on nyt 6-12.9.10
Annatko tai saatko, positiivista palautetta?
Mitä positiivisuus sinulle merkitsee?
Positiivisuusviikko
;)
65
543
Vastaukset
- :
Hyvää mieltä, merkitsee.
Aina kun on tilaisuus, pyrin antamaan mukavaa palautetta. Samoin on kiva kuulla itsekin sitä, silloin kun on ansaittua.- ;)
Hymy auttaa usein, olen huomannut. Tutustun moniin mukaviin ihmisiin, ihan vain hymyillen moikkaamalla. Usein samat ihmiset ovat samaan aikaan esin, kaupassa, tai ulkoilemassa.
- Tobias*
sillä sehän on koko elämänasenne! Perustemperamentiltamme olemme joko positiivisiä tai negatiivisia ja tällä piirteellä on taipus säilyä läpi koko elämän. Onko lasi puoliksi täynnä vaiko puoliksi tyhjä?
Negatiivisella menolla elämä saattaisi toki tuntua pidemmältä, mutta satavarmasti hyvällä mielellä kulkien se on hervottomasti paljon hauskempaa sekä itselle että läheisille!
Valoisaa ja pirteää mieltä alkaneelle viikolle!- ;)
Kiitos, kuin myöskin sinulle, hyvää viikkoa. Kiitos positiivisesta viestistäsi.
Itsekin pyrin, antamaan positiivista palautetta, mutta myöskin esim, ravintolassa, kerron myös jos joku asia oli huonosti. Ruoka, tai palvelu. Lähetän mielelläni kiitokset keittiöön, aina vain ei voi.
En tiedä, oikeastaan olen aika realistinen, positiivisten lasien läpi.
- rasseliroope
Ole siinä positiivinen....
...mieluummin alkaa olla olo kuin posetiivilla.
No siitähän se taasen alkoi kun koitin ostaa erikoistyökalua. Soittamalla maahantuojalle törmää siihen "ei oo" lauseeseen ja sitä alkaa muistella muita vastaavia. Ja pohtii myös tarkoittaako tuo eioo muutakin kuin ammatin hallitsemattomuutta ja kyvyttömyyttä katsoa mistään muualta kuin oman alan FAQ osastoa näyttöpäätteeltä. Ja "etsi internetistä" on myös näppylöintiä aiheuttavaa sanailua.
Ja kun "ei oo" on hyllyssä jatkuvasti ja keskusvarasto Singaporessa tai jossain ulkoavaruudessa niin alkaa pelätä elintarvikealankin siirtyvän toimitusmyyntiin. Kukaan ei kuitenkaan nykyään mainosta myyvänsä tavarat toimitusmyyntinä.
Ja kun soitat jonnekin niin aina siellä on asiantuntija niin kauan kunnes alat oikeasti tivaamaan asioitten laatua ja laitaa. IT ala on oikein mallikas esimerkkia aiheesta. Pidemmälle ehtinyt harrastajakin tietää enemmän Windowsseista ja veelaneista kuin useimmat savossa tai muualla suomessa tai intiassa näyttöpäätteeltään FAQ juttuja huonosti ymmärtävät vastaajat. Ja sama koskee kyllä lähes kaikkea ja kaikkia laitteita nykyin.
Todellinen asiantuntemus on kallisarvoista tavaraa ja se on joko valjastettu asianomaisten yhtiöitten erityiskäyttöön ja suojeluun kauas tavallisen tallaajan ulottumattomiin tai sitten irtisanottu liian kalliina ennenaikojaan eläkkeelle.
Poikkeuksena mainitsen kuitenkin yhden tapauksen viimekesältä kun piti alkaa tekemään yhdellä aparaatilla töitä ja kone ei toiminutkaan. Aukaisin suoliston ja näin irtonaisen johdon. Parhaalla tahdollanikaan en löytänyt paikkaa irronneelle johtimelle. Jopa suurennuslasia käytin apuna. No eikun kaikkivoivan netin kimppuun ja kytkentäkaavioita etsimään......ei löytynyt. Soitto maahantuojalle, josta yllättäen löytyi sitten se ihmiskunnan pelastumiseen uskoa antava tietäjä. Oli lohdullista huomata kylmänviileän asiantuntemuksen aiheesta asuvan siellä vastanneen herran päässä. Selkeillä ohjeilla - kuin itse olisi ollut vieressä katsomassa - hän opasti löytämään liittimen josta johto oli irronnut.
Koitin ilmaista ihmetykseni moisesta epänormaalista käytöksestä hänelle kiitosten kera.
Niin....tämä kaikki tiivistyi tänä aamuna sitten Kehä III:lla kun ryömin tietöissä ja oli aikaa ajatella ..... s..tana olen kyllä jo niin vanha etten kestä tätä elämää asiantuntijoiden ja muiden joukossa.
Ja sitten ajattelin, että kuinka helvetisti ihan oma tyhmyys vaikuttaa siihen kuinka paljon ympäristö -jopa läheiset ihmiset - käyttävät estoitta hyväksi.
Itse kun tarvitsee jotain niin joutuu lähes kerjäämään ja lahjomaan ja mielistelemään. Antautumaan kaikelle paskalle.
Loiri on varmaan kokenut jotain samanlaista elämisen tuskaa ja siksi muutti pois kauas kaikesta.
Nykyisin tuntuu useammin ja useammin palavaa halua alkaa mököttää ympäristölle ja olla hiljaa. Ja olla välittämättä. Sulkea silmät. Kaikelta ja kaikilta. Keskittyä olennaiseen tähän hetkeen. Tehdä ihan sitä mitä haluaa. Esim olla tekemättä mitään. Kuulematta mitään ja luulematta mitään.
Oon oikeasti ylintä jäljelläolevaa hiustupsua myöten täynnä.
Toivon vaan etten muutu ilkeäksi ja vaaralliseksi ympäristölle :-) En jaksa hymistella ja kestää aina kaikkea mitä tarjotaan eteen ja jopa "positiivisuusviikko" tuntuu niin maan perusteellisen ärsyttävältä keinotekoiselta jutulta etten nyt sitten malttanutkaan olla turpa rullalla ja mököttää.....
....että se siitä positiivisuudesta tääle päivälle.- ;)
Kummasti löytyi sitä positiivisyyttä, hehheh, tuostakin. Kiitokset naurusta, ihan ääneen piti naureskella.
Hienoa, kun muistit kertoa kiitokset, tuosta katoavasta luonnonvarasta, asiakaspalvelu.
Tulipa mieleeni, mahdatko olla sama, joka käytti nickiä :ei kaukana 66 ?
Ainakin kirjoitustaidostasi annoit näytteen, vähintäänkin sen 8 .
Oikein mukavaa päivän jatkoa, ja viikkoa sinulle, harmeistasi huolimatta.
Ps, kuitenkin, yleensä ihminen saa takaisin sen minkä antaa, vaikka sitten joiltain toiselta, olen huomannut. - demeter
elämästä Suomessa, tässä ajassa. Nauratti ja itketti ja toi tietenkin mieleen tämän oman räpeltämisen, yritykset hoitaa asioita viranomaisten ja/tai näiden asiantuntijoitten kanssa. Vaikka tällaiset kontaktit on meillä yritetty säätää minimiin, ihan marginaaleissa ei täällä pysty elämään.
En koe olevani erityisen positiivinen ihminen, mutta onhan sitä jo tähän ikään mennessä oppinut tavalliset "pelisäännöt", sen, että kylissä ei keljuilla, eikä ihmistä pidä tuomita (ainakaan ääneen) "ennen kuin on kulkenut päivän hänen mokkasiineissaan".
Täytyy kyllä sanoa, etten ihaile positiivisuutta varauksettomasti. Sehän voi myös olla pelkka kulissi, esittämistä. Kyllä sekin kelpaa, jos asiat hoituvat, mutta lähisuhteissa postitiivisuus johtaa helposti siihen, että positiivinen ihminen siirtää varjonsa toisen kannettavaksi.
Sinulla rasseliroope on kriittinen mieli, tukeva saareke omassa itsessäsi. Ajattelen, että se on sittenkin enemmän kuin olla kaikkien ajan virtausten armoilla, muutautumassa toisten mielen mukaan. - ;)
demeter kirjoitti:
elämästä Suomessa, tässä ajassa. Nauratti ja itketti ja toi tietenkin mieleen tämän oman räpeltämisen, yritykset hoitaa asioita viranomaisten ja/tai näiden asiantuntijoitten kanssa. Vaikka tällaiset kontaktit on meillä yritetty säätää minimiin, ihan marginaaleissa ei täällä pysty elämään.
En koe olevani erityisen positiivinen ihminen, mutta onhan sitä jo tähän ikään mennessä oppinut tavalliset "pelisäännöt", sen, että kylissä ei keljuilla, eikä ihmistä pidä tuomita (ainakaan ääneen) "ennen kuin on kulkenut päivän hänen mokkasiineissaan".
Täytyy kyllä sanoa, etten ihaile positiivisuutta varauksettomasti. Sehän voi myös olla pelkka kulissi, esittämistä. Kyllä sekin kelpaa, jos asiat hoituvat, mutta lähisuhteissa postitiivisuus johtaa helposti siihen, että positiivinen ihminen siirtää varjonsa toisen kannettavaksi.
Sinulla rasseliroope on kriittinen mieli, tukeva saareke omassa itsessäsi. Ajattelen, että se on sittenkin enemmän kuin olla kaikkien ajan virtausten armoilla, muutautumassa toisten mielen mukaan.Olen onnekseni saanut elää muutaman todella positiivisen henkilön kanssa. Tarttui itseenikin siitä, ei varjoa, vaan aurinkoa.
Kyllä seurustelen mieluiten positiivisten, hyvät käytöstavat omaavien henkilöiden kanssa, kuin kurttuotsaisten valittajien. Tahi oman egonsa kohottajien, jolle se oma mielipide on ainoa oikea.
Positiivisiä ihmisiä onneksi on enemmistö, ainakin omassa ympäristössäni. - lillukanvarsi
tulin hyvälle tuulelle Sun vuodatuksestasi, taidat olla sielunveljeni, heh, heh. Muakin ärsyttää nämä positiivarit sun muut elämäntapaohjeineen.
- ;)
lillukanvarsi kirjoitti:
tulin hyvälle tuulelle Sun vuodatuksestasi, taidat olla sielunveljeni, heh, heh. Muakin ärsyttää nämä positiivarit sun muut elämäntapaohjeineen.
