..kun on välinpitämätön mies..
ollaan seurusteltu kohta 8 kk. alussa oli todella ihana ja huomaavainen. seksiä oli silloin tällöin. kuitenkin aina ollut tosi vähän, itse haluan melkeen joka päivä, mieheni taas korkeintaan kerran viikossa. nykyään saan häneltä kerran 2-4 viikossa.
emme asu yhdessä, minulla on oma kämppä ja hän asuu vanhempiensa luona.
ei halua minun luokse eli ollaan aina hänen luonaan.
hellyyttä en saa enkä mistään enää huomaa että välittää..
sanoo kyllä et mäkin sua kun sanon rakastavani häntä. tosin senkin naama esim. tv:een päin.
kaipaan häntä lähelleni, hellyyttä, yhdessäoloa..
hän on koulussa joten väittää ettei koulun jälkeen muuta jaksa kuin olla vaan ja löhötä.
kyllä sen ymmärrän ja annan tilaa hänen olla itekseen ja lepääkseen.
mut pusut ja halit (satunnaisesti) on ainoo mitkä on suhteen merkkejä..
seksistä vielä.. hän sanoo että seksi ei ole tärkeä asia hänen elämässään eikä kaipaa sitä.
tunnen olevani niin yksin suhteessa.
jos haluan puhua kys. aiheesta niin hän kehittää riidan ja sanoo että aina kitisen/valitan.
vaikka nätisti koitan sanoa mikä on.
hän on myös tod. mustasukkainen välillä ja nykyään yhä enemmän koittaa määrätä elämääni, että kenen kanssa saan olla kaveri tai muuta.
rakastan miestäni yli kaiken mutta en tajua mitä pitäisi tehdä.. :(
ollaan seurusteltu kohta 8 kk. alussa oli todella ihana ja huomaavainen. seksiä oli silloin tällöin. kuitenkin aina ollut tosi vähän, itse haluan melkeen joka päivä, mieheni taas korkeintaan kerran viikossa. nykyään saan häneltä kerran 2-4 viikossa.
emme asu yhdessä, minulla on oma kämppä ja hän asuu vanhempiensa luona.
ei halua minun luokse eli ollaan aina hänen luonaan.
hellyyttä en saa enkä mistään enää huomaa että välittää..
sanoo kyllä et mäkin sua kun sanon rakastavani häntä. tosin senkin naama esim. tv:een päin.
kaipaan häntä lähelleni, hellyyttä, yhdessäoloa..
hän on koulussa joten väittää ettei koulun jälkeen muuta jaksa kuin olla vaan ja löhötä.
kyllä sen ymmärrän ja annan tilaa hänen olla itekseen ja lepääkseen.
mut pusut ja halit (satunnaisesti) on ainoo mitkä on suhteen merkkejä..
seksistä vielä.. hän sanoo että seksi ei ole tärkeä asia hänen elämässään eikä kaipaa sitä.
tunnen olevani niin yksin suhteessa.
jos haluan puhua kys. aiheesta niin hän kehittää riidan ja sanoo että aina kitisen/valitan.
vaikka nätisti koitan sanoa mikä on.
hän on myös tod. mustasukkainen välillä ja nykyään yhä enemmän koittaa määrätä elämääni, että kenen kanssa saan olla kaveri tai muuta.
rakastan miestäni yli kaiken mutta en tajua mitä pitäisi tehdä.. :(
Vastaukset 9
Vanhimmat
äääh... tiesitkö että maailma on täynnä parempia äijiä mitä kuvailemasi vätys edustaa parhaimmillaan. kohta huomaat olevas 30 ja tuhlannees parhaat vuotes sen kans ja tuskin mikään muuttuu.
Se on kuitenkin kauhean vaikeaa erota koska rakastan häntä syvästi.
Jäi tuosta vielä että usein on kauhean kiukkunen ja suuttuu vaikka mistä, ja rupeaa huutamaan vaikka sanoisi ihan nätisti.
Tajuaa sitten vasta tehneensä jotain kun huomaa että minulla on paha mieli.. eli kun en puhu mitään.
sitten vaan tokaisee et mikäs sulla nyt on..
miehet on kaikki samanlaisia, alussa on niin ihanaa ja kun on pidempään ollu yhes ni tulee tällasta, että on toiselle välinpitämätön jne..
että auttaako miehen vaihto mitään?
itse koitan näyttää että rakastan jne..
lisäksi oli puhetta viime vuoden puolella kihloihin menosta, mieli kuitenkin taisi herralla muuttua kun ei niitä ole vielä tähän päivään mennessäkään kuulunut..
kertooko tuo kiin. lopahtamisesta?
olen kysellyt asiaa häneltä, mutta aina sanoo ettei oo rahaa vaik oli töissä sillon..
