työpaikastani osittain erään henkilön takia. En enää kestänyt sitä tunnekuohua itsessäni.
Ja nyt sitten harmittaa kuitenkin, että lähdin. Näkisin sentään häntä edes joskus, nyt en kai koskaan enää.
Oma oli valintani mutta har-mit-taa vietävästi. Kiinnostus oli ainakin jossain vaiheessa molemmin puolista, siitä olen aivan varma. Että sellainen työpaikkaromanssi....vaikka mitään silmäpeliä kummempaa ei koskaan tapahtunutkaan. Sekin harmittaa!
Tähdenlennon myötä toivotan hälle hyvää yötä!
Ja nyt sitten harmittaa kuitenkin, että lähdin. Näkisin sentään häntä edes joskus, nyt en kai koskaan enää.
Oma oli valintani mutta har-mit-taa vietävästi. Kiinnostus oli ainakin jossain vaiheessa molemmin puolista, siitä olen aivan varma. Että sellainen työpaikkaromanssi....vaikka mitään silmäpeliä kummempaa ei koskaan tapahtunutkaan. Sekin harmittaa!
Tähdenlennon myötä toivotan hälle hyvää yötä!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sama tarina minulla. Kun en pääosin kestänyt enää omia tunnekuohujani, vaihdoin työpaikkaa. No, en näe häntä varmaan enää. Jotain jäi kesken. Seurauksena kaipaus, suru, ja tilanteen hidas hyväksyminen.
ko.henkilö odottaakin sulta viestiä, vaikka ihan sitä pientä kysymystä, "että minulle sinulle kuuluu?" tms........mikset ottaisi yhteyttä?
laittaa viesti kun nörtti ei koskaan vastaa.... se on mennyttä ja uus elämää oo eessä onnex:))
kysele kuulumisia! Ei siinä ainakaan mitä menetä!!
Ehkä hänkin kaipaa sua...:)