Kiitos nauruista, ihan vatsassa tuntuu ;)
Juu, sinähän löydät näitä sielunveljiä, milloin kenestäkin. Käytätpä tätä nikkiä, tai omaasi. ;))
Minutkin aikoinasi, mutta kiitin kunniasta, ja lopetin vakinickini käytön siihen ;)
En kyllä sinun, ja tuon nikin välillä näe mitään samaa, voin toki olla väärässäkin, mutta haitanneeko sekään. - rasseliroope
;) kirjoitti:
Kiitos nauruista, ihan vatsassa tuntuu ;)
Juu, sinähän löydät näitä sielunveljiä, milloin kenestäkin. Käytätpä tätä nikkiä, tai omaasi. ;))
Minutkin aikoinasi, mutta kiitin kunniasta, ja lopetin vakinickini käytön siihen ;)
En kyllä sinun, ja tuon nikin välillä näe mitään samaa, voin toki olla väärässäkin, mutta haitanneeko sekään.En ole sukua muille nikeille kuin yhdelle maxBxxxx:ille ja lopetin vakituisen kirjoittelun muutama vuosi sitten. Ei ollut positiivinen lopetus silloin kun nyt pitäisi olla niiiin positiivinen aihe. Mukamas. Tuolla palstalla joku kyselee että mikä palstassa ärsyttää.....
Kuka siihenkin jaksaa joka vuosi ottaa kantaa. Ärsytykseen. Ärsyttää :-)). Mitä pitempään palstaa seuraa sen enemmän alkaa olla toistoa ja jokainen uusi tähänkin ikäryhmään tullut keksii "pyörän" uudelleen. Ihan niinkuin nuoriso luulee keksivänsä esim. seksin ja kaikki muut jutut ihan itse ja ekana.
Joo...ei kai olisi pitänyt ollenkaan aloittaa täällä uudelleen. Eikä herätä tänä aamuna.
Tuo lopun kysymys on elämää suurempi. Olenko "roskarobotti" ? Jumankekkula jos olen niin huono matematiikassa etten selviä ynnäyksestä niin ketä siitä syytän? Ja millaisia traumoja olisi asiaankuuluvaa siitä saada ja alkaa potea? Saako saikkua jos suomi24:n sivuilta saa trauman ?
Olenko roskarobotti? Ainakin teksti on ihan puutaheinää. Puolet porukoista ei edes tiedä mikä tuo helvatun roskarobotti on. Voin vain kuvitella mitä kansalaiset siitä ajattelee. Onko meillä pihalla roskarobotti kun roskat on levällään ja kartongit ja paperit sekaisin? Onko se R2D2:n näköinen vai muistuttaako naapurin Oskua enemmän.
...joo taitaa riittää tältä erää. En taaskaan osannut kaivaa positiivista olemustani kirjalliseen muotoon.
ykstoista ynnä kolme on tota.... - ;)
rasseliroope kirjoitti:
En ole sukua muille nikeille kuin yhdelle maxBxxxx:ille ja lopetin vakituisen kirjoittelun muutama vuosi sitten. Ei ollut positiivinen lopetus silloin kun nyt pitäisi olla niiiin positiivinen aihe. Mukamas. Tuolla palstalla joku kyselee että mikä palstassa ärsyttää.....
Kuka siihenkin jaksaa joka vuosi ottaa kantaa. Ärsytykseen. Ärsyttää :-)). Mitä pitempään palstaa seuraa sen enemmän alkaa olla toistoa ja jokainen uusi tähänkin ikäryhmään tullut keksii "pyörän" uudelleen. Ihan niinkuin nuoriso luulee keksivänsä esim. seksin ja kaikki muut jutut ihan itse ja ekana.
Joo...ei kai olisi pitänyt ollenkaan aloittaa täällä uudelleen. Eikä herätä tänä aamuna.
Tuo lopun kysymys on elämää suurempi. Olenko "roskarobotti" ? Jumankekkula jos olen niin huono matematiikassa etten selviä ynnäyksestä niin ketä siitä syytän? Ja millaisia traumoja olisi asiaankuuluvaa siitä saada ja alkaa potea? Saako saikkua jos suomi24:n sivuilta saa trauman ?
Olenko roskarobotti? Ainakin teksti on ihan puutaheinää. Puolet porukoista ei edes tiedä mikä tuo helvatun roskarobotti on. Voin vain kuvitella mitä kansalaiset siitä ajattelee. Onko meillä pihalla roskarobotti kun roskat on levällään ja kartongit ja paperit sekaisin? Onko se R2D2:n näköinen vai muistuttaako naapurin Oskua enemmän.
...joo taitaa riittää tältä erää. En taaskaan osannut kaivaa positiivista olemustani kirjalliseen muotoon.
ykstoista ynnä kolme on tota....Huomenta, anteeksi en eilen ehtinyt vastaamaan.
Toivottavasti tänään on parempi parempi päivä, herätä ;)
Eihän kukaan ihminen kaiken aikaa ole pelkkää positiivisuutta. Jokaisella omat surunsa, ja ikeensä, mutta asennoituminen niihin, on helpompaa näin, kun mököttäen, ja toisia syytellen.
Varmaankin aiheet ovat samoja, vuosista toisiin, sillehän ei mitään voi, vuodetkin usein toistavat toisiaan. Samat juhlat, samat tapahtumat, samat harmistuksen aiheet, mutta, jos katsoo ikäpalstoja, onhan katsantokannoissa eroja, eri ikäisillä. Ei varmaankaan kukaan yritä pyörää uudelleen keksiä, vaan ehkä aihetta, mistä keskustelu voisi syntyä? Tai, itseään kiinnostavaa aloitusta, mihin toivoisi toisten mielipiteitä?
Vapaaehtoistahan tämä kaikille on, lukea, vastata, tai tehdä aloituksia.
Tuo laskutehtävä useinkaan ei toimi, olen huomannut. Pari kertaa yritän, ja sitten jätän sikseen. Eihän yksi kirjoitus niin tärkeä ole. Tosin niin voi jäädä kirjoitukset vähiin, mikä taas ei suomi 24,lle ole tuottavaa.
Mukavaa päivää sinulle. - Tobias*
;) kirjoitti:
Huomenta, anteeksi en eilen ehtinyt vastaamaan.
Toivottavasti tänään on parempi parempi päivä, herätä ;)
Eihän kukaan ihminen kaiken aikaa ole pelkkää positiivisuutta. Jokaisella omat surunsa, ja ikeensä, mutta asennoituminen niihin, on helpompaa näin, kun mököttäen, ja toisia syytellen.
Varmaankin aiheet ovat samoja, vuosista toisiin, sillehän ei mitään voi, vuodetkin usein toistavat toisiaan. Samat juhlat, samat tapahtumat, samat harmistuksen aiheet, mutta, jos katsoo ikäpalstoja, onhan katsantokannoissa eroja, eri ikäisillä. Ei varmaankaan kukaan yritä pyörää uudelleen keksiä, vaan ehkä aihetta, mistä keskustelu voisi syntyä? Tai, itseään kiinnostavaa aloitusta, mihin toivoisi toisten mielipiteitä?
Vapaaehtoistahan tämä kaikille on, lukea, vastata, tai tehdä aloituksia.
Tuo laskutehtävä useinkaan ei toimi, olen huomannut. Pari kertaa yritän, ja sitten jätän sikseen. Eihän yksi kirjoitus niin tärkeä ole. Tosin niin voi jäädä kirjoitukset vähiin, mikä taas ei suomi 24,lle ole tuottavaa.
Mukavaa päivää sinulle.positiivisuus on tietty pelkkää fuulaa ja ulkokuorta, mutta kuten totesit , :), perusasenteestahan on kyse. Ja se on jompsin - kumpsin. Viktor E. Frankl on osuvasti todennut, että vaikkemme kaikkea tapahtuvaa ja koettavaksi läpikäytävää voikaan muuttaa, voimme aina päättää sen, kuinka siihen itse asennoidumme.
Tänään on hyvä, syyskuulas ja aurinkoinen päivä - nautitaan siitä!! - ;)
Tobias* kirjoitti:
positiivisuus on tietty pelkkää fuulaa ja ulkokuorta, mutta kuten totesit , :), perusasenteestahan on kyse. Ja se on jompsin - kumpsin. Viktor E. Frankl on osuvasti todennut, että vaikkemme kaikkea tapahtuvaa ja koettavaksi läpikäytävää voikaan muuttaa, voimme aina päättää sen, kuinka siihen itse asennoidumme.
Tänään on hyvä, syyskuulas ja aurinkoinen päivä - nautitaan siitä!!Näkyy tuo aurinko meilläkin ;)
Hymyilytti tuo MB,n samonta, kai se hänen oli? Kerran olen kyseisen herran telkussa nähnyt, livessä useinkin, aikoinaan.
Positiivisella asenteellaan, hän sai monet oppilaansa nauttimaan liikunnasta, tanssista.
Välillä kun jokin asia oikein harmittaa, koetan kuitenkin huomata, huonomminkin asiat voisi olla. Joten.. Suhteutettuna harmitus ei olekaan niin suuri ;)
Nyt ulos, ja ystävän synttärikahveille! Eli mukava päivä tästäkin tosiaan tulee. - rasseliroope*
;) kirjoitti:
Näkyy tuo aurinko meilläkin ;)
Hymyilytti tuo MB,n samonta, kai se hänen oli? Kerran olen kyseisen herran telkussa nähnyt, livessä useinkin, aikoinaan.
Positiivisella asenteellaan, hän sai monet oppilaansa nauttimaan liikunnasta, tanssista.
Välillä kun jokin asia oikein harmittaa, koetan kuitenkin huomata, huonomminkin asiat voisi olla. Joten.. Suhteutettuna harmitus ei olekaan niin suuri ;)
Nyt ulos, ja ystävän synttärikahveille! Eli mukava päivä tästäkin tosiaan tulee.....näkyy aurinko...ja jos autossa ei oo ilmastointia niin alkaa kuumottamaan jonossa seistessä :-))
...jossain kohtaa se tulee itsekellekin mittari täyteen. Oli posetiivari tai ei.
Tänä aamuna ei tarttenut mennä kuin kaksisataa metriä autolla liikennevaloihin niin siellä odotti jo päivän ensimmäinen ylläri.
Paineet kaksisataa ja hengitystiheys kohonnut, pulssi lähelle150. Elikkäs näin;
Olipa kaksi ja puolimetriä pitkän autonsa herra autoilija pysäyttänyt oikea oppisesti odottelemaan vihreää. Edellä ajavaan ensimmäiseen autoon hänellä oli matkaa puolitoista auton mittaa. No ei se mitä....valot vaihtui vihreisiin....niinkuin merisairaissa kasvoissa laulettiin.......herra ajoneuvonkuljettaja ei löytänyt vaihdetta autostaan. Tai löysi väärän.
No sattuuhan sitä, itselleenkin.
Herra ajoneuvon kuljettaja oli nyt ensimmäisenä ja oltiin kuopissa kaikki viisi autoa valmiina syöksähtämään sekaan aamun ruuhkaliikenteeseen.
Ei syöksytty.
