Rakastan miestä jonka kanssa olen seurustellut melkein kaksi vuotta. Hän on alusta asti (ennen kun edes seurusteltiin) sanonut että ei ole valmis sitoutumaan. Eli hänellä on muitakin naisia, itseäni ei ole muut miehet kiinnostaneet. Meillä on yhteinen lapsi ja monella tapaa olemme läheisiä ja suhde kuuma. Toisaalta emme ole viime aikoina paljon nähneet, olemme harventaneet tekstailua yms. Minun puoleltani syy on kai se että en enää usko suhteen tulevaisuuteen. Siis vaikuttaa siltä että (alkua lukuunottamatta) minä olen ollut se innokkaampi osapuoli. Nyt tuntuu melkein siltä etten kehtaa viestitellä hänelle tai pyytää luokse jos hän noinkin selvästi (poissaolollaan) antaa ymmärtää ettei ole minun tarpeessa. Tuntuu kuitenkin väärältä antaa suhteen lipsua pois koska minulla on todella vahvat tunteet häntä kohtaan ja tiedän että olisin hänen rinnallaan elämän ylä- ja alamäet.
Hän on joskus puhunut siitä kuinka naiset ovat häntä satuttaneet ja kuinka naiset hänen mielestään kauttaaltaan väsyvät suhteisiin nopeammin kuin miehet. Voisiko hänen etäisyytensä johtua pelosta? Toisaalta hän vielä useammin puhuu kuinka ihanaa on iskeä naisia. Siitä olen päätellyt että en ole tarpeeksi vetovoimainen hänelle, eikä siis mitään iloa yrittää puhua suhteestamme ja sen parantamisesta. Olisiko hyvä kysyä jotain miehisen suoraa kuten haluatko tiiviimpää suhdetta kanssani? Vai onko se miehille itsestäänselvää että nainen aina haluaa sitä joten turha edes tuoda koko kysymystä esiin?
Hän on joskus puhunut siitä kuinka naiset ovat häntä satuttaneet ja kuinka naiset hänen mielestään kauttaaltaan väsyvät suhteisiin nopeammin kuin miehet. Voisiko hänen etäisyytensä johtua pelosta? Toisaalta hän vielä useammin puhuu kuinka ihanaa on iskeä naisia. Siitä olen päätellyt että en ole tarpeeksi vetovoimainen hänelle, eikä siis mitään iloa yrittää puhua suhteestamme ja sen parantamisesta. Olisiko hyvä kysyä jotain miehisen suoraa kuten haluatko tiiviimpää suhdetta kanssani? Vai onko se miehille itsestäänselvää että nainen aina haluaa sitä joten turha edes tuoda koko kysymystä esiin?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Joko olet tosi nuori tai tosi tyhmä, kun tuollaiseen suhteeseen edes suostut! Teillä on yhteinen lapsi ja mies vain keikkuu sinun ja muiden naisten välissä. Ei kannata miettiä tuon miehen aivoituksia tai menneisyyden traumoja, vaan niitä mitä tuolla suhteella aiheutat itsellesi ja lapsellesi! Unohda koko mies ja ala miettimään kuinka saisit kehiteltyä itsellesi lisää itsekunnioitusta ja järkeä.
Tai sitten olet itse sellainen miksi minua kutsut. Mies ei keiku. Hän on jämptisti sanonut että ei pysty olemaan vain yhden naisen kanssa joten keikkumisen sijaan toiminta on rehellistä ja suoraviivaista.
Rehellisyys, välittäminen yms. ovat sellaisia asioita joista lapselle tulee turvallinen olo - ei se että hänen molemmat vanhempansa ovat hampaita kiristäen väkisin yhdessä. Miksi tämä on monille niin vaikeaa ymmärtää?
En edes oleta että olisin tämän miehen ainoa seksikumppani, mutta sehän ei ole este tiiviille ihmissuhteelle.
lol lol lol lol lollipop ja sun sääres väräjää,
Niin se ei ole este tiiviille kaverisuhteelle, mutta muunlaiselle suhteelle se taitaa kyllä olla este.
" Hän on alusta asti (ennen kun edes seurusteltiin) sanonut että ei ole valmis sitoutumaan. Eli hänellä on muitakin naisia, itseäni ei ole muut miehet kiinnostaneet"
"Siis vaikuttaa siltä että (alkua lukuunottamatta) minä olen ollut se innokkaampi osapuoli."
NO SHIT, SHERLOCK?
"Olisiko hyvä kysyä jotain miehisen suoraa kuten haluatko tiiviimpää suhdetta kanssani? "
Ei se ota jos ei annakaan, en kuitenkaan pidättäisi hengitystäni.
