Tuossa juuri verkkoja yksin järvelläni laskiessa ja tyhjää soutajan paikkaa katsellessani tuli mieleeni, liekö ikäluokkassamme montakaan soutukykyistä tyttöstä???
Edesmennyt kumppanini oli kasvanut maalla kaukana vesistöstä... No, tuo soututaito oli sitä-tätä... Kyllähän perämies kastui välillä ja mentiin sinne tänne, mutta perhesovun nimissä kehulla kaikesta selvittiin!!!
Soutaako vai huopaako???
ibiza*
36
363
Vastaukset
- piipiloo
vaan en ole vielä venettäni vesille laskenut,taitaa jäädäkkin niille sijoilleen ja katiskakin on puussa roikkumassa.
Katsos ampiainen oli tehnyt pesän veneen sisään ja sinne ei ollu asiaa,kun kävin kurkkaamassa!
Siis soudan ja huopaan ja olen hyvä verkonlaskija ;-))- i_a*
Mutta kai kuitenkin "vesille venosen mieli, lainehille lastukaisen"... Kai haukikin katiskaa kaipaa, kesän kauniin seuralaista!!!
- piipiloo
i_a* kirjoitti:
Mutta kai kuitenkin "vesille venosen mieli, lainehille lastukaisen"... Kai haukikin katiskaa kaipaa, kesän kauniin seuralaista!!!
melkein metrinen,katiska koville joutui,mut mitä teinkään hauelle,takaisin järveen heitin.
- i_a*
piipiloo kirjoitti:
melkein metrinen,katiska koville joutui,mut mitä teinkään hauelle,takaisin järveen heitin.
Kai hauki kerran kasvettuaan,
aikansa katiskaa katseltuaan,
leukansa lujan luovuttaa,
uuven kanteleen aihioksi,
uuven Väinän soittamaksi!!!
- Pirre*
soutajaksi, mutta - verkkojen soudusta en ole saanut kehuja, - ei tarvinnut tai saanut opetella sitä taitoa lapsena.
Tuota..miksi verkonlaskijat ovat niin vihaisia..:(
:)
P.s. kerran kun olimme mieheni kanssa verkoilla, vaihdettiin paikkaa, mie selkäsin verkot ja mies souti :))
Talviverkoilla yhteistyö sujui ihan hyvin, - nyt ei ole sitäkään enää..- i_a*
Kyllä meillä ilman kehuja tuo yhteinen kalastusharrastus olisi saanut nopean lopun!!!
No ei kai kaikki verkonlaskijat ole vihaisia, minä ainakaan???
Tuossa aikanaan naapurini oli vaimonsa kanssa verkkoja rannassaan laskemassa... Isäntä meuhkasi perässä, vaimo yritti mieleisesti soutaa... Hetken päästä tempaisi veneen rantaan, hyppäsi maihin, työnsi veneen jävelle toteden: "Laske verkkosi itse miten mielit"... Siinä isäntä katseli ihmeissään puoleksi laskettu verkko kädessään... Myöhemmin homma käyttikin todella sopuisasti!!! - Pirre*
i_a* kirjoitti:
Kyllä meillä ilman kehuja tuo yhteinen kalastusharrastus olisi saanut nopean lopun!!!
No ei kai kaikki verkonlaskijat ole vihaisia, minä ainakaan???
Tuossa aikanaan naapurini oli vaimonsa kanssa verkkoja rannassaan laskemassa... Isäntä meuhkasi perässä, vaimo yritti mieleisesti soutaa... Hetken päästä tempaisi veneen rantaan, hyppäsi maihin, työnsi veneen jävelle toteden: "Laske verkkosi itse miten mielit"... Siinä isäntä katseli ihmeissään puoleksi laskettu verkko kädessään... Myöhemmin homma käyttikin todella sopuisasti!!!onnistunut, otin ihteeni kun noitumalla "neuvotaan"..., kun tuntui etten osaa mitään ja viimein "heikkohermoisen" pinna paloi ja homma loppui siihen.