osteli vaan uusia kajareita autoon tai kaikennäkösiä juttuja, dvd:tä jne..
eikä se sopinut että olisin tarjoutunut maksamaan ne ja että hän olisi sitten voinut maksaa myöhemmin ne minulle??
miksei suoraan voinut sanoa ettei halua? :(
jokin aika sitten sanoi kihlaavansa kesällä ja että yllättäisi minut.. en jaksa edes uskoa ja jotenkin menny halu mennä kihloihin.
ennen puhuttiin aina että mennään naimisiin ja ostetaan yhdessä kämppä jne..
nykyää puhuu et hän ja vain hän ostaa kämpän ja ettei naimisii mene ikinä..
noi on varmaan selviä merkkejä ettei rakasta.. miks mä en silti tajua.. :((
tänää viimex oli "riitaa" kun paloi pinna kun hän "haukkui" minua ja samalla tuli puheex että mix hän on mun kanssa kun koko ajan keksii haukkumista ja kun ei sitä rakkautta näy ikinä. oon oikeesti niin rikki kun en nää hänen "rakkauttaan" mistään..
ensinnäkin..ei, kaikki miehet ei todellakaan oo samanlaisia! mä oon kokenu suhteissani ton saman mitä sä nyt koet läpi..tämä silloinen suhde kesti puoltoista vuotta, josta ehkä ensimmäiset puoli vuotta oli sitä hyvää aikaa..se oli mun ensimmäinen piiiiitkä suhteeni, joten vaan ajattelin että tää on nyt sitä kun arki tulee vastaan. ei muuten ole. eräänä kauniina päivänä mä sen sitte vihdoin tajusin..se, että rakastaa toista, ei vaan aina riitä.
mun rakastaminen oli yhtä tyhjän kanssa ku mies oli täys kusipää (juurikin kuvailemasi kaltainen, anteeks että sanon näin..), ja mä tajusin että mun on vaan pakko ottaa aikalisä. menin takasin porukoille asumaan ja kärsin jonkun aikaa niin helvetisti.
eipä siinä, sitte vaan kokosin itteni ja hommasin kämpän. siinä vaiheessahan tää mies tajus mitä on menettämässä ja vonku mua takas seuraavat puol vuotta mutta luojan kiitos en antanu periks.
nyt jälkikäteen ajateltuna mä en ees ymmärrä miten kattelin sitä niin kauan. se alisti mut ihan totaalisesti sillä, että jouduin 'kerjäämään' rakkaudenosotuksia ja muuta. enkä oo ees yhtään semmonen ihminen joka normaalitilassa alistuis tommoseen.
eniveis. sen jälkeen seuraavan kerran kun ihastuin, ni kolahti kunnolla, ja meille ei missään vaiheessa koskaan tullu sitä 'arkea vastaan'. vielä vuosien jälkeenkin mä sain ihania yllätyksiä ja joka päivä muutamaan kertaan mainittiin rakastamisesta. joten niin...kaikki miehet ei todellakaan ole samanlaisia:).
pistä vaikka puhelin pois päältä ja istu alas miettimään mitä haluut elämältäs ja mitä se 'mies' voi sulle antaa..ja sitä, että haluutko sä jatkaa jos (luultavasti kun, miehiä on aika vaikee muuttaa..) se äijä on samanlainen hamaan tulevaisuuteen? että kärsitkö sä mieluummin koko elämäs vai sen muutaman kuukauden siitä kun lähet? tosin HUOM!! ei oo tarkotus olla ylinegatiivinen, mun on ton jutun kanssa suhteellisen vaihee olla objektiivinen kun oon itte käyny saman helvetin läpi.
ainahan se voi olla että se mies muuttuu..sä tiedät sen kyllä ite, mietit vaan rehellisesti näitä asioita.
voimia:)
Haluatko todella tuon tyyppisen miehen itsellesi.Tuskin mies tuosta tuon kummemmaksi muuttuu.Mieti vähän pidemmälle.Menette naimisiin, saatte pari lasta.Mitä luulet kumpi sitä arkea pyörittää.Ukko pötköttelee sohvalla omissa mietteissään ei osallistu juuri mihinkään.Kyseessä on kai tälläinen perusapaattinen mies.Onko hänellä omia kavereita tai harrastuksia.Jos ei, niin sekin kertoo jo jotakin.Hanki normaali mies, joka juttelee harrastaa, osallistuu ja jota kiinnostaa seksi suunnilleen yhtä paljon kuin sinuakin.
Tuhlaat elämääsi koko ajan. Mitä enemmän tahtoo huomiota, niin sitä vähemmän saa....
Mies ei tuosta muutu-----
...rakkaus ikävä kyllä riitä pitämään suhdetta yllä, jos toinen osapuoli käyttäytyy niin kuin sinun poikaystäväsi.
