Olen murhaaja

On mielestäni aika lakata siloittelemasta asiaa ja tuoda edes kerran julki koko ruma totuus siitä, mistä niiin usein vaietaan täysin, tai se siloitellaan milloin minkäkinlaisin selityksin merkityksettömäksi pikkujutuksi, jolla ei muka ole merkitystä.
Sillä on.

En millään muotoa kuvittele tämän sinällään ketään kiinnostavan, lähinnä haluan alulle ajattelun siitä, että varsinkin nuoret, elämänsä alussa olevat ihmiset ymmärtäisivät huolehtia asioistaan hieman paremmin kuin itse tein... Ja että varsinkin tytöt tulisivat todella ajatelleeksi, mihin ryhtyvät, kun suostuvat seksiin ilman ehkäisyä, tai sitten sen tehtyään turvautuvat aborttiin, kun eivät haluakaan kantaa vastuuta käytöksestään.

Murhautin ensimmäisen lapseni kesäkuussa 1996, koska en katsonut olevani kypsä tahi valmis vastaanottamaan lasta elämääni, enkä edes varsinaisesti pitänyt miehestä, jonka kanssa Hänet olin alulle laittanut, (poika vain oli tarttunut jostakin liepeeseen, enkä häntä siitä hätistääkään ymmärtänyt).
'Uskovaisen' kodin lapsena ymmärsin aikomani olevan vastoin Jumalan tahtoa, että Hän pitäisi sitä murhana ja tuomittavana ja vaikka osittain pelkäsinkin, mitä se merkitsisi suhteessani Häneen, päätin, että Jumala johon uskon, ei sen tähden minua hylkää, että yhä aioin edetä suunnitelmassani päättää tuo elämä sisältäni heti alkuunsa.

Sittemmin olen synnyttänyt kaksi poikaa (1998 ja 1999), saanut keskenmenon siiamilaisista kaksosista (2000) ja saanut ihanan tyttären (2003). Ehkäisyn olen ymmärtänyt ryhtyä hoitamaan vasta kaiken tämän jälkeen. Jokainen lapsistani on syntynyt siksi, että himoissani ja vastuuttomasti olen juovuspäissäni tehnyt, mitä on huvittanut miettimättä sen enempiä seurauksia tahi toivomatta elämääni huollettavia.

Tytärkin, vaikka alkunsa saikin kolmen viikon 'juopposuhteesta' ja hänestä ensin isyystestitkin piti tehdä, sai nähdä päivänvalon vain siksi, että tuon tekemäni murhan tähden olin päättänyt etten toista sellaista tee ja toivoin hänen olevan sen toisen, jota rakastin...
Tänäsellään kaikki kolme lastani ovat huostaanotettuina, koska oman elämäni ongelmat eivät sillä hellittäneet, että tulin fyysisesti äidiksi. Siihen rooliin sopiakseen on ihan oikeasti oltava asioiden eri tavalla kunnossa, kuin oikeat värkit oikeissa paikoissa. (Nyt tosin toivon saavani heidät kaikki jo kotiin ja tilanne on muuttunut, mutta huostaanottopäätöstä ei tässä vaiheessa enää niin vain muutetakaan...)

ABORTTI ON MURHA! Piste. Se ei muuksi muutu, vaikka kuka sen yli maalaisi mieliväreillään.
Jumalan silmissä tuo alkunsa saanut sikiö, vaikka kuinkakin pieni, on ihminen, jolla on kaikki elämisen edellytykset heti hedelmöityksensä jälkeen ja jonka elämä abortoimalla julmasti tuhotaan ilman mitään mahdollisuutta sen saada todella elää.
Abortti on julma, harkittu, ennalta ehkäistävissä oleva murha. En sen tehneille toivo ylenmääräistä syyllisyyttä teostaan, en tarkoita tällä kaataa niskaanne jätekasaa, jonka alta olisi mahdoton nousta. Jumala tietää tilanteenne, miksi jne. olette ratkaisuunne päätyneet ja jokainen teistä voi Hänen kanssaan sopia asiansa Jeesuksen vuodatetun veren perusteella...

...mutta tarkoitan ehdottomasti, varmasti, lujasti ja päättäväisesti pyrkiä huomauttamaan niitä, jotka ovat sen teolta kenties vielä säästyneet, että harkitsisivat käytöstään ja aikeitaan ja ajoissa valitsisivat, miten toimivat suhteessaan seksiin, ehkäisyyn, jo alkunsa saaneeseen lapseen jne.

Ainoa 100% ehkäisykeino, on pitää housut jalassaan! Miksi se niin usein tuntuu unohtuvan kaikesta valistuksesta. Suorastaan säälittävää, miten tunnutaan ajattelevan, että jo aikaiset seksisuhteet kuuluvat elämään ja olisi muka naurettavaa odotella jotakuta todella rakasta ja elää kunnollista elämää.
Ja muita ehkäisykeinoja on nykyään riittämiin, jos tahtoo seksiin ryhtyä, älkää jättäkö niitä käyttämättä!

Te olette arvokkaammat, kuin yksikään akti maailmassa!
Ja jokainen syntyvä ja alkunsa saanut lapsi on arvokkaampi, kuin joutua heti kättelyssä murhatuksi, tai tavalla tai toisella hylätyksi tai laiminlyödyksi elämänsä varrella.
-Säästäkää rakkaat itsenne häpeältä, jota itse joudun teoistani kantamaan.
Te olette paljoa arvokkaammat!!!