Herra edellä ajavassa autossa oli varmaankin tankannut kenguruisän tankkiinsa tai sitten jotain muuta. Seistiin edelleen jonossa seuraaviin vihreisiin ja niiden vaihduttua hän sai autonsa läpi kun ensin odotteli vaihde vapaalla vihreitten syttymistä ja sitten etsi vaihteen kun ne syttyi ja sitten päästi kässärin ja sitten nosti kytkintä ja sitten lisäsi kaasua.....eikä minulla ollut enää sisua ajaa punaisilla läpi......hiukan alkoi kuumottamaan.
Positiivisinä piirteinä lisäisin kyllä tähän se, että että en syöksynyt ulos pesäpallomaila kädessä ja sen, ettei tuo edellä ajanut puhunut koko tapahtuneen ajan puhelimeen....niin ja positiivistähän oli myös se että hän pääsi valoista muun liikenteen sekaan.
Keskustan liikenteessä se syö ihmistä sisältä kun jono ei liiku tai nytkähtelee.....voi vain kuvitella edessä olevia tilanteita. Eli jos on positiivinen ajattelutapa niin mielikuvitusrikas ihminen suorastaan viihtyy siellä ruuhkassa.
No sitä samaa se on tietty koko päivän, että tulee tarkkailtua sitten entistä tarkemmin muita ja oma ajotaito eikun paranee...........Positiivinen ilmiö???
Mutta kun aamun avajaiset sujuu noin niin pitää olla yltiöpäisenvaaleanpunaiset lasit joitten läpi maailmaa katselee.
Tai sitten ihan mustat.
Jokaikisestä (lähes) risteyksestä löytyy auto, jossa on kengurua tankissa tai vaihde vapaalla ja käsijarru lukossa ja kuski puhuu puhelua eikä näe ympäristöä tai auto on niin leveää mallia että ei tiedä kummalla kaistalla se on tai siinä ei toimi (uudessa autossa) vilkut minnekään tai se on jumalattoman pitkä. Ja sitten oot muka menossa jonnekin......kyllä sylettää. En ollenkaan kiellä sitä ettenkö itse olisi samanlainen taapero itsekin silloin tällöin. Mutta kun tuhansia autoja ajelee edestakaisin ruuhkassa niin kyllä siellä kaksikin taaperoa äkkiä kohtaa. Sekin tietty lievää positiivisuutta että kaksi sielunveljeä/siskoa kohtaa.
No kun olet sitten ehtinyt raahautua ajopelilläsi sinne minne pitikin alkavat muunlaiset ongelmat riippuen siitä millaiselle parkkikselle olet ....joutumassa.
Ja tarinaa siitä millaiseen paikkaan olet menossa...virastoon .....johonkin kauppaan.....tai mihin vain......voisi jatkaa loputtomiin ja niistä kohtaamisista ihmisten kanssa.
Joskus se vaan tulee raja vastaan ja kaipaat korpeen.
.....viistoista ynnä kaksplus.....sehän on se lehti
...yhteenlaskun tulos ei ollut oikea.....stana.....
...joo sehän vaihtuu tuo lasku juttu välillä..... - Tobias*
;) kirjoitti:
Näkyy tuo aurinko meilläkin ;)
Hymyilytti tuo MB,n samonta, kai se hänen oli? Kerran olen kyseisen herran telkussa nähnyt, livessä useinkin, aikoinaan.
Positiivisella asenteellaan, hän sai monet oppilaansa nauttimaan liikunnasta, tanssista.
Välillä kun jokin asia oikein harmittaa, koetan kuitenkin huomata, huonomminkin asiat voisi olla. Joten.. Suhteutettuna harmitus ei olekaan niin suuri ;)
Nyt ulos, ja ystävän synttärikahveille! Eli mukava päivä tästäkin tosiaan tulee.on ihan valoisa ilopilleri ja saa olemuksellaan hyvälle tuulelle hersyvine nauruineen ja olemuksineen, ynnä levittänyt tanssimisen ja liikunnan tuomaa iloa ja tehnyt lajia tunnetuksi. MB ei ole fuulaa!
Joten ei ollut mitenkään häneen kohdistettua; jäi vain laittamatta ne lainausmerkit sanonnan ympärille, mikä tässä selvennykseksi todettakoon.
Toivottavasti oli mainiot synttärikahvit, mukavia sellaisia myös kaikille muille! - demeter
Tobias* kirjoitti:
on ihan valoisa ilopilleri ja saa olemuksellaan hyvälle tuulelle hersyvine nauruineen ja olemuksineen, ynnä levittänyt tanssimisen ja liikunnan tuomaa iloa ja tehnyt lajia tunnetuksi. MB ei ole fuulaa!
Joten ei ollut mitenkään häneen kohdistettua; jäi vain laittamatta ne lainausmerkit sanonnan ympärille, mikä tässä selvennykseksi todettakoon.
Toivottavasti oli mainiot synttärikahvit, mukavia sellaisia myös kaikille muille!sen uskon, mutta kuulemma hänkin vetäytyy välillä estraadeilta "oman rotkonsa rauhaan" kuten myös kansansuosikki Vesa-Matti Loiri. Eli joskus tulee positiivisillakin mittari täyteen, ajattelen.
- lillukanvarsi
;) kirjoitti:
Kiitos nauruista, ihan vatsassa tuntuu ;)
Juu, sinähän löydät näitä sielunveljiä, milloin kenestäkin. Käytätpä tätä nikkiä, tai omaasi. ;))
Minutkin aikoinasi, mutta kiitin kunniasta, ja lopetin vakinickini käytön siihen ;)
En kyllä sinun, ja tuon nikin välillä näe mitään samaa, voin toki olla väärässäkin, mutta haitanneeko sekään.mä nyt niin tuhma olen ollut, että joku luopuisi nikkinsä käytöstä takiani, en tunnusta...Joku käyttänyt lupaa minulta kysymättä. Tällä palstalla en ole kommentoinut viittä kertaa enempää. : )
- demeter
rasseliroope* kirjoitti:
....näkyy aurinko...ja jos autossa ei oo ilmastointia niin alkaa kuumottamaan jonossa seistessä :-))
...jossain kohtaa se tulee itsekellekin mittari täyteen. Oli posetiivari tai ei.
Tänä aamuna ei tarttenut mennä kuin kaksisataa metriä autolla liikennevaloihin niin siellä odotti jo päivän ensimmäinen ylläri.
Paineet kaksisataa ja hengitystiheys kohonnut, pulssi lähelle150. Elikkäs näin;
Olipa kaksi ja puolimetriä pitkän autonsa herra autoilija pysäyttänyt oikea oppisesti odottelemaan vihreää. Edellä ajavaan ensimmäiseen autoon hänellä oli matkaa puolitoista auton mittaa. No ei se mitä....valot vaihtui vihreisiin....niinkuin merisairaissa kasvoissa laulettiin.......herra ajoneuvonkuljettaja ei löytänyt vaihdetta autostaan. Tai löysi väärän.
No sattuuhan sitä, itselleenkin.
Herra ajoneuvon kuljettaja oli nyt ensimmäisenä ja oltiin kuopissa kaikki viisi autoa valmiina syöksähtämään sekaan aamun ruuhkaliikenteeseen.
Ei syöksytty.
Herra edellä ajavassa autossa oli varmaankin tankannut kenguruisän tankkiinsa tai sitten jotain muuta. Seistiin edelleen jonossa seuraaviin vihreisiin ja niiden vaihduttua hän sai autonsa läpi kun ensin odotteli vaihde vapaalla vihreitten syttymistä ja sitten etsi vaihteen kun ne syttyi ja sitten päästi kässärin ja sitten nosti kytkintä ja sitten lisäsi kaasua.....eikä minulla ollut enää sisua ajaa punaisilla läpi......hiukan alkoi kuumottamaan.
Positiivisinä piirteinä lisäisin kyllä tähän se, että että en syöksynyt ulos pesäpallomaila kädessä ja sen, ettei tuo edellä ajanut puhunut koko tapahtuneen ajan puhelimeen....niin ja positiivistähän oli myös se että hän pääsi valoista muun liikenteen sekaan.
Keskustan liikenteessä se syö ihmistä sisältä kun jono ei liiku tai nytkähtelee.....voi vain kuvitella edessä olevia tilanteita. Eli jos on positiivinen ajattelutapa niin mielikuvitusrikas ihminen suorastaan viihtyy siellä ruuhkassa.
No sitä samaa se on tietty koko päivän, että tulee tarkkailtua sitten entistä tarkemmin muita ja oma ajotaito eikun paranee...........Positiivinen ilmiö???
Mutta kun aamun avajaiset sujuu noin niin pitää olla yltiöpäisenvaaleanpunaiset lasit joitten läpi maailmaa katselee.
Tai sitten ihan mustat.
Jokaikisestä (lähes) risteyksestä löytyy auto, jossa on kengurua tankissa tai vaihde vapaalla ja käsijarru lukossa ja kuski puhuu puhelua eikä näe ympäristöä tai auto on niin leveää mallia että ei tiedä kummalla kaistalla se on tai siinä ei toimi (uudessa autossa) vilkut minnekään tai se on jumalattoman pitkä. Ja sitten oot muka menossa jonnekin......kyllä sylettää. En ollenkaan kiellä sitä ettenkö itse olisi samanlainen taapero itsekin silloin tällöin. Mutta kun tuhansia autoja ajelee edestakaisin ruuhkassa niin kyllä siellä kaksikin taaperoa äkkiä kohtaa. Sekin tietty lievää positiivisuutta että kaksi sielunveljeä/siskoa kohtaa.
No kun olet sitten ehtinyt raahautua ajopelilläsi sinne minne pitikin alkavat muunlaiset ongelmat riippuen siitä millaiselle parkkikselle olet ....joutumassa.
Ja tarinaa siitä millaiseen paikkaan olet menossa...virastoon .....johonkin kauppaan.....tai mihin vain......voisi jatkaa loputtomiin ja niistä kohtaamisista ihmisten kanssa.
Joskus se vaan tulee raja vastaan ja kaipaat korpeen.
.....viistoista ynnä kaksplus.....sehän on se lehti
...yhteenlaskun tulos ei ollut oikea.....stana.....
...joo sehän vaihtuu tuo lasku juttu välillä.....onks sun ihan pakko ajaa autoo - ja vielä täällä etelässä ?
- Tobias*
demeter kirjoitti:
sen uskon, mutta kuulemma hänkin vetäytyy välillä estraadeilta "oman rotkonsa rauhaan" kuten myös kansansuosikki Vesa-Matti Loiri. Eli joskus tulee positiivisillakin mittari täyteen, ajattelen.
meillä kaikilla, ollaan sitten perusasenteeltamme kumpaa sorttia tahansa, välillä on nollattava, tehtävä "väli-inventaarit" ja ns. kelattava kasetit".
