Olen parisuhteessa miehen kanssa, joka on eronnut, kahden lapsen yhteishuoltaja. Mies ei enää halua naimisiin, mutta haluaa että eläisin hänen kanssaan avoliitossa. Olen ollut onnellinen nämä ensimmäiset pari vuotta mutta nyt alkaa suhdepanostuksen epätasapainoisuus syömään tätä naista. Ostan kaikille lahjoja jouluna, syntymä- ja nimipäivinä ja mielellläni muistan muutenkin, järjestän synttäreitä, pikkujouluja yms. Olen miehen pyynnöstä hankkinut ajokortin ja auton sekä tehnyt pajon muitakin kompromisseja ja myönnytyksiä suhteen eteen. Itse en kuitenkaan saa lahjoja, en edes syntymäpäivänäni, toivomuksiani ei oteta huomioon.Niitä kyllä kuunnellaan ja myönnytään mutta kun aika on niin miehen/lapsien jutut tehdään huolimatta omista toiveistani. Riidat selvitetään miehen mykkäkouluilla -eli niitä ei selvitetä vaan tehdään "sovinto" asioita oikeasti käsittelemättä.
Kuona kasautuu, eikä ulospääsyä näy. Nyt olen omassa kodissani ja tuntuu ensimmäistä kertaa siltä, että nyt oikeasti tämä suhde saa jäädä. Olen siis varmaan ollut tyhmä, sinisilmäinen kiltti typerys, joka ei ole osannut iskeä nyrkkiä pöytään ja vaatia omaa osuuttaan suhteessa ja perheyhteisössä ja nyt asiat ovat niin pitkälle jo muotoutuneet, ettei muutoksiin enää taivuta, vaan mykkäkoululla jatketaa entistä menoa.
Ei tämä rakkaudelta tunnu. Hyvin menee niin kauan kun asiat kulkevat jouhevasti ja kun tulee ristiriitoja, niin päivien ero ja mykkäkoulu miehen puolelta edessä. Ennen soittelin ja soittelin vaikkei mies vastannut ja lähetin tekstiviestejä -nyt en enää jaksa. Jos mies ei vastaa, niin miksi soittaisin -ajattelen nyt.
Mitä mies oikein ajattelee? Ihan sama menenkö vai jäänkö...oman päänsä pitäminen on tärkeintä ja marssin tahdin saneleminen?
Kuona kasautuu, eikä ulospääsyä näy. Nyt olen omassa kodissani ja tuntuu ensimmäistä kertaa siltä, että nyt oikeasti tämä suhde saa jäädä. Olen siis varmaan ollut tyhmä, sinisilmäinen kiltti typerys, joka ei ole osannut iskeä nyrkkiä pöytään ja vaatia omaa osuuttaan suhteessa ja perheyhteisössä ja nyt asiat ovat niin pitkälle jo muotoutuneet, ettei muutoksiin enää taivuta, vaan mykkäkoululla jatketaa entistä menoa.
Ei tämä rakkaudelta tunnu. Hyvin menee niin kauan kun asiat kulkevat jouhevasti ja kun tulee ristiriitoja, niin päivien ero ja mykkäkoulu miehen puolelta edessä. Ennen soittelin ja soittelin vaikkei mies vastannut ja lähetin tekstiviestejä -nyt en enää jaksa. Jos mies ei vastaa, niin miksi soittaisin -ajattelen nyt.
Mitä mies oikein ajattelee? Ihan sama menenkö vai jäänkö...oman päänsä pitäminen on tärkeintä ja marssin tahdin saneleminen?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jos sinusta tuntuu arvottomalta ja turhalta ja siltä että olisit "aivan sama"...
... voisiko se olla se kokemus mitä pohjimmiltaan tuolla miehellä on itse itsestään?
Se voisi selittää kaiken mitä olet kohdannut. Myös sen miksi suhteenne on nyt tälläisessä tilassa ja miksi hän on (alitajuisesti) ajanut sinut tälläiseen olotilaan.
Että sinä ymmärtäisit miltä hänestä tuntuu.
Voisiko olla mahdollista että vasta nyt olet tutustunut häneen - ja vasta nyt sinulla on ensimmäinen tilaisuus koskaan kehittää suhdettasi tuohon ihmiseen - joka syvällä sisimmässään saattaa kaivata todellista kohtaamista enemmän kuin mitään muuta?
