Näin dokumentin aiheesta ja se jäi kaihertamaan.
On olemassa miehiä kuten Gordon Griggs, jotka ovat real dolliensa kanssa "kihloissa". Mies käy tehtaassa töissä ja muuten hengaa asunnollaan kahden tyttöystävänsä kanssa. Työkaverit pitävät miestä outona. Nukke maksaa 8000 dollaria, joten tehdastyöläiseltä kyseessä on varsinainen satsaus. Miehen mukaan oikeaan vaimoon tulisi hassattua rahaa tuplasti.
Väkisinkin, näin naisena, tulee mieleen, että mitä tuollainen mies ihanteeltaan odottaa, jos seuraksi kelpaa eloton nukke?
Psykopaatti? Mahdollinen sarjamurhaaja? Miten elämään voi pettyä noin pahasti?
http://www.youtube.com/user/GordonGriggs#p/a/u/0/Oax_pFQdK8I
On olemassa miehiä kuten Gordon Griggs, jotka ovat real dolliensa kanssa "kihloissa". Mies käy tehtaassa töissä ja muuten hengaa asunnollaan kahden tyttöystävänsä kanssa. Työkaverit pitävät miestä outona. Nukke maksaa 8000 dollaria, joten tehdastyöläiseltä kyseessä on varsinainen satsaus. Miehen mukaan oikeaan vaimoon tulisi hassattua rahaa tuplasti.
Väkisinkin, näin naisena, tulee mieleen, että mitä tuollainen mies ihanteeltaan odottaa, jos seuraksi kelpaa eloton nukke?
Psykopaatti? Mahdollinen sarjamurhaaja? Miten elämään voi pettyä noin pahasti?
http://www.youtube.com/user/GordonGriggs#p/a/u/0/Oax_pFQdK8I
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tai sitten vain mies, joka ei ole löytänyt itselleen mieleistä naista. Miehiä oikeasti kiinnostaa tosi harvoin kuunnella naisten huolia ja turhanpäiväistä nalkutusta. Kyllä se on se alapääosasto, jonka olemassaolo on ratkaiseva. Miehelle kelpaa kuka tahansa nainen, mutta naiselle ei kelpaa kuka tahansa mies.
Hänelle ei tuntunut ihan joka nainen kelpaavan.
Kyllähän miehissäkin on omat ärsyttävyytensä. Miehet myös nalkuttavat, suuttuvat ja sekoittavat kotia, mutta siivoavat harvoin. Kuitenkin se kanssakäyminen toisen ihmisen kanssa on syy, miksi minulle ei kelpaisi nukke mieheksi. :)
Varmasti Griggs ajattelee samoin kuin yllekirjoittanut, että naisessa on vain huonoja puolia, paitsi naisen fyysinen vartalo. Karua minusta!
jospa pitäisit vain lärvisi ummessa
Joo samaa mieltä miehet nalkuttavat, puhuvat liikaa naiselle, jaksavat höpöttää yli tunnin putkeen jos vain huomaavat naisen jaksavan edes joten kuten kuunnella.
Lisäksi miestä ei välttämättä aina edes häiritse, ettei hänen kumppaninsa saa orgasmia. Kunhan se oma orgasmi tyydytetään. Narsismia?
Hieno juttu. Kun nyt satun olemaan oikea nainen, jolla on asiaa ja tunteita, joista haluan puhua, joten ehkä pitäisi sitten vain tappaa itseni. Toivottavasti kaikille maailman miehille riittää ihanan muovisia nukkevaimoja, joilla on joko maalattu suu jota ei saa edes auki, tai vain tiettyyn tarkoitukseen tehty jatkuvasti auki oleva suu. Reikähän se on rinkelissäkin, kuten sanonta kuuluu. Ihan turhiahan me naiset olemme, kun nuket on paljon helpompia.
Julkisuushakuinen friikki joka teeskentelee tai ei. Normaalit miehet ovat kiinnostuneet ihan oikeista naisista.
No ehkä hän on lukenut vaikkapa tuota meidän ikioman suomi 24:n ihannemies palstaa ja todennut seurustelun nykyään (ja nykynaisen) kanssa niin vaikeaksi, että nukke onkin parempi vaihtoehto.