Tuon kaikenkin voi tehdä joko vääryyksiä märehtien ja itsesäälissä rypien kateellisen katkerana tai sitten miettien, että tässä nyt ollaan, mitä tästä ehkä opin, miltä minusta tuntuu ja kuinka pyrin jatkamaan elämässä eteenpäin.
Tuntuu siltä, että vaikka meillä jokaisella on omansa, niin mukavimmin menee heillä, jotka säilyttävät toivonsa, joilla on suunnitelmia ja jotka poimivat mukaansa kunkin päivän tarjoaman ilon ja hauskat, onnelliset hetket kuin niillä toisilla.
On ollut hyvä päivä, kun kysymykseen:"Koska teit viimeksi jotain ensimäistä kertaa elämässäsi?" voi joskus vastata:"Tänään"! - demeter
Tobias* kirjoitti:
meillä kaikilla, ollaan sitten perusasenteeltamme kumpaa sorttia tahansa, välillä on nollattava, tehtävä "väli-inventaarit" ja ns. kelattava kasetit".
Tuon kaikenkin voi tehdä joko vääryyksiä märehtien ja itsesäälissä rypien kateellisen katkerana tai sitten miettien, että tässä nyt ollaan, mitä tästä ehkä opin, miltä minusta tuntuu ja kuinka pyrin jatkamaan elämässä eteenpäin.
Tuntuu siltä, että vaikka meillä jokaisella on omansa, niin mukavimmin menee heillä, jotka säilyttävät toivonsa, joilla on suunnitelmia ja jotka poimivat mukaansa kunkin päivän tarjoaman ilon ja hauskat, onnelliset hetket kuin niillä toisilla.
On ollut hyvä päivä, kun kysymykseen:"Koska teit viimeksi jotain ensimäistä kertaa elämässäsi?" voi joskus vastata:"Tänään"!ei kukaan tiedä, mitä MB ja Loiri siellä kelailevat, eivät ole tilittäneet, tiettävästi.
Hiukan vain tässä positiivisuuden ylistyksessä häiritsee, että ajatellaan, että ihminen voi itse valita suhtautumisensa, Frankl tätä opetti, mutta hän oli Frankl. Kaikki eivät ole. Hän totesi myös, että "parhaat" heistä eivät selvinneet keskitysleiristä. Ja syy oli se, että he auttoivat veljeä, kun eivät luontonsa puolesta muuta voineet. Niin, että mitä tässä nyt yritän hakea on se, että ihminen ei voi muuttaa luonnettaan noin vain, eikä välttämättä ole "huonompi" , vaikka olisikin vähän raskassoutuinen. - rasseli*
demeter kirjoitti:
onks sun ihan pakko ajaa autoo - ja vielä täällä etelässä ?
ja pakko...
Ninkauan kuin työelämässä on mukana on pakko jollain laitteella mennä joka päivä töihin...mitä taasen osa tänne kirjoittelevista leideistä esim ei enää tee.
Ja sinne matkalla sekä siellä törmää elämään sen raaimmassa olomuodossa...elävänä. Ilman mitään varjostimia tai vaaleanpunaisia MB laseja.
Teksteistä olen aina tiennyt sen, että tulkinnat on lukijan mukaan. Tai oikeastaan jo vanha kreikkalainen Epiktetos sen lausui toteen kauan sitten.....lukija tai katsoja antaa lukemalleen tai näkemälleen merkityksen. Ilman sitä ne ovat pelkkiä asioita. Jos on notkea suustaan tai suorastaan savolainen viäräleuka niin väärin ymmärrys ja tulkinnan hajonta eikun kasvaa. Aina joku ottaa itteensä ja joku nauraa.
Edellisen aamujutun oli voinut jättää pois ja olla vaan hiljaa omissa oloissaan. Ja jättää tämäkin positiivisuus osasto ihan vaaleanpunaiseksi. Se on edelleenkin paras vaihtoehto.
Autoa olen ajanut suhteellisen onnistuneesti täällä KehäII:n ympäristössä jo n.40 vuotta...alkaa kai olla aika lopettaa sekin :-)
yheksänynnäneljä on..... 13 - demeter
rasseli* kirjoitti:
ja pakko...
Ninkauan kuin työelämässä on mukana on pakko jollain laitteella mennä joka päivä töihin...mitä taasen osa tänne kirjoittelevista leideistä esim ei enää tee.
Ja sinne matkalla sekä siellä törmää elämään sen raaimmassa olomuodossa...elävänä. Ilman mitään varjostimia tai vaaleanpunaisia MB laseja.
Teksteistä olen aina tiennyt sen, että tulkinnat on lukijan mukaan. Tai oikeastaan jo vanha kreikkalainen Epiktetos sen lausui toteen kauan sitten.....lukija tai katsoja antaa lukemalleen tai näkemälleen merkityksen. Ilman sitä ne ovat pelkkiä asioita. Jos on notkea suustaan tai suorastaan savolainen viäräleuka niin väärin ymmärrys ja tulkinnan hajonta eikun kasvaa. Aina joku ottaa itteensä ja joku nauraa.
Edellisen aamujutun oli voinut jättää pois ja olla vaan hiljaa omissa oloissaan. Ja jättää tämäkin positiivisuus osasto ihan vaaleanpunaiseksi. Se on edelleenkin paras vaihtoehto.
Autoa olen ajanut suhteellisen onnistuneesti täällä KehäII:n ympäristössä jo n.40 vuotta...alkaa kai olla aika lopettaa sekin :-)
yheksänynnäneljä on..... 13leidien kanssa. Me luullaan, että kaikki ovat kuin me, etuoikeutettuja - tai miten sen nyt ottaa...
Ja totta tuokin, että jokainen meistä kirjoittaa jutun uudelleen omassa päässään, mutta onhan tämä kirjoittaminen nyt kuitenkin jonkinalaista yritystä olla yhteydessä toisiin ihmisiin...
Ja mitä tuohon aamujuttuusi tuli, hyvä että laitoit liikenteeseen. Reipasta tuuletustahan se oli ja moni tykkäs.. - Tobias*
demeter kirjoitti:
ei kukaan tiedä, mitä MB ja Loiri siellä kelailevat, eivät ole tilittäneet, tiettävästi.
Hiukan vain tässä positiivisuuden ylistyksessä häiritsee, että ajatellaan, että ihminen voi itse valita suhtautumisensa, Frankl tätä opetti, mutta hän oli Frankl. Kaikki eivät ole. Hän totesi myös, että "parhaat" heistä eivät selvinneet keskitysleiristä. Ja syy oli se, että he auttoivat veljeä, kun eivät luontonsa puolesta muuta voineet. Niin, että mitä tässä nyt yritän hakea on se, että ihminen ei voi muuttaa luonnettaan noin vain, eikä välttämättä ole "huonompi" , vaikka olisikin vähän raskassoutuinen.tuo vimoinen lauseesi: perusluonnehan meillä on ja pysyy ja matkan varrella sitten muututaan ja kehitytään ja opitaan - tai sitten ei.
Positiivisuus tai raskassoutuisuus ei tee sen paremmaksi tai huonommaksi ketään meistä. Huonous vs. hyvyys on ihan oma lukunsa.
Sitä suhtautumistavanvalintaa voi ja kannattakin kyllä opetella; kokeiltu on.
Mutta jaettu ilo ja hyvä mieli kyllä poikii valoisuutta eikä ole koskaan itseltä pois!! - ;)
rasseli* kirjoitti:
ja pakko...
Ninkauan kuin työelämässä on mukana on pakko jollain laitteella mennä joka päivä töihin...mitä taasen osa tänne kirjoittelevista leideistä esim ei enää tee.
Ja sinne matkalla sekä siellä törmää elämään sen raaimmassa olomuodossa...elävänä. Ilman mitään varjostimia tai vaaleanpunaisia MB laseja.
Teksteistä olen aina tiennyt sen, että tulkinnat on lukijan mukaan. Tai oikeastaan jo vanha kreikkalainen Epiktetos sen lausui toteen kauan sitten.....lukija tai katsoja antaa lukemalleen tai näkemälleen merkityksen. Ilman sitä ne ovat pelkkiä asioita. Jos on notkea suustaan tai suorastaan savolainen viäräleuka niin väärin ymmärrys ja tulkinnan hajonta eikun kasvaa. Aina joku ottaa itteensä ja joku nauraa.
Edellisen aamujutun oli voinut jättää pois ja olla vaan hiljaa omissa oloissaan. Ja jättää tämäkin positiivisuus osasto ihan vaaleanpunaiseksi. Se on edelleenkin paras vaihtoehto.
Autoa olen ajanut suhteellisen onnistuneesti täällä KehäII:n ympäristössä jo n.40 vuotta...alkaa kai olla aika lopettaa sekin :-)
yheksänynnäneljä on..... 13Hei vaan. Hyvä että laitoit tuon aamuisen, minä ainakin nauroin, ihan hervottonasti, ja se varmaan? oli tarkoituksesikin. Hyvä kuvaus, aamuruuhkasta, jossa itsekin aikoinani sain jonkinlaisia "hepuleita", ennen kuin opin lähtemään liiankin ajoissa. Kävin minäkin kerran kysymässä, voisinko auttaa, edellä olleelta, kun mrrr olo oli, ja en kylläkään rakastettavasti sitä tehnyt, vaikka hymyilinkin hampaat irvessä ;)
Se hyvä puoli tosiaan nyt, eläkkeellä, ettei ole ns, kiire mihinkään. Ja- yleensähän se kiirekin muodostuu omien korvien välissä. Nykyisin istun vaan, ja mietin, montako minuuttia voittaisin saadessani verenpaineeni nousuun, tai olla möllöttää rauhassa. Valitsen rauhassa olemisen ;)
Pitäisiköhän tuota sinun kirjoitusnumeroasi nostaa? ;) jospa näin aluksi vaikka 9-, niin on sitten petrattavaa ;)
Monesti tosiaan käsittää väärin, toisten kirjoitukset, peilaamme kuitenkin itsemme kautta niitä. Kuten kaikkea kokemaamme, lukemaamme, näkemäämme.
Onneksi olemme erilaisia kaikki, emmekä toistemme klooneja. - ;)
Tobias* kirjoitti:
on ihan valoisa ilopilleri ja saa olemuksellaan hyvälle tuulelle hersyvine nauruineen ja olemuksineen, ynnä levittänyt tanssimisen ja liikunnan tuomaa iloa ja tehnyt lajia tunnetuksi. MB ei ole fuulaa!
Joten ei ollut mitenkään häneen kohdistettua; jäi vain laittamatta ne lainausmerkit sanonnan ympärille, mikä tässä selvennykseksi todettakoon.
Toivottavasti oli mainiot synttärikahvit, mukavia sellaisia myös kaikille muille!Kiitos kysymästä, oli todellakin mukavaa. Onkohan iästä johtuvaa, kun nauru ja itku alkavat kulkea yhä enemmän käsikädessä?
