Kumpi naistyyppi vetoaa teihin miehet enemmän??
1. Nainen joka on lämmin, äidillinen, kiltti, sosiaalinen ehkä jopa haaveellinen ja monesti hieman aikaansaamattomia. Heidät voi kuvitella juuri kotiäitinä (miehen siivellä eläminen helppoa), nauttivat mukavuuksista ja rakastavat lapsia.
2. Tämä nainen on taas uranainen, kiireinen, hiukan kovan oloinen (kuoren alta paljastuu aivan uutta), itsenäinen ja pärjää omilla avuin. Ei voisi kuvitella jäävänsä kotiin kotiäidiksi ja kuuluu enemmän toiminnallisiin ihmisiin.
Nämä ovat nyt yleisesti ja piirteet tulivat nyt aluksi mieleen. Lyhennettynä äidillinen, turvaa hakeva/itsenäinen, kovapäinen -tahtoinen
1. Nainen joka on lämmin, äidillinen, kiltti, sosiaalinen ehkä jopa haaveellinen ja monesti hieman aikaansaamattomia. Heidät voi kuvitella juuri kotiäitinä (miehen siivellä eläminen helppoa), nauttivat mukavuuksista ja rakastavat lapsia.
2. Tämä nainen on taas uranainen, kiireinen, hiukan kovan oloinen (kuoren alta paljastuu aivan uutta), itsenäinen ja pärjää omilla avuin. Ei voisi kuvitella jäävänsä kotiin kotiäidiksi ja kuuluu enemmän toiminnallisiin ihmisiin.
Nämä ovat nyt yleisesti ja piirteet tulivat nyt aluksi mieleen. Lyhennettynä äidillinen, turvaa hakeva/itsenäinen, kovapäinen -tahtoinen
Vastaukset 28
Vanhimmat
1. Tyypin nainen ilman muuta. Ja oman kokemukseni mukan nämä naiset eivät suinkaan ole aikaansaamattomia. Usein heitä vaan ei kiinnosta asioiden teoreettinen opiskelu, he ovat enemmän käytännön ihmisiä, he ovat käsityötaitoisia, harrastavat puutarhanhoitoa ym. tyyppisiä käytännön asioita.
Kun taasen 2. tyypin uranaisia eivät käytännön hommat niinkään kiinnosta, tosin tämä nyt on yleistys, mutta omien kokemusteni ja tuntemieni naisten perusteella tämän yleistyksen tein.
Jo kysymyksen asettelu on räikeän johdatteleva ja kertoo kysyjän suvaitsemattomista asenteista. Ensinnäkään tyypin 1 nainen on harvoin saamaton. Kotiäidit harvoin saavat tilaisuutta nauttia mukavuuksista. Useimmille äideille työpaikka on paikka rentoutua. Ja että uranainen taas olisi jotenkin kiehtovasti kiinnostava ja opettava - forget it.
Jos noista pitää valita, niin aivan varmasti tyyppi 1.
Eli alistuvainen nainen on enemmän makuusi?
No jopas on, sovinistiko olet hä!
Kyllä mielestäni kotiäidit nimenomaan ovat jollain tavalla mukavuudenhaluisia ja saamattomia. Ei voi tietenkään kaikkiin yleistää. Kunnon työnteko ei ole koskaan maittanut vaan mieluummin hääräillään lasten kanssa kotona, luetaan aikakauslehtia ja lörpötellään hiekkapakan vierellä muiden mammojen kanssa. Usein ne lapset on pyöräytetty nuorena, ja kunnon koulutuksen hankkiminen on jäänyt. Lastenhoito on tärkeää ja arvokasta, mutta arvostan enemmän itsenäistä naista, joka käy töissä, jolla on kunnon ura ja jonka kanssa voi keskustella jostain muustakin kuin lasten vaatehankinnoista, uuden maton hankinnasta ja siitä kuinka tiukkaa taas on, kun vain toinen käy töissä.
