Kun ei kolahda niin ei kolahda, missä vika? Minä tiedän; sitoutumispelko, ylisuuret odotukset ja jumalaton kiire.
Heitän aivan oman teoriani. Jos otetaan deittailijat samasta ikäluokasta, ehkä noin ¼ porukasta on sellaisia , että he ovat aivan toivottomia muodostamaan pysyvää tai toimivaa suhdetta kenenkään kanssa. ½ on sellaisia, että heidän kanssaan tulee varsin hyvin juttuun, kun ensin kunnolla tutustuu. Loput ¼ kuuluu parempaan A-ryhmään, tämä ei tarkoita sitä, että olisivat; rikkaita, kauniita, akateemisia tms. heillä on sosiaalista älyä, joustava luonne, he tulevat juttuun melkein kenen kanssa tahansa.
Jos ihminen, nainen tai mies on ihan kiva asiallinen miksi ei anneta suhteelle aikaa kehittyä. Monella on useita särkyneitä liittoja- ja suhteita takanaan, miten kaiken tämän jälkeen toinen ihminen kolahtaisi heti. Seksikään ei ratkaise asiaa vaan se, että oppii vähän tuntemaan toista ja luottamaan häneen. Kun asetelma on sellainen, että monet varttuneemmat naiset ovat varautuneita ja taas miehet malttamattomia, tässä yhtälössä ei tehdä järkeviä tekoja.
Miksi toiseen ei voi tutustua pidemmällä aikajänteellä, kirjoittaa, soitella, tavata. Varsinkin mieshuijarit karsiutuvat maltillisessa deittailussa, heillähän tunnetusti kiire ja vain yksi maali mihin tähdätä. Kaiken A ja O on se, että ihmisten on helppo olla toistensa seurassa, ilman jännitystä tai roolin vetoa. Vaikka suhde alkaisi huimalla kiihkolla, sen jälkeen kun tutustutaan tarkemmin kumppani osoittautuukin ihmisenä nollaksi.
Jos ihmiset tuntevat oppivat edes vähän tuntemaan toisiaan, on lupa odottaa ajan oloon parempaa seksiä. Varsinkin iän karttuessa, seksin halutaan olevan muutakin sitä jyystöä . Varsinkin seksi on monen suhteen alussa arka-asia, siksi suhteelle on annettava aikaa kehittyä. Uusi kumppani on siinä jonossa viimeisenä, jonossa jossa on avo- tai aviopuolisot, rakastajat tai rakastajattaret. Hän tuskin on heti valmis tähän, varsinkin jos osapuolet eivät tunne toisiaan. Tietysti on niitäkin peli- naisia ja miehiä, jotka ensin panevat ja kysyvät ennen lähtöään mikä oli kumppanin nimi...mutta deittailu ei kai ole tätä.
Heitän aivan oman teoriani. Jos otetaan deittailijat samasta ikäluokasta, ehkä noin ¼ porukasta on sellaisia , että he ovat aivan toivottomia muodostamaan pysyvää tai toimivaa suhdetta kenenkään kanssa. ½ on sellaisia, että heidän kanssaan tulee varsin hyvin juttuun, kun ensin kunnolla tutustuu. Loput ¼ kuuluu parempaan A-ryhmään, tämä ei tarkoita sitä, että olisivat; rikkaita, kauniita, akateemisia tms. heillä on sosiaalista älyä, joustava luonne, he tulevat juttuun melkein kenen kanssa tahansa.
Jos ihminen, nainen tai mies on ihan kiva asiallinen miksi ei anneta suhteelle aikaa kehittyä. Monella on useita särkyneitä liittoja- ja suhteita takanaan, miten kaiken tämän jälkeen toinen ihminen kolahtaisi heti. Seksikään ei ratkaise asiaa vaan se, että oppii vähän tuntemaan toista ja luottamaan häneen. Kun asetelma on sellainen, että monet varttuneemmat naiset ovat varautuneita ja taas miehet malttamattomia, tässä yhtälössä ei tehdä järkeviä tekoja.
Miksi toiseen ei voi tutustua pidemmällä aikajänteellä, kirjoittaa, soitella, tavata. Varsinkin mieshuijarit karsiutuvat maltillisessa deittailussa, heillähän tunnetusti kiire ja vain yksi maali mihin tähdätä. Kaiken A ja O on se, että ihmisten on helppo olla toistensa seurassa, ilman jännitystä tai roolin vetoa. Vaikka suhde alkaisi huimalla kiihkolla, sen jälkeen kun tutustutaan tarkemmin kumppani osoittautuukin ihmisenä nollaksi.
