Kun viimeksi olin JT-hautajaisissa, muistopuheen pitänyt vanhin käytti tilaisuutta röyhkeästi hyväkseen mainostaakseen seurakunnan kokousaikoja ja muuta toimintaa. Tuo oli varmasti kamalaa kuunneltavaa niiden omaisten korville, jotka eivät olleet itse Jehovan todistajia.
Tuo hautajaistilaisuus jäi ikuisesti mieleeni. Kuollut sisar oli perhetuttumme lähes kolmenkymmenen vuoden ajalta, ja omaiset kutsuivat minutkin henkilökohtaisesti hautajaisiin, vaikka olin erotettu. Olen tästä joissakin suljetuissa piireissä jo kertonutkin, mutta nyt on aika kertoa tämä jo julkisesti. Koin kaikenkattavaa syrjintää muistopuheen pitävän Espoo Eteläisen seurakunnan esivalvojan Raimo Lahtisen taholta. Hän yritti kaikin keinoin estää menemiseni tuohon omaisten surujuhlaan. Kas kun sattuikin, että tämä sama (mieli)valtaa käyttävä vanhin oli myös siinä "oikeuskomiteassa", mikä minut erotti aikoinaan.
Tässä on se kertomus, mikä on ollut joidenkin suljettujen piirien tiedossa:
* * *
29.03.2009 sain kokea sellaista syrjintää, mitä en ennen henkilökohtaisesti ole joutunut kohtaamaan. Toki on niin, että en enää oikeastaan ylläty mistään, mitä Vartiotorniseuran pikkupomo-osaston äijät askartelevat, mutta sittenkin tämä herättää minussa ajatuksia ja repii auki vanhoja haavoja.
Eräs perhetuttumme, jonka olimme tunteneet noin 30 vuotta, kuoli ja olimme menossa hänen muistotilaisuuteensa naapurikunnan Kirkkonummen valtakunnansalille. Tämän JT-sisaren lähisukulaiset, perheenjäsenet, olivat soittaneet minulle ja vaimolleni useita puheluja ja kutsuneet meidät muistotilaisuuteen. Olin erikseen kysynyt leskimieheltä, että ei kai se aiheuta heille mitään vaikeuksia, jos minä, erotettu, menen muistotilaisuuteen. Emme halunneet kohdistaa pienintäkään erikoishuomiota itseemme, koska tämä olisi kuolleen ihmisen omaisten järjestämä muistotilaisuus eikä erotetun esittely. Leskimies vakuutti, että ei tule ongelmia, päinvastoin, hän ehdottomasti haluaa, että menemme vaimoni kanssa sinne. Hän lupasi halata meitä molempia. Olimmehan olleet vuosien varrella paljonkin tekemisissä keskenämme. Tämä JT-perhe ei koskaan syrjinyt minua erotettuna. He suhtautuivat minuun kuin keneen tahansa muuhunkin tavalliseen jehovantodistajaan. Niinpä siis päätimme mennä ensin valtakunnansalille, missä pidettäisiin muistopuhe ja sen jälkeen toiseen tilaisuuteen, missä olisi kahvitarjoilu. Nämä molemmat tilaisuudet olisivat kaikille avoimia, ja kutsu koski myös meidän kohdallamme molempia tilaisuuksia.
Sunnuntaiaamuna vaimoni heräsi ennen yhdeksää puheluun. Soittaja oli tämän kuolleen JT-sisaren aikuinen poika. Hän oli saanut hieman aikaisemmin puhelun Espoo Eteläisen seurakunnan esivalvojalta (vai koordinaattoriko se nykyisin on), joka pitäisi hautajaisissa muistopuheen. No joka tapauksessa tämä kuningas Raimo Lahtinen oli tiedustellut, että tulemmeko me vaimoni kanssa hautajaisiin. Erityisen kiinnostunut hän oli ollut siitä, että en kai vain minä, "paha luopio", tule sinne. Tämä perheen edustaja oli sanonut, että totta kai me tulemme, olimmehan melko paljon vuosien varrella olleet tekemisissä. Minun saapumiseni hautajaisiin oli Raimo Lahtisen mielestä iso ongelma. Hän oli myöntynyt siihen, että minä saisin tulla valtakunnansalille, koska se on yleisölle avoin tilaisuus, mutta mikäli minä ilmestyisin sinne kahvitilaisuuteen, koko vanhimmisto olisi pakotettu marssimaan (mielenosoituksellisesti) ulos. Tämä kuolleen sisaren poika oli sanonut Lahtiselle, että myös se kahvitilaisuus olisi täysin avoin tilaisuus kaikille, mutta se ei muuttanut Raimo Lahtisen käsitystä asiasta. Me olisimme ehdottomasti boikotissa.
