olen seurustellut poikaystäväni kanssa vuoden, olemme kihloissa ja asumme yhdessä. olen saanut lähiaikoina saanut palautetta ystäviltäni ja jopa vanhemmiltani että kohtelen poikaystävääni törkeästi. olen sen itse myös hieman huomannut, mutta en voi mitään itselleni olen kuin joku tyranni! päätän hänen vaatteensa , päivän menot, mihin, monelta ja kenen kanssa, jopa harrastukset. ennen hän pisti vastaan tiukasti mutta nykyään taipuu jokaiseen tahtooni, en saa enää vastusta ja inhoan itseäni tälläisenä tyrannina ja koska en voi lopettaa. joskus suututan hänet tahallani. saan ns mielihyvää jos häelle tulee pahamieli tms. tunnen olevani jo vähän sairas.. mikä avuksi?
Kontrollifriikki(kö)
mis.zeni
6574
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
olevas sairas. Mut valitettavasti naisia ei voi parantaa tuosta taudista. Mut et oo yksin koska kaikki naiset on yhtä sairaita.
näyttäisit hänelle tämän kirjoituksesi ja pyytäisit häntä kertomaan oman näkemyksensä asiasta. Toinen vaihtoehto on tietenkin hakeutua ammattiauttajan puheille ongelmien ratkaisemiseksi.
Onko ollut samanlaista piirrettä jo aikaisemmin? Onko tässä jokin itse parisuhteeseen liittyvä juttu kyseessä eli jotain kostamista, tai mitä ajatuksia taustalta löytyy? Nyt kuulostaa vähän siltä, että puhutaan asian vierestä. Voin toki erehtyäkin...
tiettyjen miesten ja jopa kavereiden kanssa on ollut samaa piirrettä kyllä, esim. minulla on ollut muutama poikaystävä jotka ovat ollee tasantarkkaan suhteen "Pää" ja päättäneet asiat (olleet ehkä vähän liiankin kovantahtoisia) ja heidän kanssaan ei onnistu mitkään asiat aina tulee kamala tappelu. enkä tule toimeenkaan monien ihmisten kanssa. ehkä oli väärin tulla tänne keskustelemaan asiasta ennekuin saan omassa päässäni selvää missä mennään..
Nimenomaan juuri SINÄ voit ja kukaan muu ei voi. Olet kontrollifriikki eli pelkäät kaikkea mitä et hallitse. Luulet olevasi fiksu, olet ylimielinen ja todennäköisesti et sitä tiedosta: luulet olevasi parempi kuin muut ja miehesi. Siksi määräilet: hänhän ei osaa tehdä valintoja yhtä hyvin ja jos tekisi ja tekisi virheen, sinulla olisi heti mitäs-minä-sanoin-lause valmiina.
Mutta se kun on sinun käsissäsi. Pitäisi tiukasti olla yksin vaikka viikko, katsoa itseään peiliin oikein tosissaan ja kirjata huonoja puoliaan ylös. Miettiä rehellisesti omaa huonouttaan, epäempaattisuuttaan, omia pelkojaan ja epävarmuuksiaan ja miten niitä kostaa muille, tässä poikaystävällesi.
Ja ilman syyttelyä perhetaustasta tai muusta, mitä voi olla hyvä pohtia tiedostamisen takia, mutta anteeksi sillä ei mitään saa. Jokainen valitsee itsensä itse.
Oletkin sairas, olet sairastunut ihmisen yleistautiin jonka nimi on vallanhimo. Se on hyvin yleistä, yhdessä itsekkyyden ja ahneuden kanssa. Moni sairastaa, harva paranee. Koska erinomaisuutta on vaikea parantaa...
Poikaystäväsi alistuu, hän on siis asiaa tarvitseva ja tukeva, hän ei halua seisoa omilla jaloillaan, sillä itsenäinen olisi jättänyt sinut jo, sanonut, että pidä ämmä rääsys itte ja lähtenyt lätkimään taakseen katsomatta. Mutta miehesi on sinulle sopiva: läheisriippuvainen, joka ei halua menettää. Sinä olet läheisriippuvainen joka haluaa hallita. Ja voi miten sovittekaan toisillenne, ruokitte toistenne huonoa ja heikkoa puolta. Poikaystäväsi pitäisikin ottaa ohjat käsiinsä, mutta siinä joutuu vastuuseen, joutuu riitelemään ja päättämään. Ketäänhän ei nitistetä täällä: täällä voi jättää, hankkia oman elämän, kukaan ei ole korvaamaton, sinä et ole maailman ainoa nainen, et varmasti kaunein etkä paras missään tapauksessa. Mitään siis korvaamatonta sinussa ei menetä, koska muutkin ovat tavallisia, mutta sinä olet vielä mulkvisti! On hyvä, että sinulla on oma tahto ja temperamenttia, mutta tuossa on jo kaikkea muuta. On hienoa ettet ole nöyristelevä tytteli joka mielistelee miestään: mutta ikävä kyllä teet miehestäsi sellaisen! Tuo ei ole oikein tuokaan.
Voisitte keskustella pikkuhiljaa onko suhde terve teille kummallekaan, ja miten teidän pitäisi alkaa toimia, jos aijotte jatkaa terveellä pohjalla, tuota menoa todella, sairastutte molemmat!
Lopulta hän pääsee valittamaan tyrannista akasta joka on hirviö kontrollifriikki ja päätyy todennäköisesti ikuisen itkuvirren saattelemana pettämään sinua lopulta jokaisen ymmärtäjän kanssa. Sinä taas valitat ja nalkutat saamattomasta miehestä, joka ei mihinkään pysty, ja hallitset kaikkea: ylhäisessä yksinäisyydessäsi, lopulta päätyen eroon koska olet niin erinomainen ja hän ei pärjää ilman sinua. Tajuten, että hänellä on viikossa joku muu ja sinä tosiaankin hallitset vain tyhjää. Mutta hän jatkaa roikkumistaan ja sinä haet uuden hallittavan. Ja näin te elätte onnettomina elämänne loppuun saakka.
Kaunista ja todellista!
Olet ikävä kyllä harvinaisen oikeassa, mikä on todella vaikeata myöntää..!