P.s. Miekä en vissiin ole ihan lampaanmaijolla juotettu :/
:)
- Mökitön ja järvetön
Olen minäkin ollut verkkoja soutamassa, enkä edes osaa soutaa kunnolla, hyvin meni osasin jopa huovata, ei ollut kakarana vettä lähellä että olisin oppinut.
Nekin ajat ovat takanapäin, että semmoista, enää ei lasketa eikä nosteta verkkoja.
Mutta se siitä. - naapurin täti
Toki, saaristossa syntyneenä ja kasvaneena sekä soudan että huopaan. Verkoilla on tullut käytyä lapsesta asti. Enää ei ole venettä, olen mökitön kaupunkilainen ja tuo kumppanikin on siirtynyt rajan taa. Mutta soutu taito on kuin pyörällä ajo, kerran kun oppii ei unohdu koskaan.
- beessi
ison suolammen yli. Se oli niin hankalaa, että vähältä piti etten takaisin päin tullessa laistanut omin luvin lainaamani ruuhen palauttamisesta siihen mistä otin. Palautin kyllä, mutta jatkossa kyllä kierrän isommankin veden, ruuheen en enää astu.
Soutaa ja huovata kai osaan, mutta verkoille en suostu lähtemään. Enkä juuri muillekaan kalareissuille, tuulastusta lukuun ottamatta. Uistellessa tai mato-ongella kyllästyn viimeistään puolessa tunnissa, ellei kalaa tulee ja tunnissa vaikka tulisikin.
Katiskalle saatan hypätä mukaan kyytiin, tai käydä ihan yksinkin, jos kaveri ei mielestäni käy riittävän usein.
Ihan huvikseni en lähde soutelemaan kovin pitkiä matkoja, kilometri suuntaansa on jo melkein liikaa.- Pirre*
kiikkerä kyyti? :))
- beessi
Pirre* kirjoitti:
kiikkerä kyyti? :))
kiikkerä muuten, mutta niin pieni että kyllä piti pitää kieli ihan tarkasti keskellä suuta. Hankalinta kuitenkin oli päästä eteenpäin, kun kulkuväline pyrki liikkumaan kuin kellon viisari.
Kaikista vastaavissa olosuhteissa saamistani älynväläyksistä tuo lammen ylitys oli ehkä tyhmin, mutta siitä olen aika ylpeä, että palautin sen ruuhen siihen mistä otinkin.
Kerran tuntui, että on ihan pakko mennä peseytymisen takia suolampeen uimaan. Menin sinne hyllyviä ja upottavia "mättäitä" pitkin. Pois olikin vähän vaikeampi päästä. En älynnyt, että ne mättäät on vain sellaisia turve- tai mitälie lauttoja, eikä tukevasta maasta ole tietoakaan. Mistä vain yritin ylös, jalat menivät väkisin sinne painoni alla veteen painuvan turvelautan alle, ei ollut mitään mistä ponnistaa.
Siinähän tuli tietysti krokotiilitkin pian mieleen vaikka Suomessa olinkin, ja paniikki oli aika lähellä. Joku vanha, melkein uponnut vene tai ruuhi oli osunut silmiini aikaisemmin ja lopulta uin sinne ja pääsin sitä pitkin ylös. Siinä sitten alasti vaatteiden luokse, muutama sata metriä ellei peräti kilsakin pakollisine mutkineen.
Ehkä tuo uimareissu oli se kaikista tyhmin älynväläys, paitsi että peseytymistarve oli kyllä ihan oikea. - mummukka.
beessi kirjoitti:
kiikkerä muuten, mutta niin pieni että kyllä piti pitää kieli ihan tarkasti keskellä suuta. Hankalinta kuitenkin oli päästä eteenpäin, kun kulkuväline pyrki liikkumaan kuin kellon viisari.
Kaikista vastaavissa olosuhteissa saamistani älynväläyksistä tuo lammen ylitys oli ehkä tyhmin, mutta siitä olen aika ylpeä, että palautin sen ruuhen siihen mistä otinkin.
