Puhutaan niin paljon ihannenaisesta ja miehestä, olen selaillut palstaa, ja rupeasin ajattelemaan voisinko olla jonkun ihannanainen vaikka olenkin jo 46 vuotias ja minulla on kaksi aikuista lasta (täällä haukutaan paljon keski-ikäisiä naisia, olen ymmärtänyt että olen liian vanha samanikäiselle miehelle). Minua sanotaan kauniiksi, ja tunnen itseäni usemmiten ihan kauniiksi. Olen tumma lyhythiuksinen, 165/55 kapeavyötäröinen nainen, jonka silmät hyvin usein kehutaan kauniiksi, ilmeiseti pitien ripsien ja ilosien katseen takia ja vartaloni kuulemma kadehditaan. Rakastan kauniita vaatteita ja tavaroita, arvostan laatua ja vähän yleisyyttäkin, olen varmaan jonkin verran esteetikko tai pedantti, kaikki pitää sopia yhteen täydellisesti (pinnallista ja turhamaista).
Pidän myös paljon lukemisesta, sisustamiesta, koti-illoista, ulkoilemisesta ja puutarhassa puuhalemisesta, jonkin verran matkustelemisesta välillä leipomisesta ja joskus uusien ruokaresepien kokeilemisesta, muuten en ole niin kovin innokas kokki, vaikka osaan laittaa ruokaa. Olen perusluonteeltani iloinen, rauhallinen mutta myös sosiaalinen, tasapainoinen, hyvä kuuntelija, elämääni tyytyväinen, minulla on ollut hyvä lapsuus, ehkä mua on lellitty vähän liikaakin, olen aina saanut mitä olen halunnut (ei välttämättä ollenkaan hyvä asia). Osaan kuitenkin hoitaa talouttani ja omaisuuteni hyvin (on ollut pakko oppia kun on itse vastuussa kaiksesta). Täällä on ollut juttua siitä miten reagoidaan siihen että nainen on varakas. Onko se hyvä vai huono juttu? En rupeaisi elättämään ketään, mutta en koe olevani pihi kun on rakkaasta ihmisistä kyse. Tässä asiassa olen kutenkin ehkä liiankin varovainen, en luota kovin helposti siihen että ihastus koskee vain minua. (huono kokemus avioliitosta) Olen tupakoimaton ja käytän alkohoolia hyvin rajallisesti, esim. viiniä ruoan kanssa. Minulla on kokopäiväinen toimistotyö ja opistotasoinen koulutus (sekin tuntuu olevan monelle kriteeri, että on vähintään amk tasoinen koulutus, ei voi mitään). Tämä ei loppujen lopuksi ole kovin vakavasti otettava juttu, kunhan vain olen utelias.
Pidän myös paljon lukemisesta, sisustamiesta, koti-illoista, ulkoilemisesta ja puutarhassa puuhalemisesta, jonkin verran matkustelemisesta välillä leipomisesta ja joskus uusien ruokaresepien kokeilemisesta, muuten en ole niin kovin innokas kokki, vaikka osaan laittaa ruokaa. Olen perusluonteeltani iloinen, rauhallinen mutta myös sosiaalinen, tasapainoinen, hyvä kuuntelija, elämääni tyytyväinen, minulla on ollut hyvä lapsuus, ehkä mua on lellitty vähän liikaakin, olen aina saanut mitä olen halunnut (ei välttämättä ollenkaan hyvä asia). Osaan kuitenkin hoitaa talouttani ja omaisuuteni hyvin (on ollut pakko oppia kun on itse vastuussa kaiksesta). Täällä on ollut juttua siitä miten reagoidaan siihen että nainen on varakas. Onko se hyvä vai huono juttu? En rupeaisi elättämään ketään, mutta en koe olevani pihi kun on rakkaasta ihmisistä kyse. Tässä asiassa olen kutenkin ehkä liiankin varovainen, en luota kovin helposti siihen että ihastus koskee vain minua. (huono kokemus avioliitosta) Olen tupakoimaton ja käytän alkohoolia hyvin rajallisesti, esim. viiniä ruoan kanssa. Minulla on kokopäiväinen toimistotyö ja opistotasoinen koulutus (sekin tuntuu olevan monelle kriteeri, että on vähintään amk tasoinen koulutus, ei voi mitään). Tämä ei loppujen lopuksi ole kovin vakavasti otettava juttu, kunhan vain olen utelias.
Vastaukset 1
Vanhimmat
No mikset? Kuulostat ihan miellyttävältä ja fiksulta naiselta.
Varakkuudesta harvemmin on haittaa ellei sitten ole niin rikas ja tunnettu että kaiken maailman huijarit ryhtyvät vainoamaan.