Aluksi ajattelimme vaimoni kanssa, että menemme sinne kahvitilaisuuteenkin, koska omaiset nimenomaan sitä halusivat. Mutta kun kahvitarjoilua hoitavat sisaret saivat kuulla tästä jutusta, myös he uhkasivat marssia koko sisaristona ulos tilaisuudesta, jos minut siellä nähdään. Yksi heistä oli kuulemani mukaan saanut kaamean "kohtauksen".
Tämä muutti päätöksemme. Emme halunneet missään tapauksessa häiritä tilaisuutta, joten päätimme mennä vain valtakunnansalille kuuntelemaan muistopuheen ja ottamaan osaa perheen suruun tervehtimällä heitä henkilökohtaisesti. - - - jatkuu osassa 2
Tuo hautajaistilaisuus jäi ikuisesti mieleeni. Kuollut sisar oli perhetuttumme lähes kolmenkymmenen vuoden ajalta, ja omaiset kutsuivat minutkin henkilökohtaisesti hautajaisiin, vaikka olin erotettu. Olen tästä joissakin suljetuissa piireissä jo kertonutkin, mutta nyt on aika kertoa tämä jo julkisesti. Koin kaikenkattavaa syrjintää muistopuheen pitävän Espoo Eteläisen seurakunnan esivalvojan Raimo Lahtisen taholta. Hän yritti kaikin keinoin estää menemiseni tuohon omaisten surujuhlaan. Kas kun sattuikin, että tämä sama (mieli)valtaa käyttävä vanhin oli myös siinä "oikeuskomiteassa", mikä minut erotti aikoinaan.
Tässä on se kertomus, mikä on ollut joidenkin suljettujen piirien tiedossa:
* * *
29.03.2009 sain kokea sellaista syrjintää, mitä en ennen henkilökohtaisesti ole joutunut kohtaamaan. Toki on niin, että en enää oikeastaan ylläty mistään, mitä Vartiotorniseuran pikkupomo-osaston äijät askartelevat, mutta sittenkin tämä herättää minussa ajatuksia ja repii auki vanhoja haavoja.
Eräs perhetuttumme, jonka olimme tunteneet noin 30 vuotta, kuoli ja olimme menossa hänen muistotilaisuuteensa naapurikunnan Kirkkonummen valtakunnansalille. Tämän JT-sisaren lähisukulaiset, perheenjäsenet, olivat soittaneet minulle ja vaimolleni useita puheluja ja kutsuneet meidät muistotilaisuuteen. Olin erikseen kysynyt leskimieheltä, että ei kai se aiheuta heille mitään vaikeuksia, jos minä, erotettu, menen muistotilaisuuteen. Emme halunneet kohdistaa pienintäkään erikoishuomiota itseemme, koska tämä olisi kuolleen ihmisen omaisten järjestämä muistotilaisuus eikä erotetun esittely. Leskimies vakuutti, että ei tule ongelmia, päinvastoin, hän ehdottomasti haluaa, että menemme vaimoni kanssa sinne. Hän lupasi halata meitä molempia. Olimmehan olleet vuosien varrella paljonkin tekemisissä keskenämme. Tämä JT-perhe ei koskaan syrjinyt minua erotettuna. He suhtautuivat minuun kuin keneen tahansa muuhunkin tavalliseen jehovantodistajaan. Niinpä siis päätimme mennä ensin valtakunnansalille, missä pidettäisiin muistopuhe ja sen jälkeen toiseen tilaisuuteen, missä olisi kahvitarjoilu. Nämä molemmat tilaisuudet olisivat kaikille avoimia, ja kutsu koski myös meidän kohdallamme molempia tilaisuuksia.
