Muutama nainen on, kun olen baarissa yrittänyt tutustua, kysynyt, että onko mulla lapsia, ja kun olen vastannut että ei ole, niin sitten jatkokysymys kuuluu että miksi ei ole, no siinä on vähän tukalassa asemassa, miksi minun pitäisi heti alkaa ihmiselle, joka kuitenkin on vielä vieras, selittämään syytä, miksi lapsia ei ole.
Ei minulla ole velvollisuutta selvitellä tällaisia syitä ainakaan vielä tutustumisen alkuvaiheessa.
Ei minulla ole velvollisuutta selvitellä tällaisia syitä ainakaan vielä tutustumisen alkuvaiheessa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hei, miksi ei vastata?
Eikö aiheeni kiinnosta?
Lapsettomana naisena minulta kysellään usein samaa, niin miesten kuin naistenkin taholta. Hyvin ajattelematonsa, sillä aina ei voi tietää, onko toinen lapseton omasta tahdostaan vaiko pakosta. Sanon jotain epämääräistä että "kun ei nyt vaan ole"
Syytä sinun ei todellakaan tarvitse alkaa selittämään, kun ei ole lapsia niin ei ole, se siitä. Voisit vastata vaikka vastakysymyksellä "pitäisikö olla" tai "miksi sinulla sitten on/ei ole". Tietysti, jos olet etsimässä äitiä tuleville lapsillesi niin voithan vihjaista ettei niitä yksin voi tehdä.
Velvollisuutta selitellä ei ole, mutta tavallaan ymmärrän kysymyksen pyrkimyksenä selvittää keskustelukumppanin asennetta lapsiin.
Itselläni on lapsia ja koen asiasta pienoista alemmuuskompleksia sinkkumarkkinoilla* (kiitos yh-puheiden). Mikäli olen kiinnostunut miehestä enemmälti, pitäisin oleellisena asiana sitä, eikö mies halua tenavia (edes omia) pyörimään jaloissaan vai suhtautuuko pieniin ihmisiin astetta positiivisemmin. Ihmisiä on monenlaisia ja lapset ovat niin merkityksellinen asia, ettei tällaista seikkaa voi jättää myöhemmin selvitettäväksi.
Tietysti voisi kysyä, miten suhtautuu lapsiin eikä sitä, miksei niitä ole. Tavallaan kuitenkin jälkimmäinen on kiertelevämpi tapa keskustella. Valitettavan useat (miehet) uskovat yksinhuoltajapropagandaan ja arvelevat lapsiasenteen selvittämisen olevan ensimmäinen askel kohti keinoisyyttä ja maksumiehen roolia. :/
Ja vaikkei kysyjällä itsellään olisikaan lapsia, kysymys viitannee silti asennetutkimukseen. :) On peitellympää kysäistä, miksei toisella ole lapsia kuin sitä, että haluaisitko lapsia.
Toisin sanoen siis tavoitteena on vain peittää kiinnostusta, mutta selvittää, pystyisikö vastaaja asettumaan perhe-elämään.
(*Ja vain sinkkumarkkinoilla. Lapsistani olen äärettömän onnellinen, mutta heidän olemassaolonsa on miestä metsästettäessä miinus.)
Tässä itsekin (miehenä) törmännyt tähän kauttarantain puhelemiseen..
Kyllä naisetkin osaavat puhua aika piiitkällä kaavalla omasta elämästään.Kyllä tulee joskus tosi hiljaiseen tahtiin asioita ettei vaan joutuisi vastailemaan "kiperiin" kysymyksiin.
Jotka sitten nainen tietenkin ottaa arvosteluksi tai jotenkin muuten negatiiviseksi puheeksi..Kaikenlaista kyllä kuullut.Ja ne ennakkoluulot edelleenkin..puolin jos toisin.
Miksi kerrankin ei voi puhua aikalailla suoraa asioista?Ihan aikuisten oikeasti!
Jos tenaviakin jo on ja haluaa niitä "kestävän" miehen niin ei kait sellainen tyyppi ihan vähästä puheesta säikähdä?
