Mulla on ens viikolla tutkinto. Mieli on tosi matalalla - ei kiinnosta enää harjotella ja tiedän että lautakunta on täällä älyttömän pilkuntarkka ja en pysty saamaan hyvää arvosanaa. Mietin, miten pystyn keskittymään niin, että voin soittaa niin hyvin kuin oikeasti voin. Raivostuttaa ja olen oppinut vihaamaan kappaleitanikin :)
Eli ei kovin ylevät tuntemiset... Toisaalta hiipii sellainenkin ajatus että ihan sama miten se tutkinto menee kunhan menee läpi, toisaalta hävettää oman open eessä jos menee huonosti.
AARGH!!!
Sanokaa edes joku muukin että teillä on tutkintostressiä!!
Eli ei kovin ylevät tuntemiset... Toisaalta hiipii sellainenkin ajatus että ihan sama miten se tutkinto menee kunhan menee läpi, toisaalta hävettää oman open eessä jos menee huonosti.
AARGH!!!
Sanokaa edes joku muukin että teillä on tutkintostressiä!!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sinulla on väärä lähestymistapa tutkintoon, jos stressaat etukäteen epäonnistumisen paineilla ja huonoilla arvosanoilla.
Ei musiikkia pidä lähteä suorittamaan, vaan luomaan. Lähde tekemään suoritustasi musiikin lähtökohdista, niin että lähdet tekemään sisältäsi kumpuavaa taidetta ja pidät lautakunnan vain kuulijan asemassa. Eli tarjoat heille oman näkemyksesi harjoittelemistasi kappaleista.
Eli pelko epäonnistumisesta ja unohtamisesta kahlitsee suoritustasi varmasti. Toki jännitystä ei voi koskaan täysin siirtää syrjään, kun on kyse ainutkertaisesta tilanteesta, mutta pyri pitämään musiikki etusijalla ja suoritus takasijalla, niin kaikki edellytykset onnistumiseen on olemassa.
Ylevä ajatus ja hyvä lähestymistapa! Vika on vain siinä että minun on kauhean hankalaa enää saada tutkintokappaleisiini hengen paloa ja tulkinnan raikkautta, koska, kuten jo sanoin, olen oppinut inhoamaan niitä.
Tiedän kyllä tunteen, jossa kuuntelijan unohtaa ja pystyy olemaan kokonaan syventynyt tekemään musiikkia. Voi kun siihen pystyisin tutkinnossakin.
Mietin vaan, että kannattaako suorittaa tutkintoa kappaleilla, joista ei pidä. Tämä on tietenkin nyt myöhäistä, kun tutkinto on jo ovella, mutta ajattelen, että sinun kannattaisi ainakin tulevaisuudessa kertoa opettajallesi ongelmistasi. Hän varmasti löytäisi sinulle kappaleita, joita soitat mielelläsi - tutkinnossakin. Tsemppiä! Kyllä se siitä...
itsessään ole mitään vikaa - ne on ihan kauniita. Opettajani osaa valita tosi hienoja ja minunkin makuuni sopivia.
Ehkä ilmaisin asian väärin ja kyse onkin siitä, että olen alkanut inhota niiden SOITTAMISTA.
Joo, no se sitten onkin hankalampi juttu. Silloin ei oikeastaan auta muu, kun soittaa jotain muuta vähintään viikko ja palata sitten työskentelemään vanhojen kanssa. Jos vaikka olisivat kypsyneet siinä välillä... Tämäkään ei kyllä auta sinua, joten toivotan sinulle onnea ja menestystä!! :)
Sinulla oli jokin taukoa ennen tutkintoa jolloin et soittanut olenkan niitä kappaleita? Opettajani aina käskee ainakin viikon, mieluummin hiukan pitemmän ajan tauon ja 10 päivää ennen tutkintoa otetan esille kappaleet ja annetaan viime silaus. Tsemppiä seuraavaan tutkintoon koska tämä nähtävästi meni jo ja hyvin.. Onnea vaan
Hei!
Mulla on tutkinto tasan 1,5 tunnin päästä. Ja voin lohduksesi kertoa, että myös minua stressaa ja jännittää kyseinen tilaisuus. Tiedän sen, että kun pääsen lavalle ja vaan aloitetuksi, niin ihan hyvin se varmaan menee, mutta odottaminen vie hermot. Tutkinto on vasta 18:15 eli suhteellisen myöhään. Koko päivän saa odotella.