Ehkä hän ei vastannut puheluihin koska ei kokenut olevansa sen arvoinen. Ehkä hän ei anna lahjoja siksi että hän kokee yhdenkin lahjan olevan koko olemassaoloaan arvokkaampi saajalle?
"Että sinä ymmärtäisit miltä hänestä tuntuu. "
...kaikki huomioottamattomuus ja toiselta vaatiminen, itse antamatta juurikaan yhtään mitään. Olen älykäs nainen, joka ymmärtää kyllä puhetta ja pystyy jotakin päättelemään rivien välistä, mutta tajuntaani ei mene, että toista pitää kohdella itsekkäästi ja huonosti siksi, että toinen tajuaisi, miltä hänestä tuntuu. Tai on tuntunut aiemmissa suhteissa, sillä tässä suhteessa häntä on otettu huomioon todella paljon. Tuntuu kuin hän kostaisi menneisyyden vääryydet minulle...
"Ehkä hän ei vastannut puheluihin koska ei kokenut olevansa sen arvoinen."
Nyt kaipaan selitystäsi asialle, en oikein osaa ymmärtää tätä.
"Ehkä hän ei anna lahjoja siksi että hän kokee yhdenkin lahjan olevan koko olemassaoloaan arvokkaampi saajalle? "
Ja vaatii itse kuitenkin kaikenlaisia panostuksia minun puoleltani. Sekö hänelle todistaa rakkauttani, että teen ja annan, enkä tarvitse itse yhtään mitään? Oloni on hyväksikäytetty, ei rakastettu.
kaikki paska kostetaan seuraavalle kumppanille...miehet on kovia kiukuttelijoita.heh :D
Kukkomiehen puheista ottaisin itselleni vain sen osuuden jossa hän sanoo että toi on mahdollisuus..
Ei se sitä tarkoita että mitään hyvää olis tiedossa...koskaan..
vähän minustakin. Tänään ole aika pessimistisellä tuulella. Minusta kannattais vaihtaa lukot ja kännykän numerot. Seuraavalla kerralla kun herra mykkäkoulu on löytänyt kielensä, niin vois vaikka pyöritellä suuria hämmästyneitä simmujaan, et kaiken maailamn hullut ne tuleekin juttelemaan ja luulee tutuikseen!
Siis oikeesti en tajunnut, että mitä olis pitänyt ymmärtää. Ei kai mykkäkoululla voita mitään, jollei sen jälkeen avaa suutaan et miksei hommaa voi tehdä niinkuin tykkäisit et olis parempi. Joku selitys ja perustelu ennen muuta höpinää. Muuten homma jatkuu samana. Paitsi nyt on STOP!
Särkynyt sydän puhuu vielä vähemmän.
kuka sen sydämen on rikkonut? joku toinen nainen?
Mikäs miehen motiivi sitten on olla uuden naisensa kanssa?
Särkynyt sydän tahtoo särkeä toisenkin sydämen, että joku tajuaisi kuinka paha olo hänellä on ollut?
En ole riittävän voimakas ottamaan tätä kaikkea vastaan, olen niin kauan jo yrittänyt ja yrittänyt ja sama vaan jatkuu. Ei minusta ole hänen sydämensä paikkaajaksi, omanikin on jo riekaleina -kiitos tämän toisen rikkinäisen sydämen, joka katsoo vain omaa kurjuuttaan eikä ymmärrä, että tekee toiselle sitä, mistä ehkä itse on niin suuresti joutunut kärsimään.
Pettymykset edellisissä suhteissa ovat vieneet näköjään uskon kestävään parisuhteeseen, toisesta välittämiseen ja suhteen rakentamiseen.
Hyvä kysymys; mihin hän tarvitsee uutta naista? Tasatakseen tilit, korjatakseen kokemansa vääryydet, saadakseen itsensä tilanteen herraksi tai jotain...mene ja tiedä.
Pyh. Väitän ettet ole vielä koskaan yrittänyt - vaan olet vain sopeutunut.
Jos sussa on pisarakin rakkautta niin koitappa nyt YRITTÄÄ.
Sä näet miehen ratkaisuna kaikkeen. Hieroppa silmiäsi. Mies ei ole ratkaisu kaikkeen. Tämä tilanne ei ole välttämättä missään mielessä hänen käsissään. Joten jos sinussa on rakkautta niin lopeta toki sopeutuminen mutta älä nyt jumalauta ala ainakaan rakkaudettomia keinoja käyttämään siksi että sua nyt pikkuse pelottaa se mahdollisuus että...
niin mikä mahdollisuus.