Ei se ainakaan itsellä hirveästi luottamusta kohota kun kaiken saa kaivaa ulos puoliväkisin.Kautta rantain utelemalla se kärpänen muuttuu vielä varmemmin härkäseksi.Helposti erehdykset vain lisääntyy.
Itselläni siis ei ole niitä omia lapsia.Ja myönnän ettei siihen rumbaan ole välttämättä helppo ryhtyä.
Kyllä siinä paikkaa varmasti pitää hakea varsinkin kun toisen lapsista kyse.
Mutta huomannut että äitiys tuo monelle naiselle järkeäkin päähän..sellainen turha karisee yllättävästi pois.Ja kyllä lasten kanssa olevat äidit osaavat olla ihan puoleensa vetäviäkin..Eli en nyt heti lynkkaisi jos naisella niitä tenavia olisi.Mutta haluaisi kuitenkin tietää siitä entisestäkin elämästä jotain.Minkä takia/miksi tähän tilanteeseen ollan sitten päädytty.
Mutta pyytäisin kyllä naista ymmärtämään myös sen että saattaisi ottaa oman aikansa tottua tähän yhtälöön.On se silti ihan oma maailmansa.
Todettakoon aluksi, että voin edelleen puhua vain omasta kokemuksestani.
Voin yöelämässä kertoa avoimesti tilanteestani, jossa ei ole mitään salattavaa. (Lapsillani on täysijärkinen isä, jonka luona lapset asuvat osan ajasta. Raha-asiani ovat kunnossa. On ystäviä. On koulutusta.) Tahtoo vain olla niin, ettei taustoista keskusteluun synny yöelämässä luontevaa tilaisuutta.
En yksinkertaisesti näytä miesten silmissä stereotyyppiseltä yksinhuoltajalta. Mitä se sitten ikinä onkin. Miehille ei tule mieleen kysäistä asiasta* ja kun jatkossa syntyy kunnon keskustelua, he ymmärrettävästi ovat pettyneitä siitä, etten heti kertonut. Kokevat minun ehkä vedättäneen. Eli siis hakevan maksumiestä ja keinoisää. (*Mahdollisesti omasta lapsettomuudestaan johtuen.)
Vaihtoehtoisesti voisin tunkea faktat ensitapaamiseen ja kiljahtaa mitenkään muuhun keskusteluun liittymättä, että mulla on muuten tenavia. Tällainen lähestymistapa olisi avoin, mutta vähintään outo ja herättäisi kysymyksiä siitä, onko maininnan tarkoitus valmistella tavattua miestä maksumiehen ja keinoisän rooliin 'ota tai jätä' -periaatteella.
Toisin sanoen on aivan sama, missä järjestyksessä asian esittää, koska ennakko-oletukset elävät vahvoina. Toki olen tavannut pari miestä, jotka ovat olleet kiinnostuneita tutustumaan minuun lapsista "huolimatta". Tällaisia miehiä toivon tapaavani lisää, mutta edelleen lasten maininta oikeassa tilanteessa on mutkikasta siten, ettei vaikuta vedättäjältä tai epätoivoiselta etsijältä. Ymmärrän ja hyväksyn sen seikan, ettei kaikista ole uusioperhehärdelliin tai edes tutustumaan yksinhuoltajaäitiin. Hienoa olisi, että miehet, joiden kanssa ei vain voi olla tulevaisuutta, karsiutuisivat ulos jo tutustumistilanteessa. Sopivaa sanojen asettelua etsiessä voi sitten baareissa miehiltä tiedustella, että miksei sulla muuten ole lapsia tehden samalla tärkeää asennetutkimusta. Jos vastaus on, ettei sellaisia halua missään tapauksessa, voi miehen jättää etsimään sielunkumppaniaan.
Lopuksi täytyy todeta, etten ole koskaan keneltäkään kysynyt, miksei ihmisellä ole lapsia. Mutta ymmärrän kysymyksenasettelun.
hyvinkin kertyy kaikenlaisia.Kyllähän se baarielämä nykyään on aikalailla kaukana siitä yksinhuoltajan elämästä..myönnetään.Tarjottu kyllä sielläkin määrättyä "osaa" yh:n elämään..kuka nyt mitäkin etsii.Baarit tuskin paras mahdollinen paikka etsiä mitään pysyvämpää.
