Heti kun meille tulee vähänkin riitaa, niin vaimoni uhkailee erolla. Alan olla pikkuhiljaa kyllästynyt tähän, mutta minulla on suuri huoli tyttärestäni. Voiko vaimoni muuttaa tyttäremme kanssa toiselle paikkakunnalle vastoin minun tahtoani? Itse haluaisin eron sattuessa yhteishuoltajuuden, mutta voiko vaimoni saada yksinhuoltajuuden vastoin tahtoani?
kysymyksiä lapsista
epätietoinen mies
11663
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Voi saada yksinhuoltajuuden sinun tahtoasi vastaan. Mutta vain oikeusteitse.
Voi muuttaa toiselle paikkakunnalle, jos hänelle tulee yksinhuoltajuus tai yhteishuollossa lähihuoltajuus. Jos et hyväksy hänelle lähihuoltajuutta (=päätös lapsen asumisesta äidin luona), hän voi saada sen tahtoasi vastoin oikeusteitse.
Joten, jos pelkäät hänen muuttavan lapsen kanssa pois, älä allekirjoita sossussa paperia, jossa hänelle lähi/yksinhuoltajuus äläkä hyväksy hänen vaadettaan niistä oikeudessa.
Oikeudessa myös lapsen mielipidettä kysytään, mikäli tämä on riittävän vanha.
Jos äiti muuttaa ilman sopparia/oikeuden päätöstä, hae nopeasti lähihuoltajuutta oikeusteitse. Jos tuo prosessi viivästyy, aika on äidin puolella.
Kiitos hyvistä neuvoista. Jäi vielä mietityttämään tuo lähihuoltajuus asia. Onko se niin, että jommasta kummasta vanhemmasta tehdään aina lähihuoltaja? Saako lähihuoltajaksi valittu muuttaa lapsen kanssa ihan minne vaan vastoin toisen vanhemman tahtoa?
Miten suuri riski on, että oikeus määrää yksinhuoltajuuden äidille vastoin isän tahtoa, kun molempien asiat ovat kunnossa?
"Onko se niin, että jommasta kummasta vanhemmasta tehdään aina lähihuoltaja?"
On. Tämä henkilö saa sitten lapsilisät, sekä elatusmaksut toiselta vanhemmalta (tai tukea kunnalta). Rahat tietenkin ovat tarkoitetut lapsen kuluihin, mutta esim. tilanteessa, missä lapset viettävät paljon aikaa sen toisenkin vanhemman luona, joutuu tämä toinen vanhempi yleensä rahoittamaan lasten kulut (huone, huonekalut, ruoka jne.) sitten ihan yksinään.
"Saako lähihuoltajaksi valittu muuttaa lapsen kanssa ihan minne vaan vastoin toisen vanhemman tahtoa?"
Kunhan kotimaassa pysyy, käytännössä kyllä. Ulkomaille muuttoon tarvitaan sen toisenkin vanhemman suostumus.
"Miten suuri riski on, että oikeus määrää yksinhuoltajuuden äidille vastoin isän tahtoa, kun molempien asiat ovat kunnossa?"
Se on varsin todellinen riski. Käytännössä tuollaisessa tilanteessa oikeus yleensä uskoo sosiaaliviraston tekemää olosuhdeselvitystä, joka turhan usein tuollaisessa tilanteessa on äidin puolella. Tämä siis edellyttäen, että lapset ovat niin nuoria, ettei heiltä asiaa kysytä. Jos kysytään, lasten tahto on hyvin painava tekijä jos vanhemmat ovat muuten tasaveroisia, sitä painavampi mitä vanhemmat lapset.
Yksi hyvin merkittävä tekijä on se, että lapsille katsotaan olevan hyväksi sen, ettei lapsen olosuhteet turhaan muutu. Jos lasten äiti muuttaa pois, älä missään tapauksessa anna lapsia mukaan, vaan pidä heidät luonasi. Kiletäydy allekirjoittamasta lapsia koskevaa muuttoilmoitusta. Perustele lasten jäänti sinulle sillä, ettei lasten koulut/hoitopaikat/kaverisuhteet muutu. Jos äiti saa lapset mukaansa ja lapset aloittavat uudessa päiväkodissa/koulussa jne., olet hyvin todennäköisesti jo menettänyt pelin, koska oikeusprosessi olosuhdeselvityksineen kestää helposti reilut puoli vuotta.
Ihan hyvin tuo yh-isä ("kollegani siis") vastasikin.