Jos ihmiset tuntevat oppivat edes vähän tuntemaan toisiaan, on lupa odottaa ajan oloon parempaa seksiä. Varsinkin iän karttuessa, seksin halutaan olevan muutakin sitä jyystöä . Varsinkin seksi on monen suhteen alussa arka-asia, siksi suhteelle on annettava aikaa kehittyä. Uusi kumppani on siinä jonossa viimeisenä, jonossa jossa on avo- tai aviopuolisot, rakastajat tai rakastajattaret. Hän tuskin on heti valmis tähän, varsinkin jos osapuolet eivät tunne toisiaan. Tietysti on niitäkin peli- naisia ja miehiä, jotka ensin panevat ja kysyvät ennen lähtöään mikä oli kumppanin nimi...mutta deittailu ei kai ole tätä.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Juuri näin sen tulisi mennä.
Veit sanat suustani:)
Luulenpa, että oikeasti ihmiset kyllä ajattelevat noin, mutta sitten eivät osakaan toimia ajatustensa mukaisesti. Yksinäisyyden tunne ja hellyyden kaipuu, siis pelkkä toisen ihmisen kosketus, ajaa monet tekemään nopeita päätöksiä ja hyppäämään esim. sänkyyn, ja sitten ihmetellään, miksi ei tunnu miltään. Suomi24 on joillekin kuin karkkikauppa, josta koko ajan löytyy uusi ihana makuelämys. Ilmeisesti myös noi sinun "toivottomat" ovat myös niitä aktiivisempia. Minäkin olen ihmetellyt sitä, että miten käsittämättömän epärealistiselta monen profiilit tuntuvat (jos harrastaa kymmentä asiaa ja käy töissä, ei kyllä ehdi mitään muuta tai sitten on täyttänyt yksinäisyytensä toiminnalla) ja millaiset odotukset siitä toisesta sukupuolesta onkaan. Toiseen tutustuminen on mukavaa. Jos mietin työkavereitani, niin menee kauan ennen kuin alkaa oikeasti ymmärtää jotain ihmistä ja vähitellen se ihminen avautuu ja sellaisista ihmisistä onkin helppo pitää. Jos ajattelee niitä aikaisempia ihmissuhteita, niin tuskin sieltäkään löytyy ketään täydellistä ihmistä, mutta niiden toisen, ehkä omasta mielestä "ärsyttävien" piirteiden kanssa oppii elämään vähitellen. Toisinaan ne saattavat jopa olla ihana vastakohta omalle ajatus- ja toimintamaailmale. Pitäisiköhän luoda uusi kategoria tuonne sajtille: aikuinen, ei kiire, annan sinulle mahdollisuuden.
Lyhyestä virsi kaunis: kumppani ei löydy hakemalla, eikä niitä löydy valmiina kaupasta asiakkaan haluamilla ominaisuuksilla. Nykyään haetaan vastakkaista sukupuolta, joka täyttää tieteentarkat kriteerit samalla unohtaen sen, mitä hakija merkitsee vastavuoroisesti toiselle osapuolelle.
Nykypäivän kohtaamisongelma on pikemminkin siinä, että puuttuu tilanteet ja paikat, jossa vastakkaisen sukupuolen edustajaan voisi tutustua luonnostaan ilman sen pidemmälle vietyjä takaa-ajatuksia. Luonnollinen kohtaaminen ja yhdessä tekeminen ovat kuitenkin asioita, joita ei valitettavasti voi sivuuttaa pidempiaikaisen suhteen syntymisessä.
On vaikea löytää mielekästä ja mielenkiintoista puuhasteltavaa jonka parissa voisi ikäänkuin vahingossa törmätä johonkin merkittävää ihmiseen pitkän kaavan kautta. Puuhan tai harrastuksen pitäisi olla NIIN kiinnostava että se on itsessään tyydyttävää ja antoisaa, niin että jos ei löydäkään ketään, ei tunne tuhlanneensa aikaansa hukkaan.
Ei ole järkeä lähteä hakemaan kumppania tansseista jos ei ole oikeasti tanssi-ihminen. Jos ei ole varaa matkustella, on turha lähteä alkeiskursseilla opiskelemaan espanjaa tms. Jos naapurustossa ei ole mitään sellaista toimintaa johon haluaisi osallistua, niin eihän kyllä siis mikään mahti maailmassa saa tutustumaan varsinkaan viinan merkeissä "läheisiinsä" jos ei edes juo... (Eikä naapurin kanssa seurusteleminen olisi järkevääkään, mitäs jos tulee ero...)
Käytännössä sitten kumppania tulee haettua juurikin netin kaltaisten välineiden avulla, ja voihan sitä vaikka millaiset listat laatia ja rastia laittaa ruttuun ja mukamas löytyä joku kiinnostava, mutta tavattaessa ei sitten viiksikarvakaan värähdä siihen malliin että se toinen kiinnostaisi. Jos alkaa tuntua liian tuskalliselta olla kosketuksen puutteessa ja lähtee seksilinjalle, niin vastaan tulee entistä enemmän turhauttavia kokemuksia kun on ikäänkuin "pakko" hoitaa ne hommat kun kaikki mahdollinen vaivannäkö on tehty etukäteen puolin ja toisin. Minkäänlaista syvempää kiinnostusta ei pääse tapahtumaan sen jälkeen kun hydraulinen puoli on käyty läpi.
