Mulla on aivan järjetön ikävä sinua. Kaipaan kosketustasi, ääntäsi, katsettasi, keskustelujamme, huumoriasi, hymähtelyä ja aivan kaikkea. Toivon sydämeni pohjasta, että meistä tulisi jotain. Jospa vain pitäisit mielesi avoimena, sillä se mitä meillä oli, oli jotakin hyvin ainutlaatuista. Tiedän sen siitä, etten ole päässyt sinusta yli, vaikka olen yrittänyt. Minulle on kyllä tullut ehdotuksia tänäkin aikana muilta miehiltä, mutta en pysty mihinkään. Itken hiljaa. Antaisin mitä vain, jos voisimme olla taas yhdessä.
ikävä jäi
nyrjähtänyt
61047
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kokemuksesta sanon samaa, tilanteeni on sellainen et niin voi suoraan sanoa.
En koskaan tule rakastamaan, kunnioittamaan,arvostamaan, ketään niin paljon kuin häntä.Antaisin vaikka mitä puolestaan oikeasti. Hän on kaikkeni ja jos kuulen hänen avioituneen ---sitten en enää kestä, se on täysin selvä. Huomiseen...kuinka kauan? Voiko ikävään....nääntyä? Ne tummat silmät veivät järjenkin, en tiedä oliko sitä.
MInäkin kaipaan erästä. Rintaani painaa joku kiventapainen ja välillä tuntuu etten saa henkeä ollenkaan. kyynelet valuvat vähän väliä poskilleni. Tänään en päässyt edes sängystä kuin tähän koneelle.
Minäkin kaipaan kosketustasi, en ole koskaan tuntenut samanlaista, kuin olisin ollut tulessa, kun katsoit minua silmiin, koko muu maailma hävisi ympäriltäni, kun aloitin lauseen, sinä lopetit sen, luit ajatukseni ja rakastin sitä, tuntui, että olit ensimmäinen ihminen maailmassa pitkään aikaan joka todella ymmärsi minua, rakastin nopeaa ajatteluasi, älykkyyttäsi, rakastin nauruasi.
Minulla on ikävä pitkiä puheluitasi, ääntäsi, huumorintajuasi, äijämäisyyttäsi, sitä hyvää oloa, minkä minulle annoit, minulla on niin helvetin iso ikävä sinua. joskus yritän päästä lähelle sinua katsomalla taivaalle, jos sinä katsot samaalle taivaalle ja mietit ehkä minua? sitä en tiedä:(
en muista milloin minulla olisi ollut ikävä jotakuta, ja tämä ikävä repii sieluni rikki, verille, jähmettää minut, saa kaiken tuntumaan tyhjältä ja turhalta, värittömältä ja tylsältä, kuivalta, pahalta.
Kitos, että sain tuntea sinut tuon 7 kuukautta. Se antoi minulle paljon, opettikin. Toivottavasti muistat sanani siellä missä olet nyt, koska pelkään niin puolestasi, miten sinun nyt käy. Minun elämässäni on nyt asioita, jotka minun on hoidettava ja tähän voin sanoa, että on minullakin suuria salaisuuksia joita sinä et tiedä. Kunpa olisin tullut käymään luonasi niinkuin pyysit, kunpa olisin saanut muutaman muiston sinusta lisää.
Ehkä tulevaisuudessa saan ja toivottavasti paljon hyviä muistoja, muistamisen arvoisia.
Annan itseni ikävöidä vielä hetken ja sitten minun on jatkettava matkaa, ilman sinua :(
Muista, että välitän sinusta todella paljon, ja haluan pelkkää hyvä sinulle, jos enkeleitä on, toivon heitä paljon turvaksesi tiellesi, sielunveljeni
Minä olen kaivannut ja ikävöinyt häntä niin paljon että olen ikävöinyt itseni lähes hautaan!
En mahda tunteilleni mitään,en pääse hänestä eroon millään!
Harvoin tuntee sillai kuin sielu on tyhjä ilman häntä!
selviää? saatana
Perhana, nuo sanat, kaikki mitä kirjoitit.... Osui ja uppos :)
Voisko olla ? Ei kai ?
Miksemme vaan voi yrittää?