Jos rakastat itseäsi sä otat huomioon nyt sen seikan että on mahdollista että se mies rakastaa sinuakin. Jos sä pidät sitä totuutena on ongelma yksinkertaisesti löytää vastaus siihen että miksi siitä ei voi puhua.
Mä annan sulle sen vastauksen tässä: Se mies ei osaa arvostaa itseään, todellista itseään, sisällään lainkaan. Jos se osaisi se olis joko heittänyt sut pois elämästä tai osaisi hoitaa homman järkevästi. Joten hieraiseppa nyt ne egon hämähäkinseitit pois tieltä, katso pientä heikkoa olentoa ja hyväksy se täysin koska sinussa on rakkautta. Kas, se on ainoa tapa millä se pieni olento voi mitenkään kehittyä mihinkään suuntaan. Vain jos se tulee hyväksytyksi sellaisena kuin se on.
Bonuksena kävi miten tahansa sä rakastat itseäsi ja tunnustat että olet ansainnut jonkun miehen ehdottoman rakkauden ja otit selvää että onko se tuo kyseinen mies.
Jollet tähän pysty niin sekä tämä että tulevatkin suhteet tulee olemaan samaa kuraa päivästä toiseen loppujen lopuksi. Tämä on ainoa keino saavuttaa toinen ihminen oikeasti.
Mä pystyn tohon samaan mihin toi tarinan mieskin, olen tollanen kun olen lukossa. Nyt en ole, teille mä voin olla ulkopuolinen riippumaton näsäviisas mulkku joka on ärsyttävästi oikeassa ;-D
tahtoo läehisyyttä, jotkut kaipaa sitä enemmän kuin toiset. Joidenkin on vaikea nukkua yksi sängyssäkin yksin..
Jotkut ei siedä yksinäisyyttä.
Jotkut kaipaa rakkautta vaikkeivat kykene itse rakastamaan.
Sääli, hauku tai tuhoa, tuskimpa sillä merkitystä. Kunhan teet itse miten sydämesi sanoo :)
hei, mä uskon että sä jaksaisit yrittää!!! Vaikka ostaa kukkia ja panna ne maljakkoon. :)
Tässä on nyt vastakkain kaksi ihmistä joilla ehkä erilainen tilanne ja noin..rauhoittukaapas!
Jos mies rakastaa ja nainen rakastaa miestä ja nainen näkee että miehellä on vaan pirun paha olo niin mä jaksan ainakin uskoa että se nainen erottaa sen siittä antamattomuuteen kykenemättömyydestä. Tulee vaikka ja halaa. :)
"puhalla kevyesti, lentää kauniisti"
Hyvää yötä kaikki näsäviisaat.
"Mä annan sulle sen vastauksen tässä: Se mies ei osaa arvostaa itseään, todellista itseään, sisällään lainkaan. Jos se osaisi se olis joko heittänyt sut pois elämästä tai osaisi hoitaa homman järkevästi. Joten hieraiseppa nyt ne egon hämähäkinseitit pois tieltä, katso pientä heikkoa olentoa ja hyväksy se täysin koska sinussa on rakkautta. Kas, se on ainoa tapa millä se pieni olento voi mitenkään kehittyä mihinkään suuntaan. Vain jos se tulee hyväksytyksi sellaisena kuin se on. "
Kiitos vastauksestai. Ei arvosta itseään, eikä arvosta toista. Yrittää pönkittää pientä sieluaan tallaamalla toista jalkoihinsa. On heittänyt tavaratkin pihalle kun ei ole kestänyt sitä ei-sopeutumistani. Anteeksi on saanut ja elämää jatkettu.
Suosittelet siis yhteyden ottamista mieheen, joka ei vastaa puhelimeen ja on töykeä jos niin sattuu tekemään. Ja "rakkauteni" parantaa hänet. No, tähän astisen kokemukseni perusteella matelemiseni/sopeutumiseni antaa hänelle vain lisäpönkitystä vaatia minulta lisää ja olla itse tekemättä juurikaan mitään. Jos otan asiat esille, niin pakenee marttyyrin rooliin ja syyttelee vain toisia, mitään vikaa ei koskaan ole itsessä. Jos on itse tehnyt väärin niin vaatii toista pyytämään anteeksi. Ihan sama kuinka esität faktoja tai myötätuntoja ja ymmärrystä.
