Olen tässä törmännyt kahteen vastakohtaiseen sanontaan siitä, että millaiset ihmiset sopivat yhteen. Toisen mukaan "vastakohdat täydentävät toisiaan" ja toisen mukaan taas "lika barn leka bäst" eli että samanlaiset ihmiset sopivat yhteen.
Mitäs mieltä muut ovat; kumpi mielestäsi sopii parhaiten kuvaamaan onnistunutta parisuhdetta ?
Otetaan esimerkki. Molemmat ovat hiljaisia, ujoja ja rauhallisia ihmisiä. Toisaalta voisi olettaa, että samanlaiset luonteet ymmärtävät toisiaan parhaiten, mutta voiko toisaalta käydä niin, että kun kaksi rauhallista ja ujoa ihmistä on yhdessä, että he suunnilleen ikävystyttävät toisensa hengiltä.
Mitäs mieltä muut ovat; kumpi mielestäsi sopii parhaiten kuvaamaan onnistunutta parisuhdetta ?
Otetaan esimerkki. Molemmat ovat hiljaisia, ujoja ja rauhallisia ihmisiä. Toisaalta voisi olettaa, että samanlaiset luonteet ymmärtävät toisiaan parhaiten, mutta voiko toisaalta käydä niin, että kun kaksi rauhallista ja ujoa ihmistä on yhdessä, että he suunnilleen ikävystyttävät toisensa hengiltä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
lukeneena ja itse olen huomannut parisuhteessa, että jossakin välissä toisen samanlaisuus alkaa kypsyttämään ja vastaavasti toisen erilaisuus alkaa kypsyttämään. Eli toista ei voi muuttaa vaan muutokset tapahtuu suhteessa huomaamatta. Kun toinen alkaa muuttua niin toinen alkaa huolestua ja muuten vaan reagoimaan toisen muuttumiseen. Se on hyväksyttävä vaan toisen muutos ja luovia parisuhteen kiemuroissa. Kultainen keskitie on hyvä löytää, mutta sitä kulkiessa on pirun
Riippuu yksilöistä. Jos kaksi minun kaltaistani yrittäisi asua saman katon alla, yritys jäisi tosi lyhyeksi. vastakohtaistakaan ihmistä en kestäisi yhtä iltapäivää kauempaa. Onneksi ääripäitä on aika vähän.