Viinanahan tietysti pitäisi helpottaa tätä kanssakäymistä mutta ihan selvinpäinkin näitä jutustellessa voi kyllä sekaan heittää jotain lasten kanssa touhuttuja juttuja.Vaikka kyseisenä päivänä.
Itse en ainakaan koe sitä "puhumattomuutta" näihin rahajuttuihin vaan siihen että nainen ei luota minuun yhtään.En itse kyllä jaksa ymmärtää että uusioperheissäkään voitaisiin jotenkin elää "kaksoiselämää",että yksi lapsi nyt voitaisiin jotenkin eristää muista.Tai yleensäkin tutustuakaan jos ei koko pakettia ole nähnyt.Voisitko sinä hyväksyä sellaisen suhteen että tulevalla miehelläsi ei olisi mitään osaa toisen lapsen elämässä?
Ja vaikeapa on kuvitella ettei niitä raha-asioita hoideta ihan molempien pussista.Eikö se juuri ole sitä yhteistä elämää?Ja kyllähän siinä pitää väkisinkin olla jonkinlainen isähahmo,varsinkin jos "oikea" isä on ties missä.Minusta se on ainakin ihan ok ja itsestäänselvyys.Mutta nykyäänhän on todellakin monenlaista viritystä näissä asioissa.
Ainahan kaikki ei mene kuin elokuvissa.
En täysin pysynyt kärryillä viestin sisällöstä, mutta joitakin pointteja vielä.
Baarit eivät välttämättä ole paras paikka etsiä elämään pysyvää suhdetta - toisaalta käynkin (harvakseltaan) ensisijaisesti tuulettumassa, en miestä pyydystämässä. Toisekseen en keksi juuri parempaakaan paikkaa. Se nyt on nähty, etteivät suomalaiset rohkene toisiaan lähestyä kuin tarpeeksi kaukaa (netissä) tai tarpeeksi humalassa (baarissa), eikä ensiksi mainittu tunnu houkuttelevalta vaihtoehdolta.
Vinkin lasten kanssa puuhastelun kertomisesta laitan korvan taakse. Tällainen käänne keskusteluun on ehkä sovitettavissa yleisempäänkin jorinointiin. :)
Mitä puhumattomuuteen tulee, ensitapaamisella tuskin kukaan luottaa kovasti muutama minuutti sitten tavattuun henkilöön. En käsitä näkemystä - mitä luottamuksellista siinä on, että minulla on lapsia. Voisin käydä sen vaikka torilla megafonilla kuuluttamassa. :)
"En itse kyllä jaksa ymmärtää että uusioperheissäkään voitaisiin jotenkin elää "kaksoiselämää",että yksi lapsi nyt voitaisiin jotenkin eristää muista.Tai yleensäkin tutustuakaan jos ei koko pakettia ole nähnyt.Voisitko sinä hyväksyä sellaisen suhteen että tulevalla miehelläsi ei olisi mitään osaa toisen lapsen elämässä?"
Yllä osio, jota en ymmärtänyt. Uusioperheissä ei kai eristetä yhtä lasta muista enkä näe, miten tällainen toiminta ylipäätään liittyy mitenkään keskustelun alla olevaan asiaan. Lapset epäilemättä kuuluvat kanssani samaan kauppaan, mutta lasten takia näen mielekkäämmäksi tutustua ensin tapaamaani ihmisiin ennen kuin sekoitan heidän ajatteluaan tutustuttamalla vieraita miehiä heihin. Tapaamisen jälkeen pallo on tavatulla miehellä: pystyykö hyväksymään minut lapsineni. Toisaalta selviö on sekin, että jolleivat lapseni tulisi toimeen miehen kanssa, valitsisin lapset. Myönnän, että kuvio on moniuloitteinen ja ymmärrän edelleen täysin, ettei kuka tahansa ole valmis heittäytymään mukaan moiseen.
