vanhan suolan janottaminen! Olen jo niin kauan kaivannut Sinua, uskonut, toivonut että kenties joskus kohtaisimme uudelleen ja kaikki ihana kanssasi alkaisi taas. On kulunut aikaa erostamme yli 25 vuotta ja Sinä olet ainoa jota kaipaan niin hirveästi että sattuu. Olit elämäni Mies. Kukaan muu menneisyydestäni ei ole merkinnyt minulle niin paljon kuin Sinä. En tiedä mitä Sinä mietit minusta nykyään, olenko vain yhdentekevä muisto menneisyydestä vai kenties jotain enemmänkin?
Mutta tänään aloin miettimään että miksi tuhlaan aikaani menneiden pohtimiseen. Sillä aika todennäköistä on, että meillä oli aikamme, se oli ja meni. Olisi liian hyvää ollakseen totta että Sinut kohtaisin, sillä välimatkaa meillä on 170 km, emmekä ole kohdanneet kertaakaan tuon 25vuoden aikana.
Mennyt on mennyttä ja on aika olla nykyhetkessä ja katsoa vähän tulevaisuuteenkin. Ties mitä siellä odottaa. Kenties ihana aika vielä suuremman rakkauden kanssa, kuka tietää. Tai sitten ei. On aika sulkea silmät menneisyydeltä, ne muistot on joita kukaan ei voi ottaa pois, mutta todellakin vaikka mitä ihanaa voi olla tulossa. On vapauttavaa luopua toivosta. En tiedä pystynkö siihen mutta yritän.
Mutta tänään aloin miettimään että miksi tuhlaan aikaani menneiden pohtimiseen. Sillä aika todennäköistä on, että meillä oli aikamme, se oli ja meni. Olisi liian hyvää ollakseen totta että Sinut kohtaisin, sillä välimatkaa meillä on 170 km, emmekä ole kohdanneet kertaakaan tuon 25vuoden aikana.
Mennyt on mennyttä ja on aika olla nykyhetkessä ja katsoa vähän tulevaisuuteenkin. Ties mitä siellä odottaa. Kenties ihana aika vielä suuremman rakkauden kanssa, kuka tietää. Tai sitten ei. On aika sulkea silmät menneisyydeltä, ne muistot on joita kukaan ei voi ottaa pois, mutta todellakin vaikka mitä ihanaa voi olla tulossa. On vapauttavaa luopua toivosta. En tiedä pystynkö siihen mutta yritän.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Älä Martta- luovu toivosta, jos kaksi yksinäistä sielua vaeltaa ajatellen samoin,on vähintäänkin oikein että annatte rakkaudelle tilaisuuden.
Olen mies,välimatkaa nuoruuden rakkauteen suurinpiirtein yhtä paljon kuin sinullakin ja yli 25vuotta olen elänyt näkemättä tahi kuulematta hänestä mitään.
Olen osaltani yrittänyt häntä jopa lähestyä varovasti viestein,en tiedä onko viestini edes hänet tavoittanut josta minulla on pahamieli kun en tiedä eikö hänen puoleltaan ole kiinnostusta.
Mutta en ole luovuttanut,aion odottaa hänen puolestaan tekevän jotain asian eteen.
Älä siis Martta luovuta, ryhdy viimeiseen taistoon vaikka vartiotornisi kaatuisi ja ota yhteys hienotunteisesti tuohon mieheen,ethän siinä häviä mitään,ainoastaan voit voittaa .
Tähän pätee vanha viidakon sanonta,jos et tee mitään asioiden vuoksi et myöskään saa koskaan tietää toisen tunteista sinua kohtaan.
Martta,emmehän ole luovuttajia,emmenhän?
Ainakaan tämä toinen sielu ei taida olla niin kovin yksinäinen, sillä sain selville tämän internetin kautta että samassa osoitteessa asuu nainen hänen kanssaan. Olin olettanut että hän on eron jälkeen vielä yksin joten elättelin toivoa että jospa kuitenkin... Pettymys oli niin valtava että ajattelin että olenpa tosi ääliö kun haaveilen ties mistä, no tietäähän sen että niin ihana mies uuden löytää. Ja mikäs siinä, elämää kai saa hänelläkin olla.