Naisen paikka on kotona, se on luonnon luoma järjesty, naista ei ole tarkoitettu töihin vaan kotiin hoitamaan lapsia ja palvelemaan miestään. Tämän järjestyksen on luoja luonnut ja se on luonnon oma järjestys, luonto on tarkoittanut naisen kotiin hoitamaan lapsia ja palvelemaan miestään, mies on perhen pää ja naisen kuuluu totella miestään. Tämä on luonnonlaki.
olen huomannut sen, että perheet missä on kotiäitejä käy juuri niin että nainen rellestää miehen rahoilla ja nimenomaan huolehtii kodista eli tekee kodista itsensä näköisen ja mies jää kakkoseksi. mies painaa töissä pitkiä päiviä ja ansaitsee perheelle rahaa, mutta nainen saa viettää vapaapäiviä ja "valmiista", mihin mies on vaikuttanut suurimmaksi osaksi ja se helposti johtaa siihen aikaansaamattomuuteen. Itse en voisi kuvitella käyttäväni mieheni rahoja, mitkä hän on hommannut. Se ei vain tunnu tasa-arvoiselta.
Olen katsellut yhtä kotiäitiä tuossa vierelläni 5 vuotta hääräilemässä kotona. Lapset on jo isoja ja omillaan mutta emäntä haluaa olla vaan kotona. En tunne yhtäkään uranaista joka olisi niin monitaitoinen kuin tuo oma emäntäni. Jos ihmisellä on kyky tehdä kuusi asiaa samaan aikaan loistavasti ja vielä ottaa siinä sivussa lunkisti niin voi jee. Meillä vaihtuu tapetit seinillä ihan vaimon laittamina ja samoin huonekalut saa uutta maalia ja entisöintiä tämän tästä. Siinä sivussa vaimo tekee ystävilleen työhakemuksia ja lohduttaa heitä kun he ovat töissänsä niin helvetin kypsiä ja kun kotona ei kerkiä mitään. Osa vaimon kavereistä on ihan katkeria kun mun vaimo on niin tyytyväinen elämäänsä ja osaa niin paljon erilaisia asioita.
Onhan se aikoinaan töitä tehnyt enemmänkin ja sen myötä ilmeisesti ratkaisunsa tehnytkin. Ei minua haittaa että se saa minulta ruokarahaa kun tiedän ja näen että itsenäisempi se on kuin moni muu töissä käyvä. Mikäli se yksin jää niin sehän vaikka metsästää itse ruokansa ja rakentaa itselleen talon. Ihan varmaan pärjää ilman minuakin se on varma. Autonkin se korjaa kun mä olen töissä..helvetti..saanhan ees antaa sitä rahaa sille?
Ei hitto, taas näitä.. painu sinäkin sovinisti jonnekin
Kysymyksesi ei ole objektiivinen.
Tosin tiedän mistä se johtuu. Se johtuu siitä että olet vahvasti tyyppi 2 mutta silti koet itsesi puolittaiseksi ellet pääse kokemaan tyyppi 1:n ominaisuuksia muodossa tai toisessa. Tämä tarkoittaa halua kasvaa ihmisenä mutta samalla valitusta "kovan naisen" identiteetistä luopumista eli näennäistä itsensä menettämistä.
Unelmoin kovapintaisesta naisesta joka minun kanssani muuttuu empaattiseksi sairaanhoitajattareksi vaikka oikeastaan ei edes osaa olla sellainen eikä aina todellakaan tiedä mitä pitäisi tehdä. Haluan nähdä naisen jossa lämpö on lisääntyvä ominaisuus, jonka taidot kehittyvät ja jolle voin tarjota tilaisuuden nähdä oman lämpimän naisellisuutensa vaikutus miehessä. Unelmoin naisesta jota voisin rohkaista olemaan niitä kauniita ja hyviä asioita joita hän haluaa olla, näyttää että niillä on merkitystä ja rakastaa koko sitä kokonaisuutta josta osa on toimivaa, valmista ja osa on pehmeää, kehittyvää ja haurasta. Sellainen on minusta ihannenainen jonka kanssa voisin olla omasta mielestäni täydellisessä suhteessa.
olen kylläkin nainen mutta vastaanpa tähän silti :)
nuo on kyllä tosi karkeita yleistyksiä, mut taroitushan tässä on ilmeisesti vaan valita kumpi enemmän miellyttää..