Aika oudossa tilanteessa olet, jos tuo on totta. Olet siis tehnyt lapsen miehen kanssa, joka ei milloinkaan ole suostunut sitoutumaan sinuun. Teillä ei siis ole parisuhdetta eikä ole koskaan ollutkaan. Ehkä panosuhde paremminkin. Jos mies ei todella ole näiden kuluneiden kahden vuoden aikana osoittanut minkäänlaista halua sitoutua sinuun, tuskin hän haluaa sitoutua jatkossakaan. Aika naiivi olet, jos luulet, että tilanne tuosta muuksi muuttuu. No, meitä on moneen junaan, osa jää asemalle jne.
Kuvitteletko ap. että lapsen tekemällä tulee parisuhde.?
Mies on alunperin jo sanonut että ei seurustele ja sitoudu, teet lapsen pakolla kai jotain yhteistä teidän on siis värkättävä mutta ei se tarkoita että mies koskaan sinuun kiinnittyy. Se on vanhan kansan kuvitelmaa. Nykyään seurustellaan ku kummatkin sitä haluavat. Jopa ilman lapsia.
Tämä mies ei ole sitä sun kanssa milloinkaan halunnut. Tajua tosiasiat.
ääääh, arvasin että saisin kananmunia naamaani teiltä!! Suhde ei ole ollenkaan outo, lasta ei tehty pakottamalla eikä suhteen parantamisen takia, ei ole pelkkä panosuhde - usein emme hommaile pitkään aikaan mutta silti hän viihtyy luonani.
Keskustelu on keskittynyt nyt ihan vääriin asioihin.
Halusin kai kuulla muista kokemuksista joissa itse olette lopetelleet yhteydenpitoa johonkin, mutta ette ole ollut varma kannattaisko asioista vielä kuitenkin puhua. Tällaista kai tapahtuu tavis-suhteissakin (...missä kyttäillään mustasukkaisesti missä kukin vehkeitään huljuttelee, millään muulla ei tunnu olevan väliä kun uskolla siihen että toisen kalua ei kukaan muu pääse käyttämään, onpa hienoa ja elämän arvot kohdallaan...sori, mut oli pakko päästellä teille takas).
On se ihanaa, kun on niin rakastunut, että suvaitsee toiselta ihan mitä vaan rakkauden nimissä.
Mitäs sun tarvitsee mitään muuttaa nykyisestä parisuhteesta, koska sullahan on kaikki niin hyvin!
Me ollaan vaan niin ahdasmielisiä ja sä oot niin onnellinen vai mitä? Siellä kämpässäsi kakaran kanssa istut ja mietit, että milloin se ihana rakkauden lähettiläs taas ehtii käymään..voi suurta onnea?
Okei, jos olisit rehellinen itsellesi niin voisit myöntää, että paskalle tuntuu ja se sai sut kirjoittamaan tilanteestasi...
Saan hänet kyllä luokseni aina kun haluan eli en istu täällä odottamassa. Kirjoitin siksi kun olen hämilläni omista ajatuksistani ja siitä miksi itse koen hankalaksi hänelle viestittelyn nykyään. Monta kertaa olen ottanut puhelimen käteen, mutta laittanut sen sitten pois soittamatta. En oikein tiedä miksi. Olisiko muilla samoja kokemuksia että kommunikointi menee näin hankalaksi ilman mitään varsinaista syytä ja miten olette siitä menneet eteenpäin?
(Lapsista puhumisen voitte lopettaa kun ette näytä ymmärtävän missä menee raja. Minun lapseni on erittäin rakastettu meidän molempien suvun puolelta. Olette varmaan sellaisia vanhempia itse jotka lastentarhan portilla supisette että voi kamalaa kun tuon ja tuon vanhemmat eivät asu yhdessä. Sitten kun kelataan viisi vuotta eteenpäin niin olette itse samassa tilanteessa, paitsi että olette kärsineet raastavan eron kun kulissit on vihdoin sortuneet. Toivon että ei, mutta kai ymmärrätte pointin että lasten vanhemmista ei sovi puhua pahaa ellei siihen ole oikeaa syytä.)
Miten minusta tuntuu että yrität olla jotenkin opettajamainen tässä muille vaikka itseäsi asia vaivaa ?
Eihän kyse ´ole kuin siitä että mies ottaa sinusta välimatkaa jonka olet jo huomannut. Hän ei siis ota välimatkaa lapsestanne vain sinusta.
Ehkä mies ei vielä 30 v ole valmis sitoutumaan lapsensa äitiin. Usein vaan käy niin että kun sinä odotat hän rakastuu muualle ja tapaa sen tulevan vaimonsa jonka kanssa tekee ne muut lapset. Näin ollen teidän lapsenne on vain sisarpuolia. Loppudilemma ei siis muutu tuosta sun alkutilanteestasi.
