tilanteemme on tämä: keväällä halusin erota aviomiehestäni, laitoimme eropaperit menemään, mies muutti pois, jäin lastemme kans asumaan kotiimme. ero oli mulle helppo, en pahemmin itkeskellyt enkä muutakaan. sitte n. pari kk:tta sitte aloin miettiin exääni ja kaikkia niitä yhteisiä vuosia yms. sovittiin että kokeillaan vielä, nyt tässä ollaan jokunen viikko oltu ns. yhdessä ja mies lähti sit eilen takas kotiinsa. ;( nyt on itkua tullu ja koko ajan on surullinen ja tyhjä olo.
mies rakastaa mua, eikä haluais erota. mutta mulla on ongelma.... ikävöin miestäni ja kaikkia yhteisiä hetkiä, sillon ku mies ei oo täällä ja sit ku se on täällä niin mulla ei oo oikeen mitään tunteita, tuntuu niinku oltais vaan kavereita. väkiselläkään en voi yhdessä olla, mutta mitä ihmettä tää oikeen meinaa???
tää ero on nyt paljon, paljon rankempaa ku sillon keväällä. meillä päättyy harkinta-aika kuukuden sisään ja mä en tiiä mitä tehä..... ;(
mies rakastaa mua, eikä haluais erota. mutta mulla on ongelma.... ikävöin miestäni ja kaikkia yhteisiä hetkiä, sillon ku mies ei oo täällä ja sit ku se on täällä niin mulla ei oo oikeen mitään tunteita, tuntuu niinku oltais vaan kavereita. väkiselläkään en voi yhdessä olla, mutta mitä ihmettä tää oikeen meinaa???
tää ero on nyt paljon, paljon rankempaa ku sillon keväällä. meillä päättyy harkinta-aika kuukuden sisään ja mä en tiiä mitä tehä..... ;(
Vastaukset 11
Vanhimmat
ISO lapsi.
tänne on niin ihan kiva kirjottaa yhtään mitään ku tällaset ääliöt sitte kommentoi jotain näinki viisasta prkl!!
taidat olla iso lapsi tuollasen vastauksen perusteella.
Taidat vaan haluta jotain ja kun saat et haluakkaan
eli ihan lapsellista käytöstä.
Tai sitten et vain halua miehes löytävän uutta
Sä vaan ikävöit sitä, mitä et voi saada. Ainoastaan siksi mies tuntuu kiinnostavalta.
Sitten kun voitkin saada hänet, hän ei kiinnosta. Efekti on sama kuin kissan leikissä. Liikkuva, tavoittamattomissa oleva pallo saa kissan riehaantumaan. Kun pallo pysähtyy, kissa saa sen kiinni ja kyllästyy kunnes työntää sen taas vierimään pois ja lähtee jahtiin.
Sitä se vähän on, siis lapsellista käytöstä, vaikka et tieten haluu sitä kuulla. :(
Olet ilmeisesti nuori, kotiin jämähtänyt ja kyllästynyt.
Olen antanut monesti nuorille neuvon, jota monet noudattaa ja se on, että mene töihin tai opiskele!
Siitä se kerä alkaa purkaantua, kun huomaa, että muutakin elämää on.
Vapaa-aikaa alkaa silloin arvostamaan erillälailla ja kullan kanssa on kiva suunnitella kaikkee.
Se koti ja lapset on sellainen kuvio, että siitä selviää nykyaikana vain harvat ja heilläkin on joku hyvä harrastus silloin viemässä ajatuksia pois jämähtäneisyydestä.
Sinulla on varmaan hyvä mies, mutta hänen tehtävänsä ei ole olla sirkuspelle, sinun pitää alkaa itse tehdä elämästäsi mieluisaa.
Sinulla on aikuistumisen paikka, nyt ei enää leikitä prinsessaa.
Moikka!
