Hyvät kanssasisaret (jos semmoisia on), mitä tekisitte tilanteessani? Avoliitossa elän. Avioon ei minulla ole kiire, mutta elämänmuotona pidän avioliittoa avoliittoa parempana ja henkisesti seesteisempänä vaihtoehtona. Olen eronnut, mikä jälkeen minulla on ollut vaikeuksia löytää "hyvää" miestä, joka olisi valmis sitoutumaan ja jonka kanssa voisi "oikeasti" elää. Erilaisia psykopatologioita on tullut vastaan miehissä, kun olen elämänkumppania yrittänyt löytää. Nyt kuitenkin avoliitossa ulkomaalaisen miehen kanssa, mutta hyvin epävarmassa tilanteessa. Mies ei voi harkita edes tulevaisuudessa liittoa kanssani, kun minulta ei voi hää-lakanalla todentaa neitsyyttä. Ja hulluahan se olisi yrittääkään, kun lapset ovat todisteina siitä, että neitsyys se on mennyt ja ainakin siis todennettavasti kaksi miestä on "saastuttanut" viattomuuteni. Olen kiukuspäissäni ehdotellut miehelle, että etsisi sitten neitsyen, mutta hän ei usko, että moista ihmettä Suomesta löytyisi, eikä sanojensa mukaan edes halua toista naista tilalleni, koska rakastaa minua.
Miten voin rakentaa tätä suhdetta, jossa olen se saastunut osapuoli (miehen sukupuolisuhteita ei tietenkään lasketa)? Mitä voi odottaa tulevaisuudelta, vai voiko odottaa mitään? Tuleeko tämä suhde olemaan "seurustelua saman katon alla" hamaan hautaan vai voiko siitä tulla jotain todellista kumppanuutta? Lähteekö mies kumminkin sen ensimmäisen neitseellisen neitokaisen matkaan, jonka Suomesta löytää vai pitäytyykö sanassaan ja pysyy rinnallani, vaikken olekaan avioitumiskelpoinen? Onko hänen rakkautensa aitoa huolimatta tästä suuresta vajavuudestani (saastuneesta viattomuudestani)? Kannattaako laskea tämän suhteen varaan (rakastan avomiestäni enkä haluaisi häntä menettää)?
Miten voin rakentaa tätä suhdetta, jossa olen se saastunut osapuoli (miehen sukupuolisuhteita ei tietenkään lasketa)? Mitä voi odottaa tulevaisuudelta, vai voiko odottaa mitään? Tuleeko tämä suhde olemaan "seurustelua saman katon alla" hamaan hautaan vai voiko siitä tulla jotain todellista kumppanuutta? Lähteekö mies kumminkin sen ensimmäisen neitseellisen neitokaisen matkaan, jonka Suomesta löytää vai pitäytyykö sanassaan ja pysyy rinnallani, vaikken olekaan avioitumiskelpoinen? Onko hänen rakkautensa aitoa huolimatta tästä suuresta vajavuudestani (saastuneesta viattomuudestani)? Kannattaako laskea tämän suhteen varaan (rakastan avomiestäni enkä haluaisi häntä menettää)?
Vastaukset 5
Vanhimmat
jatkaisi suhdetta.
Itsekin olen ollut aviossa ja lapsia. Rakkautta olen etsinyt ja pysyvyyttä myös monista miehistä kuitenkaan aiemmin sitä löytämättä. Rima on noussut aina korkeammalle ja oppia asioissa olen ottanut entisistä tapauksista. Olen ehkä liian jyrkkä maininnoissani, mutta olen itselleni sopivaksi oppinut suoristamaan ennen niin mutkikkaita polkujani. Nyt olen tavannut suomalaisen miehen, joka antaa minun hengittää ja tähän saakka kaikki mennyt pääpiirteittäin hyvin.
Minulla menisi sijassasi (anteeksi vaan) pinna. Mies osoittelee sinua ja on niin itsekäs, ettei nää omia sohimisiaan naisten kanssa. Minulta jos loppuisi kunnioitus, loppuisi myös rakkaus että heilahtaa. Itse olen opetellut katsomaan ihmisen luonnetta myös sen ulkokuoren alla.
Jos ei lapsellinen mieli miehellä muutu, laskisin vessanpöntöstä alas koko arvomaailmansa ja toimisin ja etsisin olotilaa mikä tuntuu onnelliselta. Jos taas olet tyytyväinen tilanteeseen ja rakastatte toisianne, se on toinen asia ja kaikki ok.
Ymmärrän, että useissa maissa tuijotetaan vain naista ja naisen virheitä ja niissä juuret ajattelutavassa voi olla syvällä. Jos näin on, luultavasti et pysty muuttamaan tilannetta. Hyväksy tai hylkää. Mustavalkoisuus voi olla ääripäässä aika fanaattista. Mieti ja punnitse rauhassa elämääsi ja muista että tunteiden kanssa myös järjen käyttö on sallittua. Sinulle hyvää toivottaen,
..mutta tarkoituksenani EI OLE maalata peikkoja seinille. Tavallaan on hyvä, että mies on ollut rehellinen sinulle asiassa. Onko hänellä sellainen vakaumus??? Miksi sitten asuu kanssasi ja pelehtii...onko se sitten oikein häneltä ?? Jokin asia ei vaan täsmää ja ei ole oikein loogista.
Sitten on kyllä olemass vaikkapa suomalaisiakin miehiä, joilla on sellainen periaate myös että eivät mene toista kertaa naimisiin. Tulee ero ja on sellainen periaate olemassa, ettei naimisiin koskaan enää. Sekin jakaa kysymyksiä ja mielipiteitä ihmisten välillä suhteissa. Onhan näitä monenlaisia..
mies pitää sua saastuneena ja avioliittokelvottomana niin rakastaako hän sinua? Jos toista rakastaa niin eikös nämä asiat ole toissiaisia? Itse potkisin tällaisen kaverin pellolle ja etsisin miehen joka minua kunnioittaa!
Vastaus on yhtä yksinkertainen kuin se on tyly: et voi rakentaa tervettä suhdetta sellaisen ihmisen kanssa, jolle olet "saastunut", spoiled goods. Se ei vain ole mahdollista. Ellet sitten halua rakentaa minäkuvaasi uusiksi sen varaan että olet "pilaantunut" ihminen. Se taas olisi täydellisen itsetuhoista toimintaa tietenkin. Jos mies on noin onneton tapaus, että ei kelpuuta sinua avioliittoon jonkun muinaisjäänteen kaltaisen neitsyyssäännön takia, niin miksi sinä haluat tuhlata aikaasi moisen kanssa? Hän on joko täysi surkimus tai sitten ei todella rakasta sinua. Ikävää mutta totta. Toivotan sinulle voimia ja viisautta tehdä oman loppuelämäsi kannalta oikea päätös.
Kuinka voit edes olla noin idiootin äijän kanssa? Itse hän kuitenkin on ollut toisten ihmisten tyttärien/siskojen panokaverina, mutta itse ei ottaisi käytettyä naista? Millä oikeudella se äijä panee ja ei antaisi oman vaimon olla pantu? Heivaa ihan oikeesti tollanen kuvotus veks!!