Kun olette lähteneet opiskelemaan ja muuttaneet yksin uudelle opiskelupaikkakunnallenne niin oletteko löytäneet helposti uusia kavereita? Mitä teette viikolla koulun jälkeen? Entä viikonloppuisin?
Onko se vanha kaveriporukka aina se tärkein kaveriporukka, vai voiko uusista opiskelukavereista tulla niitä parhaita ystäviä?
Matkustatteko viikonloppuisin siis kotiin hengailemaan vanhojen ystävien kanssa vai vietättekö aikaa uusien opiskelukavereidenne kanssa?
Onko se vanha kaveriporukka aina se tärkein kaveriporukka, vai voiko uusista opiskelukavereista tulla niitä parhaita ystäviä?
Matkustatteko viikonloppuisin siis kotiin hengailemaan vanhojen ystävien kanssa vai vietättekö aikaa uusien opiskelukavereidenne kanssa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Muutin vuosi sitten maalta Helsinkiin opiskelemaan. Kukaan silloisista lukiokavereistani ei päässyt samaan kaupunkiin opiskelemaan, joten jännitin itsekin uusien kavereiden saamista - turhaan.
Sain kavereita nopeasti, sillä sekä kouluaikana että sen jälkeen järjestetyissä opiskelijatapahtumissa tutustui todella helposti muihin samassa tilanteessa oleviin. Jo muutaman viikon kuluttua opiskelujen alkamisesta meille muodostui tiivis kaveriporukka, jonka kanssa ollaan tekemisissä jatkuvasti. Tällä hetkellä nämä uudet opiskelukaverit tuntuvat paljon läheisemmiltä, kuin maalle jääneet lukiokaverit, joiden kanssa tulee lähinnä satunnaisesti enää soiteltua (ja vielä harvemmin nähtyä) pitkän välimatkan ja niin erilaisten elämäntilanteiden vuoksi.
Kavereiden kanssa käydään kahvilla, kirjastossa, kaupungilla, pidetään leffailtoja, käydään baarissa, opiskellaan yhdessä koulun jälkeen, kokkaillaan, pidetään piknikkejä, käydään laivalla jne. Kyllä sitä tekemistä aina löytyy! Parasta on se, että opiskelun kautta saadut kaverit ovat hyvin samanhenkisiä kuin olen itse, joten yhteistä kivaa keksii helposti.
Vaihtelee varmaan aika paljon paikkakunnasta ja opiskelualasta kuinka helposti kavereita saa. Sekin vaikuttaa, että minälainen itse on. Opiskelen yliopistossa viidettä vuotta. Olin opiskeluiden alkuvuosina aktiivinen ainejärjestössäni, mutta sieltä en kavereita/ystäviä saanut. Ainejärjestössä oli tosi tiivis sisäpiiri, johon ei päässyt kuin tietyillä kriteereillä ja minä en niitä täyttänyt. Olin ulkopuolinen. Tosin en myöskään ole mikään bilettäjätyyppi, enkä alkoholin suurkuluttaja. Sekin vaikutti, että en ainejärjestöporukassa viihtynyt tai saanut kavereita. AInejärjestössäni alkoholi ja bilettäminen olivat keskeisessä roolissa.
Positiivinen kokemus oli se, kun menin yhteen yliopiston harrastejärjestöön mukaan. Siellä on tosi mukavia ihmisiä ja olen saanut sieltä ainakin jonkinlaisia kavereita. Yhteishenki on aivan toista luokkaa kuin sisäänpäinlämpiävässä ainejärjestössäni. Valitettavasti meidän yliopistossa on aika vähän harrastejärjestöjä ainakaan sellaisia, jotka minua kiinnostaisivat.
Minulla on ollut vaikeuksia saada opiskeluaikana kavereita, vaikka olenkin aktiivisesti harrastanut kaikenlaita ja yrittänyt tutustua ihmisiin. Minun oppiaineessani luennot ovat pitkälti massaluentoja, joten luennoilla on vaikea tutustua ihmisiin. Sitkeyttä ja vähän onneakin tarvitaan kavereiden tai ystävien löytymiseen. Itse kaipaisin vähän laajempaa ystävä ja kaveripiiriä.