Eikä tutustuminen ole pelkkää pälätystä netin kautta; vaikka viikkokausia kirjoittaisi jollekulle, hän ei välttämättä muutu yhtään sen kiinnostavammaksi eikä tärkeämmäksi ihmisenä.
Kaiken kaikkiaan en todellakaan tiedä miten voi löytää Sen Jonkun. :P
No joo, juominen ei ole harrastus muulle kuin alkoholistille itselleen.
Mutta ei tuttavuuden tekeminen ole nyt niin erikoista. Kyse on pikemminkin asenteista ja lähestymistavasta. Tutustuminen lähtee liikkeelle siitä, että pyytää toista vaikka ulkoilu- tai lenkkiseuraksi. Jostain se on kuitenkin lähdettävä liikkeelle. Nykyisin vain tuntuu siltä, että kaikkien aloitteiden pitäisi olla aina jollain tavalla erikoisia tai extremeä. Ei tarvitse !
PS: Tänään(kin) on hyvä päivä ulkoiluun. Mikä sen parempaa kuin ulkoiluseura...
No ei se nettideittailu taida sopia meille "meneville sinkuillekaan" joilla on "extreme-harrastuksia..
Itse en ole hakenut mitään valtavaa kolahdusta, (koska en sellaiseen omalla kohdallani usko, kaikki suhteeni ovat alkaneet pikkuhiljaa) mutta eipä sekään ole kauheasti asiaa helpottanut. Hakemiseni on sitten tyssännyt siihen, että miehestä olisi pitänyt kolahtaa heti tai että he ovat hakeneet pelkkää seksiseuraa.
Olen sellainen joiden profiili satoine harrastuksineen vaikuttaa varmaan omituiselta. Se on kuitenkin täysin totta. Toisaalta olen ihan valmis löysäämään aikataulujani koska tahansa oikean miehen takia. Yksinäisyyttäni olen ihan varmasti täyttänyt harrastuksilla. Kun oikeasti asuu ja elää ihan yksin ei kotona niin viihdy. Olisi tietysti hienoa, jos näissä harrastuksissa törmäisi siihen oikeaan mieheen, mutta eipä se noilla isoilla massasaleilla yms. ole kauhean luontevaa sekään. Osa harrastuksistani on myös niin naisvaltaisia, ettei siellä miehiä näy.
Nettideiteissä ongelmani oli juuri se, että minusta jatkuvasti uusiin ihmisiin tutustuminen ei ole pelkästään kivaa. Syy: työni, joka on hektistä, ihan liiankin vaativaa ja jossa on jatkuvasti pakko tutustua uusiin ihmisiin ja olla vielä kiinnostunutkin. Näiden pinnallisten ihmissuhteiden rinnalle totta totisesti haluaisin jotain syvällisempää. Nettideiteillä taas suositaan tuota pinnallisuutta. Treffeillä juoksijaksi minusta ei ole, enkä oikeasti osaa deittailla esim. paria miestä samaan aikaan. Kiinnostun yhdestä ja unohdan heti muut.
Taitaa olla niin, että nykyajan elämänmeno suosii pinnallisuutta ja kiirettä. Joku lohtu sekin, että ei ole yksin yksinäinen, vaan meitä on jatkuvasti enemmän.
Tajusin myös hiljattain, että kaikki pitkät miessuhteeni ovat syntyneet "hakematta" niin, että olen miehen jo jotain kautta tuntenut. Nuorena se oli tietysti helppoa, kun oli sitä luppoaikaa enemmän.
Mietin samaa... Miksei kolahda vaikka mies olisi kiva ja kaikki kohdallaan? Miksi joidenkin kanssa menee aivan hypnoosiin (ilman järjellistä syytä).
Tuli vastaan artikkeli, jonka jälkeen ainakin itselle on selvää miksi joidenkin kanssa maa tärisee ja useimpien kanssa ei.
Artikkelin mukaan, ja itse uskon tähän täysin - :) -
miehen ja naisen vetovoima perustuu siihen että heillä on yhtä voimakas "naisellisuus" ja "miehekkyys". Tässä naisellinen nainen voi ihastua pehmomieheen, mutta suhde muuttuu ystävyydeksi ja kipinät hiipuu. Jos ovat tasavahvoja /-heikkoja, kipinä pysyy.
Ei ehkä päde kaikkiin, mutta tuo selitti ainakin minulle miten tämä toimii. Ja eihän tuo räiskyvä kemia riitä, mutta siitä on hyvä lähteä!
(David Deida oli tätä miettinyt enemmänkin....)