Muutama lisätarkennus :
- avioeron yhteydessä on aina sovittava (tai sitten oikeuden päätöksellä) lapsen huoltajuudesta (yksin/yhteis), asumisesta (kumpi lähivanhempi) ja elatuksesta (paljonko etä maksaa elatusmaksuja).
Huoltajuuden suhteen nykyään suositaan yhteishuoltajuutta, ellei toinen vanhemmista ole jonkin sortin hörhö. Minimissään yhteishuoltajuus tarkoittaa sitä, että muutamiin papereihin tarvitaan myös etän nimi ja etä on oikeutettu saamaan viranomaisilta tietoa lapsistaan (mm sairaala, koulu...).
Lähihuoltajuutta ajatellen oikeus pyrkii ns. status-quo -ratkaisuihin. Eli lapsen olot säilyisivät mahdollisimman ennallaan. Sen vuoksi asia vireille HETI jos vaimo vie lapsen väkisin pois.
yh-isä-vm-64
Vähänkin riitaa ? Niin mistä ? Sinun tekemättömistä töistä vai seksittömyydestä elämässänne ?
Ero ei ole lapselle mukava asia . Kahden kodin seilailu ei ole kivaa !
Keskustele vaimosi kanssa siitä mikä mättää suhteessanne - Vaimon uhkailu voi olla vain pelottelua ,
että sinä olet siellä kotona aina kiltti ja tottelevainen aviomies ;) D.
Pistä vaimosi näissä asioissa kuriin ja helli niin , että erovouhotus unohtuu.
Meillä naisilla on se suuri vika vetää se erokysymys aina riidan tullessa, valitettavasti! Mutta yhtä lailla se monesti on vain pelkkä suuri sammakko sieltä suusta. Ei tarkoita oikeasti sitä eroa, siis!
Mutta ymmärrän, että se vituttaa miestäkin, kun aina uhkaillaan pois lähtemisellä ja lasten kanssa vielä.
En tiedä vaimosi suunnitelmista, mutta itsestäni tiedän, että minulla se oli keino saada mies pysähtymään ja ajattelemaan meidän suhdetta, kun tuntui, että kaikki muut asiat meni aina meidän parisuhteen edelle!
Tarkoitin itse eron uhkailulla sitä, että en minäkään tässä iänkaiken ole odottelemassa, milloin herralla olisi aikaa minullekkin. Meillä mies vähensi menojaan, ja varsinkin ravintolareissut jäivät viimein pois, mikä helpotti suunnattomasti meidän elämää.
Luulen oikeasti vaimosikin haluavan yhteistä, mukavaa aikaa kanssasi ja tuo uhkailu on hätähuutoa häneltä.
Kun nainen päättää oikeasti lähteä, ei siinä enään erolla uhkailla, vaan on tullut jo hiljaisuus ja suunnitelmat on oikeasti jo aika pitkällä. Silloin nainen miettii, miten saisi sen asian miehelle sanottua, että kämppä on jo katsottuna.
Jos et itse halua erota, huomioi vaimoasi enemmän. Vaimosikin kuuluisi sitä tehdä sinulle.
Eroase on aika julmatapa saada suhde toimimaan. Omalla kohdallani riitatilanteissa (lue erimielisyyksissä) jostain asiasta ex-vaimo käytti aina eroasetta hyväkseen tietäen, että ero tilanteessa minulla ei tosiasiallisesti ole mahdollisuutta saada lapsia itselleni, koska äitinä hänellä ei ollut mitään ongelmia jotka olisivat johtaneet lapsien tuomitsemiseen minulle. Kommentit oli, että "lähde sitten vetänään" tai "erotaan sitten, kun oot niin paska". Mielestänä kyse oli puhtaasta vallakäytöstä parisuhteessa. Riippumatta siitä mistä erimielisyys oli syntynyt. Mainittakoon, että baareissa juokseminen (2x vuosi) ja sohva perunaloikoilu ollut taustalla, vaan vietin vapaa-aikani kotona ja lasten kanssa osallistuen siihen "tylsään arkeen".
Oli sitten kyse suusta päässeestä sammakosta tai mistä tahansa muusta, eroaseen käyttö on aina ehkä julmin ase parisuhteessa. Yllättävää on huomata kuinka paljon sitä pariskuntien riidoissa käytetään toiseen vaikuttamisen keinona ajattelematta sen seurauksia. Tässä suhteessa en ota kantaa sukupuoliin, vaan molemmat sukupuolet näyttävät käyttävän sitä varsin sumeilematta. Joka tapauksessa pitkässä juoksussa se jää muistiin ja usein käytettynä varmaan johtaa jomman kumman osapuolen päätymiseen avioero ratkaisuun. Kyseessä on itseään toteuttava ennuste ja henkilö, joka ei ole edes harkinnut eroa alkaa sitä vakavissaan harkita, koska sitä kokoajan tyrkytetään ratkaisuna tai vaikuttamisen keinona. Varsinkin jos ei voi olla varma toisen aikeista.