Kerran tuntui, että on ihan pakko mennä peseytymisen takia suolampeen uimaan. Menin sinne hyllyviä ja upottavia "mättäitä" pitkin. Pois olikin vähän vaikeampi päästä. En älynnyt, että ne mättäät on vain sellaisia turve- tai mitälie lauttoja, eikä tukevasta maasta ole tietoakaan. Mistä vain yritin ylös, jalat menivät väkisin sinne painoni alla veteen painuvan turvelautan alle, ei ollut mitään mistä ponnistaa.
Siinähän tuli tietysti krokotiilitkin pian mieleen vaikka Suomessa olinkin, ja paniikki oli aika lähellä. Joku vanha, melkein uponnut vene tai ruuhi oli osunut silmiini aikaisemmin ja lopulta uin sinne ja pääsin sitä pitkin ylös. Siinä sitten alasti vaatteiden luokse, muutama sata metriä ellei peräti kilsakin pakollisine mutkineen.
Ehkä tuo uimareissu oli se kaikista tyhmin älynväläys, paitsi että peseytymistarve oli kyllä ihan oikea.soutaa ja olen ollut verkoillakin soutamassa. Se ei tosin hyvin mennyt ollenkaan. Oli tuo verkonkokija kovin ärhäkkä ja riidaksihan se sitten meni.
Lapsena jo soutelin isäni tekemällä savolaismallisella veneellä kotini lähellä olevalla joella. Ne olivat mukavia kesiä. Silloin en niiden arvoa osannut ymmärtää, mutta nyt sitäkin paremmin sen tajuan, miten onnellinen olin soudellessani siellä joella. - Pirre*
beessi kirjoitti:
kiikkerä muuten, mutta niin pieni että kyllä piti pitää kieli ihan tarkasti keskellä suuta. Hankalinta kuitenkin oli päästä eteenpäin, kun kulkuväline pyrki liikkumaan kuin kellon viisari.
Kaikista vastaavissa olosuhteissa saamistani älynväläyksistä tuo lammen ylitys oli ehkä tyhmin, mutta siitä olen aika ylpeä, että palautin sen ruuhen siihen mistä otinkin.
Kerran tuntui, että on ihan pakko mennä peseytymisen takia suolampeen uimaan. Menin sinne hyllyviä ja upottavia "mättäitä" pitkin. Pois olikin vähän vaikeampi päästä. En älynnyt, että ne mättäät on vain sellaisia turve- tai mitälie lauttoja, eikä tukevasta maasta ole tietoakaan. Mistä vain yritin ylös, jalat menivät väkisin sinne painoni alla veteen painuvan turvelautan alle, ei ollut mitään mistä ponnistaa.
Siinähän tuli tietysti krokotiilitkin pian mieleen vaikka Suomessa olinkin, ja paniikki oli aika lähellä. Joku vanha, melkein uponnut vene tai ruuhi oli osunut silmiini aikaisemmin ja lopulta uin sinne ja pääsin sitä pitkin ylös. Siinä sitten alasti vaatteiden luokse, muutama sata metriä ellei peräti kilsakin pakollisine mutkineen.
Ehkä tuo uimareissu oli se kaikista tyhmin älynväläys, paitsi että peseytymistarve oli kyllä ihan oikea.kauhuelokuvasta melkein, enpä ihmettele alkanutta paniikkia..onneksi pääsit pois.
- beessi
mummukka. kirjoitti:
soutaa ja olen ollut verkoillakin soutamassa. Se ei tosin hyvin mennyt ollenkaan. Oli tuo verkonkokija kovin ärhäkkä ja riidaksihan se sitten meni.
Lapsena jo soutelin isäni tekemällä savolaismallisella veneellä kotini lähellä olevalla joella. Ne olivat mukavia kesiä. Silloin en niiden arvoa osannut ymmärtää, mutta nyt sitäkin paremmin sen tajuan, miten onnellinen olin soudellessani siellä joella.tiedä olevansa onnellinen, vaikka onkin. Olen ajatellut, että niin sen tuleekin olla.