Sunnuntaiaamuna vaimoni heräsi ennen yhdeksää puheluun. Soittaja oli tämän kuolleen JT-sisaren aikuinen poika. Hän oli saanut hieman aikaisemmin puhelun Espoo Eteläisen seurakunnan esivalvojalta (vai koordinaattoriko se nykyisin on), joka pitäisi hautajaisissa muistopuheen. No joka tapauksessa tämä kuningas Raimo Lahtinen oli tiedustellut, että tulemmeko me vaimoni kanssa hautajaisiin. Erityisen kiinnostunut hän oli ollut siitä, että en kai vain minä, "paha luopio", tule sinne. Tämä perheen edustaja oli sanonut, että totta kai me tulemme, olimmehan melko paljon vuosien varrella olleet tekemisissä. Minun saapumiseni hautajaisiin oli Raimo Lahtisen mielestä iso ongelma. Hän oli myöntynyt siihen, että minä saisin tulla valtakunnansalille, koska se on yleisölle avoin tilaisuus, mutta mikäli minä ilmestyisin sinne kahvitilaisuuteen, koko vanhimmisto olisi pakotettu marssimaan (mielenosoituksellisesti) ulos. Tämä kuolleen sisaren poika oli sanonut Lahtiselle, että myös se kahvitilaisuus olisi täysin avoin tilaisuus kaikille, mutta se ei muuttanut Raimo Lahtisen käsitystä asiasta. Me olisimme ehdottomasti boikotissa.
Aluksi ajattelimme vaimoni kanssa, että menemme sinne kahvitilaisuuteenkin, koska omaiset nimenomaan sitä halusivat. Mutta kun kahvitarjoilua hoitavat sisaret saivat kuulla tästä jutusta, myös he uhkasivat marssia koko sisaristona ulos tilaisuudesta, jos minut siellä nähdään. Yksi heistä oli kuulemani mukaan saanut kaamean "kohtauksen".
Tämä muutti päätöksemme. Emme halunneet missään tapauksessa häiritä tilaisuutta, joten päätimme mennä vain valtakunnansalille kuuntelemaan muistopuheen ja ottamaan osaa perheen suruun tervehtimällä heitä henkilökohtaisesti. - - - jatkuu osassa 2
Vastaukset 25
Vanhimmat
Tunnelma salissa oli hieman ... omituinen. Paikalla oli kymmeniä ihmisiä ja siellä oli laskujeni mukaan ainakin kahdeksan vanhinta. Heidän katseestaan huokui syvää vihaa minua kohtaan. Luonnollisestikaan kukaan ei tervehtinyt. Yksi vanhin, Juha Jaakola, joka tuli metrin päästä vastaan, suorastaan kivettyi hetkeksi havaittuaan minut. Kuitenkin menneisyydessä hän oli hyvä "ystävä", jonka perheen kanssa vietimme useita lomia yhdessä, teimme jopa kaksi ulkomaanmatkaakin. Mutta nyt minä olin hänelle kuollut. En ollut nähnyt häntä noin neljään vuoteen. Markku Lummen kasvot olivat jäätä. Hän tuijotti vihaisena useaan otteeseen minua myös muistopuheen aikana. Hän lopetti tuijottamisen vasta kun aloin tuijottaa takaisin. Dylan Hughes istui takarivissä, joten hänen ilmeitään en voinut seurata. Mutta ei hänkään ilahtunut ollut minun näkemisestäni.
Fariseusten jäljitteleminen toi esiin myös koomisia piirteitä. Eräs ei niin kauan "mukana" ollut pariskunta tuli tervehtimään vaimoani. Itse istuin käytävän vieressä olevalla tuolilla ja vaimoni seuraavalla. Pariskunta joutui ojentamaan kätensä minun yli, kun he tervehtivät vaimoani. Minua he eivät huomanneet lainkaan. Ilmeisesti olin näkymätön. Eräs veli sanoikin jälkeenpäin, että vaimoni olisi pitänyt sanoa näille tervehtiville, että tässä vieressä istuu mieheni, mutta hänellä on taas tällainen näkymättömyyspäivä.
Hautajaispuheesta jäi mieleen eräs kohta, mikä oli ristiriidassa vanhinten toimien kanssa. Puhuja Raimo Lahtinen korosti, että on parempi mennä surutaloon kuin pitotaloon. Hän rohkaisi kaikkia menemään omaisia tukemaan ja rohkaisemaan. Mutta samana aamuna ennen tilaisuutta hän oli kieltänyt minulta tuollaiset rohkaisuyritykset.
Puhetilaisuuden jälkeen lähdimme kotiin. Muut lähtivät ajelemaan kohti kahvitarjoilulle varattua paikkaa - tai siis niin me luulimme.