Harrastin nettideittalua jokunen vuosi sitten. Olen vähän eri mieltä aloittajan kanssa tästä kolahtamisesta. Tapailin joitakin mukavia miehiä ja ajattelin, että kyllä tämä tästä. Alussa ei tuntunut mitenkään ihmeelliseltä ja miehet olivat sellaisia perustavallisia mukavia tyyppejä ja heidän kanssaan oli kiva olla treffeillä. Kipinä kuitenkin puuttui vaikka annoin aikaa ja ei niistä pidemmän päälle mitään tullut. Osassa oli kyllä kipinää, mutta henkinen yhteys puuttui muuten, enkä voinut ajatella, että seurustelu olisi muuttunut vakavammaksi. No, sitten sain viestin profiiliini, kirjoittelimme muutaman kirjeen ja se oli siinä. Jo ensimmäisen tapaamisen jälkeen tiesin, että siinä on mies, josta aioin kaikin tavoin pitää kiinni jos se vain minusta riippuu. Tapaamisesta on kulunut jo neljä vuotta ja ikinä en vaihtaisi tätä miestä ja jos se edelleen on minusta on kiinni, niin kaikin tavoin varmistan, että hänenkään ei tarvitse muita haeskella.
Vielä niistä ylisuurista odotuksista. Itselläni oli rima korkealla eli akateeminen, urheilullinen, vakavarainen, pitkä, älykäs, huumorintajuinen, lapsirakas, romanttinen... ja kaikki toiveet täyttyivät samalla kertaa. Mitä olisinkaan menettänyt jos en olisi pitänyt rimaa korkella ja olisin tyytynyt seurustelemaan ilman suurta kolahdusta.
Kyllä sen tosiaan täytyy kolahtaa. Mieluummin yksin, kuin välttävässä suhteessa tyyliin, kunhan on vaan joku kumppani. Minullakin parin avioeron jälkeen kriteerit korkealla ja en epäile hetkeäkään, ettei vielä löytyisi mieluinen kumppani. Minä jaksan odottaa pitkäänkin, koska uusi suhde ei minulle ole pakkomielle, eikä mitään epätoivoista etsimistä. Sinkkuilullakin on omat hyvät puolensa ja lemmikit uskollisia ystäviä sillä aikaa, kun haeskelen sitä "oikeaa" :D
...voi Kristus mitä pliisua..suoraan Herttasarjasta...uskoo ken tahtoo...ei millään pahalla
Tosiaan "Hertta-sarjasta", uskoo ken haluaa. Joskus se vaan onnistaa. Itsekin olen elämää nähnyt, sillä olen jo keski-ikäinen. Ennen tätä "suurta kolahdusta" elin pitkässä huonossa liitossa kun en paremmasta tiennyt. Sitten tosiaan deittailin mukavia miehia ja kun olin päättänyt, että jos en parasta saa, niin olen ilman. Tällä iällä sitä tosiaan osaisi olla myös yksin ja ihmettelee miten ihmiset viitsivät tuhlata elämäänsä huonoissa parisuhteissa siksi en ymmärrä aloittajaa, että miksi pitäisi väkisin antaa aikaa jos ei alusta saakka tunnu hyvältä.
Minustakin tuntuu että vaikka antaisi aikaa koko loppuelämänsä, niin jos ei vaan napsahda niin ei napsahda.
Enkä itse edes vaadi kovin kummoisia kun minulle on yksi lysti onko mies missä työssä vai onko ollenkaan (kunhan elää omillaan ja yhteenhän minä en tule muuttamaan muutenkaan, että sikäli yksi hailea). Koulutuksistakin viis. Kunhan kumminkin on sillä tavalla utelias ja tiedonhaluinen miekkonen että tutkii asioita ominpäin, lukee muutakin kuin pornolehtiä ja tykkää pähkäillä kaikenlaisia asioita.
Mutta se missä olen krantuin onkin sitten se että ei saa olla ihrapötkö eikä muutenkaan ulkonäöltään sellainen ettei minulle tule fiiliksiä lähennellä... Joskus tuntuu että tämäkin toivomus on liikaa. Mutta periksi en voi antaa, läski on totaalinen turn off. (En ole läski itsekään, joten sikäli vaatimus on kohtuullinen.)
OIen miettinyt samaa, kun soothsayer. Mutta välillä te naisetkin osaatte olla vit********. Joillekkin voisi olla ihan hyvä että ei kattois yhtää noit romanttisii leffoja ku joistain niistä saa sellasen käsityksen et kaikki miehet on nii komeita ja täydellisiä kaikin tavoin... Ei näin... Joten pliis kattokaa joskus iitteenne peilistä =)
ei ainakaan minulle ole se pääasia, kuten ei maallinen mammonakaan. Ihminen, jonka seurassa voi olla oma itsensä ja voi luottaa toiseen, siinä hyvän alkavan parisuhteen perusta. Lisämausteena tulevat sitten huumorintaju ja yhteiset harrastukset ja kiinnostuksen kohteet (nämäkään eivät välttämättä tarvitse olla yhteisiä, jos muuten natsaa).