Omat "rakkaimmat", itsestään mieleen pulpahtavat lapsuusmuistoni eivät liity mereen tai järveen, mutta kun muistelen lapsuuden jonkinlaisia kohokohtia niin kyllä kesäiset uimarantapäivät aina nousevat mieleen.
- Tase pappa
Enpä ole minäkään saanut Vaimostani kymmeniin vuosiin soutajaa verkkojen laskuun. Kalastan mieluusti Pitkällä Siimalla, jos ja kun saan soutajan kaverikseni.
Nuorempana oli työkaveri innolla mukana kalastuspuuhissa ja Rapuja joesta narraamassa. Tuo kaveri, ruoja, meni ja tappoi itsensä. Kerran Vaimoni oli soutamassa siiman laskun. Mereltä pois tultua ilmoitti että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kalareissu kun Hän tulee mukaan. Sanassaan on pysynyt tiukasti. Syyn kai arvaatte. Minä pöljäke kun en huomannut opastaa oikein, vaan kiroten ja haukkuen vaadin saman tasoista suoritusta kokemattomalta soutajalta, mitä kokeneelta kaverilta.
Tänäkin vuonna laskin veneen vesille ja ajoin koelenkin. Vavat, Pitkäsiima ja Verkot olis kunnossa. Eipä vain tule lähdettyä vesille. Kevään jälkeen olen kerran käynyt rannassa tyhjentämässä veneen vesilastista. Eipä tuota viitsi yksin lähteä kalastelemaan. Ei edes mato-ongelle, saati heittelemään tai verkoilla kalastamaan. Jos aikaa liikenisi kohta alkavaan Syys-Silakan litkaamiseen. Siinä kun on kavereita rinta rinnan samassa puuhassa. Siinä pannaan maan asiat paikalleen ja kiireet unohtuu hopeakylkien välkettä litkan koukuissa katsellessa. Siinä puuhassa tulee innostuttua liika saaliiseen. ämpärillistä silakoita ei kahden ihmisen huushollissa saa käytettyä. Poiskaan ei kehtaa heittää. Naapurit joutuvat sillakkatarjonnan uhreiksi.- Pirre*
perheellä on mökki Perämmeren saaressa, ja kertoi saavansa siellä julmia ahvenia katiskoilla, sangollisiakin kerralla, ja tieten hekin kahen hengen huushollissa sitten syövät kalaa "tarpeekseen", samoin anoppi :) - ymmärrän kyllä että kalastuksesta tulee helposti himo..jossa ei ole realismin kanssa enää mitään tekoa.
Verkkoja hän ei enää uskalla laskeakaan.. - mummukka.
soutelusta tuli mieleeni, että osaan minä huovatakin. Siinä verkoilla soutaessani ja huovatessani kaiken toran keskellä, ajattelin, että tämä on viimonen kerta kun lähden sille kalastajalle soutajaksi. Se sana piti. Nyt ollaankin jo oltu erossa kauan, että se siitä ja sen kestävyydestä.
Huonosti osaan kumpaakin. En ole osannut vanhempiani veden varrelta valita enkä myöhemminkään kyennyt omaa rantaa hankkimaan.
- demeter
kohtuuton, sitroen. Kun sulla pitäs olla vuori vieressä, että voisit kiipeillä ja oma ranta, että voisit soutaa...
Toisten rannoillahan sitä suurin osa meistä soutelee, sen minkä osaa. - beessi
Tunnusta pois, että et vain viitsi, työstähän soutaminen käy.
Kalliokiipeilystä et innostunut, mutta entäs soutuharjoittelut ruuhella? Voin antaa sulle koordinaatit, niin löydät ruuhen ja karpaloitakin taisin nähdä siellä räpistellessäni. demeter kirjoitti:
kohtuuton, sitroen. Kun sulla pitäs olla vuori vieressä, että voisit kiipeillä ja oma ranta, että voisit soutaa...