mut en oo samaa mieltä että kotiäidit on mitään saamattomia ja laiskoja tms. siis meitä on niiiiiin moneen junaan ja osa jää vielä asemallekkin että toki joitain sellasia kotiäitejä voip olla. mut ne jotka on yleisesti sitä mieltä kotiäideistä että ovat saamattomia jne. niin en usko että ovat koskaan itse olleet kotona hoitamassa pieniä lapsia, siinä ollaan kaikkea muuta kun saamattomia.. ollaan vastuussa toisesta ihmisestä ja hänen hyvinvoinnistaan/kasvatuksesta ja se ei ihan pieni juttu ole.
ja joillain voi olla sellainen ajatus takana että ei halua laittaa lapsiaan ihan pieninä päiväkotiin vaan haluavat seurata ja tukea lapsen kasvua ja kehitystä pikkulapsena mahdollisimman paljon itse.
itse liputan tässä maailmassa sellaisen asian puolesta kun YKSILÖLLISYYS, eli kaikki ei sovi kaikille yhtä hyvin tai ollenkaan ja on aika perseestä se että pitäs puristaa kaikki johonkin samaan muottiin miten toimitaan missäkin asiassa vaikka se ei ole aina kaikkien kohdalla se paras vaihtoehto. ja tästä aiheesta voisin kirjottaa pohdintaa vaikka kuinka paljon....
ja itsestäni voin sanoa että mussa on jotain piirteitä noista kummastakin naistyypistä 1 ja 2... hieman huvitaa tuollaiset luokittelut, mut joo enpähän nyt ala liian vakavaksi... hömppä gallluppihan tämä vaan on :)
2. on parempi. Itsenäisyys ja omin avuin pärjääminen ovat hyviä ominaisuuksia. Kovan oloisuus taas vähemmän hyvä.
tarvitsee sitä kovuutta.. sehän se kuori onkin minkä sitten voi murtaa aina, siksi varmaan nämä uranaiset tuntuvat tylyiltä sillä omin avuin he ovat pärjänneet ja samalla kasvattaneet "luonnettaan".
Itsenäisyys, ura ja taloudellinen riippumattomuus kunniaan! Yleensä voimakkaita naisia pelkäävät nynnerömiehet saavat omakseen juuri nämä kotimammat. He kun pysyvät hyvin talutusnuorassa eivätkä lähde heikkouttaan toisen miehen matkaan tai ota muutenkaan eroa, koska ovat taloudellisesti riippuvaisia miehestään. Tiedän tapauksia, jossa nainen saa mieheltään tietyn määrän viikkorahaa omaan käyttöönsä. Hirvittävää! Jokainen oman elämisensä maksakoot. Itseni on kasvatettu siihen, että parisuhteessa molemmat osapuolet huolehtivat omista menoistaan ja tasapuolisesti lasten menoista.
Jostain kumman syystä nämä itsenäiset uranaiset kuitenkin haluavat itselleen miehen, jolla on korkeampi status, toisin sanoen suuremmat tulot kuin heillä itsellään on, joten tuo väite:
"Jokainen oman elämisensä maksakoot. Itseni on kasvatettu siihen, että parisuhteessa molemmat osapuolet huolehtivat omista menoistaan ja tasapuolisesti lasten menoista. "
....asettuu kyllä silloin aika outoon valoon.
Tunnetkos kaikki maailman uranaiset kun noin pystyt yleistämään?
Ei tarvitse tuntea, tuo on ihan kumppanin valinnan lainalaisuuksiin kuuluva asia, naiset halauavat aina miehen joka on statukseltaan naista korkeammalla, se nyt vaan on niin, se kuuluu naisten biologiaan. Nainen haluaa aina itseään ylempänä olevan, vaikkakin joutuu usein tyytymään omalla tasollaan olevaan, vain jos uranainen on ulkoisesti kovin ruma, hän saattaa joutu valitsemaan esim. duunarimiehen tai vaikka maajussin.
Ei kyllä ole. Minulle ei merkitse paskaakaan onko kumppanini "köyhä" opiskelija vai hyvinansaitseva työssäkäyvä mies, pääasia että ollaan samalla aaltopituudella ja suhde on tasapainoinen..
Et ole edes nainen joten et voi omaakaan mieltymystäsi esittää tässä joka väitettäsi tukisi. Jokainen ihminen on yksilö eikä meitä pitäisi jaotella noin naurettavalla tavalla. "Joo,sellaisia ovat naiset ja sellaisia miehet, kyllä mä tiedän. No, en mä oikeesti tiedä mutta oletan ja sehän on silloin fakta".