Ei ollut viimekertainen treffikaveri komea, hoikka, urheilullinen ja varakas. Rauhallista miestä etsin ja luulin, että tämä voisi olla se, mitä etsin. Parin tapaamisen jälkeen, mollasi kaiken, mistä minä olin kiinnostunut. Vähätteli, oli erittäin itsekäs, loukkasi huomaamattaan aika monesti. Tunsin oloni yhä enemmän ja enemmän epämukavaksi ja juolahti mieleen aika nopeasti, että taitaa mennä samaan kastiin exäni kanssa. Käsittämättömän paha olo oli hänen seurassaan. Ulkonäöstä viis!!!
Se vaisto, että juokse ja lujaa kannatti, koska viikollakin olin hermostunut ja epävarma kaverin takia! Toivottavasti löytää "piikansa". En edelleenkään etsi prinssiä valkoisine ratsuineen.
Minä en ainakaan tahallani ole mikään vit***. Minkä sille voi jos toisesta ei vaan kiinnostu, väkisinkö pitäisi alkaa seurustelemaan vaikka ei ole mitään sellaista mikä kolahtaisi. Kuten tein selväksi en voi tykästyä lihavaan, mutta koska en sitä itsekään ole, niin eiköhän se ole tasapuolista jos kumpikaan ei ole. En myöskään ole erityisen ihastunut kauhean pitkiin miehiin, mutta koska suurin osa naisista on, niin sittenhän en ole niistä pitkistä miehistä kilpailemassa vaan etsin omaani lyhyiden joukosta.
On jotenkin kauhean vaikea saada menemään perille näemmä tällä palstalla että miehen ei ole tarkoitus olla täydellinen, vaan täydellisen SOPIVA. Kaikki ne puutteet joita itselläni on olen luonnollisesti valmis hyväksymään miehessäkin, tai sitten jos miehellä on eri puutteet kuin itselläni, mutta kummallakin on puutteita, niin olisi hyvä että jommallakummalla ei ole yhteenlaskettuna niitä enemmän, vaan jotakuinkin kummallakin on yhtäpaljon ongelmia/luonnevikoja jne. Sellainen suhde ei toimi missä jompikumpi on riippa. Joissain suhteissa saattaisin itse olla se huonompi osapuoli, ja sitä en halua olla.
Siispä tarvitaan täydellisen sopiva mies. Tai edes suht'koht' sopiva. Kun kaikki rääkyvät kilpaa jostain ulkonäöstä, varallisuudesta, koulutuksesta, "hyvästä" ammatista jne. niin ei ihme ettei tätä sopivuuden ideaa ymmärretä.
Ihmiset voivat olla kuin eri maailmoista vaikka heillä olisi jotenkuten samantapainen koulutus, varallisuus tai ammattiryhmä. Kaikki pienet piirteet, nyanssit, tavat... ne voivat tulla väliin. Ihmisen tapa esim. puhua voi olla toisesta ärsyttävä, vaikka jollekulle toiselle siinä ei ole mitään ärsyttävää.
Daami, tossa sun tekstissä on kyll paljo hyvii juttui =) Pointsit sille ;D Ja nimimerkki "pettynyt nytkin" Ei mies sano tollasia asioita turhaan... Kyllä sun on pitäny jotain hänelle tehdä että hän tuollaisia asioita sanoo... Mullakin on pari sellasta naispuolista kaveria jotka haukkuvat kokoajan eikä edes tiedosta asiaa ja se on kyllä todella ärsyttävää ei se tarkoita sitäkään että jos ei ole täydellinen kroppa miehellä, nii eihä se tee miehestä super romantiikkoa aina on niitä tunteettomia miehiä jotka satuttavat naisia melkeimpä tahallaan... Minun mielestäni se on törkeää meidän miesten kannalta, mutta sitäkin vain tapahtuu....
jotkut miehet ovat ilmeisesti sellaisia että voivat seurustella ja mennä sänkyyn kenen kanssa tahansa. He esittävät tällaisia ehdotuksia että pitäisi antaa aikaa eikä odottaa kolahdusta. Helppohan se on sanoa jos voi työntää mihin tahansa reikään.
Itse olen nainen, ja kaikki nuoruuden poikaystävät ja pitkä liittoni olivat sellaisia että kolahdusta ei tapahtunut. Tällaisissa suhteissa seksi on naiselle pakkopullaa ja se ei vuosien myötä muutu paremmaksi vaan alkaa tuntea itsensä hyväksi käytetyksi!! Vastenmielistä, inhottavaa se on! En ikinä enää harrasta seksiä tai päästä lähelleni ihmistä jonka fyysinen vetovoima on sama kuin kenen tahansa kaverin tai jopa vastenmielinen. Olkoon kuinka mukava tahansa.
Minä olen mieluummin yksin kuin kaveri/sisko-velisuhteessa.
Minä en anna yhtään aikaa sellaisille deittikumppaneille jotka eivät tunnu fyysisesti missään heti ensitapaamisella. Romanttisia komedioita en katso, eikä miesihanteeni ole mikään komea julkkismies. Mutta tiedän sen tunteen minkä miehen pitää aiheuttaa. Tämän lisäksi miehen tule olla elämäntavoiltaan samanhenkinen. Esim. ei tupakka tai dokausta.