Toisten rannoillahan sitä suurin osa meistä soutelee, sen minkä osaa.Se vuori oli sen yhden kerran vain esimerkkinä tekosyistä, miksi ei jotakin voi harrastaa. En minä sellaista tarvitse. Talvella varsinkaan.. Ja kesällä riittää tunturi tai pienempikin nyppylä, jonka lähelle autolla pääsen.
Se ranta aikansa kiinnosti, vaan alkaa kiinnostus olla jo loppuun hiipunut. Mahdotonta mikä mahdotonta. Tosiasiat pitää tunnustaa.
Jäin vain tuosta ylläolevasta miettimään, että miten sitä toisten rannoilla soutelee? Kai sitä muutaman metrin tarvii omaakin rantaa, että saa veneen siitä vesille? Ja liian lähellä toisten rantoja kun soutelee, saattaa saada vaikka suolapanoksen kohti... Privat mikä privat.beessi kirjoitti:
Tunnusta pois, että et vain viitsi, työstähän soutaminen käy.
Kalliokiipeilystä et innostunut, mutta entäs soutuharjoittelut ruuhella? Voin antaa sulle koordinaatit, niin löydät ruuhen ja karpaloitakin taisin nähdä siellä räpistellessäni.Epäilemättä enempi soutelu käy työstä, mutta kauniina kesäiltana saattaisi olla suurikin huvi. Ainakin jos olisi juttukaveri mukana. Vaan kun ei ole mitään näistä: venettä, vettä, juttukaveria, niin se siitä.
Karpaloita löydän tuolta tien toisella puolella olevalta suolta. Onneksi on kovapohjainen suo, ei ole silmäkettä mihin upota. Ruuhen olen nähnyt vain kivikauden kylässä. Kiikkerältä näytti...- demeter
sitroen kirjoitti:
Se vuori oli sen yhden kerran vain esimerkkinä tekosyistä, miksi ei jotakin voi harrastaa. En minä sellaista tarvitse. Talvella varsinkaan.. Ja kesällä riittää tunturi tai pienempikin nyppylä, jonka lähelle autolla pääsen.
Se ranta aikansa kiinnosti, vaan alkaa kiinnostus olla jo loppuun hiipunut. Mahdotonta mikä mahdotonta. Tosiasiat pitää tunnustaa.
Jäin vain tuosta ylläolevasta miettimään, että miten sitä toisten rannoilla soutelee? Kai sitä muutaman metrin tarvii omaakin rantaa, että saa veneen siitä vesille? Ja liian lähellä toisten rantoja kun soutelee, saattaa saada vaikka suolapanoksen kohti... Privat mikä privat.huomaamatta. "Toisten rannat" meinaa tietenkin tuttuja, joilla on kalastusoikeus ja vene. Siivelle vaan.
Älä nyt silti heitä pyyhettä kehään vesienkään suhteen. Kyllä mä tuon vuoriesimerkin oiken tulkitsin, kunhan vähän kiusoittelin... Luonnevika meikäläisellä. - siittä vaan vesille
sitroen kirjoitti:
Se vuori oli sen yhden kerran vain esimerkkinä tekosyistä, miksi ei jotakin voi harrastaa. En minä sellaista tarvitse. Talvella varsinkaan.. Ja kesällä riittää tunturi tai pienempikin nyppylä, jonka lähelle autolla pääsen.
Se ranta aikansa kiinnosti, vaan alkaa kiinnostus olla jo loppuun hiipunut. Mahdotonta mikä mahdotonta. Tosiasiat pitää tunnustaa.
Jäin vain tuosta ylläolevasta miettimään, että miten sitä toisten rannoilla soutelee? Kai sitä muutaman metrin tarvii omaakin rantaa, että saa veneen siitä vesille? Ja liian lähellä toisten rantoja kun soutelee, saattaa saada vaikka suolapanoksen kohti... Privat mikä privat.etkös sinäkin asunut lähellä merta, vai muistanko väärin?