Illalla saimme tietää, että kahvitilaisuudessa oli vain kaksi vanhinta niistä kahdeksasta jotka olivat puhetilaisuudessa. Myös Raimo Lahtinen vaimoineen loisti poissaolevana, vaikka juuri hän oli uhkaillut ja kiristänyt meitä koko vanhimmiston ulosmarssilla. Raimo Lahtinen oli selittänyt, että hänen vaimolleen ei tuossa paikassa missä kahvitarjoilu oli tarkoitus järjestää, riittänyt ilmaa hengitettäväksi, kun hänellä on astma. On ihmisellä suuri ego, jos ei monta kymmentä ihmistä vetävään paikkaan mahdu hengittelemään. Mutta kuningatar toki saa erikoiskohtelun.
Miksi vanhimmisto lähes kokonaisuudessaan jätti menemättä kahvitilaisuuteen, kun he olivat uhanneet marssia ulos, jos minä ilmestyn sinne? Olikohan tämä pelkkä kiusanteko meille ja omaisille? Eikö heillä alun perinkään ollut aikeita mennä sinne?
Tämä juttu ei minua järkyttänyt sinänsä, mutta olen hyvin pahoillani surevan perheen puolesta. He järjestivät tämän muistotilaisuuden, he kutsuivat vieraita, juuri niitä joita halusivat. Ja sitten joku Raimo Lahtinen kieltää minua osallistumasta. Omaiset olivat minun puolestani pahoillaan.
Yksi pieni yksityiskohta jäi mieleen. Syytä emme tähän "pikku" asiaan tiedä. Leskimies jätti itse tulematta vaimonsa hautajaisiin. Kahvitilaisuuteen hän oli mennyt. Emme tiedä syytä, ehkä oli vain liian vaikeaa mennä suremaan yleisön joukkoon. Mutta taatusti tätä ei helpottanut se, että Raimo Lahtisen sanelupolitiikka pilasi tunnelmaa.
Kuka saa päättää, keitä tulee hautajaisiin? Saavatko surevat omaiset tehdä tämän päätöksen? Vai määrääkö Vartiotorniseuran nimittämät pikkupomot näistäkin asioista?
Eikö surevilla omaisilla ole oikeus päättää, kenen kanssa he haluavat surra ja muistella kuollutta lähimmäistä? Mitä sanoo Suomen laki tällaisesta Raimo Lahtisen harjoittamasta mielivallasta?
* * *
Aika oli nyt kypsä tämänkin julkituomiseen. Toivottavasti omaiset eivät pahastu tästä. Syy episodiin ei ollut teissä vaan Raimo Lahtisessa.
Kerron oman kokemukseni. Olen itse eronnut jt. Veljeni kuoli, hän ei ollit jt. vaan myätämielinen todistajia kohtaan koko elämänsä ajan.
Pyysimme jehovan todistajaa puhumaan muistotilaisuuteen. Itse en pyytänyt vaan tyttäreni joka ei ole
jt. pyysi.
Tilaisuuteen tuli seurakunnasta osallistujia. Kaikki kättelivät minua vaikka olin eronnut.
Kaksikin puhujaa puhui erittäin asiallisesti.
Kahvitilaisuuteen tuli vanhemmiston jäseniä vaikka minä eronnut olin läsnä. Keskustelimme aivan asiallisesti. Olin valinnut musiikiksi klassista maallista musiikkia. Vain siitä he sanoivat että olisin valinnut mieluummin jehovan todistajien musiikkia. Minusta Sibelius ja Vivaldi ovt ihan hyviä.
Tilaisuuden päätyttyä kaikki kättelivät minua eronnutta, myös vaanhemmisto.
Tämä osoittaa että vanhemmistossa ja seurakunnassakin on sivistyneitä ihmisiä.
Kaikesta huolimatta pysen eronneena.
>>Tilaisuuden päätyttyä kaikki kättelivät minua eronnutta, myös vaanhemmisto.
Tämä osoittaa että vanhemmistossa ja seurakunnassakin on sivistyneitä ihmisiä.
Sinulla kävi hyvä tuuri, tai sitten paikkakuntasi Jehovan todsitajat ovat vain inhimillisempiä eivätkä noudata kirjaimellisesti Vartiotorniseuran karttamisohjeita. Hyvä niin.
Valitettavasti tällä paikkakunnalla (Espoo) vanhinten vallankäyttö on jo vuosia ollut sillä tasolla, että aivan hyvin voi lisätä etuliitteen "mieli". Siis mielivallankäyttö.
Voin vakuuttaa sinulle, että täällä erotettuja ei kohdella inhimillisesti. Häntä ei pidetä ihmisenä. Hän on muille kuin kuollut. Kauppakeskuksissa ja laivaristeilyillä vanhimmat juoksevat karkuun erotettuja. Omat kokemukseni ovat olleet sen laatuisia, että....