Mutta kaipa naisillekin on jotain nukkeja olemassa. Niistähän saisi just sellasen täydellisen unelmien prinssin kun tahtoo. Se on virheetön, tai jos ei ole, niin saat rahat takaisin. Niin eihän sillä sielua ole, mutta eipä sen perään ilmeisesti ollakaan. Ulkokuori on tärkein.
Hei. Minä yksinäinen mies täällä olen elämääni pettynyt. Gordonilla menee hyvin jos hän on löytänyt jotain mihin hän samaistuu noin helvetin helpolla. Nuo hänelle sopivat kumppanit - olkootkin nukkeja - eivät koskaan torju Gordonia.
Mä menen jokainen ilta nukkumaan yksinäisyyteni ja loputtoman pahan oloni kanssa ja tämä tila on pitkälle kehkeytyessään vienyt minulta viimeisenkin rippeen toivosta elää ikinä normaalia elämää. Minusta tuntuu pahalta, loputtoman pahalta olla yksin ja itseni. Gordon on onnekas mies, hänessä ei ole mitään olennaista vikaa, hän on onnekas siksi että saa viettää itselleen jossain määrin merkityksekästä elämää, uskoa olevansa (tai jopa olla) onnellinen. Se on aivan helvetin suuri etuoikeus ja pitää ihmisen luultavasti henkisesti terveempänä kuin esim. minun edustamani epätoivo ja pettymys.
Se että kaipaan aivan oikeaa naista ei tee elämästäni hyvää tai toimivaa. En näet rakasta itseäni pätkänkään vertaa, ja se tekee minusta ikuisen luuserin ja seurastani aivan takuulla ei-toivottua ja vastenmielistä. Paha oloni yksiselitteisesti estää minua saavuttamasta sitä mikä olisi (minun mielestäni) lääke. Keskenäni yksinäisyydessäni en myöskään omin neuvoin löydä tietä pois pahasta olosta. Jumalauta - jos ratkaisu olisikin jossain nukessa niin hankkisin sellaisen heti. Mutta kun haluan aina liikaa, haluan sen ihmisen jota ei ole olemassa - oikean naisen joka hyväksyy minut sellaisena kuin olen. Mutta koska olen etenkin henkisesti äärimmäisen ei-miehekäs niin adios, antaa olla.
Gordon luultavasti ei tapa itseään vaan elää omaa pientä tyytyväistä elämäänsä noine hyvineen vaikka toiset ehkä katsovatkin häntä kieroon. Gordon on oikeasti onnistuja, ei tietenkään siinä "suuressa mittakaavassa" jossa naiset odottavat miehen onnsituvan ja jossa heillä on rooli haluamansa miehen rinnalla - mutta sellaisessa mittakaavassa jota minä en ikinä tule saavuttamaan henkilökohtaisesti. Gordon on saavuttanut palan pysyvää henkistä tyytyväisyyttä, elämisen arvoiselta tuntuvan elämän. Hän on saavuttanut sen ilman naista. Hyvä Gordon, jos tuohon pystyy niin se on ihmiselle voitto.
Yhdessä asiassa Gordon ja minä olemme samanlaisia: Oikeat naiset eivät elämäämme kosketa millään tavalla. Gordon on löytänyt jotain jolla pärjätä asian kanssa. Minä en. Se tekee Gordonista minua onnistuneemman elämän mysteerin päihittämisessä. Minä en ole onnistunut sitomaan toiveitani olemaan koskematta oikeita naisia - ja siksi petyn elämään. 120 älykkyysosamäärä ei minua hyödytä, ihan sama miten asian laitan - paha oloni vie pohjan kaikelta suhteelta oikeisiin naisiin ja pärjätä muutenkaan auttavasti elämässä. Mikään muu ei kelpaakaan, joten paha olo toistuu jo siinä.
Jos naiset ette tätä tajua niin erään toisen miehen ajatuksia siteeraten teitä pitäisi väkisinnaida rautakangella perseeseen että kokisitte hiukan sellaista pahaa oloa joka saattaisi yhdistää jollain kokemustasolla teidät naisettomaksi jääneen miehen kokemusmaailmaan. Ajatus on vielä teille armollinen sillä kipu kyllä lakkaa aikanaan, mutta minun kokemani paha olo yksinäisyydestä ei lakkaa näköjään ikinä. En ole (kovin) katkera tai ajattele että kenenkään olisi _pakko_ olla kanssani, olenhan sentään kohtuullinen ja uskon yksilövapauteen ja sensellaiseen.