Merenrannoilla, ja varmaan joidenkin järvienkin, ainakin lahdessa, on laituripaikkoja, ja niitähän voipi vuokrata. Sellaisissahan useat kaupunkilaiset veneitään pitävät. Merialueet, ja järvialueet on meidän kaikkien, paitsi jotkut rannat, ja siinä oleva määrätty alue, on yksityisomistuksessa. Suomesssa on jokamiehenoikeus, jos muistat, kunhan ei kenenkään rantaan tönnön eteen mene. - demeter
siittä vaan vesille kirjoitti:
etkös sinäkin asunut lähellä merta, vai muistanko väärin?
Merenrannoilla, ja varmaan joidenkin järvienkin, ainakin lahdessa, on laituripaikkoja, ja niitähän voipi vuokrata. Sellaisissahan useat kaupunkilaiset veneitään pitävät. Merialueet, ja järvialueet on meidän kaikkien, paitsi jotkut rannat, ja siinä oleva määrätty alue, on yksityisomistuksessa. Suomesssa on jokamiehenoikeus, jos muistat, kunhan ei kenenkään rantaan tönnön eteen mene.oikeudet, vaikka olen enempi oppinut noihin velvollisuuksiin. Merelle on meiltä matkaa pari peninkulmaa, mutta poika asuu meren rannalla. Meidän muissa kortteereissa vesi on lähellä, '
mutta vanhat tarvii jo vetoapuja tuollaisiin extreme-lajeihin, niinkuin kalastukseen... demeter kirjoitti:
huomaamatta. "Toisten rannat" meinaa tietenkin tuttuja, joilla on kalastusoikeus ja vene. Siivelle vaan.
Älä nyt silti heitä pyyhettä kehään vesienkään suhteen. Kyllä mä tuon vuoriesimerkin oiken tulkitsin, kunhan vähän kiusoittelin... Luonnevika meikäläisellä.Ei oo tuommosia tuttujakaan. Merelle matkaa jotakin 10 km. Totta puhuen ei enää kiinnostakaan... Vanhuuta kai lienee. Tai sitten en vain enää viitsi turhaan hakata päätäni seinään...
- beessi
sitroen kirjoitti:
Epäilemättä enempi soutelu käy työstä, mutta kauniina kesäiltana saattaisi olla suurikin huvi. Ainakin jos olisi juttukaveri mukana. Vaan kun ei ole mitään näistä: venettä, vettä, juttukaveria, niin se siitä.
Karpaloita löydän tuolta tien toisella puolella olevalta suolta. Onneksi on kovapohjainen suo, ei ole silmäkettä mihin upota. Ruuhen olen nähnyt vain kivikauden kylässä. Kiikkerältä näytti...sieltä löytyy video haaparuuhen valmistuksesta. Tekijänä Suomen viimeiset? osaajat joskus 30-luvulla ja Kreivi selostaa. On siellä muitakin mielenkiintoisia filmejä, Rymättylän talvikalastuksesta esmes.
Tee itse, niin ei tule kiikkerä. Ei se kovin kiikkerältä siinä filmissä näyttänyt, niittivätkin ruuhessa seisten.
Olen oppinut sanomaan ruuheksi laatikon mallista paattia, en minä oikeaa haapiota tai honkiota tiedä koskaan nähneeni. Sellaisella jos joskus vesille menet, niin eiköhän rupea juttuseuraa ilmaantumaan...
- i_a*
Kyllä vaimoni oli aina valmis verkonlaskuun... Sievästi puhuttelin ja kehuin soutajaa... Aina perään kehoitin soutamaan oikealla tai vasemmalla airolla jotta suunta säilyi... Oli senverran tulinen tyttö ettei moittiminen tullut mieleenikään... Huopaamista välttelin selvittelemällä verkot hyvin ennen vesille lähtöä...