Kotiäiti nöyrtyy elämän tosiasioiden edessä ja sen asian edessä että oman navan ympärillä on miljoona muutakin asiaa joilla on merkitystä. Pienet asiat eivät kaada naista joka on kokenut kotiäityiden.
Kotiäidillä riittää kykyä ajatella asioita monelta kantilta ja heillä on kyky myös tehdä kompromisseja.
Äitiys kasvattaa naisesta itsenäisemmän ja monitaitoisemman ja herkemmän ja empaattisemman ja anteeksiantavammman. Onko jotain motittavaa naisessa joka ei lähde helposti ensimmäisen vastaantulevan komistuksen matkaan? Ei kotiäiti ole taloudellisesti itse riippuvainen miehestään vaan tosiasiassa koko perhe on. Se on rohkean naisen valinta ja se on luottamista mieheen. Perhe on PERHE ja siinä ollaan toinen toisistaan riippuvaisia ja NIIN KUULUUKIN OLLA! YHTEISÖLLISYYS KUNNIAAN!
Tuo yksilökeskeinen ajatusmaailma kuuluu pelokkaille nyhveröille jotka eivät uskalla laittaa itseään peliin, ei luottaa toiseen ihmiseen, ei puuttua toisten lasten tekemisiin eikä edes uskalla sanoa pomolle että ei kiinnosta sun pomotus pätkääkään, ei myöntää riippuvaisuuttaan toisesta eikä uskalla edes ottaa rahaa mieheltään vastaan kun ollaan niin helvetin itsenäistä....ja arvaa mitä ? Ei uskalla rakastaa ketään eikä osaa ottaa sitä vastaan kun sitä annettaisiin! Perimmäisin syy on vain pelko että satuttaa itsensä mutta tosiasiassa kuitenkaan ei haluaisi olla niin hiton yksinäinenkään...voi voi.. se että tuosta omasta yksinäisestä kuplasta pääsee pois vaatii niin ison nöyrtymisen oman epätäydellisyyden edessä ja avoimuuden olla oma itsensä ja unohtaa kaikki roolit ja kuvitelmat mitä pitäisi olla.
Äitiys muuten edesauttaa siitä poispääsyä. SUOSITTELEN ja elämää on vielä senkin jälkeen.
T. Nainen (kolme aikuista lasta) ja yrittäjä.
Eikö sinulle opetettu koulutettuna ehkä että väärät dikotomiat ovat aika mauttomia?
Pikkaisen liikaa occamia tuossa aivopierussa.
Valitsen sitten sen 3. joka on omin ehdoin elävä vapaa sielu välittämättä yhteiskunnan normeista olla joko äidillinen mamma, trendikäs mimmi tai kovapäinen uranainen.
-Uranainen on rasittava omilla koulutuksillaan ja saavutuksillaan mahtaileva ämmä joka ei tyydy mihinkään sekä osaa ajaa autoa paremmin kuin hoitaa ihmissuhteita (naiselta aikamoinen saavutus) -äidillisen mamman maailmaan kuuluu lähinnä koti ja sen askareet, pieni maailma jossa tärkein kysymys on että "mitä syödään tänään?" -Trendikäs mimmi taas on huolestunut siitä kokeeko hän kaiken tarvittavan kuin mediassa ja kavereiden piirissä touhotetaan ja toinen ihminen on lähinnä väline tuon ihanteen tyydyttämiseen
mistä päättelet että olen koulutettu... sanotaan näin että jaoin vain karkeasti nämä kaksi tyyppiä täysin eri kastiin laitoin sinne luonteenpiirteitä mitkä voisivat sopia kullekin tyypille. en tarkoita että kotiäidit ovat aina laiskoja tai uranaiset tylyjä.. kysyin vain kumpi miellyttää enemmän.
myönnetään, olen luonteeltani enemmän tyyppiä kaksi.. haluan luoda itselleni hyvän uran, pärjätä omin avuin, perustaa perheen vasta uran jälkeen jos silloinkaan, välttää sen, että mies joutuu elättämään koko perheen.
N:ro 2
Noista vastauksista paistaa läpi se selvääkin selvemmin, että kakkosen valinneet ovat naisia. :))))))
EI oikean miehen tarvitse käyttää hetkeäkään valintaan. Se on selvä.
