hei, olen n. 40-v. nainen ja olen alkanut miettiä miksi niin monet miehet on ivallisia. Olenn ollut seurustelusuhteessa mieheni kanssa 15 vuotta ja suhde on kuollut. Mies on ollut aina ivallinen minua kohtaan mutta nyt viimeiset n. 3 vuotta iva on ollut huipussaan. Kuulen lähes päivittäin kuinka olen lehmä, läski, idiootti, houraaja, höpöttäjä, tyhmä ja saan paskasta naurua päälle. Olen oppinut jo olemaan mykkä, en kysy mitään enkä kerro mitään. En ole saanut repäistyä itseäni täysin irti, johtunee siitä että itsetuntokin jo mennyt. Olen huomannut etä olen hyvin herkkä töissä ja muuallakin sille, että jos joku mies on ivallinen minulle, luulen että olen herkistynyt sille tässä parisuhteessani. mm. eilen olin lääkärillä ja kun kyselin asioita, tuo mieslääkäri naurahteli ivallisesti minulle kuin idiootille. Tuli heti sellainen häpeän tunne ja olisin halunnut rynnätä kadulle pois lekurin silmistä. Tällaisia tilanteita tulee muaallekin joskus eteen, jotenkin tuntuu etten kestä enää ollenkaan mieheltä ivallisuutta ja vaistoan herkästi jos joku mies väheksyy tai naureskelee minulle. Tämä on johtanut siihen että koen että kaikki muut maailman naiset on fiksuja, seksikkäitä, aikuisia naisia jotka tietävät miten miesten kanssa ollaan. Tajuan että oma ajatus on jotenkin eksyksissä nyt, mutta kun on vuositolkulla kuullut huutamista haukkumista ja ivallisuutta, tulee varsinkin miesten kanssa olo että "anteeksi että olen olemassa".
miehen iva
ivaus
51526
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet oikeassa kun sanot; "En ole saanut repäistyä itseäni täysin irti, johtunee siitä että itsetuntokin jo mennyt".
Tai siis tuo `täysin irti`on hieman toiveikasta. Et ole lainkaan saanut itseäsi irti.
Joutuu kysymään, mikä on parisuhteen merkitys. Et kai sinä miehen rinnalla ole sen tähden, että alituiseen
kuuntelet vittuilua.
Älä ala näkemään itseäsi tuon äijän silmin. Sillä tavalla vajoat aina vain syvemmälle.
Jonkinlainen irtiotto vähintään olisi paikallaan, mutta ilmeisesti se on vaikea askel sinulle.
Ehkäpä pelkäät tuota kaveria.
Tarvitset ympäristön, jossa sinua kunnioitetaan. Kenties kuvittelit tuon lääkärin reaktion. Alat näkemään
itsesi aina vain surkeampana ja mielikuvituksesi laukkaa todellisuuden edelle.
Tavitset vähintään etäisyyttä tuohon tyyppiin. Kerro aikeesi sille ja saattaa jo sukat pyörähtää
jalassa siihen malliin, että alkaa miettimään suhtautumistaan sinuun.
olisi oppinut sanomaan takaisin ja kääntämään vielä veistä haavassa, vai oletko todella säästänyt itsesi huomaamasta miehesi heikkoja kohtia?
iva on vaikuttanut jo sinuun aivopesunlailla, että alat jo kuvittelemaan, että muutkin miehet nauraa sinulle ivallisesti. Tuosta ei ole pitkämatka, kun menetät kaiken itsetunnon,itsekunnioituksen ja mielenterveyden. Elät myrkyn keskellä jolloin, et osaa edes kuvitellakaan minkälaista olisi elämä ilman ivaa ja jossa itsetuntokin olisin jälleen kohdallaan.
Tunnistan tästä paljon entistä itseäni, mieäs on myös aina jotenkin halveerannut, pitänyt huonona ja antanut sen kuulua. Uskomatonta käytöstä ihmiseltä, jonka luuli 'rakastavan'. Vasta vuosien jälkeen alkoi 'lyyti kirjoittaa'; mua yritettiin pitää ruodussa, alistaa, opettaa / kouluttaa kuuliaiseksi vaimoksi, kynnysmatoksi.
Onneksi tajusin, siihen vaikutti varmaan monta seikkaa elämän varrelta, esim. se, kun puolituttu kysyi: "kuka sut on latistanut noin täysin?" Ja monta muutakin seikkaa auttoi huomaamaan, että kyse ei ollutkaan minusta, vaan sen latistajan omasta huonosta itsetunnosta, mieskunnosta, mustisluonteesta ja-ties-mistä ongelmasta.
Sen jälkeen on ollut helppo taistella sisukkaasti vastaan ja muuttua jälleen omaksi ihanaksi itsekseni. Ehkä se on helpompaa, jos on sinnikäs sissi mutta ota hyvä sisko itseäsi niskasta kiinni ja maksa potut pottuina.
A) oletko tehnyt jotain ansaitaksesi pilkan?
B) jos et ole ansainnut pilkkaa, niin miksi olet vielä suhteessa?
C) ota ero