Isäni oli innokas kalamies... Jo pikku poikana olin soutumiehenä ja tuo verkonlasku oli taidetta mutkineen... Silloin ei ollut moottoria, ja yleensä nuo verkot vietiin usean kilometrin päähän... Siinäpä usein oli käsissä rakot kotiin tultua... Kyllähän kala oli useinkin pääruokana ja suolattuna talven "leikkele" leivälle...- mummonmökistä
soutamaan, ampumaan ja nylkemään hirven. Kaikki taidot muuten tallella, mutta metsästyksen olen lopettanut ikään ja heikentyneeseen näköön vedoten. Lokakuussa on tarkoitus mennä muikun pyyntiin. Jos vaikka saisi muutamat kukkokalat ja mätiä jouluksi. Eikä haittaisi jos tulisi niinkin paljon, että voisi suolata vanhaan tapaan ja keittää "muikkupottua" sitten talvella.
- i_a*
mummonmökistä kirjoitti:
soutamaan, ampumaan ja nylkemään hirven. Kaikki taidot muuten tallella, mutta metsästyksen olen lopettanut ikään ja heikentyneeseen näköön vedoten. Lokakuussa on tarkoitus mennä muikun pyyntiin. Jos vaikka saisi muutamat kukkokalat ja mätiä jouluksi. Eikä haittaisi jos tulisi niinkin paljon, että voisi suolata vanhaan tapaan ja keittää "muikkupottua" sitten talvella.
Tuo mätimuikun pyynti jää minultakin lokakuulle ja yleensä jään alta kutupaikalla... Nyt lähinnä pyytelen vähin itselleni mutta ystäville pääosan... Onhan meillä piakkoin tuo "Venetsialainen iltakin" jossa pääruokana iso rautainen "nuotiomuikkupata" joka onkin herkullista ja tuhtia syötävää sisältäen leipää, pekonia, voita ja tietenkin muikkuja jne... :)
- sitroen.
i_a* kirjoitti:
Tuo mätimuikun pyynti jää minultakin lokakuulle ja yleensä jään alta kutupaikalla... Nyt lähinnä pyytelen vähin itselleni mutta ystäville pääosan... Onhan meillä piakkoin tuo "Venetsialainen iltakin" jossa pääruokana iso rautainen "nuotiomuikkupata" joka onkin herkullista ja tuhtia syötävää sisältäen leipää, pekonia, voita ja tietenkin muikkuja jne... :)
Kyllä minulle passaa norsiki...
- 1943
olen paljon viettänyt järven rannalla ja venekin olisi käytössä. Jostain syystä en ole lähtenyt soutelemaan. Perusjutut luulen osaavani, vaikka verkon kokemisessa olen ollut apuna kesällä 1967. Silloin ainakin osasin. Sen koommin en ole myöskään moottorivenettä ohjannut, tuolloin oli pakko, koska menimme kauppaan moottoriveneellä. Niin ja nyt muistan, että työtoverin kanssa soudimme Muddusjärven ympäri. Oli melkoinen ponnistus. Riutulan kohdalla piti soutaa siksakkia aallokon takia. Suurella selällä oli myötätuuli ja mennä viiletimme vinhaa vauhtia.
sellanen soutaja että, kunhan vaan saat sen ensin veneeseen kammettua, sitten alkaa sekä että....meinaan alkaa airot liikkua. Millon ees taas ja sitte taas yhtäkin aikaa, ees taas.
Verkkoja kyllä kerkiit nostella, jos tää soutaja ei niihin sekkoonnu, airoineen.
Vauhtia joskus pitää toppuutella, muuten menee verkot siimaksi ja kalat pyörtyy, jos ovatkaan enää eläviä siinä vaiheessa.korpikirjailija kirjoitti:
Taas on ollut nikinvaihtoviikot päiväkerholaisillla.
kivasti todettu, sarkastinen viivytelmä. Happamia, sanoi kettu jne.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän402092Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p471644Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,291491- 251468
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61441Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11415Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis21397Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11331Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21250Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta61229