Minulla on 10v pikkusisko, ainoa sisareni, itse 17v. Meillä on aina ollut tietynlainen viha-rakkaussuhde. Riitelemme vähän väliä, lyttäämme ja haukumme toisiamme ja nuorempana se oli myös fyysistä kamppailua (tiedän, hän oli vasta 4-8v, mutta todella väkivaltainen ja on edelleen). Luulen, että suhteemme on rakentunut väärille tekijöille. Olin 7v koulunaloittava kaiken huomion saanut tyttönen, kun hän syntyi. Samalla hetkellä jäinkin sitten huomiotta ja tuetta, kun sitä koulun aloittaessa olisin eniten tarvinnut. Sen sijaan, että olisin itse saanut minkäänlaista tukea, sainkin huolehtia pikkusiskostani, joka muutenkin jo sai joka puolelta huomiota ja rakkautta. En ole mikään ylihuomionkipeä akka, en vain ollut 7-vuotiaana vielä valmis siirtämään toisten tarpeita omieni edelle. Siihen kuitenkin jouduin taipumaan. Enhän halunnut häiritä vanhempiani, joilla oli jo ihan tarpeeksi omien avio-ongelmiensa kanssa, enkä halunnut piiskaa, johon jokainen epätoivoinen huomionkerjäys (varastelu, valehtelu yms. pahat teot) johti. Pikkuhiljaa alkoi jonkinlainen viha pikkusiskoani kohtaan kasvamaan. Hän ei pitänyt minusta, minä en pitänyt hänestä, mutta meitä tungettiin jatkuvasti yhteen, 7v ikäerostakin huolimatta. Kaiken huippu oli, kun hänen ollessaan 4-7v, muutimme ja jouduimme ahtautumaan samaan pikkuhuoneeseen, olin siis 11-14v teini-ikäinen tyttö, joka kaipasi omaa tilaa ja rauhaa enemmän kuin koskaan aiemmin! Ja sama toistui vielä ollessani 16v, kun muutimme takaisin entiseen taloon.
Nyt vihdoin olemme saaneet omat huoneet, olenhan jo 17v, mutten pysty suhtautumaan häneen vieläkään normaalisti. Haukumme ja hyljeksimme jatkuvasti toisiamme. Kuulostaa hyvin lapselliselta 17-vuotiaalle, varsinkin kun toinen osapuoli on vasta 10v, mutten pysty toimimaan toisin häntä kohtaan, vaikka kuinka yrittäisin. Ärsyttää ja ällöttää suunnattomasti jos ajattelenkin esim. hänen halaamistaan, ei ikinä. Kuinka kahden näin eri-ikäisen sisaruksen välit voivat olla tällaiset, harmittaa, jos menetin mahdollisuuden omaan, rakkaaseen siskoon... Ehkä jonain päivänä kun molemmat kypsymme tästä, ken tietää, mutta nyt näyttää synkältä. Syytän häntä edelleen monista asioista, olen katkera ja minulla on ikävä sitä äitiä ja varsinkin isää, jotka minulla ennen hänen syntymäänsä oli. Siitä päivästä lähtien en ole nimittäin kertaakaan tuntenut heidän rakastavan minua. Surullista, mutta totta.
Nyt vihdoin olemme saaneet omat huoneet, olenhan jo 17v, mutten pysty suhtautumaan häneen vieläkään normaalisti. Haukumme ja hyljeksimme jatkuvasti toisiamme. Kuulostaa hyvin lapselliselta 17-vuotiaalle, varsinkin kun toinen osapuoli on vasta 10v, mutten pysty toimimaan toisin häntä kohtaan, vaikka kuinka yrittäisin. Ärsyttää ja ällöttää suunnattomasti jos ajattelenkin esim. hänen halaamistaan, ei ikinä. Kuinka kahden näin eri-ikäisen sisaruksen välit voivat olla tällaiset, harmittaa, jos menetin mahdollisuuden omaan, rakkaaseen siskoon... Ehkä jonain päivänä kun molemmat kypsymme tästä, ken tietää, mutta nyt näyttää synkältä. Syytän häntä edelleen monista asioista, olen katkera ja minulla on ikävä sitä äitiä ja varsinkin isää, jotka minulla ennen hänen syntymäänsä oli. Siitä päivästä lähtien en ole nimittäin kertaakaan tuntenut heidän rakastavan minua. Surullista, mutta totta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Todella surullinen tilanne. Itsellanikin ei ole niin lampimat valit ainoaan pikkusisareeni, vaikka meilla on vain pari vuotta ikaeroa.
Tosiasia on ettei sisaresi ole syyllinen siihen, mita vanhempasi tekivat, ja pakottivat sinut huolehtimaan pikkusisaresta yms.
tama juttu olisi ehka joskus hyva menna lapi vanhempiesi kanssa, ihan etta saisit sen pois sisaltasi. Olet elanyt vaikeita teini-ian vuosia, jolloin itsenaisyys kasvaa ja muodostuu, ja varmasti on ollut sulle vaikeaa. Kaiken joudut jakamaan nyt taman "prinsessan" kanssa. Se ehka tuo katkeruutta.
Voisit ottaa myos puheenaiheeksi, kylla joskus tulee sellainen oikea hetki, teidan kahden sisarusten kesken, ja kertoa avoimesti kun olit pieni ja han syntyi, miten sinusta tuntui. Ala vain syyta hanta, se ei olisi oikein. Ja etta haluaisit lahemmat valit kanssaan. Ehka siskosi myos avautuu sinulle, omalta kantiltaan, ja voisit loytaa nakokulmia joista et aiemmin ajatellutkaan.