Tutkinnot on niin kummallisia: toisaalta sitä haluaa mennä lavalle kauheasti ja toisaalta on ihan jännittynyt.
Tsemppiä sulle Wamu!!!!
-miten meni?
Sehän tutkinnossa on vaikeaa että pitää hallita niin laaja ohjelma samalta istumalta. Konsertissa riittää vähempi ja kukaan ei (yleensä) istu siellä arvostellakseen.
Eilen olin puoli kymmeneen asti soittotunneilla. Sekin luo lisäpaineita että oma opettaja tulee tutkintoon kuuntelemaan ja tiedän miten tärkeä minun onnistuminen on hänelle...
Mutta annas kun mulla on tutkinto ohi niin sitten otan rennosti ja soitan vain silloin kun huvittaa!!!
..Konsertissa riittää vähempi!? Esitin tuossa toissapäivänä yhtä pianokonserttoa ja..tuota höm.. voin sanoa, että nimen omaan konserteissa yleisö istuu siellä arvostellakseen! Ja konsertissani oli kuuntelemassa oma opettajani sekä liuta muita pianonsoiton opettajia. Luuletko etteivät he maanantaina kahvipöydässä juttele, että "No mitäs olit mieltä, plaaplaa.." Olen kyllä jo saanut kuulla mielipiteitä sekä suoraan yleisöltä että sitten muuta kautta.. Onneksi tähän mennessä on tullut vain hyvää arvostelua, mutta kauhulla odottelen ensi viikkoa! :D
Sillä ei ole mitään merkitystä, minkä arvosanan kurssitutkinnosta saa. Mutta sitten kun on paljon yleisöä ja tietää, että ne kaikki kuuntelee korvat höröllä ja koettaa oikeen tarkoituksella löytää vierheitä soittajan soitosta, SE luo paineita!
...kuitenkin: Onnea tutkintoon! Vaikka olet kuinka kyllästynyt kappaleisiisi, tee parhaas! :)
Kun tekee olosuhteisiin ja kykyihinsä nähden parhaansa, niin se on siinä.
Kuuntelijoina on sellaisia jotka tulevat avoimin mielin nauttimaan esityksestä. Joukossa on myös niitä joille ei mikään maailmassa kelpaa. Teoksen voi esittää monella eri tapaa "hyväksytysti". Kaikkia et voi miellyttää. Pitäisin pääasiana sitä, että jos pystyit tuomaan esille ne asiat, jotka halusit, niin silloin esitys oli ok. Toisella kertaa tulkintasi voi olla erilainen.
Negatiivisesta palautteesta kannattaa suodattaa se varsinainen asia. Mitä olisi pitänyt tehdä toisin ja miksi, vai onko kyse taas vain makuasioista.
Harjoittelua tuskin kukaan lopettaa ensimmäiseen menestykselliseen esitykseen ;)
"Kun tekee olosuhteisiin ja kykyihinsä nähden parhaansa, niin se on siinä."
Olen täysin samaa mieltä kanssasi! Minulla oli tutkinto eilen, parhaani yritin, ja uskon, että pystyin juuri siihen , mihin taitoni riittävät. Minulle sanottiin, että hallitsen teknisesti soittimeni, huilun, hyvin... Nyt on vain laitettava omaa tulkintaa mukaan... Ehkä se kehittyy ajan kuluessa. Tutkinnossa jännittää niin pirusti, että... :) Mutta tsemppiä tutkintoon kaikille joilla se on! :)
yleisö konsertissa kunntelee vain vierheitä vaan koko musiikkikokonaisuutta. Ja aina voi ottaa hassteena sen että jos jokin kohta ei onnistu esityksessä,niin pystyykö huijaamaan yleisönsä etteivät he huomaa juuri mitään.
Ja hyvin meni. "Erittäin musikaalista soittoa, tekniikassa puutteita."
Eikä edes jännittänyt kauheasti.
Jee!
Nyt paistaa aurinko!
ja mukavaa kesän jatkoa sinulle!!! :)