En todellakaan kokenut sinun mitenkään moittivan MB,tä, olin vain epävarma tarkoititko hänen sanomaansa. Anteeksi, mitä on fuulaa? Minulle aivan outo sana.
Muistan nuorena kun totesin vain vajaan viikon olevan lomaa jäljellä. Matkakumppanini totesi nauraen, hei, meil on vielä lähes viikko!
Tuo esimerkiksi, sinunkin kirjoittamastasi lasin puolillaan olosta.
Siinä oli itunen minulle, miettiä katsantokantaani. - Tobias*
;) kirjoitti:
Kiitos kysymästä, oli todellakin mukavaa. Onkohan iästä johtuvaa, kun nauru ja itku alkavat kulkea yhä enemmän käsikädessä?
En todellakaan kokenut sinun mitenkään moittivan MB,tä, olin vain epävarma tarkoititko hänen sanomaansa. Anteeksi, mitä on fuulaa? Minulle aivan outo sana.
Muistan nuorena kun totesin vain vajaan viikon olevan lomaa jäljellä. Matkakumppanini totesi nauraen, hei, meil on vielä lähes viikko!
Tuo esimerkiksi, sinunkin kirjoittamastasi lasin puolillaan olosta.
Siinä oli itunen minulle, miettiä katsantokantaani.tuppaavat kulkemaan käsikädessä, toteat; olisikohan sen jotenkin niin, että tässä elämänvaiheessa kaikki oleellinen on yhtäaikaa läsnä?
Fuulaa = "epärehellinen" (ihmisestä), "väärinymmärretty" (esineestä tai asiasta) tai epäaito. Näin kertoo "Urbaani Sanakirja", josta on paljon hyötyä mm. yrittäessäni "suomentaa" varhaisteini-ikäisten lastenlasten kielimaailmaa.
Avauksesi poiki kelpo ketjun ja mukavia mietteitä/mietittävää osallistujilta! - ;)
lillukanvarsi kirjoitti:
mä nyt niin tuhma olen ollut, että joku luopuisi nikkinsä käytöstä takiani, en tunnusta...Joku käyttänyt lupaa minulta kysymättä. Tällä palstalla en ole kommentoinut viittä kertaa enempää. : )
Se oli joskus tuolla naapurissa ;) ja olkoot miten hyvänsä, antoi ainakin syyn vaihdella puskanickiäkin. Ja oikeastaan sekin oli ihan positiivista ;) samassa ketjussa tosin samaa.
Ja, taidat olla kyllä ihan positiiinen sinäkin, kuten tuo rasseli roopekin, ettehän te muutoin lukisi saati kommentoisi tähän ketjuun, otsakkeessa luki aihe kuitenkin ;))
Mukavaa kun käyt, ja kirjoittele vastakin, tälläkin palstalla. Meitähän aika vähän täällä. Enkä minäkään kaiken aikaa ;)) - demeter
;) kirjoitti:
Hei vaan. Hyvä että laitoit tuon aamuisen, minä ainakin nauroin, ihan hervottonasti, ja se varmaan? oli tarkoituksesikin. Hyvä kuvaus, aamuruuhkasta, jossa itsekin aikoinani sain jonkinlaisia "hepuleita", ennen kuin opin lähtemään liiankin ajoissa. Kävin minäkin kerran kysymässä, voisinko auttaa, edellä olleelta, kun mrrr olo oli, ja en kylläkään rakastettavasti sitä tehnyt, vaikka hymyilinkin hampaat irvessä ;)
Se hyvä puoli tosiaan nyt, eläkkeellä, ettei ole ns, kiire mihinkään. Ja- yleensähän se kiirekin muodostuu omien korvien välissä. Nykyisin istun vaan, ja mietin, montako minuuttia voittaisin saadessani verenpaineeni nousuun, tai olla möllöttää rauhassa. Valitsen rauhassa olemisen ;)
Pitäisiköhän tuota sinun kirjoitusnumeroasi nostaa? ;) jospa näin aluksi vaikka 9-, niin on sitten petrattavaa ;)
Monesti tosiaan käsittää väärin, toisten kirjoitukset, peilaamme kuitenkin itsemme kautta niitä. Kuten kaikkea kokemaamme, lukemaamme, näkemäämme.
Onneksi olemme erilaisia kaikki, emmekä toistemme klooneja.onhan se varmasti lopulta korvien välissä kuten melkein kaikki, mutta eiköhän tosiasia ole myös se, että meillä on erilainen "stressinsietokyky". Sellaista sanaa mielellään käytetään, kun sillä saadaan tietyt yksiköt "leimattua" ja väistetään sellaiset isot kysymykset, kuten se, onko meidän luomamme "uusi uljas maailma" enää ihmiselle hyväksi.
- demeter
Tobias* kirjoitti:
tuo vimoinen lauseesi: perusluonnehan meillä on ja pysyy ja matkan varrella sitten muututaan ja kehitytään ja opitaan - tai sitten ei.
Positiivisuus tai raskassoutuisuus ei tee sen paremmaksi tai huonommaksi ketään meistä. Huonous vs. hyvyys on ihan oma lukunsa.
Sitä suhtautumistavanvalintaa voi ja kannattakin kyllä opetella; kokeiltu on.
Mutta jaettu ilo ja hyvä mieli kyllä poikii valoisuutta eikä ole koskaan itseltä pois!!jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja kuten aloittaja tuolla edellä totesi, ihminen saa aina jotakin kautta takaisin sen minkä antaa, vieläpä moninkertaisena.
Mutta tuota "hyvyyttä" minä aina vähän epäilen, kun sen varjolla voidaan tehdä myös pahaa... - :)
Tobias* kirjoitti:
tuppaavat kulkemaan käsikädessä, toteat; olisikohan sen jotenkin niin, että tässä elämänvaiheessa kaikki oleellinen on yhtäaikaa läsnä?
Fuulaa = "epärehellinen" (ihmisestä), "väärinymmärretty" (esineestä tai asiasta) tai epäaito. Näin kertoo "Urbaani Sanakirja", josta on paljon hyötyä mm. yrittäessäni "suomentaa" varhaisteini-ikäisten lastenlasten kielimaailmaa.
Avauksesi poiki kelpo ketjun ja mukavia mietteitä/mietittävää osallistujilta!Sinulla on ollut hienoja "mietteitä" ja sinusta välittyy kyllä positiivisuus parhaimmillaan. Olet sovussa itsesi kanssa, sen vaistoaa.
Olitko jo nuoresta asti, vai jouduitko miettimään, kuten minä nuoruudessani. (myöhemminkin välillä)
Kiitos suomennoksesta, en ole tosiaan törmännyt sanaan ennen. Minä taas kysyn heti,; saisinko tuon suomeksi ;)
Itku jotenkin on nykyisin herkästi esiintyvää. Itku saattaa tulla siitäkin, kun joku sanoo jotain mukavaa. Vedet silmissä saattaa yllättää kesken naurun, kun on vain niin hyvä olla, ettei ehdi edes niiden poskien kotumista huomata. Joku luettu tapahtumakin, eli tosiaan käsikädessä, tuntuvat nuo viihtyvän ;)) - ;)
demeter kirjoitti:
onhan se varmasti lopulta korvien välissä kuten melkein kaikki, mutta eiköhän tosiasia ole myös se, että meillä on erilainen "stressinsietokyky". Sellaista sanaa mielellään käytetään, kun sillä saadaan tietyt yksiköt "leimattua" ja väistetään sellaiset isot kysymykset, kuten se, onko meidän luomamme "uusi uljas maailma" enää ihmiselle hyväksi.
Niin, senkin jokainen kai kokee erilailla. Minusta maailma on vieläkin kaunis, enkä kamalasti koe syyllisyyttä siitä, minkälaiseksi se on muuttunut, koko maailmanhistorian aikana.
Hiilijalanjälkeni on lentämisen suhteen aika hurja, mutta muutoin taas hyvinkin pieni. Jokainen tekee omat valintansa, ja ei minusta ole tuomitsemaan ketään. Käyn äänestämässä, koetan elää sovussa, kuluttaa eettisesti. En ostele turhuuksia. Olen ollut kotiäitinä, saanut lapset aikuisiksi, nähnyt lastenlasteni varttuvan, ja yhden jo ehtivän perheen heistäkin perustamaan. En usko, että eläisin toisin, vaikka uusi tilaisuus olisi. Jokainen aikakausi on erilainen kuin edeltäjänsä, samoja sotia, sairauksia, erinimillä. Tekniikka tosin harppasi tällä aikakaudella suunnattomasti. Olivatko ihmiset onnellisempia ennen? En usko, silloin oli sen ajan ongelmat, nyt toiset. - Tobias*
:) kirjoitti:
Sinulla on ollut hienoja "mietteitä" ja sinusta välittyy kyllä positiivisuus parhaimmillaan. Olet sovussa itsesi kanssa, sen vaistoaa.
Olitko jo nuoresta asti, vai jouduitko miettimään, kuten minä nuoruudessani. (myöhemminkin välillä)
Kiitos suomennoksesta, en ole tosiaan törmännyt sanaan ennen. Minä taas kysyn heti,; saisinko tuon suomeksi ;)
Itku jotenkin on nykyisin herkästi esiintyvää. Itku saattaa tulla siitäkin, kun joku sanoo jotain mukavaa. Vedet silmissä saattaa yllättää kesken naurun, kun on vain niin hyvä olla, ettei ehdi edes niiden poskien kotumista huomata. Joku luettu tapahtumakin, eli tosiaan käsikädessä, tuntuvat nuo viihtyvän ;))tuo jälkimmäinen tuntuu herkistävän helpoimmin, olisikos niin, että surukristalleja on varastossa enää vähempi...
Eipä tullut lahjaksi: lihamyllyn läpi on tullut käytyä ja hartiavoimin töitä tehdyksi, jotta saisi muokattua oman elämäntarinansa itselle siedettävään ja hyväksyttävään muotoon, tavoite ja toive on yksinkertaisesti oppia elämään ihmisiksi ja kasvamaanomaan täyteen mahdolliseen mittaansa. Joten mukavaa ja haasteellista puuhaa piisaa ja hyvä niin!
Leppoisaa illansuuta! - ;)
Tobias* kirjoitti:
tuo jälkimmäinen tuntuu herkistävän helpoimmin, olisikos niin, että surukristalleja on varastossa enää vähempi...
Eipä tullut lahjaksi: lihamyllyn läpi on tullut käytyä ja hartiavoimin töitä tehdyksi, jotta saisi muokattua oman elämäntarinansa itselle siedettävään ja hyväksyttävään muotoon, tavoite ja toive on yksinkertaisesti oppia elämään ihmisiksi ja kasvamaanomaan täyteen mahdolliseen mittaansa. Joten mukavaa ja haasteellista puuhaa piisaa ja hyvä niin!