Minulla on vielä "varastossa" esim. esivalvoja Raimo Lahtisesta paljon faktaa ja dokumentteja menneiltä vuosilta. Hänen toimintansa ei kestä päivänvaloa. Niiden julkistamisen aika ei kuitenkaan ole nyt. Annetaan ajan kulua. Toisaalta jokin pieni käänne asioiden kulussa voi aiheuttaa julkaisemisen jo piankin. Se luonnollisesti riippuu myös Raimo Lahtisesta, mutta ei yksin hänestä. Lahtinen sai kerran kotonani voimakasta kritiikkiä eräältä kierrosvalvojalta. Kierrosviikon jälkeen Lahtinen viittasi kuitenkin kintaalla tuolle ojennukselle, ja sama peli jatkui. Vuosia. Mutta ei tällä kertaa siitä sen enempää.
Näillä mennään.
On täällä Itä helsingissä myös päin vastaista. Tämä kokemus ei liity aiheeseen mutta kerron sen lyhyesti. Kävelin itiksen kauppakäytävää pitkin.
Vanhemmiston veli tuli vastaan eikä tiennyt minne mennä. Minullahan ei ollut tarvetta paeta. Veli meni kaupan edessä olevan kenkäesittelyn eteen ja otti kengän käteen ja tutki sitä.
No, se oli naisten korkokenkä. Se huvitti minua. Kävelin ohi.
Olivatko nämä sisaren lähisukulaiset mahdollisesti ei Jt:a ? Mikäli näin, niin he eivät ehkä ole osanneet hahmottaa Seuran karttamissäännön jyrkkyyttä, kattavuutta, laajuutta ja sen soveltamisen kaikkia seurauksia.
>> Illalla saimme tietää, että kahvitilaisuudessa oli vain kaksi vanhinta niistä kahdeksasta jotka olivat puhetilaisuudessa.
Mahdollisesti he olivat poissa olettaen sinun osallistuvan kahvitilaisuuteen ja näin ajattelivat välttävänsä kohua sen seurauksena, että kokisivat välttämättömäksi marssia pois tilaisuudesta.
Tuntenet Raymond Franzin tilanteen, jossa hänet erotettiin vuonna 1981 syynä ruokailu paikallisessa ravintolassa eronneen / poisvetäytyneen Peter Gregerson'in kanssa. Tuo ko. henkilö oli hänen työnatajansa tilanteessa jossa hän tarjosi R.F:lle työtä ja paikan johon pysäköidä osamaksulla ostamansa asuntovaunun, joka oli hänen ja vaimonsa ainoa asunto Brooklynista lähdettyään 58 - vuoden iässä ilman ammatillista kokemusta. Hän oli toiminut kokoaikaisena palvelijana 1940 - luvulta alkaen hyvin vaikeissa ja vaarallisissakin olosuhteissa. Lisäksi tuo erotamispäätös hänen kohdallaan tapahtui melkoisella kiireellä.
Raymond Franzin tapauksesta: siihen aikaan, kun Franz ruokaili eronneen kanssa, ei eronneen kanssa ruokailu ollut erottamisen peruste. Erottamisperuste siitä tehtiin vasta tapauksen jälkeen, eli Franz erotettiin takautuvasti. Muita seurakuntalaisia, jotka ruokailivat tuon eronneen kanssa, ei erotettu. Melkoisen läpinäkyvää touhua.
>>Olivatko nämä sisaren lähisukulaiset mahdollisesti ei Jt:a ?
Kaikki meidät henkilökohtaisesti kutsuneet olivat Jehovan todistajien seurakuntiin kuuluvia. Joten tilanne oli tältä osin aika selvä.
J-P (P) taitaa olla ajatustenlukija, kun tietää näkemättäkin, kuka ilahtuu ja kuka ei.
Terveisin takapenkin taavi
>>Terveisin takapenkin taavi
Ai sinäkö se olet, Dylan? :)
Kiva nähdä, että Espoo Eteläisen seurakunnan vanhimmatkin innokkaasti seuraavat internetin keskustelupalstoja, joista he itse pelottelevat tavallisia rivijulistajia olemaan poissa.
Kahdet tai useammat punnukset käytössä, mutta se on tuttua juttua vanhinten ollesse kyseessä. Vanhin voi aina piiloutua "epätäydellisyyden" varjoon, mutta tavallinen rivijäsen joutuu vastaamaan niistäkin teoista, mitä ei ole edes tehnyt.