Ei kukaan halua lapsilleen huonoa äitiä!
vai että huono äiti... mistä päättelet että uraa tekevistä naisista tulee huonoja äitejä. voin sanoa että olen aivan eri mieltä, itse asiassa ajattelen juuri toisin päin. joo, olen nainen ja edustan kakkostyyppiä, mutta en ehkä haluaisikaan edustaa sitä toista.
Olen perinyt äitini luonnetta paljon ja haluan kasvattaa lapseni samalla tavoin. Äitini oli/on yrittäjä, vähän kotona ja eronneet isäni kanssa. Olin jo seitsemän vuotiaasta asti kotona ilta kuuteen/seitsemään viikkoisin ja sain paljon vastuuta sitä myötä. Autoin paljon äitiäni ja se kasvatti minua. Suhteeni äitiini on todella läheinen ja aika mitä vietämme edelleenkin niin teemme sen täysillä. muutin jo nuorena kotoa pois ja edelleenkin asumme samassa kaupungissa. Se miksi haluan välttää kotiäitiyden on että en haluan olla aina kotona paapomassa lapsiani. sen kun he oppivat että äiti on aina kotia hoitamassa ja ruoka laitettuna pöytään ei olekkaan aina niin hyvä asia. Lapset eivät opi ottamaan vastuuta, mikä mun mielestä pitää opettaa lapselle jo ennen murrosikää sillä kun se tulee niin on enää turha pyytää siivoamaan kun eivät ole sitä ennenkään tehty. helposti saattaa myös käydä että lapsesta tulee lellitty tai jopa "häpeävät vanhempiaan", sillä samat naamat vain yksinkertaisesti näkyvät liikaa ja rauhaa ei ole.. yhteiset hetket ei välttämättä olekaan enää niin yhteisiä ja niistä ei nautitakaan.
Ai niin eihän tätä totuutta saa sanoa tässä maassa enää ääneen. Mutta kyllä se vaan niin on, että hyvä äiti on lapsen lähellä eikä laita lasta laitokseen kasvamaan muottiin. Se totuus ei muutu vaikka kuinka meuhkattaisiin ja julkisuudessa muuta väitettäisiin.
Hyvä äiti hoitaa lapsia kotona!
Voisitko hieman perustella väitteitäsi? Pelkkä lauseiden toistelu ei saa ketään uskomaan kantaasi.
Usein nämä kotihoitofanaatikot tapaavat toistella, että päiväkodissa lapset saavat jonkinlaisia traumoja. Kysyttäessä he eivät kuitenkaan pysty antamaan mitään tutkimustuloksia väitteidensä tueksi.
Itse muistan viihtyneeni hoidossa ihan hyvin, enkä pitänyt sitä mitenkään ikävänä kokemuksena. Olen kysellyt asiasta myös tutuiltani, enkä vielä kertaakaan ole törmännyt henkilöön, joka muistaisi hoitoaikaansa pahalla.
Ei ne lapset ole kauaa siinä "haitolla" ole, että kyllä äiti jaksaa hoitaa kotona! Kotiäidin työtä pitäisi aviomiesten arvostaa paljon enemmän! kirj. mies.
nainen numero 2.
En kumpaakaan. Mutta sehän on tosiasia ettei semmosta naista kun minkä kans vois olla niin ole olemassakaan.
perustelut:
1) okei oman tahdon puute ja pelkkä mukavuuden tavoittelu tekemättä mitään on hanurista. ilman tiettyä kovuuta tulee kusetuksi, mutta on hyvä jos on mukava persoona joka ajattelee muitakin.
2) Ei ikinä uranaista joka on aina kiireinen. Ihmisen pitää osata ottaa rennosti. Hiukan kovan oloinen, itsenäinen ja omista asioistaan huolehtiva on eräällä lailla hot kylläkin.
Nämä asiat johtuvat kyllä ehkä siitä että minulle raha on työväline ja riittää kun sitä on elämiseen, pariin harrastukseen tarpeeksi ja on luotettava auto millä liikkua. Mutta harrastukseni ovat semmosia että niissä ns heikot karsiutuu ja yllätys yllätys harrastukset muokkaavat ihmistä joten en jaksa katsella veteliä ihmisiä.