Läninnä mietin sinun kannaltasi olisi ko terveempää kuintenkin alkaa etsiä seurustelukaveria jonka kanssa voi rakastua . tällä hetkellä sinähän rakastat aina vaan . Mies ei.
kylla tulee lapselle oikeanlainen moraali ja hyva parisuhde elama, kun antaa tulevaisuudessa itseaan pettaa ja miehensa tai vaimonsa kayda muualla hakemassa. Tai sitten hanesta tuele, kuin isasta ja han pettaa miestaan tai vaimoaan. TAMA on se miksi tuollaisessa ymparistossa ei ole hyva lapsen kasvaa. Koska hanen moraalinsa tulee olemaan...sanotaanko alhainen tuossa asiassa. Han ei nae ikina oikean parisuhteen mallia ja kuvittelee teilla olevan taysin normaali parisuhde.
En yritä olla opettajamainen. Ihan en ymmärtänyt viestiäsi, mutta sen verran sanon että hänellä on jo muita lapsia eikä se minusta ole ollenkaan kamala juttu. Olemme yhtä isoa iloista perhettä. Ei tämä ole dilemma.
"Han ei nae ikina oikean parisuhteen mallia ja kuvittelee teilla olevan taysin normaali parisuhde."
Todella moni perhe nykyään kostuu yhdestä vanhemmasta ja lapsista eivätkä nämä lapset ole sen huonompia kansalaisia kuin muutkaan. Sitten on kaikenmaailman uusperheitä eikä niitäkään voi heti kättelyssä mollata.
On olemassa paljon "tavallisia" perheitä joissa riidellään todella paljon, voi olla väkivaltaakin, voi olla seläntakana pettämistä. Nämä on ne perheet missä kasvaa ongelmanuoria.
Minä olen kerran ollut hieman samanlaisessa tilanteessa. Edellä olevat kirjoittajat uskovat suhteen olevan vain yksipuolinen, koska olette hyvin poikkeuksellisesti pysyneet yhdessä miehen hapuilusta huolimatta. Mieti itse, että onko mies koskaan valehdellut sinulle, siis siinä mielessä pettänyt, onko hän koskaan jättänyt isoa asiaa tekemättä, mitä hän on luvannut. Onko tavallista, että hän peruu sinun tapaamisiasi tai ehdottomasi ajat eivät sovi. Lyhyen kertomasi perusteella en usko yhdenkään kohdan pitävän paikkaansa vai olenko väärässä? Mies on ainakin aiemmin välittänyt sinusta paljonkin.
Taustalla takuulla jyllää kovasti se miehen aiempi historia ja pettymykset naisiin. Jos oma luottamukseni olisi petetty vastaavasti kuin uskon miehen luottamuksen olevan petetty, niin toimisin ihan samalla tavalla. En uskaltaisi heittäytyä suhteeseen ja sitoutua mihinkään. Miehellä sitoutumattomuus on lasten ollessa mukana usein vielä helpompaa.
Älä jää roikkumaan suhteeseen. Elä omaa elämääsi. Juttele miehesi kanssa asia halki poikki ja pinoon. Unohda hempeät parisuhdekuviot, siihen teistä ei ole. Selvitä, haluaako mies nähdä sinua myös naisena, eikä vain lapsen äitinä. Sen sijaan perustanne on kuitenkin sellainen, että voitte säilyttää hyvin arvokkaan luottamuksen ja syventää sidettänne entisestään.
Täältä keskustelupalstalta et saa vastausta, pieniä ajatuksia ehkä. Sinun pitää ratkaista ongelma itse. Suhteenne on kestänyt jo tähän saakka ja yhteistuumin? olette lapsenkin saaneet. Sinun pitää miettiä, minkälaisen suhteen sinä haluat ja jutella siitä miehen kanssa. Tiedätkö itse? Kysy minkälaisen suhteen mies haluaisi. Vai haluaako suhdetta ollenkaan. Älä uskottele itsellesi miehen ehkä joskus tarjoavan jotain muuta kuin mitä hän sanoo.
Ole iloinen ja avoin, sellainen kuin onnellinen ihminen on. Kohtele miestä miehenä, älä paapo tai vaadi mitään. Hän jää rinnallesi, jos haluaa. Jos ei halua, niin asia on niin. Jaksamista sinulle, pää pystyyn!
kyllä sinä voit ottaa yhteyttä mieheen. Älä anna mielikuvituksesi laajentaa ongelmaa enempää.
Kiitos kirsi3. Vihdoin joku joka ymmärtää mistä edes yritän puhua!! :)
Olet oikeassa että mies ei ole valehdellut minulle tai ollut tulematta tms. Olemme sopuisia yhdessä ja meillä on hauskaa. Alkuperäinen kipinäkin on vielä tallella ja välillä pulppuaa pintaan puhelinlepertelyssä, leiikkipainissa tai spontaanissa hitaassa tanssissa keskellä olohuonetta. Toisaalta meillä on jarrut päällä. Hänellä melkein alusta asti ja minulla nyt vähän aikaa.
Olen menossa puoleksi vuodeksi kauas pois. Mies varmasti ajattelis että turha sitä nyt on suhdetta lähentää. Joops, paras katella asiaa sitten kun tuun takas.