Kuten muutkin ovat sanoneet, on tulevaisuutesi hyvin synkkä hänen rinnallaan. Voisin pistää pääni pantiksi, että hän ei tuosta muutu - ainakaan parempaan suuntaan. Huonommaksi voi kyllä mennä. Ikävä kyllä se on raaka totuus, vaikka miten rakastaisit. Ja huomaatko: homma etenee täysin _hänen_ ehdoillaan.
Minä seurustelin vastaavantapaisen tyypin kanssa viisi vuotta - vain sillä erolla, ettei naimisiin menosta ja kihloista edes puhuttu - ja vasta jälkeen päin tajusin, että se mies olisi pitänyt pistää mäkeen jo paljon, paljon aiemmin. Itsekin väitin ainoaksi syyksi olla hänen kanssaan, että tykkään tyypistä, mutta kyllä se todellisuudessa oli pitkään pelkkä tapa. Lopulta irrottautuminen ei tehnyt edes erityisen kipeää. Tietysti vähän kirpaisi, niin kuin mistä hyvänsä tavasta luopuminen, mutta toisaalta en pitkään aikaan edes haikaillut miesseuraa.
Yli kaksi ja puoli vuotta myöhemmin tapasin elämäni miehen, jolta saan halutessani hellyyttä ja huolehtimista.
Eikä hän määräile, kenen kanssa saan olla kaveri. Ja mustasukkaisuus ja määräily on riippuvuutta, ei rakkautta. Ja jos seksi jo tuossa sinun vaiheessasi jää noin vähiin, niin ei se lupaa hyvää jatkossakaan.
Kuten joku muukin sanoi: muutaman kuukauden kyyneleet suhteen loputtua voivat olla todella pelottava ajatus, mutta tuossa suhteessa sinulle tulee paljon enemmän ja pitempiaikaisia kyyneleitä, ihan totta. Tiedän kokemuksesta, miten vaikea on lähteä toimimattomasta suhteesta (varsinkin kun poikaystäväsi voi siinä vaiheessa herätä ja vannoa tapainparannusta - mikä jatkuisi vain tasan niin kauan kunnes palaisit takaisin, ei yhtään kauempaa), mutta pitemmän päälle se katkaisu on vain hyväksi. Kertomassani suhteessa onneksi toinen osapuoli ehdotti kantapäiden vastakkain laittamista, mutta älä sinä toista minun virhettäni. Minä hukkasin useamman vuoden elämästäni moisen miehen kanssa. Minulla on ensi syksynä 15-vuotishääpäivä aivan päinvastaisen miestyypin kanssa. :)
sinun suurin haasteesi nyt on koota itsesi ja pistää piste tälle "kehitysyhteistyölle".
Hei!
Mulla on lähes samanlainen tilanne. Tämän sun ekan viestin perusteella IHAN samanlainen, mut raha-ym. ongelmia mitä selitit toisessa viestissäsi ei ole.
Mä en kans tajua mitä teen, se menee just noin kun sullakin. Ei puhu, töllää telkkaria, ei katso muhun päin, jos haluan halauksen joudun kerjäämään, tänään pyysin tulemaan viereeni sänkyyn kun oli pompannut niin aikaisin ylös. Ei tullut, halusi lukea lehteä. Jos selitän miten pahalta tuntuu kun hän ei huomioi minua, alkaa huuto ja itsepuolustelu. Minä vaan valitan, vaikka "kaikki on hyvin" niinkun hän sanoo.
Onhan hyviäkin puolia, mutta nyt lähiaikoina en tule ajatelleeksi niitä. Koska koko ajan kaipaan häntä lähelleni vaikka hän samassa huoneessa olisikin (omassa maailmassaan). Hän on kylmä jos itken ja pyydän läheisyyttä, saattaa häipyä paikalta, jos en pyydä häntä 5 minuutin välein jäämään hetkeksi, hän häipyy heti esim. viereltäni sohvassa jos olen saanut hänet siihen kovan vaivan jälkeen houkuteltua.
Uhkaan erolla, itken, suren. Hän lupaa parantaa tapansa, ei mitään silti tapahdu. Kateellisena katselen käsi kädessä kulkevia pareja kadulla. Mitä teen?
Kun en ymmärrä, selvästi en kiinnosta häntä enää. Silti suuttuu jos epäilen sellaista.
tuskaa se on mullakin, päivästä toiseen itken yksinäisyyttäni..
välillä kuitenki tempaisee halaamalla minua tai sanomalla "rakastan sua" ja kaikki huolet unohtuu joksikin aikaa.
mutta näitä ihmeitä sattuu todella harvoin.
kiitos kaikille kommentoijille
nyt täytyy oikeesti harkita elämää eteenpäin.
voimia kaikille muillekin samassa tilanteessa oleville.