Polyfonian määritelmä

Olen kuullut radiosta noin suurinpiirtein tällaisen määritelmän kontrapunktista.

Teema venytetään tai ahdetaan aika-arvoiltaan. Sitä muutetaan vastakkaiseksi ( esim B-A-C-H-H-C-A-B ) Sävelkorkeutta muutellaan. Sävellyksessä voidaan käyttää kaikkia em. elementtejä eri variaatioissaan.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kontrapunkti

Polyfonia on moniäänisyyttä, sen rinnakkaisilmilö on homofonisuus eli samaäänisyys.

Polyfoniseksi nimitetään sellaista musiikkia, jossa samaan aikaan soivat äänet (stemmat) muodostavat ikäänkuin "itsenäisen melodian". Homofoninen musiikki toimii taas niin, että siinä on melodiaääni ja säestävät äänet.

Jokaisella aikakaudella myös polyfoninen musiikki noudattaa ajan tyyliä. vrt. J.S. Bachin, Mozartin, Beethovenin, Schumannin, Brahmsin ja Kuulan fuugat. Jokainen on kirjoittanut niistä omantyylisiään.

Tietyille aikakausille ja säveltäjille on ollut homofonisuus ominaisempaa kuin polyfonisuus. Barokin ajalla mm. Bach kirjoitti runsaasti polyfonista musiikkia, kun taas vaikka Vivaldilla on paljon enemmän homofonista musiikkia. Klassismin ajalla käytettiin paljon homofonisuutta (Haydn, Mozart, Beethoven) ja romantiikan ajalla on paljon molempia.

Kontrapunkti merkitsee piste (nuotti) pistettä (nuottia) vastaan. Eli se on säännöstö, jolla vastaääni muodostetaan toiselle esim. melodialle. Vaikkapa barokin ajan polyfoninen musiikki pohjautuu paljon tarkemmin kontrapunktin sääntöihin kuin vaikka romantiikan ajan musiikki.

Kontrapunkti kertoo siis ne säännöt, jos meillä on tuttu melodia (sopraanoääni kuorossa) ja kirjoitamme sille vastaäänen (bassoääni kuorossa), niin minkä nuotin voi kirjoittaa minkäkin nuotin alle, että musiikki kuulostaa hyvältä.

Kontrapunktin säännöt ohjaavat siihen, että äänien keskenään muodostavat harmoniat kuulostavat hyvältä (luontevilta) ja yksittäinen stemma on "järkevän" kuuloinen (looginen).