olen nyt ollut ahdistunut parin kuukauden ajan. suhteessamme ei ole mitään vikaa ja mieheni on elämäni tärkein ihminen. kuitenkin menin ja ihastuin toiseen (mitään en ole tehnyt tämän ihastuksen kanssa) ja sen jälkeen on ahdistanut niin että hengästyttää. en näe tulevaisuutta tämän ihastukseni kanssa, koska elämme täysin erilaista elämää ja muutenkin kyseinen tyyppi ei ole pitkällä ajatuksella minulle hyvä. haluaisin ahdistuksen pois mutta se ei lähde. en osaa lopettaa juttelua ihastukseni kanssa ja se on mielestäni tässä suurin ongelma. olen miettinyt yksinmuuttoa ja eroa, mutta en tiedä onko se sitä, mitä oikeasti haluan. koen että nykyinen mieheni on sielunkumppanini, mutta jostain syystä silti ahdistaa. onko muita ja onko sellaisia jotka ovat tilanteesta selvinneet ja saaneet jatkaa rauhassa suhdettaan ja avoliittoaan?
oletko selvinnyt ahdistuksesta?
987123654
4813
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Puuttuuko suhteestasi kuitenkin jotain mitä se toinen voisi tarjota? Pakkohan siinä toisessa jotain on olla vaikka kuinka kiellätkin sen ettei hän ole millään lailla hyvä koska ethän muuten ihastuisi sellaiseen missä ei ole mitään erikoista. Jos keksit mitä suhteestasi puuttuu ja saat sen korjattua niin asiahan hoituu siten.
Ota etäisyyttä ihastukseen, järjestät asiat niin ettei sun tarvis nähä sitä ollenkaan pitkään aikaan. Aina ku sä näät sen niin ihastuksen tunteet tulee vaan enemmän pintaan. Mä pysyn aina kaukana mua viehättävistä tyypeistä, sen takia ettei minkäänlaista ihastusta pääse syntymään.
Minusta on mukavaa olla kaikkien ihanien ihmisten kanssa tekemisissä ja paljon. Jos on ihastunut johonkin niin mitä sitten? Eihän se vielä saisi aiheuttaa syyllisyyttä ihmiselle että tuntee jotain kivaa tunnetta eli ihastuu? Eli tuntee itsensä jonkun seurassa erityiseksi ja kokonaisemmaksi.
Kun on oikein monen viehättävän tyypin kanssa tekemisissä osaa ollakkin tekemisissä sellaisten kanssa. Ei sitä tarvitse viedä yhtään pitemmälle. Siihen oppii kyllä ja oppii laittamaan selvät rajat itselleen eikä tarvitse pelätä ihastumista. Maailma on täynnä ihania ihmisiä.
Kyllä parisuhteeseen mahtuu ihastumisia. Jos ihastuu kerran ja säihkähtää omaa tunnetta niin että elämä heittää kuperkeikkaa on syytä opetellakkin ihastumaan. Kohdata ne tunteet pelkäämättä että nyt sekoaa kaikki. Mun mies tietää mun ihastumiset ja minä sen ihastumiset. Vähän väliä niitä tulee.
Eikö olisi hienoa kun joku muu ratkaisi tuonkin ongelman puolestasi ja ahdistus häviäisi. Et tiedä mitä haluat joten älä tee mitään. Yksinkertaista. Miksi nyt pitäisi tehdä yhtään mitään? Ole ahdistunut tai päätä olla olematta. Sinä päätät sen itse. Nyt haluat olla ainakin ahdistunut. Sitten kun et halua olla lopetat sen ahdistumisen. Eli mietit jotakin muuta kuin kumpaakaan näistä miehistä. Eivät he ole tekemässä sinua onnelliseksi täällä. Ei kukaan ole paitsi sinä itse. Voit jutella ihastuksesi kanssa. Sehän on hienoa. Älä haluakkaan muuta. Jutteleminen jonkun kanssa on suuri ilo. On ihmisiä joilla ei ole ketään juttukaveria.
Ei edes sellaista mihin ei olisikaan ihastunut. Nauti edes siitä niin unohdat ahdistumisesi.
Sitten kun nautit mukavasta jutustelustasi ihanan miehen kanssa nautit omastakin ihanasta miehestäsi.
Ihme syyllisyys sinulla. Siitä voisit yrittää ensimmäisenä päästää irti.