.. niinhän se nykynuoriso kuulemma sanoo näissä yhteyksissä.
En minä muuten täällä luuhaa, mutta kun Sinun juttusi ovat kohtuullisen viihdyttäviä... Niin ovat taitavasti sepitettyjä, että joku voi jopa uskoa todeksi...
>>En minä muuten täällä luuhaa, mutta kun Sinun juttusi ovat kohtuullisen viihdyttäviä... Niin ovat taitavasti sepitettyjä, että joku voi jopa uskoa todeksi...
Kiitos kehuista, mutta pitääkö sinunkin yrittää häpäistä vainajan muisto?
Kyllä te Jehovan todistajat olette sitten fiksua porukkaa...
MIten minä vainajan muistoa häpäisen kehumalla Sinun juttujasi? Tarkoitin niitä noin niinkuin yleensä enkä viitannut tähän nimenomaiseen muuten kuin siltä osin, että katsot olevasi niin erinomainen, että osaat arvioida toisten ilahtuneisuuden tasoja jopa näkemättä henkilöä. Itse vedät vainajan ja hänen omaisensa lokaan vuodattamalla sappeasi tuolla tavalla. On se jännää, ettei edes ystävänsä muistotilaisuuteen voi tulla ilman että tarvitsee olla huolissaan, kenelle omassa surussaan näyttää ilahtunutta naamaa ja kenelle ei.
Mutta tämä epätasapuolinen keskustelu (toinen julkisesti nimetty, toinen nimimerkin takaa puskista ampuva) saa loppua puolestani.
D
>>MIten minä vainajan muistoa häpäisen kehumalla Sinun juttujasi?
No esim. siten, että asetat kyseenalaiseksi tuon muistotilaisuudessa tapahtuneen syrjinnän. Ikäänkuin se ei olisi tapahtunut. Sinähän sanoit näin: "Niin ovat taitavasti sepitettyjä, että joku voi jopa uskoa todeksi..."
Varmasti itsekin tiedät, että kirjoitukseni oli 100% totta. Oliko sinun mielestäsi esivalvojan toimet oikeutettuja, asianmukaisia ja kunnioittivatko ne omaisten toivomuksia? Oletko jutellut esivalvojan kanssa siitä, miten hänen toimintansa todellakin häpäisee myös Jehovan nimen?
>>Varmasti itsekin tiedät, että kirjoitukseni oli 100% totta.
Ainoa, mitä varmasti tiedän, on että yleensä kirjoituksesi eivät ole 100 % totta. Ne voivat olla jopa 99 % totta. Loppu onkin sellaista taitavasti keitettyä huttua, joka saa asiat näyttämään joltain ihan muulta. Siksi en ryhdykään kanssasi väittelemään, koska retoriikassa ja demagogiassa jään auttamatta toiseksi.
Totean vain, että ilmeisesti erehdyin, kun luulin että mainitsemassasi tilaisuudessa oli kyse vaikean sairauden mujertaman ystävän muistosta. Siinähän olikin kyse Sinusta.
Miten saatoinkaan pitää Sinua tuollaisen yläpuolella olevana, tuntevana, fiksuna ihmisenä. Mutta eipä ole ensimmäinen kerta kun saa henkeä haukkoa nähdessään miten joku on omaa agendaansa ajaakseen valmis vetämään vainajatkin mukaansa. Höh.
D
Voisitko Taavi hieman yksilöidä ja laittaa meille keskustelua seuraaville esille niitä huttukohtia Johanneksen Pojan jutuista, ettei sanasi jäisi aivan ilman painoarvoa.
>>Ne voivat olla jopa 99 % totta. Loppu onkin sellaista taitavasti keitettyä huttua, joka saa asiat näyttämään joltain ihan muulta
Olisitko ystävällinen ja kertoisit, mitkä asiat kirjoituksissani ja kotisivuillani eivät pidä paikkaansa ja ovat näin ollen "huttua". Ei ole suuri vaiva hakea niitä esiin, koska omien sanojesi mukaan niitä on vain 1%. Toki korjaan kaikki mahdolliset virheet ja erehdykset, jos niitä löytyy. Laita vaikka sähköpostissa ja niin, että siinä on nettiosoite aina mukana, niin että voin tarkistaa mistä on kyse. Kotisivujen osoitteen varmaan tiedätkin:
http://koti.mbnet.fi/jpoika/
Sähköposti: [email protected]
>>Totean vain, että ilmeisesti erehdyin, kun luulin että mainitsemassasi tilaisuudessa oli kyse vaikean sairauden mujertaman ystävän muistosta. Siinähän olikin kyse Sinusta.