Vallankäytön välineenä eroase on siinäkin mielessä julma, että se johtaa toisen osapuolen alistumiseen. Tasa-arvoisesta suhteesta ei silloin ole enää kysymys, vaan puhtaasta vallakäytöstä henkisellä tasolla. Toistuvana uhkailuna ollaan jo lähellä henkisen väkivallan tunnusmerkkejä, joka parisuhteessa on yhtä haavoittavaa kuin fyysinen väkivalta. Varsinkin monet miehet "hyväksyvät" itseensä kohdistuvat uhkailun tietän eron toteutuessa jäävänsä kakkoseksi. Ero uhkailu kyllä kertoo myös jonkinlaisen arvostuksen puutteesta ja ehkä jonkinlaisesta kypsymättömyydestä riippumatta sukupuolesta. Eri asia on jos erolle on oikeasti syytä (väkivaltaa, päideongemia, uskottomuutta yms.)
Asia kannattaa puhua pois, ei tarvitse sen jälkeen erolla uhkailla.
Miksi se erosta EI uhkaileva puolisko sulkee vain suunsa? Parisuhde on kommunikointia ja se joka ottaa aseekseen sen vaitonaisuuden, on raukkamaisempi siellä puhumattomuuden verhon takana, kuin se, joka edes yrittää saada mieltä kiristävän asian ilmoille...
Ehkä se erolla uhkaileva yrittää vakuuttaa itselleenkin, että sekin vaihtoehto on parempi, kuin mykkä puoliso. Saattaa se muuten ollakkin, ero silloin parempi.
Puhumattomuus se julma ase on suhteessa, se julmin.
Ei ainakaa ex vaimosta ollut puhumaan. Nyt onneksi ollaan erottu. Nyt kyllä haluaisi puhua ja selvittää, mutta sen suhteen on jo myöhäistä. Se julmuus (uskottomuus, perättömät väittee alkoholiongelmasta ja väkivaltaisuudesta, huonosta isyydestä yms.) jota eroprosessin aikana ex osoitti oli vaan vakuuttelua itselleen ja ympäristölleen miksi kanattaa erota. Pahinta oli että ympäristö ja tuttavat nieli koko tarinan. Jopa alkuun lastenvalvojakin. Onneksi ymmärsin käydä lääkärissä ja kerätä riittävät todisteet maksa-arvoista yms. jotka sitten esitin. Loppujen lopuksi sain yhteishuoltajuus päätöksen ja sovittua kohtuulliset "ehdot" lapsen tapaamisiin. Myös sosiaalihuollon tietoihin merkittiin, että esitetyille syytteille ei ole olemassa totuuspohjaa.
Selvää on että puhumattomuuskin on vallan käyttöä parisuhteessa riippumatta kumpi sitä harrastaa.
Nyt kannattaa huomioida sellainen asia, että jos olette naimisissa ja lapsi asuu kanssanne yhteisessä asunnossa johon jäät asumaan ja vaimosi lähtee pikaistuksissaan, niin hän ei voi viedä lasta kodistaan eli yhteisestä asunnostanne ilman suostumustasi. Muuttoilmoitukseen tarvitaan molempien huoltajien allekirjoitus eli lupa. Jos et myönnä lupaa, voit käskeä vaimosi pakata kamansa ja lähteä itse mutta lapsi jää. Näin on laki ja monikaan ei sitä edes tiedä tai ajattele.
Vasta kun lähihuoltajuudesta on sovittu sosiaaliviranomaisten luona tai oikeuden päätökseellä lapsi muuttaa mihinkään entisestä kodistaan, jos siinä asuva ei anna hänelle muuttolupaa.
Käytännössä nykyään ei myönnetä sen enempää äidille kuin isällekään yksinhuoltajuutta, jos molempien asiat ja mm viinankäyttö yms on terveellä pohjalla. Myös se, että vanhemmat eivät pysyt sopimaan lapseen liittyvista asioista ja niistä tiedottamisesta voi johtaa siihen, että oikeus puoltaa yksinhuoltajuutta. Tässä tilanteessa taas pitää siis itse pysytyä osoittamaan olevansa se osapuoli joka pyrkii tiedottamaan asiat toiseelle mitää salaamatta ja kostamatta.