1. Mies marisee, että ei saa seksiä tarpeeksi (monelta naiselta)
2. Samaan aikaan mies marisee siitä, että naiset harrastavat seksiä muiden miesten kanssa ja pitää naisia lutkina.
3. Tästä voi siis vetää sen johtopäätöksen, että miehen mielestä kaikkien naisten tulisi harrastaa seksiä vain ja ainoastaan hänen kanssaan, tai muuten he ovat lutkia.
(Olen todennut, että seksiasioissa mies ei ole ikinä tyytyväinen. Joko mies valittaa siitä, että ei saa seksiä. Ja sitten jos mies saa seksiä, niin sitten valitetaan siitä, kun ne naiset ovat kauheita huoria, kun harrastavat seksiä tämän kyseisen miehen kanssa.)
2. Samaan aikaan mies marisee siitä, että naiset harrastavat seksiä muiden miesten kanssa ja pitää naisia lutkina.
3. Tästä voi siis vetää sen johtopäätöksen, että miehen mielestä kaikkien naisten tulisi harrastaa seksiä vain ja ainoastaan hänen kanssaan, tai muuten he ovat lutkia.
(Olen todennut, että seksiasioissa mies ei ole ikinä tyytyväinen. Joko mies valittaa siitä, että ei saa seksiä. Ja sitten jos mies saa seksiä, niin sitten valitetaan siitä, kun ne naiset ovat kauheita huoria, kun harrastavat seksiä tämän kyseisen miehen kanssa.)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lyhyt vastaus: parisuhdetta ajatellen miehelle kokeneisuus on etu (mm. siksi ns. lutkia tarvitaan seksikumppaneiksi), naiselle kokeneisuus on haitta (siksi ns. kunnollisia naisia tarvittaisiin parisuhdekumppaneiksi). Täydennä ymmärrystäsi tutustumalla melko tuoreeseen ketjuun "Ongelmana naisten seksielämä". Alla lainaus omasta kommentistani.
1) "Kaksinaismoralismi" ei oikeastaan ole kaksinaismoralismia, koska miehet ja naiset eivät ole toisiinsaT-miesten näkemyksiin vaan "kaksinaismoralismin" syyhyn yleisesti. Ymmärsin, että rinnastettavia ihmisryhmiä, sillä miehillä ja naisilla on monintavoin erilaiset lähtökohdat ja pyrkimykset. Mies ei kilpaile seksuaaliasioissa naisen kanssa eikä nainen miehen, vaan miehet kilpailevat keskenään ja naiset keskenään. Näin ollen on luonnollista, että miehille ja naisille on eri säännöt. Moraaleja on kaksi, mutta kyseessä ei ole kaksinaismoralismi.
2) Syy naisen seksielämän rajoittamiseen löytyy yhteisön kokonaisedusta. Yhteisön kannalta on hyväksi, jos miehet ja naiset muodostavat pitkäkestoisia, onnellisia parisuhteita, joissa myös lasten on "hyvä kasvaa". Parisuhteen onnellisuuteen vaikuttaa (yleensä) ratkaisevasti miehen sitoutumishalu ja rakkaus naiseena, mikä puolestaan riippuu paljolti siitä, kuinka "oikeaksi naiselleen" ja riittäväksi mies itsensä tuntee. Ihanteellista, ellei jopa välttämätöntä, on, että mies on naiselleen "seksuaalisesti oikein" (kiihottavin, tyydyttävin yms.) verrattuna naisen aikaisempiin kumppaneihin. Kyllä, miehen tunnekoneisto toimii näin (tämä on hyvin ymmärrettävää mm. siksi, koska mies on pyrkii minimoimaan naisen halut vieraisiin miehiin, jotta satsaus/sitoutuminen suhteeseen kannattaisi.) Moraalisääntöjen tarkoitus on ohjata naista seksipartnerivalinoissaan niin, että valinnat helpottavat ja auttavat edellä kuvatun ihannetilan muodostumista. Tästä seuraa tarve paitsi seksipartnerien määrän, myös niiden laadun "kontrollointiin". On hyvä huomata, että määrän kasvaessa myös laadun ("seksuaalisen oikeuden") maksimi kasvaa. Jos määrä on suuri, on laadun maksimi helposti suuri ja naiselle tulee vaikeammaksi löytäää sitoutuva mies, joka on vähintään yhtä laadukas. Siksi moraali säätelee jo määrää yksinään. Hieman hämäävää voi olla se, että suuri seksipartnerien määrä voi onnekkaassa tapauksessa olla pelkästään hyvästä: nimittäin silloin, kun viimeisin, sitoutuva mies on kaikista kohdatuista laadukkain; tämä on kuitenkin naisen kohdalla melko epätodennäköinen skenaario. Koska edellä olevat perusteet eivät sovellu mieheen, saadaan miehelle erilaiset (osin jopa päinvastaiset) moraalisäännöt.
"Lyhyt vastaus: parisuhdetta ajatellen miehelle kokeneisuus on etu (mm. siksi ns. lutkia tarvitaan seksikumppaneiksi), naiselle kokeneisuus on haitta (siksi ns. kunnollisia naisia tarvittaisiin parisuhdekumppaneiksi)."