Omalla kohdallani yli vuosikymmenen suhde takana, ja viimeisinä vuosina tunsin jatkuvaa syyllisyyttä siitä että mies ei aiheuttanut minussa juuri minkäänlaisia värinöitä. Kaikkein typerintä tuossa syyllistymisessä oli että mieskin oli alkanut kyllästyä minuun, mutta eipä sitten vain sitä tohtinut ääneen sanoa ettei vahingossakaan menettäisi näppärän kätevää naimakumppania. Sitten kun hän ihastui toiseen, sain kuulla että meillä oli ollut "pelkkää kaveriseksiä".
Niin kai se sitten olikin.
Minkä ihmeen takia alkaisi uppo-oudon miehen kanssa samanlaisen parisuhteen joka on jo valmiiksi väljähtynyt jos mies ei oikeasti kiinnosta pätkääkään? Sen nyt tajuaa että vuosien yhdessäolon jälkeen kumminkin välittää toisesta ja vaikka ei ole mitään intohimoa ja suurta rakkautta, niin kuitenkin haluaa olla toisen kanssa (tai itse halusin). Mutta jos ei noita vuosia ole taustalla jo valmiiksi, mies josta ei saa mitään väpätyksiä ei todellakaan voisi vähempää kiinnostaa. Tulee vain iljettävä olo jos pitäisi täydellisen kiinnostamattomaan tyyppiin edes koskeakaan.
Ennemmin sitten vaikka niitä onttoja seksijuttuja, pääseepähän tyypistä edes eroon (tai vaikkei haluaisikaan, niin pääsee silti, sillä seksiä hakevat eivät hae sitä montaa kertaa samalta ihmiseltä koska pelkäävät että muuten toinen osapuoli alkaa haaveilla PARISUHTEESTA...)
Pelkällä fyysiselläkin suhteella tai suhteilla saa kitkutettua eteenpäin siten ettei tule ihan kauhea epätoivo ja itsetuhoinen fiilis. Mutta sitten miehessä tosiaan täytyy olla jotain jippoja ja jujuja joista "ottaa kiinni". Moni mies sanoo että reikä kuin reikä, mutta naiset harvemmin ajattelevat että muna kuin muna.
vastaa. Minä en sanonut ainuttakaan negatiivista lausetta, nielin hymyillen ystävällisesti piilovittuilun, kiltti kun olen aina ollut. Mutta totesin mielessäni, että mitä tahansa ei tarvitse sietää. Nielin ja nielin yhä kasvavaa kiukkua, lopulta hänen kaikkien ikävien kommenttien JÄLKEEN, sanoin, että tämä oli sitten tässä ja toki selitin miksi!
Ei vaan kiinnosta naiset joilla on kovin paljon entistä painolastia tai ongelmia.
Ongelmaksi luetaan myös lapsilauma.
Kovin harvoin tulee vastaan kiinnostavia ja vielä vapaita naisia, olisikohan kerran kahdessa vuodessa.
Näistäkin melkoinen osa on kiinnostunut vain naisista.
Ei ole vaikeaa tehdä naista onnelliseksi...
Tarvitsee vain olla:
1. ystävä
2. kumppani
3. rakastaja
4. veli
5. isä
6. opettaja
7. kasvattaja
8. rippi-isä
9. uskottu
10. kokki
11. mekaanikko
12. asentaja
13. sähkömies
14. kuljettaja
15. kantaja
16. siivooja
17. hovimestari
18. hydraulikko
19. puuseppä
20. malli
21. sisustusarkkitehti
22. seksuologi
23. psykologi
24. psykiatri
25. psykoterapeutti
Myös luonteenpiirteet ovat tärkeitä. Tarvitsee vain olla:
1. miellyttävä
2. urheilullinen mutta
3. älykäs mutta
4. voimakas
5. hyvätapainen mutta
6. luja mutta
7. lempeä
8. herkkä mutta
9. päättäväinen mutta
10. romanttinen mutta
11. miehekäs
12. vitsikäs ja
13. iloinen mutta
14. vakavasti otettava ja
15. arvokas
16. rohkea mutta
17. nallekarhu mutta
18. energinen
19. huolehtiva
20. luova
21. idearikas
22. taitava mutta
23. vaatimaton ja
24. ymmärtäväinen
25. elegantti mutta
26. johdonmukainen
27. lämmin mutta
28. viileä mutta
29. intohimoinen
30. suvaitsevainen mutta
31. periaatteellinen mutta
32. kunniallinen ja
33. jalo mutta
34. käytännöllinen ja
35. pragmaattinen
36. oikeudenmukainen mutta
37. valmis tekemään hänen vuokseen mitä tahansa (esim. pankkiryöstön)
eli 38. epätoivoinen (rakkaudesta) mutta 39. hillitty 40. charmikas
mutta 41. pysyvä ja 42. uskollinen 43. valpas mutta 44. haaveileva mutta
45. kunnianhimoinen 46. luotettava ja 47. kunnioitettava 48. valmis
uhrauksiin ja, ennen muuta, 49. maksukykyinen.