Kun tuo sisar kuoli, olimme puhelimitse yhteydessä useampaankin otteeseen surevaan perheeseen ja esitimme näin lankoja pitkin surunvalittelumme ja osanottomme, koska ajattelin, etten sinne muistotilaisuuteen voisi mennä, koska yli 90% ihmisistä paheksuisi läsnäoloani. Mutta kun suvun jäsenet pyysivät ja kutsuivat tulemaan paikalle, niin menimme. Halusimme noudattaa heidän toivettaan.
Tiedän kyllä, että monien läsnäolleiden päiden sisällä saattoi risteillä minut nähdessään mm. tällaisia ajatuksia:
- miten se kehtaa erotettuna näyttää naamaansa täällä?
- olisi pysynyt poissa paikalta
- onko tuoki muka kutsuttu?
- jne.
Joten asetupa minun tilanteeseeni. Vaati aikamoista rohkeutta ja tyyneyttä mennä paikkaan, missä todennäköisesti vain kourallinen ihmisistä olisi mielissään nähdessään minut. Siitä huolimatta yritin esiintyä niin näkymättömästi kuin mahdollista, etten kiinnittäisi huomiota itseeni. Kestin kyllä monien tuijotuksen, mutta tuskaani lisäsi se, ettei leskimies sitten ilmaantunutkaan paikalle. Oliko jotain sattunut? Esivalvojan käytöskö hänet oli pitänyt poissa vaimonsa hautajaisista?
No esimerkiksi kohta jossa eräästä muistotilaisuusvieraasta sanottiin:
>>...istui takarivissä, joten hänen ilmeitään en voinut seurata. Mutta ei hänkään ilahtunut ollut minun näkemisestäni.
Herra JP:lla ei ole edellytyksiä arvioida minun ilahtuneisuuteni astetta kun hän ei edes omien sanojensa mukaan nähnyt ilmeitäni.
Olin aidosti viettämässä surujuhlaa ja näin ollen keskittynyt johonkin ihan muuhun kuin JP:aan.
Siispä ainakin tältä osin juttu oli huttua. Mikä pistää epäilemään, että mahtaisiko hänen kirjoituksissaan yleensä olla enemmänkin tuollaisia pikku yksityiskohtia, jotka nopeasti luettuna voisivat kuulostaa tosilta, mutta ovatkin kaverin mielikuvituksen tuotetta?
Mutta eihän tuollainen luova totuuden käsittely vaikuta miehen luotettavuuteen lainkaan, eihän?
>>Herra JP:lla ei ole edellytyksiä arvioida minun ilahtuneisuuteni astetta kun hän ei edes omien sanojensa mukaan nähnyt ilmeitäni.
Jos olisit ollut ilahtunut näkemisestäni (edellisestä on jo aikaa), niin kai olisit tilaisuuden jälkeen halunnut muutaman sanan vaihtaa kanssani? Vai eikö sinun tapanasi ole tervehtiä niitä, joiden näkeminen varsinkin pitkästä aikaa ilahduttaa? Vaikka Vartiotorniseura kehottaa karttamaan erotettuja, vanhimmilla on kuitenkin mahdollisuus jonkin verran olla tekemisissä erotettujen kanssa. Ohjeiden mukaan jopa kerran vuodessa vanhin voi ottaa yhteyttä erotettuun, ja sinähän olit siinä komiteassakin jäsenenä joka erotti minut.
Näin ollen et ollut ilahtunut näkemisestäni. Päättelyketju on aukoton.
>> Herra JP:lla ei ole edellytyksiä arvioida minun ilahtuneisuuteni astetta kun hän ei edes omien sanojensa mukaan nähnyt ilmeitäni.
>> Olin aidosti viettämässä surujuhlaa ja näin ollen keskittynyt johonkin ihan muuhun kuin JP:aan.
Hyvä näin.
>> Siispä ainakin tältä osin juttu oli huttua. Mikä pistää epäilemään, että mahtaisiko hänen kirjoituksissaan yleensä olla enemmänkin tuollaisia pikku yksityiskohtia, jotka nopeasti luettuna voisivat kuulostaa tosilta, mutta ovatkin kaverin mielikuvituksen tuotetta?