Kirjoitan omasta kokemuksestani. Olemme olleet mieheni kanssa 11vuotta yhdessä ja meillä on 2 lasta. Elämämme on ollut vaikeaa ja olemme menneet karikkoisen tien. Äitini kuoli vajaa vuosi sitten ja sen jälkeen paljon muutoksia tapahtui sekä minussa että elämässämme. Mieheni ei tukenut minua surua käsitellessäni ja erkaannuimme toisistamme. Mieheni löysi myös uuden "harrastuksen" jossa vietti kaiken vapaa-aikansa. Yhtäkkiä hän oli öitä poissa kotoa ja sitten kesäkuussa ilmoitti poissaolonsa jälkeen että hänellä on toinen ja hän muuttaa pois. Kaikki tuli täysin puun takaa koska ongelmista ei puhuttu ääneen eikä apuja haettu. Heti muuttonsa jälkeen on muutellut mieltään päivittäin. Poissaollessaan kaipaa sitten taas ei kaipaa. Antaa toivonkipinää sanoillaan ja sitten kertoo ettei haluakkaan enää mitään. Hän on muuttunut lyhyessä ajassa ihmiseksi jota ei enää tunnista samaksi. Puukottaa minua selkään, naisia riittää vaikka kuinka monelle sormelle ja silti puhuu rakkaudesta vaan eipä osaa päättää mitä tekisi. En ymmärrä miten itse olen näin kauan tilannetta tyhmänä katsellut! Neuvoni: asiat kannattaa aina miettiä loppuun asti ratkaisuja tehdessä ja kokeilla kaikki mahdolliset keinot ennen eroa(perheneuvolat, kriisiterapiat etc). Hätiköidyt ratkaisut ja edestakaisin suhdetta heitellen eivät luo muuta kuin katkeruutta tulevaa ajatellen. Helposti ollaan kohta taas samassa tilanteessa(kokenut tämän muutaman kerran!) Kannattaa puhua rehellisesti yhdessä tunteista ja siitä miksi mikään ei tunnu miltään. Kuinka kauan olette olleet yhdessä?Onko teillä lapsia? Palloa ei kannata heitellä puolelta toiselle, se tuo vaan surua lopulta ja vie luottamuksen suhteesta. Toivon voimia tehdäksesi parhaimman ratkaisun ja voimaa myöskin pysyä siinä. Kukaan ihminen ei ansaitse tulla kohdelluksi niin että toinen muuttaa mieltään jatkuvasti.
Älä välitä alkuketjun viesteistä, ne kertovat vain katkerien ymmärtämättömien ihmisten kyynisyydestä. Ero ei ole koskaan 100 %:sta niin, että olisit kaikilta osin sitä mieltä että haluat erota, suhde voi olla vaikka niin että 60 % sinusta haluaa erota, mutta 40 % kaipaa kumppanin hyviä ominaisuuksia ja hyviä yhteisiä muistoja. Eroprosessiin kuuluu myös kaipaus, yksinäisyyden tunteet ja suru. Kaipaus saa yleensä vallan silloin kun kumppani on poissa etkä koe hänen ikäviä ominaisuuksiaan, silloin suhteet voivatkin mielessäsi kääntyä toisinpäin. Tukeudu ystäviisi, hae tarvittaessa kriisiterapiaa ja hanki itsellesi kirja Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy. Opit ymmärtämään itseäsi paremmin ja voit myös edistyä kirjan avulla eroprosessissasi. Kirjaa käytetään perusteoksena eroseminaareissa, jotka ovat vertaisryhmiä eronneille, itse kävin aikanaan sen ja voin kokemuksesta suositella myös sinulle. Voimia sinulle, tuska kestää aikansa, mutta menee varmasti ohi. Hoida itseäsi ja hae apua.
kiitos teille muutamalle hyvistä vastauksista. tässä nyt ollaan miehen kans yritetty, itestä vaan ei tunnu oikeen miltään edelleenkään. apunahan se on ollu lasten kans todella paljon, mutta enhän mä pelkästään sen takia voi yhdessä olla. no kuitenki päätettiin miehen kans että käydään perheneuvolassa, ja kävinki tänään yksin ensimmäistä kertaa, seuraavan kerran mennään sitte yhdessä
tietää ainaki sitte että on kaikki mahdollinen yritetty, jos tästä ei tuukkaan mitään.
joo mulla ja vaimollani oli pari vuotta sitten sama tilanne,kakskyt vuotta oltiin oltu naimisis,eropaperit vietiin.sit alettiin empii välil oltiin saman katon alla välillä ei.siit tuli yhtä helvettii,mikään ei ollu hyvä.lopulta erottiin.ei olla ees nähty puoleentoista vuoteen,mäiden lapset jo onneks omillaan,joten ei siit huolta.eli mun kokemus oli et ero kerralla ilman lämmittelyjä niin voi olla senkin jälkeen ystäviä
Sama tilanne. Ei meilläkään mikään auvoinen liitto ole ollut. Yhtä vuoristorataa. Eroamassa on oltu, asuttu erossa, sit taas yhdessä. Nyt eroprosessi menossa, paperit jätetty. Toisaalta helpottunut, sit taas masentunut. Yritinkö sittenkään tarpeeksi ? Tiedän että kun ero tulee toisiamme tuskin enää nähdään. Itse en halua. Silti ajatus etten enää näe häntä on vienyt pohjan tulevaisuudelta.
Sinun pitäisi sitoutua oman elämäsi tavoitteisiin ja ryhtyä toimimaan niiden mukaan. Saat sestoa tunteinesi kanssa maailman tappiin asti ellet sitoudu johonkin; niin me muutkin joudumme tekemåån.