Samaan aikaan miehen on kiinnitettävä huomiota siihen, että hän:
a) ei olisi mustasukkainen, mutta kuitenkin kiinnostunut
b) tulisi hyvin toimeen sukunsa kanssa, muttei kuitenkaan uhraisi sille
enempää aikaansa kuin ko. naiselle
c) antaisi naiselle vapautta, mutta osoittaisi kuitenkin huolenpitoa ja
olisi kiinnostunut siitä, missä nainen on ollut ja mitä tehnyt
d) pukeutuisi elegantisti, mutta olisi kuitenkin valmis kantamaan naista
polvillaan kurassa ja menemään parvekkeen kautta sisään, jos hän on
unohtanut avaimensa, tai ottamaan kiinni ja mukiloimaan varkaan, joka on
ottanut hänen laukkunsa, jossa oli niinkin elämälle välttämättömiä
asioita kuin peili ja huulirasva.
On tärkeää olla unohtamatta hänen:
1. syntymäpäivïään
2. nimipäiviään
3. hääpäivää
4. ensimmäisen suudelmanne vuosipäivää
5. kuukautisiaan
6. hammaslääkäriaikaansa
7. vuosipäiviään
8. parhaan ystävänsä ja lempitätinsä syntymäpäiviä.
Valitettavasti täydellisinkään edellämainittujen ohjeiden noudattaminen
ei takaa menestystä. Nainen saattaa nimittäin väsyä ihanteellisen miehen
läsnäoloon elämässään ja kokea olevansa hänen dominoimansa ja siksi
karata ensimmäisen kohtaamansa kitaransoittajan kanssa.
Ja nyt mitalin toinen puoli. Miehen tekeminen onnelliseksi on
huomattavasti vaikeampaa. Se johtuu siitä, että mies tarvitsee:
1. seksiä ja
2. ruokaa
Pääosa naisista kokee nämä miesten korkealentoiset vaatimukset
äärimmäisen orjuuttaviksi. Niiden tyydyttäminen käy yli heidän
voimiensa.
Johtopäätös:
Sopusointuinen yhteiselämä on helppo saavuttaa, kunhan miehet lopultakin
ymmärtäväisivät t, että heidän on rajoitettava omia, kohtuuttomia
vaatimuksiaan!
Aivan mahtava lista ja sain hyvät naurut, mutta unohdit kyllä puolet miesten toiveista:
naisen tulisi =
aina näyttäää hyvältä ja ikä ei saa näkyä (eikä meikki)
olla muodikkaasti (naisellisesti) pukeutunut, mutta ei silti shoppailla ja ilmoista huolimatta
selluliitit ovat täysin pannaan julistettuja (vaikka niitä on kaikilla)
rintojen tulisi olla kuin teinitytöllä vaikka olisi synnyttänyt miten monta lasta
kuunnella miehen kaikkia työhuolia ja olla kotipsykologi ja korottaa sitä matalaa itsetuntoa
pestä pyykit, silittää, siivota ja kokata päivästä toiseen marisematta
ja usein myös kantaa ne ruokatarvikkeet kotiin
olla aina valmis seksipuuhiin, vaikka mies ei tietäisi esileikeistä mitään vaan jyrää vaan omaa rataansa
nauttia siitä, että mies on mustasukkainen ja luopua omista ystävistään
nauttia sotaleffojen katselusta
muistaa miehen äidin ja muidenkin merkkipävät miehen nimissä ja kehua sukulaisille, miten huomaavainen mies on
jaksaa innostua jalkapallo, jääkiekko, suomi-ruotsi maaottelun seikkaperäisestä selostuksesta
olla aina kiinnostunut kaikista miehen harrastuksista
harrastaa itse ilman että siihen menee aikaa (ne kotityöt)
olla sivistynyt ja tienata paljon rahaa, ettei vaan elä miehen siivellä je
käyttää korkokenkiä (pakkasessa, sateessa ja helteessä) mutta
samaan aikaan olla järkeviä ja ei tuhlata rahaa mokomiin hupsutuksiin ja
rämpiä metsässä ja osata istua kiltisti veneessä katselemassa kun mies kalastaa
naisen tulisi näyttää kiiltokuvalta, mutta meikin ei tulisi näkyä, eikä sihen ainakaan saisi mennä aikaa ja
ehdottomasti ei tulisi täyttää kylpyhuonetta kaikilla purkeilla ja mitä lie
naisen tulisi osata käyttää pesukonetta, silitysrautaa, uunia jne. ja
kokata courmet ruokaa ihan mistä vaan.... ja kattaa pöytä hienosti....
naisen tulisi aina olla kinnostunut miehen työstä ja ongelmista
on hyvä osata soutaa verkkoja, eli kun mies laskee ja nostaa verkot vedestä.