Leppoisaa illansuuta!Kiitoksia, ja kiitos monista miellyttävistä kannanotoistasi.
Niin kai se on, oppia ikä kaikki.
Mukavaa positiivisuusviikkoa! - lillukanvarsi
;) kirjoitti:
Se oli joskus tuolla naapurissa ;) ja olkoot miten hyvänsä, antoi ainakin syyn vaihdella puskanickiäkin. Ja oikeastaan sekin oli ihan positiivista ;) samassa ketjussa tosin samaa.
Ja, taidat olla kyllä ihan positiiinen sinäkin, kuten tuo rasseli roopekin, ettehän te muutoin lukisi saati kommentoisi tähän ketjuun, otsakkeessa luki aihe kuitenkin ;))
Mukavaa kun käyt, ja kirjoittele vastakin, tälläkin palstalla. Meitähän aika vähän täällä. Enkä minäkään kaiken aikaa ;))välillä käydä muilla palstoilla tuulettumassa, kun tuolla naapurissa on "hiekkalaatikkomeiniki" meneillään, heh.
- ;)
Tobias* kirjoitti:
meillä kaikilla, ollaan sitten perusasenteeltamme kumpaa sorttia tahansa, välillä on nollattava, tehtävä "väli-inventaarit" ja ns. kelattava kasetit".
Tuon kaikenkin voi tehdä joko vääryyksiä märehtien ja itsesäälissä rypien kateellisen katkerana tai sitten miettien, että tässä nyt ollaan, mitä tästä ehkä opin, miltä minusta tuntuu ja kuinka pyrin jatkamaan elämässä eteenpäin.
Tuntuu siltä, että vaikka meillä jokaisella on omansa, niin mukavimmin menee heillä, jotka säilyttävät toivonsa, joilla on suunnitelmia ja jotka poimivat mukaansa kunkin päivän tarjoaman ilon ja hauskat, onnelliset hetket kuin niillä toisilla.
On ollut hyvä päivä, kun kysymykseen:"Koska teit viimeksi jotain ensimäistä kertaa elämässäsi?" voi joskus vastata:"Tänään"!Piti kesken ruuanlaiton palata, kun tiesin jonkin ajatuksen jääneen vaivaamaan, kirjoituksessasi ;)
Se oli tuo viimeinen luku, ja kysymys.
Vieläkö sinä 60 ikäisenä voit vastata tänään?
Mietin ja mietin, mutta en keksinyt mitään, mitä parin kolmen viimeisen vuoden aikana olisin tehnyt ekan kerran :( taidan olla kaavoihin kangistunut siltä osin. Vai olisinko jo käyttänyt kaiken luovuuden siltä osin?
Ei edes tee mieli kokeilla joitain uusia ruokalajeja, vanhojakin varastossa kylliksi, ja ne nuoruusajan ruuat kiehtovat enemmän, siis ihan peruspöperöt.
Laskuvarjolla ei ole hyppääjäksi, ja benzihypyn olen kokenut.
Joskus ajattelin kuumailmapalloa, mutta ei sekään enää kovin kiehdo.
Aika jumiutunutta siis, löydätkö sinä tosiaan vielä jotain uutta?
Jos vielä piipahdat lukemassa näitä, olisi kiva kuulla. Ja myös toisten kirjoittajien,ihan uusi asia, mita ei ole ennen koskaan tehnyt? - Tobias*
;) kirjoitti:
Piti kesken ruuanlaiton palata, kun tiesin jonkin ajatuksen jääneen vaivaamaan, kirjoituksessasi ;)
Se oli tuo viimeinen luku, ja kysymys.
Vieläkö sinä 60 ikäisenä voit vastata tänään?
Mietin ja mietin, mutta en keksinyt mitään, mitä parin kolmen viimeisen vuoden aikana olisin tehnyt ekan kerran :( taidan olla kaavoihin kangistunut siltä osin. Vai olisinko jo käyttänyt kaiken luovuuden siltä osin?
Ei edes tee mieli kokeilla joitain uusia ruokalajeja, vanhojakin varastossa kylliksi, ja ne nuoruusajan ruuat kiehtovat enemmän, siis ihan peruspöperöt.
Laskuvarjolla ei ole hyppääjäksi, ja benzihypyn olen kokenut.
Joskus ajattelin kuumailmapalloa, mutta ei sekään enää kovin kiehdo.
Aika jumiutunutta siis, löydätkö sinä tosiaan vielä jotain uutta?
Jos vielä piipahdat lukemassa näitä, olisi kiva kuulla. Ja myös toisten kirjoittajien,ihan uusi asia, mita ei ole ennen koskaan tehnyt?tuo benjihyppysi, jolle nostan ihaillen ainokaista huopahattuani ilomielin!! Kyllä nuo omat sarjasta ensi kertaa elämässä ovat vaatimattomampaa sorttia: akrofooobikkona suoriuduin kävellen (en siis kontaten) Lindoksen Akropoliin laelle ja takaisin alas (rehellisyyden nimissä suoraan tuplakonjakille) , sienestystä olen aina harrastanut ja vasta viime keväänä löysin ensimmäiset muhkeat korvasienet, musiikkipuolella fado-konserttiin ja samoin modernimpaan jazziin; ensimmäiseen hurahdin ja jälkimmäisestä palasin wanhaan kunnon meininkiin, toissapäivänä puhuin ens. kerran puhelimessa pikkuisen lapsenlapsen kanssa.
Ruokaosiossa ovat valttia tietyt, tutunturvalliset ja toistuvat, mutta tulee kyllä kikkailtuakin: vimoiset reissuninnoittamat "Pimientos de Patron" chilit uunissa saivat maistamisen jälkeen pikakyydin roskikseen...
Jumiutunutta = hyviksi todetut rutiinit helpottavat arkeamme ja vapauttavat sitä valitettavasti hupenevaa energiaa ja tarmoa asioihin, jotka tuottavat iloa ja hyvää mieltä ja jotka ovat mielekkäitä!
Pidetäänhän kuitenkin molemmat se laskuvarjohyppy kaiken varalta takataskussa, - ei koskaan tiedä!?? - ;)
Tobias* kirjoitti:
tuo benjihyppysi, jolle nostan ihaillen ainokaista huopahattuani ilomielin!! Kyllä nuo omat sarjasta ensi kertaa elämässä ovat vaatimattomampaa sorttia: akrofooobikkona suoriuduin kävellen (en siis kontaten) Lindoksen Akropoliin laelle ja takaisin alas (rehellisyyden nimissä suoraan tuplakonjakille) , sienestystä olen aina harrastanut ja vasta viime keväänä löysin ensimmäiset muhkeat korvasienet, musiikkipuolella fado-konserttiin ja samoin modernimpaan jazziin; ensimmäiseen hurahdin ja jälkimmäisestä palasin wanhaan kunnon meininkiin, toissapäivänä puhuin ens. kerran puhelimessa pikkuisen lapsenlapsen kanssa.
Ruokaosiossa ovat valttia tietyt, tutunturvalliset ja toistuvat, mutta tulee kyllä kikkailtuakin: vimoiset reissuninnoittamat "Pimientos de Patron" chilit uunissa saivat maistamisen jälkeen pikakyydin roskikseen...
Jumiutunutta = hyviksi todetut rutiinit helpottavat arkeamme ja vapauttavat sitä valitettavasti hupenevaa energiaa ja tarmoa asioihin, jotka tuottavat iloa ja hyvää mieltä ja jotka ovat mielekkäitä!
Pidetäänhän kuitenkin molemmat se laskuvarjohyppy kaiken varalta takataskussa, - ei koskaan tiedä!??Tuo hyppy oli aikoinaan synttärilahja, joten olihan se tehtävä ;) eniten kai perhosia oli vatsassa siinä ylös menossa, ylhäällä. Äkkiähän se oli ohitse.
Lindoksella olin varmaan -70 alussa ekan kerran, ja toisen -93, silloin nuorimmaisteni kanssa. Minä kylläkin turvauduin siihen aasikyytiin, ja kiljuin, oli aika kamalaa. Varsinkin se alastulo. Lapsilla sitä vastoin hauskaa, hyvä etteivät pudonneet "omien" aasiensa kyydistä, naurultaan. Olivat teini-ikäisiä.
Fado ei oikein "sytyttänyt", olen ollut sekä Portossa että Lissabonin fadopaikoissa, en tiedä mikä siinä sitten oli. Ostin jopa kasetin, ja yritin kotona vielä päästä siihen "kiinni", mutta ei.
Naapurimaan mustalaismusiikki sensiaan sopii hyvin, eli flamenco kitaristit, laulut.
Sinulla aika paljon noita uusia juttuja. Vieläkin. Päätin pitää kirjaa, ja kirjoittaa ylös heti, jos huomaan eka kerran, kohtaavani. Eli ajattelen aina aamuisin nyt, mitähän se olisi ;)
Tietysti, osa jälkikasvusta on vielä lapsettomia, eli jos,,, niin heidän sitten on se heidän eka lapsenlapsi siltä osin.
Aloitin nuorena, esikoiseni samoin, ja hänenkin esikoisensa, siksi jo isomummina ;) eli aika monta ekaa kertaa tuossakin.
Täältä saan kyllä välillä uuden tiedon, opin, joten silloin aina ajattelen ettei turha päivä ollutkaan. Vaikken päiviä turhina muutenkaan pidä, vaan lahjana.
Huh, tulipa romaani ;) kiitokset vastauksestasi ;) - hiljaisuus, yksin
Suosittelen Sinulle ehdottomasti sellaista "hiljaista kuukautta". Otat vaikka sairaslomaa, sillä kukaanhan meitä ei kaipaa, jos kuolisimme, vaikka tunnemme itse joskus työssä olevamme korvaamattomia.
Kyllä minä koin itseni silloin nuoruudessa olevani "korvaamaton", sillä olin haalinut sellaisia töitä, joita toiset ei hallinneet.
Vakava loukkaantuminen (32-v) herätti minut tajuamaan, että kohdallani oli kuolemakin hiuskarvan varassa. Olisi jäänyt kaksi lasta, 5v ja 7v, mutta onneksi selvisin 8 vko kallovedolla ja kuntoutuksella.
Toisaalta sen jälkeen teinkin "hullunlailla" töitä, koska halusin todistaa, että tuo kolari ei vienyt työhalujani. Työhaluja olisi vielläkin, mutta tuo ikä on työnantajille kauhistus, vaikka kuinka yritetään mukamas pidentää tätä työikää.
No, tuo yltiömäinen työintoni kostautui kuitenkin "brun aut", loppuunpalamisena. Mutta uskomaton rauha ja tyyneys on palannut elämääni, kun olen saanut viettää aikoja maaseudulla, jossa ei kuule muuta, kuin linnunlaulua ja talvella ei sitäkään.