Ehkä nämä egohämähäkinseitit silmilläni auttavat minua itseäni rakastamaan terveellä tavalla itseäni, eikä enää asettumaan toisen pomputeltavaksi. Ehkäpä rakkauteni itseeni alkaa pikku hiljaa palautumaan näiden hiljaisten päivien aikana ja kuinka voisinkaan oikeasti rakastaa toista jos en rakasta itseäni? Ennen kuin voin pelastaa tätä särkynyttä sydäntä, on omani oltava vahva ja minun rakastettava itseäni. Eikö?
En pidä totuutena sitä, että hän rakastaisi minua. Ei hän rakasta itseäänsäkään, miten siis minua...
ja mulle ei juttu auennut mistään kulmasta.Tuo on just se seinä, josta nainenkaan ei mene läpi. Paitsi sitten ehkä hitusen kulmaa raottaa, kun laittaa miehen oikein ahtaalle. Mut siinä vaiheessa onkin jo alettava sielunhoidollisiin puuhiin, kun huomaa ajaneensa toisen johonkin romahduksen partaalle, eikä se sieltä pääse pois, jolle väitä et "hei askel tänne taakspäin tänne rakas ja älä katso enää sinne alas".. Jotainhan siitä ymmärtää, mutta sielunmaisema jää siitä huolimatta silti niiden lukittujen porttien taakse. Ja lupa on sellainen, ettei sinne ole lupa kurkistaa. Kiitos!
No kiitos ja hyvää yötä. Jään nyt taas yhdemmän kerran miettimään, että mikä ihmeen hävityksen kauhistuksen maisema siellä porttien takan oikein on. Kaipa sit niin kamalaa, ettei sitä naisen käsi silittele siistimmäksi, vaikka olen ihan varma että voisi.
MItä on miehen ahtaalle laittaminen? Oma mykkäkoulu? Antaa sitä samaa schaissea takaisin?
En halua leikkiä leikkejä, enkä pelata pelejä. Haluan suhteen, jossa puhutaan asiat selviksi ja pyritään molemmin puoliseen välittämiseen.
Kukkomies syyllistää naisia miesten heikkoudesta ja odottaa, että nainen jaksaa ottaa kaiken vastaan ja rakastaa vielä senkin jälkeen. Mihin jäi miehen rakkaus? Onko se onnetonta, mihinkään kykynemätöntä pikkulapsen kiukuttelua, jota äidin pitäisi ymmärtää ja silittää päätä joke kertaa kun nyrkit ovat laulaneet tai rumat sanat loukanneet. Ei se ole miehen ja naisen välistä rakkautta, enemminkin jonkinlaista narsista toimintaa.
Mies jatkakoon mykkäkouluansa hamaan ikuisuuteen asti. Uskon, että jossain on vielä mukava ja kunnollinen mies, joka osaa puhua ja arvostaa naistaan.
Ei voi mitään, mutta tuli voimakas tunne, ettei kyseiselle miehelle voi enää kukaan mitään, on siis menetetty. Miehellä sisin on muusia kuoret enää jäljellä ja syyt juontaa lapsuuden traumoihin, täysin mulkero äitiin, isään tai molempiin. Vain miehen ehdoilla eläminen osottaa miehen itsekeskeisyyden ja tunnekylmyyden ja ongelman ydin on todella syvällä sielun rakennelmissa. Ei kannata ruveta terapeutiksi, koska mies tarvitsee psykiatrista hoitoa, joka sekään ei todennäköisesti täysin palauta miestä ihmisten ilmoille.
Luulen, että ns. normaali ihminen pystyy lopulta erottamaan parantumattoman tunnevamman lievemmistä mielenterveysongelmista.
luulen kans että on kyse siitä mitä nyt ketjua luin ja mitä oma mieskokemus kertoo.itse oon laittanu kyllä miehen ahtaalle kun on ollut tarpeeks kiertelyä ja paskaa kohtelua.os joutuu painaa villasella eikä sopiminen oo kuin mun käsissä yksin, sama jatkuu nii lopulta ei voi kun sääliä miestä joka on niin "vaurioitunut" ettei kykene välittämään.kyllä sen jossain pitäis näkyä kykeneekö mies antamaan mitään;joku huomion osoitus, kehu, arvostuksen osoittaminen, lähelle tulo ja halaus.jos mitään näistä ei pysty antamaan miksi olla toisen kanssa?eihän se noin mene,koska parisuhde on enemmän tai vähemmän symbioosia.jos sitten vaikka mies tuleekin lähelle se ei edelleenkään kykene antaa mitään, korkeintaan seksiä.
naiset ei koiraa tahdo, ne tahtoo rakastajan.