Kommentoit vähintäänkin "erikoisella" logiikalla kääntäen asiat ylös-alaisin. Takerrut korostaen ja keskittyen yhteen sivulauseen sitaattiin ( itseäsi koskevaan ? ) ja teet siitä laajaeleisiä ja laajemminkin henkilöön käyviä yleistyksiä, sekä hyökkäät henkilöä vastaan yrittäen leimata hänet epärehelliseksi. Objektiivista ja oikeudenmukaista ?
Samalla kuitenkin sivuutat kokonaan asian todellisen ytimen ja tapahtumien oleellisen sisällön, nimittäin sen miten eronneisiin ja erotettuihin todellisuudessa suhtaudutaan ja millaisiin sydämmettömiin ja kohtuuttomiin tilanteisiin se johtaa, asia josta tuossa nimenomaisessa tapahtumassa juuri oli ollut kyse.
Ps. Toimintamallisi on hyvin tyypillinen kaikissa tilanteissa, joissa joku nostaa esiin jonkin kiusalliseksi koetun kysymyksen ja / tai Seuran oppihistoriaan liittyvän kestämättömän asian. Kaikki tämä tuotuna esille Seuran omasta kirjallisuudesta.
Sen sijaan, että keskityttäisiin itse asiaan, kohdistetaankin kaikki huomio ja energia asian esilletuojaan, yrittäen kaikin mahdollisin keinoin löytää hänestä tavalla tai toisella edes jotakin moitittavaa, jotta voitaisiin tuomita henkilö ja välttyä tutkimasta itse asiaa.
Kyllä se vaan on niin, että vaikea on täysin luottaa heppuun muissakaan asioissa jos jää kiinni huijaamisesta yhdessä kohdassa.
>> Kyllä se vaan on niin, että vaikea on täysin luottaa heppuun muissakaan asioissa jos jää kiinni huijaamisesta yhdessä kohdassa.
Mahtanetko kutsua hyperbolaisesti huijaamiseksi tuota mainittua sivulauseen sitaattia takarivissä istujan oletetusta asenteesta ? Mikäli näin, niin tuo ko. henkilö osoitti ja vahvisti ainakin näin jälkeen päin tuossa ylempänä hyvin selkeästi millainen hänen asenteensa ja henkensä todellisuudessa on. Myöskin hänen "keskustelunsa" on kovin ylimielistä ja yksisuuntaista.
Mitä luotettavuuteen ja huijaamiseen tulee, niin kertositko mitä ajattelet esimerkiksi siitä, että Seura on kieltänyt ja edelleen jatkaa sen kieltämistä, että olisi milloinkaan ennustanut maailamanloppua.
Tämä väittämä ei kuitenkaan vastaa todellisuutta, vaan kaiki todisteen sen ennustamista maailmanlopuista löytyvät edelleen Seuran omasta kirjallisuudesta mm. kirjasta " Millions Now Living Will Never Die!" ja vuoden 1920 Vartiotornista käy ilmi yksiselitteisesti vuoden 1925 maailmanlopun ennustus.
Mitä ajattelet siitä, että ne jotka haluavat omaehtoisesti tutkia Seuran oppihistoriaa varmistuakseen pitävätkö suuntaan kuin toiseenki esitetyt väitteet paikkansa, joutuvat syrjinnän kohteiksi ?
Ohessa Seuran oma selkeä kanta koskien toteutumattomien maailmanlopun ennustajia :
"On totta, että aikaisemmin on ollut niitä, jotka ovat ennustaneet "maailman loppua", vieläpä julistaneet määräaikaa sen tulolle. ...Mutta mitään ei tapahtunut. "Loppu" ei tullut. He syyllistyivät väärään ennusteluun. Miksi? Mitä heiltä puuttui? Heiltä puuttui riittävät todisteet Raamatun ennustusten täyttymisestä. Heiltä puuttui Jumalan totuudet ja todisteet siitä, että hän ohjasi ja käytti heitä." (Herätkää! 8. joulukuuta 1968)
Odotan kommenttiasi.
JHWH = Ihmiskunta--->Raamattu--->uskonnot = mätäpaise!
palautetta j.janille
Itse havainnut hautajaisten olevan mainio mainostuspaikka..
Emännän pappa kun kuoli (olin viel Jt silloin), siltikin hämmästelin miten vähän puheessa muisteltiin vainajaa ja miten paljon mainostettiin uskontoa.
Tämän asian merkityksen tajusin vasta paljon myöhemmin...
Jep, havaittu on. Saisivat JT:t asennoitua suvaitsevammin ja kunnioittaa vainajaa enemmän.