Elämä on turhaa, elämä on paskaa eikä tätä kannata elää jos on kuin minä. Jos on kuin Gordon on elämäkokemus riittävän hyvä pitämisen arvoiseksi. Olen Gordonille _kateellinen_.
Mikset sinä voisi saada naista? Minusta Gordonkaan ei ollut niin ruma etteikö voisi saada naista, vaikka hänestä asia näin oli. Gordonissa oli ongelmallista vain hänen nihilistinen luonteensa, hän ei vaikuttanut mukavalta. (Joka siis voi olla seurausta torjunnasta naismaailmassa. ) Kaikille naislle "särkyneisyys" ei ole totaalinen turn off, monella on itse asiassa halua ns. parantaa ja auttaa.
Yhtä en ymmärrä. Olen nainen, joka ei ole ollut missään vaiheessa vaarassa jäädä vanhaksi piiaksi. Seuraa on aina ollut enemmän ja joskus vähemmän. Kuitenkin minunkinlaisilla naisilla on hetkiä, jolloin uskoo että miehet ovat paskoja, ei niihin voi luottaa, ei minua kukaan rakasta jne. Kuitenkin suurin osa pääsee niistä tuneista yli! Ne ovat osa KAIKKIEN elämää! En ymmärrä miksi Gordonin ja sinun kaltaisesi miehet ette pääse taas jaloillenne.
Ei ole olemassakaan naisongelmaa mihin ei liikuntaharrastus, siistit ja nykyaikaiset vaatteet sekä hyvä tuoksu ja hiustenleikkaus tepsisi kera treffi-ilmoituksen tepsisi.
Netistä löytää kuka tahansa seuraa, jos jaksaa etsiä eikä itse vaadi naisen olevan mikään missi tai malli. Muutama tutun tuttu ovat tästä todisteena.
Nimenomaan nihilismi. En usko itseeni, en usko naisiin. Onko se sitten itsensä vihaamista tai kieltämistä? Kenties. Tiedän traumatisoitumiseni johtuvan ennenkaikkea yksinkertaisesta kokemuksesta jossa isäni hylkäsi minut lapsuudessa, poistui elämästäni. Kokemukseni naisten kanssa ovat vahvistaneet tätä aina siihen pisteeseen asti että uskon olevani kertakaikkiaan toivoton - ja siihen että itseasiassa rikon suhteeni itse - muutun vaikeaksi, työnnän naista pois. Pelkään kiintymystä joka koskee itseäni sillä en koe olevani sen arvoinen - ja jos se koskettaa minua on assosiaationi se että se ihanuus loppuu ja sitten taas sattuu.
Saan aikaiseksi suhteita mutta vain naisiin jotka eivät minua kiinnosta. Olen ollut avioliitossakin, mutta sitä voisi sanoa että käytin tuota naista hyväkseni (koska liittoon ei liittynyt tunteita osaltani). Pystyn tuolloin olemaan hyväkin mies, ei vaikeuksia olla uskollinen ja huomioida kumppania tai mitään sellaista. Se vain ei tunnu oikealta. Valitsin lopulta olla yksin (yllätys yllätys). Se on ilmiselvä ristiriita kun kaipaa ja työntää pois ja estää. Nuo kaksi voimaa toimivat samanaikaisesti.
Kaikkein eniten varmaan tarvisin ystävää johon luottaa, joka pysyy rinnallani aina ja johon minun ei tarvi muodostaa sitä helvetin ahdistavaa tunnesidettä joka saa minut sekoilemaan (ja joka kuitenkin on se mitä kaipaan). Minusta tuntuu että tälläisenä kuin nyt on on todellista lähimmäisistä välittämistä se että EN yritä olla kenenkään kanssa ja aiheuttaa toisille pahaa mieltä. Minun kärsimykseni itseni kanssa ei pidä olla kenenkään muun ongelma, ei etenkään sellaisen naisen josta pidän.