On todellakin ihmeellinen kokemus olla täällä jossain Suomessa aivan hiljaisuudessa. Luulen että siihen ei pysty mitkään "Retriikit", koska elämisen äänet kuuluvat kaikkialla. Minulla on ollut ja on edelleen paikka, jossa on t o d e l l a hiljaista. Se rauhoittaa, kun osaa vain sen oman kiireensä jättää toisille ja irroittautua siitä "oravanpyörästä".
- Viirusilmä sileäiho
Menin ostoksille **skiin. Heti kun pääsin ovesta sisään niin nuori miesmyyjä huusi: " Morjes,ostatko sie mitään vai ootko tullut vaan katselemaan" Vastasin vienosti JOO,se riitti pojalle ei kysellyt enempää.
Hymyilin ajaessani kotiin ostoskeskuksesta ja ajattelin pojan kysymyksenasettelua,jolla lienee
kuitenkin hyvä tarkoitus.- ;)
Hymyilitti minuakin tuo. Ehkä oli oppinut, monestihan sitä tulee sanottua, katselevansa, kun myyjä kysyy, voinko auttaa.
Ihanaa, että jossain on vielä myyjiä, muitakin kuin kassahenkilöitä.
Pienissä erikoistavaraliikkeissä onneksi löytyy, asiantuntevaa apuakin. Samoin joissakin tavarataloissa, sellaiseen olen törmännyt, myyjä tosiaankin hakee uutta sovitettavaa, jos koko ei olekaan sopiva.
- Optimisti-Onni
Tulimme juuri vaimon luuydinnäytteen ottoreisulta.
10-vuotta muhinut, lääkityksellä kurissa pidetty verisyöpä on siirtynyt muutosvaiheeseen.
Punasolut pienetyneet hja Hb-laskenut 90:iinn.
Osasta viime viikon kokeita on jo tulokset. Lopuista ja tämänpäiväisistä niitä alkaa tippumaan ensi viikolla.
On asioita joihin voi vaikuttaa ja niitä joihin ei voi.
Vaimoni sairauden eteneminen on ainakin meidän vaikutusmahdollisuuksiemme ulottumattomissa.
Olemme tehneet voitavamme = noudattaneet tunnollisesti hoito- ja lääkitysohjeta.
Optimismia edustanee asenteemme että olemme edelleen kin lähdössä kolmen viikon kuluttua reiluksi kuukaudeksi etelään.
Nyrbergin joulumarkkinoille viikoksi.
Näistä molemmista on maksettu kaikki. Lennot ja majoitukset.
Jouluviikko on suunniteltu kylpylään.
Helmikuun kahden viikon Kuuban kiertely ml. AI-lomaviikko, on varattu.
Jos ylivoimaisia esteitä tulee niin hilseillään niiden kanssa sitten aikanaan!
Suurin osa positiivisesta palautteesta tapahtunee kulttuurissamme ilmeinä, eleinä ja tekoina sanojen asemesta?
Sanallisen ilmaisun kanssa täytyy olla varovainen. Kiitoksen kohde tulkitsee sen usein keljuiluksi tai ainakin oman edun tavoitteluksi.
ahimko!- ;)
Hitsin, hitsin hitsi!
Kyyneleet tuli, et sinä osaa kirjoittaa niin, ettei sinua tunnistaisi. En edes hynyä tähän laittanut.
Vaikka pitkä totuttautuminen, teillä tuohon on ollutkin, kirpaise se siltikin, syvältä.
Ajatuksenne on tosiaankin optimistisia, ja hyvä niin. Kuten sanoit, hilseily ei etukäteen auta, vaan asiat kohdataan kun aika on. Positiivista, johon en ehkä, kykenisi kuitenkaan.
Tsemppiä, teille molemmille, kukaanhan ei tiedä meistä, koska se aika on, mihinkin.
Vedet silmissä, toivon teidän voivan nuo reissut hyvinkin tehdä.
Periksi antavaa rotuahan et ole, sen olen niin kokenut.
nautitaan siitä mitä on, ja surraan, kun sen aika on. Etukäteen hanskojen naulaan lyöntihän ei yhtään auta. - demeter
O.O. Eikö hoitokeinoja kuitenkin löydy, luuytimen siirrosta alkaen ? "Nuorihan" vaimosi kuitenkin vielä on.
Minun vanhin veli sairastaa kolmatta syöpäänsä ja meinaa selvitä. Kyllä tuollainen tekee hiljaiseksi. Onneksi teillä on mieluista odotettavaa. Tsemppiä teille molemmille. - Tobias*
;) kirjoitti:
Hitsin, hitsin hitsi!
Kyyneleet tuli, et sinä osaa kirjoittaa niin, ettei sinua tunnistaisi. En edes hynyä tähän laittanut.
Vaikka pitkä totuttautuminen, teillä tuohon on ollutkin, kirpaise se siltikin, syvältä.
Ajatuksenne on tosiaankin optimistisia, ja hyvä niin. Kuten sanoit, hilseily ei etukäteen auta, vaan asiat kohdataan kun aika on. Positiivista, johon en ehkä, kykenisi kuitenkaan.
Tsemppiä, teille molemmille, kukaanhan ei tiedä meistä, koska se aika on, mihinkin.
Vedet silmissä, toivon teidän voivan nuo reissut hyvinkin tehdä.
Periksi antavaa rotuahan et ole, sen olen niin kokenut.
nautitaan siitä mitä on, ja surraan, kun sen aika on. Etukäteen hanskojen naulaan lyöntihän ei yhtään auta.ja ihailen vilpittömästi asennettanne!! On elämää suurempia asioita, joille ei kertakaikkiaan mitään voi, kohdattavaksi meillä kaikilla. Ilmaiseksi ei kuitenkaan anneta tuumaakaan periksi.
Voimia, lämpimiä ajatuksia ja toteutuvia hyviä reissuja; harjailkaa hilseet olkapäiltä vasta sitten, kun on sen aika ja siihen asti kulkekaa yhdessä käsi kädessä etiäpäin!! - demeter
;) kirjoitti:
Hitsin, hitsin hitsi!
Kyyneleet tuli, et sinä osaa kirjoittaa niin, ettei sinua tunnistaisi. En edes hynyä tähän laittanut.
Vaikka pitkä totuttautuminen, teillä tuohon on ollutkin, kirpaise se siltikin, syvältä.
Ajatuksenne on tosiaankin optimistisia, ja hyvä niin. Kuten sanoit, hilseily ei etukäteen auta, vaan asiat kohdataan kun aika on. Positiivista, johon en ehkä, kykenisi kuitenkaan.
Tsemppiä, teille molemmille, kukaanhan ei tiedä meistä, koska se aika on, mihinkin.
Vedet silmissä, toivon teidän voivan nuo reissut hyvinkin tehdä.
Periksi antavaa rotuahan et ole, sen olen niin kokenut.
nautitaan siitä mitä on, ja surraan, kun sen aika on. Etukäteen hanskojen naulaan lyöntihän ei yhtään auta.se täällä emännöi. Minä jo ihmettelin, että mistä on saatu näin valoisa emäntä ! Meillä on nyt oikein piiloleikki menellään täällä. Hieno ketju, kiitos siitä.
- demeter
demeter kirjoitti:
se täällä emännöi. Minä jo ihmettelin, että mistä on saatu näin valoisa emäntä ! Meillä on nyt oikein piiloleikki menellään täällä. Hieno ketju, kiitos siitä.
puheenvuorot uudelleen ja päättelin, etten sittenkään taida tuntea sinua. Mutta kiva tutustua, ellei tunneta.
- Optimisti-Onni
;) kirjoitti:
Hitsin, hitsin hitsi!
Kyyneleet tuli, et sinä osaa kirjoittaa niin, ettei sinua tunnistaisi. En edes hynyä tähän laittanut.
Vaikka pitkä totuttautuminen, teillä tuohon on ollutkin, kirpaise se siltikin, syvältä.
Ajatuksenne on tosiaankin optimistisia, ja hyvä niin. Kuten sanoit, hilseily ei etukäteen auta, vaan asiat kohdataan kun aika on. Positiivista, johon en ehkä, kykenisi kuitenkaan.
Tsemppiä, teille molemmille, kukaanhan ei tiedä meistä, koska se aika on, mihinkin.
Vedet silmissä, toivon teidän voivan nuo reissut hyvinkin tehdä.
Periksi antavaa rotuahan et ole, sen olen niin kokenut.
nautitaan siitä mitä on, ja surraan, kun sen aika on. Etukäteen hanskojen naulaan lyöntihän ei yhtään auta.Kiitoksia myötätunnosta!
Kaikessa on myös myönteinen puoli.
Minusta se, että "eläköidyimme" ajoissa, minä terveenä ja hyväkuntoisena, vaimokin silloin myös samassa kunnossa, on positiivista.
Myönteistä on myös elämän jatkuminen kutakuinkin oireettomana, mitään arkista touhua haittaamatta.
Myönteisiä ovat olleet nämä 10-vuotta alkuperäisen, kehnoimman elinikäennusteen 3:n vuoden asemesta.
Tavoitteena olisi nyt ennusteen maksimi, 12-vuotta.
Teoriassakaan ei ole parannuskeinoa.
Pahaa verta kanssaihmisissäni saattaa herättää tyytyväisyytemme elämisemme laatuun myös näinä vuosina.
Olen nähnyt kurjempiakin kohtaloita vaikka ei se minua lämmitä tippaakaan, säälittää vain!
Tähän mennessä ensimmäinen takaisku on tyttöjen Tallinnan matkan peruuntuminen ensi viikolla.
Tyyliäni en edes yritä "naamioida".
Salaamisen huippua edustaa tämän kertainen tapani kilkutella poikkeuksellisesti mulla kuin nimimerkilläni.
Kuka tunnistaa niin tunnistakoon.
Joku on sanonut ettei totuus mustaa ketään! - ;)
Optimisti-Onni kirjoitti:
Kiitoksia myötätunnosta!
Kaikessa on myös myönteinen puoli.
Minusta se, että "eläköidyimme" ajoissa, minä terveenä ja hyväkuntoisena, vaimokin silloin myös samassa kunnossa, on positiivista.
Myönteistä on myös elämän jatkuminen kutakuinkin oireettomana, mitään arkista touhua haittaamatta.
Myönteisiä ovat olleet nämä 10-vuotta alkuperäisen, kehnoimman elinikäennusteen 3:n vuoden asemesta.
Tavoitteena olisi nyt ennusteen maksimi, 12-vuotta.
Teoriassakaan ei ole parannuskeinoa.
Pahaa verta kanssaihmisissäni saattaa herättää tyytyväisyytemme elämisemme laatuun myös näinä vuosina.
Olen nähnyt kurjempiakin kohtaloita vaikka ei se minua lämmitä tippaakaan, säälittää vain!
Tähän mennessä ensimmäinen takaisku on tyttöjen Tallinnan matkan peruuntuminen ensi viikolla.