Tuosta uskallan olla kyllä eri mieltä, ainakin sen osalta että kokeneisuus olisi miehelle erityinen etu. Harvassa ovat ne naiset, jotka valitsevat miehen vain sillä perusteella, että tämä on seksuaalisesti erityisen kokenut ja juossut sängystä toiseen. Toki on naisia, jotka katsovat tällaista käytöstä läpi sormien, mutta siinä tapauksessa miehellä on oltava jotain muitakin meriittejä. (yleensä kyse on rahasta, vallasta ja/tai julkisuudesta).
Loisäksi on myö huomioitava, että yleensä ne naiset, jotka säästävät itseään avioliittoon, joko uskonnollisista tai muista syistä, ovat niitä, jotka yleensä odottavat myös mieheltä "ei seksiä ennen avioliittoa "-linjaa. Ja näin ollen kokemattomuudesta voi olla miehelle jossain tilanteissa jopa hyötyä.
2) Syy naisen seksielämän rajoittamiseen löytyy yhteisön kokonaisedusta. Yhteisön kannalta on hyväksi, jos miehet ja naiset muodostavat pitkäkestoisia, onnellisia parisuhteita, joissa myös lasten on "hyvä kasvaa". "
Siis hetkinen, eikö miehen entinen seksielämä sitten muka vaikuta millään tavalla parisuhteen onnellisuuteen ? Usein epäillään että useita yhden yön juttuja harrastanut nainen tuskin lopettaa seikkailujaan parisuhteessakaan. Ja jos tämä pitää paikkansa, niin sama pätenee myös miehiin. Eli sängystä sänkyyn seikkaillut häntäheikki tuskin viitsii olla uskollinen parisuhteessakaan.
"Parisuhteen onnellisuuteen vaikuttaa (yleensä) ratkaisevasti miehen sitoutumishalu ja rakkaus naiseena, mikä puolestaan riippuu paljolti siitä, kuinka "oikeaksi naiselleen" ja riittäväksi mies itsensä tuntee. Ihanteellista, ellei jopa välttämätöntä, on, että mies on naiselleen "seksuaalisesti oikein" (kiihottavin, tyydyttävin yms.) verrattuna naisen aikaisempiin kumppaneihin."
Mutta eikö naisenkin tarvitse olla miehelle se kaikkein paras ja oikein ja seksuaalisesti kiihottavin kumppani ? Muutenhan mies lähtee vieraisiin.
Kyllä, miehen tunnekoneisto toimii näin (tämä on hyvin ymmärrettävää mm. siksi, koska mies on pyrkii minimoimaan naisen halut vieraisiin miehiin, jotta satsaus/sitoutuminen suhteeseen kannattaisi.) Moraalisääntöjen tarkoitus on ohjata naista seksipartnerivalinoissaan niin, että valinnat helpottavat ja auttavat edellä kuvatun ihannetilan muodostumista. Tästä seuraa tarve paitsi seksipartnerien määrän, myös niiden laadun "kontrollointiin".
Mutta eihän naisenkaan kannata sitoutua mieheen, joka jatkuvasti pyrkii paneskelemaan ja haluaa muita naisia. Ei sellainen suhde kauaa kestä, ja ei perhe-elämä sellaisen miehen kanssa ole hyvää ja onnellista.
J
Tässä tiivistyy kysymyksesi hyvin:
"Mutta eikö naisenkin tarvitse olla miehelle se kaikkein paras ja oikein ja seksuaalisesti kiihottavin kumppani ? Muutenhan mies lähtee vieraisiin."
Naisen ei tarvitse olla miehensä makuun kiihottavampi kuin miehen aikaisemmat kumppanit. Sitä vastoin naisen tulisi olla miehensä makuun "rakastettavampi" kuin miehen aikaisemmat kumppanit. Syynä tähän on se, että naista rasittaa miehen "emotionaalinen vieraissa käynti", ei niinkään fyysinen vieraissa käynti (paitsi välillisenä riskitekijänä). Naisen primitiivinen pelko on, että mies jättää naisensa toisen naisen takia. Miehen vastaava pelko on aivan erilainen: että nainen pettää ja synnyttää käenpoikasen ja miehen omat geenit eivät jatku.
Toinen seikka on se, että nainen yleensä on miehensä makuun kiihottavampi kuin miehen aikaisemmat seksikumppanit. Tämä siksi, koska mies saa lyhyisiin seksisuhteisiin vain itseään "alempitasoisia" naisia - täsmälleen siitä syystä, että nainen valitsee lyhyisiin seksisuhteisiin vain itseään "korkeampitasoisia" miehiä. Tämä päinvastainen dynamiikka ajaa tilanteeseen, jossa "samantasoinen" nainen ja mies pariutuu, mutta naisen lyhyet seksisuhteet ovat olleet kiihottavampien miesten kanssa ja vastaavasti miehen lyhyet seksisuhteet vähemmän kiihottavien naisten kanssa. (Hieman yleistäen ja kärjistäen, jotta tarinan juoni ja logiikka erottuu selkeänä.)
Atm on puhunut..
Minä olen ihan tyytyväinen ainakin seksini määrään ja tuntemiini naisiin ja mielestäni koko seksi ei ole niin iso juttu.