Kysymystä (kuvitellun) tulevan miehen osallisuudesta toisen lapsen elämään en käsittänyt. Minkä toisen lapsen? Minun lapseni? Mikäli kirjoittaja pyrkii kysymään, tulisiko tulevan miehen olla mukana kasvatustyössä, suhteen edetessä roolimallina oleminen ja kasvatuksellisetkin tehtävät (yhdessä sovituin pelisäännöin) lienevät välttämättömyyksiä toimivan arjen kannalta. Onhan se niin monissa uusioperheissä nähty, ettei 'komenna noita kakaroitasi' tai 'et sä voi määrätä mua, et sä oo mun äiti / isä' vain toimi. Näin ollen minuun tutustuvan henkilön tulee olla henkisesti valmistautunut monenlaiseen.
Ja ei, kaikki ei aina todellakaan mene kuin elokuvissa. :D
tai ainakin yritystä..eipä nämä kaikki tosiaan liity aiheeseen.
Juuri sitä tarkoitin että kyllä uuden miehen pitäisi tulla niiden lapsien kanssa toimeen.Oli ne nyt sitten kenen vain.Todella outoa minusta että edes joku voi kuvitella tapailevansa vain sitä naista.Tietysti tässä on taas se mitä suhteelta kukin hakee..eli todellakin monipuolisia katsontamalleja.
Itselle kyllä on sanottu ettei kerkeä juuri tapailemaan jo lastenkin takia..ehkä tässäkin tapauksessa pitäisi vain uskaltaa yrittää vaikka päin mäntyä menisikin.
Kerran arki on mitä on,niin mitä tuosta kiertelemäänkään.
Helpompi sanoa kuin tehdä,tiedän.
Mitä tuossa joutunut/saanut seurata muiden vastaavaa "kohellusta",niin tullut kuitenkin siihen tulokseen että ainakin pienemmät tenavat yllättävän sopeutuvia.Vanhemmat monesti paljon enempi ulalla.
Mutta helpompi kuin onnistuisi ihan ensi yrittämällä nämä liitot..kuin elokuvissa.
Et kertonut, minkä ikäinen olet, mutta jos olet tai näytät yli kolmikymppiseltä, kysymyksen syy on selvä: nainen haluaa kiertäen selvittää, onko sinulla ollut pitempiaikaisia, vakavia naissuhteita. Jos sinulla olisi lapsia, se viittaisi samalla siihen, että sinulla on ollut todellinen rakkaussuhde ja se tieto olisi siinä tilanteessa pelkkää plussaa sinulle.
Sen sijaan miehet, jotka eivät ole tuohon ikään mennessä edes seurustelleet vakavasti, eivät herätä naisissa minkäänlaista mielenkiintoa. Nämä kokevat, että kanssasisaret ovat tehneet mieskandidaatista omat päätelmänsä eli tämä on turn off. TÄRKEÄÄ: Jos et ole koskaan vakavasti seurustellut, älä missään tapauksessa mene tunnustamaan sitä naiselle, johon olet vasta tutustumassa. Valehtele vaikka, keksi valmiiksi peitetarina.
Lapsettomuus ei toki varmista, etteikö mies olisi seurustellut, joskin viimeistään nelikymppisenä kyllä. Asiaan voi toki olla myös biologiset syynsä. Juuri epävarmuustekijöiden karsimiseksi naiset tekevät sen jatkokysymyksen: "Miksi ei?" Eli jälleen muistutan, että varo vastausta: "Koska minulla ei ole ollut vakavaa naissuhdetta."!!!
Minullekin tuo lapsikysymys on esitetty baareissa monta kertaa. Enemmän olen kuitenkin niissä hieronut tuttavuutta naisten kanssa, jotka kysyvät suoraan, olenko ollut naimisissa yms. Mutta sitten toisaalta taas työpaikoilla naiset tekevät herkästi juuri sen lapsikysymyksen. Pitävät varmaan sitä jotenkin hienotunteisempana keinona ottaa toisesta selvää, ainakin ilman taka-ajatuksia. ;-)
Jos olet selvästi alle kolmikymppinen, lapsikysymyksen syy voi kuitenkin olla melkein mikä tahansa. Esimerkkejä syistä näet noista muiden vastauksista.