Tyyliäni en edes yritä "naamioida".
Salaamisen huippua edustaa tämän kertainen tapani kilkutella poikkeuksellisesti mulla kuin nimimerkilläni.
Kuka tunnistaa niin tunnistakoon.
Joku on sanonut ettei totuus mustaa ketään!Olt joskus maininnut, vaimosi sairaudesta, ehkä se sai myös aistini terävöitymään. Surullinen uutinen todella. Ihanaa kun otatte sen noin, ja hienoa juuri se, ettette jääneet paikoillenne, vaan jatkatte elämää.
Ehkä se on myös auttanut, antanut niitä lisävuosia. Jatkakaa samoin, liian paljon on sitku, ja sitten ei sitä tulekaan,
Vaimollasi on myös hyvä sparraaja, sinä.
Oikein sydämestäni toivon, teidän nuo matkanne saavan yhdessä tehdä, niiden monien matkojenne lisäksi.
Ajatushalit teille molemmille. - demeter
Optimisti-Onni kirjoitti:
Kiitoksia myötätunnosta!
Kaikessa on myös myönteinen puoli.
Minusta se, että "eläköidyimme" ajoissa, minä terveenä ja hyväkuntoisena, vaimokin silloin myös samassa kunnossa, on positiivista.
Myönteistä on myös elämän jatkuminen kutakuinkin oireettomana, mitään arkista touhua haittaamatta.
Myönteisiä ovat olleet nämä 10-vuotta alkuperäisen, kehnoimman elinikäennusteen 3:n vuoden asemesta.
Tavoitteena olisi nyt ennusteen maksimi, 12-vuotta.
Teoriassakaan ei ole parannuskeinoa.
Pahaa verta kanssaihmisissäni saattaa herättää tyytyväisyytemme elämisemme laatuun myös näinä vuosina.
Olen nähnyt kurjempiakin kohtaloita vaikka ei se minua lämmitä tippaakaan, säälittää vain!
Tähän mennessä ensimmäinen takaisku on tyttöjen Tallinnan matkan peruuntuminen ensi viikolla.
Tyyliäni en edes yritä "naamioida".
Salaamisen huippua edustaa tämän kertainen tapani kilkutella poikkeuksellisesti mulla kuin nimimerkilläni.
Kuka tunnistaa niin tunnistakoon.
Joku on sanonut ettei totuus mustaa ketään!tai LL, miten vain. Teille nyt ei kannata kertoa tarinoita ihmeparantumisista, mutta on niitä sattunut, jopa sellaisille, jotka eivät ihmeisiin usko. Ja yhdestä ihmeestähän juuri kerroit: kolmen vuoden sijasta kymmenen. Hyvä tavoite tuo 12 vuotta. Siinä ajassahan ehtii tapahtua paljon, myös lääketieteessä.
- Optimisti-Onni
demeter kirjoitti:
tai LL, miten vain. Teille nyt ei kannata kertoa tarinoita ihmeparantumisista, mutta on niitä sattunut, jopa sellaisille, jotka eivät ihmeisiin usko. Ja yhdestä ihmeestähän juuri kerroit: kolmen vuoden sijasta kymmenen. Hyvä tavoite tuo 12 vuotta. Siinä ajassahan ehtii tapahtua paljon, myös lääketieteessä.
Niiden sisältämä ajatus on passiivisena muhinut takaraivoissamme.
- Optimisti-Onni
;) kirjoitti:
Olt joskus maininnut, vaimosi sairaudesta, ehkä se sai myös aistini terävöitymään. Surullinen uutinen todella. Ihanaa kun otatte sen noin, ja hienoa juuri se, ettette jääneet paikoillenne, vaan jatkatte elämää.
Ehkä se on myös auttanut, antanut niitä lisävuosia. Jatkakaa samoin, liian paljon on sitku, ja sitten ei sitä tulekaan,
Vaimollasi on myös hyvä sparraaja, sinä.
Oikein sydämestäni toivon, teidän nuo matkanne saavan yhdessä tehdä, niiden monien matkojenne lisäksi.
Ajatushalit teille molemmille.Eikös aloittaja kysynyt positiivisestakin palautteesta?
Yritin muotoilla ajatukseni lyhyesti. - ;)
Optimisti-Onni kirjoitti:
Eikös aloittaja kysynyt positiivisestakin palautteesta?
Yritin muotoilla ajatukseni lyhyesti.K i i t o s !
Ps. Löytyy se kolikon toinenkin puoli, silloin vain haluan olla itsekseni, miettiä asioita. - Tiukkapipo?
Eikös vaivojensa valittajille ole oma osastonsa, terveys?
Tai jotain sinnepäin! - ;)
Tiukkapipo? kirjoitti:
Eikös vaivojensa valittajille ole oma osastonsa, terveys?
Tai jotain sinnepäin!Jännä juttu, missähän siinä valitettiin? Tuotiin ennemminkin positiivista suhtautumista esiin.
Sinulle:
Iva on pikkusieluisten huumetta!
Alfred Tennyson - Tilava baskeri
;) kirjoitti:
Jännä juttu, missähän siinä valitettiin? Tuotiin ennemminkin positiivista suhtautumista esiin.
Sinulle:
Iva on pikkusieluisten huumetta!
Alfred TennysonMatkat vois setviä matkailupalstoilla
- ;)
Tilava baskeri kirjoitti:
Matkat vois setviä matkailupalstoilla
Mitään aiheeseen ;positiivisuus, en nyt kirjoituksestasi löytänyt.
Tämä on ikäpalsta 60 ja saamme kirjoittaa täällä ihan kaikesta ikäistemme asioista, sinulta lupaa kyselemättä. Sairaudet, matkat, kuuluvat ikäistemme aiheisiin, siinä kuin mikä muu hyvänsä.
Toivottavasti löydät takaisin ikäistesi palstoille, Etkä harmittele suotta meidän vapautta valita itse aiheemme.
Hyvää päivän jatkoa.
- Ai jaa
Nyt on positiivisuusviikko ?
http://www.aijaa.com/v.php?i=6676674.jpg
Tulipa tehtyä tuo kalenteri sitten väärin, kun laitoin viikon alkavaksi 7_päivä ja päättyy 13_päivä maanantaina.
Mietin että olisi paree (?) kun viikko loppuisi maanantaihin, koska kaikki moittii sitä huonoksi viikon ensimmäiseksi päiväksi. Nyt kun on tiistai eka päivä niin kai nyt on paljon positiivisemmat viikotkin. ;)- ;)
Nyyh, nyt ei ollut kivaa yhtään ;( minusta maanantai on aina ollut viikon mukavin päivä! Olin usein viikonloput töissä, ja odotin aina maanantaita.
Eläkkeelläkin tuo maanantai on just passeli viikonpäivä.silloin kaikki alkaa taas uudelleen, koko viikko edessäpäin, eikä koskaan tiedä, mitä mukavaa tuleekaan tapahtumaan ;)
Pidä sinä tiistaita alkuna, minulle sopii tämä vanha oikein hyvin ;)
- 1943
tilasin Positiivari-lehtistä. Siitä opin tämän teemaviikon. Olen yleensä elämänmyönteinen, koska automaattisesti ajattelen, miten paljon huonommin asiat voisivat olla. Opettajana yritin antaa positiivista palautetta aina, kun se oli mahdollista. Samoin kanssaihmisiini suhtaudun myönteisesti. Jopa tosi surullisissa asioissa alan nähdä positiivista, kun suurin suru on laantunut. Ainakin ilma suosii tätä viikkoa, kauniita ajatuksia kaikille ilmojen teitä.
- ;)
Kiitos, sinulle myöskin, syyskuulaita positiivisia hetkiä.
Ei sitä aina kykene, mutta, yleensä vian määritys löytyy peilistä. Silloin useimmiten auttaa yksikin hyvä ja rakentava ajatus, ja elämä taas on pilkun verran parempaa. Tai hyvän ystävän kanssa purkaa pois pahan olon tunne, parantaa maailmaa niin sanotusti.
Olen jossain joskus tutustunut tuohon lehteen, ihan ajatuksia herättäviä asioita.
on tarjolla roppakaupalla, kun antaa edes pikkuisen hymyn vastaan tulijalle ja ehkä tervehtiikin. Se ei maksa mitään ja on positiivista palautetta, huomata toinen ihminen.
Minä annan palautetta, kumpaakin, kun mielestäni aihetta ilmaantuu. Happamat ihmiset jäävät paljosta vaille, pipo vinossa kaiken aikaa.- ;)
Samaa mieltä, taisin tuolla jossain jo kirjoittaakin tuosta ;)
Muutin muutama vuosi sitten asuinalueelle, josta n tuntenut ketään. Äkkiä niitä moikkaustuttuja tuli, ja jopa kahvittelukavereita. Löysimpä ihan ystävänkin.
Hymyillään me vastakin, ja tutustutaan ihmisiin.
Mukavaa hymyiltävää aurinkoista syksyä
- kissapimeässä
ja syksyinen yö. Katson ulos ja on NIIN ihanan pimeää, mitään ei näy. En pelkää!
Olen voittanut pimeän pelkoni!
Tiesin sen, luotin itseeni, kauan kesti kuitenkin,
ei ihan kaikki valmista vieläkään............
Huhhuh....- :)
Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.
Aaltojen hyväilystä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa,
tulisit juuri nyt----
Runolla vastaan myös ;)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Cynthia Woods
😋😍😋😍😋😍😋😍😋 💋 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl04372247#CynthiaWoods 🔞💋❤️💋❤️💋🔞�214851Aimee Dvorak
😍😋😍😋😍😋😍😋😍 💋 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl02740429#AimeeDvorak 🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋03059Molly Graham
😍😋😍😋😍😋😍😋😍 😍 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl02277975#MollyGraham 🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️03055Rachelle Reynolds
😋😍😋😍😋😍😋😍😋 🔞 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl03175674#RachelleReynolds 🔞❤️💋❤️💋❤️03055Pamela Orr
😋😋😋😋😋😋😋😋😋😋 🍒 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl06055581#PamelaOrr 🔞❤️💋❤️💋❤️🔞03054Lakeisha Coleman
🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑 💋 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl08105348#LakeishaColeman 🔞💋❤️💋❤️💋🔞03050Stephanie Love
😋😋😋😋😋😋😋😋😋😋 ❤️ Nymfomaani -> https://x18.fun/girl01692207#StephanieLove 🔞❤️💋❤️💋❤️03046Becky Steele
🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑 💋 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl05250014#BeckySteele 🔞❤️💋❤️03045Allison Queen
🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒 ❤️ Nymfomaani -> https://x18.fun/girl07854217#AllisonQueen 🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞03044Nancy Taylor
😍😍😍😋😋😋😋😍😍😍 ❤️ Nymfomaani -> https://x18.fun/girl01560856#NancyTaylor 🔞💋❤️💋❤️💋03044