Soutu ei saa tapahtua liian hitaasti, eikä liian nopeasti. :-)
Soututaito ei ole välttämötän, mikäli mies ei pidä kalastuksesta.
Itselleni riittää jos nainen tekee töitä kuin hevonen eikä näytä siltä
Toiveet vähenevät kun ikää karttuu.
Mieki oon huomannu tuon, ettei miehet jaksa tutustua kunnolla. Ekojen treffien jälkeen ne on jo ihan varmoja, tykkääkö vai ei. Toiset innostuu turhan nopeesti ja on jo heti muuttamassa yhteen ja toisista ei sit kuulukaan treffien jälkeen mitään. Ymmärrä nyt sitten niitä! Miehilläkin voisi olla mielestäni enemmän kriteereitä naisten suhteen, enkä tarkoita ulkonäköä. Kunhan on vaan nätti ja hoikka, niin aika monelle miehelle se käy. Mitään yhteisiä harrastuksia, mielenkiinnon kohteita tai arvoja ei tarvitse olla.
Ennen käytiin lavatansseissa tai etsittiin kirjevaihtoilmoituksilla.
Nykyään käydään edelleen tansseissa ja kirjeenvaihto vaihtunut paljolti nettiin.
Seurustelukumppanin voi myös muualta löytää.
Yksi ex-työkaveri tapasi vaimonsa Helsingin rautatieasemalla. Yksi tuttu nainen törmäsi itselleen tuntemattomaan mieheen ja myöhemmin menivät naimisiin. Eräs nainen ajoi kolarin ja meni naimisiin hänet kotiin heittäneen poliisin kanssa. Eräs pariskunta heräsi vierekkäin, vilkaisivat peiton alle, katsoivat toisiaan ja sen jälkeen olleet kimpassa ja noita tarinoita löytyy.
Huhujen mukaan myös MAT3:lla pyörivän Se Oikea-deittiohjelman kautta on moni löytänyt toisensa.
Toki myös tapaa ihmisiä, joita ei ikinä haluaisi tavata.
Nettideittailun henkihän on nykyään (aina ollut?) se, että tilaus laitetaan sisään ja sitten vain odotetaan sitä unelmien paketin saapumista. Sen "oikean" tunnistaa sitten siitä, että ensi treffeillä kolahtaa niin että hädin tuskin tajuissaan pysyy. Vertailun vuoksi sitten elävässä elämässä ihastutaan enemmän tai vähemmän hitaasti ja kriteerien laitakin voi olla vähän sii ja soo. Siinä meni varmaan toista kuukautta ennenkuin nykyinen RL-ihastukseni ns. kolahti, tuli jotenkin ajan kanssa se tunne. Toki pidin hänestä mutta en ajatellut että tuon kun saisi sänkyyn tms.
Olen ap:n kanssa samoilla linjoilla mutta sitä mieltä että sen kolahduksen on toki jossain vaiheessa tultava. Minulla menee aina aikansa ennenkuin ihastun, toki sen tietää ensi treffeillä että jos toisesta tulee semmoinen hyi-yäk olo (kun ajattelee fyysistä kontaktia) että ei kannata. Jos henkisellä puolella natsaa moni asia ja fyysinen puoli on ok, olen kyllä valmis antamaan aikaani ja katsoa, syttyykö roihu.
Olen sitä mieltä että usein tuommoinen hetikolahdus tapahtuu siten, että toinen vastaa (ainakin pinnallisesti) niin hyvin omiin käsityksiin ja ennakko-odotuksiin, valmiisiin malleihin siellä ajukopassa että se tuntuu heti "oikealta" ... kuitenkin voi miettiä sitä, että jos ne aiemmat epäonnistuneet suhteet ovat noudattaneet samaa mallia, niin onko siitä opittu mitään? Palstat ovat pullollaan juttuja, joissa lempi on leimunnut sen muutaman viikon ja sitten lopahtanut. Ehkä sitä harkintaa kannattaisi joskus käyttää? En tarkoita etteikö sitä kolahdusta tarvittaisi mutta että sen tuleminen heti ei takaa onnea ja autuutta, tai että hitaammin rakentuva suhde ei voisi olla kuuma ja onnellinen.
yli 40-kymppisten miesten toiveina on, että naisen tulee olla hoikka tai normaali!!! Hehe, onhan meitäkin, mutta aika moni tuonikäinen on synnyttänyt jo useamman lapsen ja ei ihan hoikka ehkä, kun sitten itse normaalivartaloisena 4 lapsen äitinä tapaan näitä samanikäisiä tai vanhempia miehiä, niin yllätys yllätys, jumalattoman isoja vatsoja tulee näytille. Missä mättää???
Olisikohan tuo lapsilauma esteenä?
Jos on neljä lasta niin joku varsin läski tai vanhempi mies voi olla hyvä vaihtoehto.
Toki miehillekin iän myötä kertyy enemmän painoa, useimmille ei kuitenkaan kymmeniä kiloja.