Lähetin hänelle viestiä noin viitisen vuotta sitten, mutta en saanut vastausta. En tietenkään voi olla varma oliko viesti tavoittanut häntä, mutta sen jälkeen uudelleen viestin lähettäminen on ollut entistä vaikeampaa joten en sitä ole tehnyt. Ja tietenkään en ainakaan enää nyt kun tiedän hänen olevan varattu.
En ole missään nimessä periksi antava luonne, mutta nyt on sellainen tunne että hän jatkakoon elämäänsä varsinkin kun on varattu. On vain niin hirveän masentavaa ja haikeaa kun olen kaikkien näiden vuosien (25v) aikana haaveillut siitä että jos vielä joskus olemme yhdessä.
Eteenpäin, sano mummo lumessa. Ja jos kohtalo on vielä meidät toisilleen tarkoittanut, me kohtaamme, mutta itse otan nyt välimatkaa enkä ainakaan toistaiseksi tee asian eteen mitään. Näin se vain on.
Toisaalta, niin kauan kuin on elämää, on toivoa...
Martta- my dear...
Älä nyt tee hätäisiä johdannaisia,mistäs sinä tiedät hänen elämästään?
Oletko kokeillut laittaa sähköpostia,ottaa yhteyttä Fb:n kautta jne...
Eikö olisi parempi päätös asialle kun ottaisit selvää ,ja ihan itse tältä mieheltä,kuin että jättäisit asiat sikseen, varmaan hän haluaa kuulla sinusta ja saada tietää aivan samalla tavalla tunteistasi.
Eikös ennen vanhaan sanottu että parempi elää ja toimia jotta olisi sitten vanhainkodissa muistelemista,koska olisihan siellä ikävä istua kiikkustuolissa ja harmitella epäselvää asiaa !!
Ei muuta Martta kuin,GABBA GABBA HEY ja do it !
Otin häneen reilu viisivuotta sitten yhteyttä sähköpostin välityksellä, en saanut vastausta. Tiedä sitten oliko hän saanut postiani. Jos oli, niin kai tuo vastaamattomuus jotain kertoo.
Mites sinä Rampo, oletko itse jo ottanut yhteyttä?
Minä edelleen olen perääntymässä mutta lienenkö kuitenkaan luovuttamassa, mutta olet oikeahha siinä että voisihan sen "viimeisen taiston" joskus käydä kunhan ensin kerään rohkeutta ja kehittelen "strategiaa". Eli jossain vaiheessa voisi ottaa yhteyttä ja jos toinen osapuoli "lyttää" niin onpahan tiedossa mitä mieltä hän on. Sitten vain ylös nousuun, kuten feeniks-lintu.
Mutta sydämessäni on muistot ja kuitenkin ikuinen rakkaus häneen jota kukaan eikä mikään voi ottaa minulta pois.
Martha my dear, minä olen tehnyt voitavani ja siksi kannustankin sinua tekemään samoin,koska se helpottaa kun saa varmuuden vaikka joskus kielteinen suhtautuminen saattaa kirpaista ,mutta parempi sekin vaihtoehto on kun kyräillä omissa ajatuksissa epävarmana toisesta!!
Minä laitoin parikin viestiä,en saanut vastausta mutta tiedän varmasti että hän ne oli lukenut,se riitti minulle ja asia tuli selväksi,eli minulle kävi ikävästi.
Parempi tässä on elellä kuitenkin, rakkaus kun ei koskaan ole yksipuolista.
Lets do it,toivotan onnea sinulle !!
Harmi että sinulla ei käynyt hyvin sen viestittelysi johdosta, mutta älä sinäkään luovu toivosta, sillä onhan hän lukenut sen. Vastaamattomuus voi johtua hänen elämäntilanteestaan ja se voi jossain vaihessa muuttua jolloin sinä olet hänen mielessään ja toivottavasti saat häneltä positiivista palautetta. Joten toivoa sinullakin todella vielä on!!!
Itse kerään rohkeutta että ehkä joskus otan yhteyttä.
Kiitos sinulle kannustuksesta ja kivoista viesteitä!