Kirjansa lopussa Krosby toteaa: "Suomi ei olisi voinut pysyä syrjässä sodasta 1941. Suomen oli täytettävä sitoumuksensa Saksalle. Se maksoi raskaan hinnan kaatuneina ja aineellisena tuhona ennen kuin sen toinen yhteenotto Neuvostoliiton kanssa oli jälleen päättynyt tappioon. Mutta se selviytyi sodasta riippumattomuus koskemattomana. On epävarmaa, olisiko toisenlainen politiikka 1940–41 johtanut yhtä myönteiseen tulokseen.”