Saako uskovainen ihminen olla masentunut? Onko se luvallista vai kärsiikö siitä uskovan ihmisen kiillotettu ulkokuori pahastikin? Miten masentuneisiin suhtaudutaan srk:ssa, jäävätkö he peräpenkkirivin viimeiseen nurkkaan vailla kenenkään huomiota? Onko masennus saatanasta peräisin oleva asia aina? Mitä sanoo helluntailaisten raamattu tähän?
Bipolaarisesta oireyhtymästä kärsivä, vaikea
persoonallisuus
20268
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
aurinko paistaa risukasoihin ja kuivattaa niitä entisestään.
* Eikä se ole mistään saatansta, vaan oma lihamme on heikko, masunnuksen aikana se pirulainen kyllä tekee ehdotuksiaan monenmoisia, älä vaan sitä kuuntele. Sano itsellesi, "minä olen nyt masentunut, eikä se kuulu sille pirulaiselle ollenkaan, Herrani Jeesus Kristus huolehtii minusta masentuneenakin. Ja kiittää voi siinäkin tilassa, älä vaan anna perkeleelle sijaa. Kiitä verestä!
raadollinen jolla on tunne-elämä. Mikäli on vastoinkäymisiä, kaikki ei mene kuten on suunnitellut, sattuu yllättäviä ikäviä asioita, on työpaineita ja rahahuolia yms. niin masennus on normaali reaktio. Asiaa ei voi perustella saatanalla, koska kenelle hyvänsä voi sattu mitä hyvänsä, olipa sitten uskova tai ei.
Vaikka Jeesus huolehtii omistaan, niin maallisessa elämässä et voi heittäytyä pelkästään Hänen varaan. Jollet hoida raha-asioistasi itse, niin tuskin niitä Jeesus hoitaa sinun puolestasi. Jollet hoida terveyttäsi, käy lääkärillä tarvittaessa, niin ei Jeesus tee sitä sinun puolestasi. Ja mikäli kaikkien ponnistelujesi jälkeen epäonnistut, et voi jäädä odottamaan, että kyllä se Jeesus hoitelee ne asiat.
Eli niin kauan kuin elämme maallista elämäämme, meidän on hoidettava omat asiamme. Lihamme on heikko, mutta pettymys voi olla vielä suurempi, jos emme itse tee asioillemme mitään, vaan odotamme, että Jeesus tekee ne puolustamme.
Mikäi ihminen on masentunut, silloin on pyrittävä etsiytymään sellaisen ihmisten pariin, jotka voivat todella auttaa. Keskustelu, kuuntelu ja avoin jutustelu syistä voi auttaa pääsemään ulos siitä ympyrästä, johon ihminen on tahtomattaan joutunut. Ei saa jäädä pyörimään asioiden sisälle, vaan on etsittävä ulospääsyä.
Sen verran voin todeta, ettei ainakaan seurakunta ole se paikka, jossa olisi paras mahdollinen apu. Aloittajan mainitsemat "riskit" ovat siellä olemassa, ja silloin masennuslääke voi entisestään pahentaa tilannetta.
Mutta toivotaan että löydät ulospääsyn aivan maalaisjärkeä käyttäen. Etsi itsellesi sellaista, mitä olet aina halunnut tehdä, niin se auttaa unohtamaan masennuksen. Tsemppiä.
"Ja mikäli kaikkien ponnistelujesi jälkeen epäonnistut, et voi jäädä odottamaan, että kyllä se Jeesus hoitelee ne asiat."
......eipä pidä paikkaansa, omalla kohdallani kaikkien epäonnistumisien jälkeen ns. syvimmässä suonsilmäkkeessä lilluessani ja päättäessäni, että "Nyt tämä paska sai riittää enkä yritäkään saada enää mitään aikaiseksi" tai oikeammin tein vain sitä, mikä sattui itseäni miellyttämään silloisten taloudellisten mahdollisuuksien rajoissa, niin annas olla siitä se vaan lähti rukousten voimalla rullaamaan eteenpäin ja "ihme" toisensa jälkeen tapahtui...... tämän päivän elämää ei voi verrata siihen, mitä se joskus pahimmillaan oli.
rukoilu auttaa masennukseen.
**Etsi itsellesi sellaista, mitä olet aina halunnut tehdä, niin se auttaa unohtamaan masennuksen.**
ei noin vain "unohdeta".
Masennuksesta ei tiedä kukaan muu kuin sen itse kokenut.
pitäisikö istua kynnet ristissä ja odottaa ihmettä? Kyllä sekin on nähnyt ja koettu mikä apu seurakunnalla on.
**Jassoo, no
x-hirvas
pitäisikö istua kynnet ristissä ja odottaa ihmettä?**
noin?
Saa olla masentunut. Ja sairasta ei saa millään tavalla syyllistää sairaudestaan. Jumala voi parantaa, se on Hänen käsissään, ja jos ei paranna tässä ajassa, sairas ei ole millään tavalla huonompi ihminen tai uskovainen.
Itse olen elänyt 25 vuotta bipolaarisen läheisenä, ja tiedän kuinka raskas ja rankka sairaus se on.
ihmisten seurassa on huomattavasti helpompi hengittää ja olla, koska ei tarvitse yliyrittää yhtään mitään, niinkuin kaikenmaailman kyseenalaisten menestyjien seurassa. Masentunut ihminen voi olla paljon lähempänä todellista elämän sykettä kuin se, joka
"lentää kaahottaa herkkujen perässä marjapuskasta toiseen eikä tiedä oikein mistä puskasta rupeaisi popsimaan ja kun vielä tuo toinenkin kaahottaja tuossa ehtii popsia osan herkkullisista marjoista ja suurin osa marjoista tuppaa vielä tippumaan maahankin tuon reppana siipirikon syötäväksi.
Eli sitten kun on käynyt selväksi, ettei sairas parannukaan tuota pikaa (esi)rukouksista huolimatta, selän takana (=parhaimmillaan) aletaan epäillä 'syntisen' uskoa ja salaisia tunnustamattomia syntejä.
Siitäkin voi olla 99% varma, ettei mielisairasta lueta edes samaan kastiin muiden kroonisesti sairaiden kanssa. Ei kukaan halua kaveerata hullun kanssa.
Tässäkin vastaajat ovat keskittyneet masennukseen suhtautumiseen (sitä ap tosin kysyikin), mutta otsikosta käy ilmi, että kysyjä tarkoittaa nimenomaan bipolaarisen masennusta. Bipo on tosi hankala sairaus, sekä itselle että ympäristölle.
Jos menet srk:aan maniassa, he ymmärtävät senaikaisen käytöksesi olevan 'todellinen persoonallisuutesi'. Jos mania ei ole ihan mahdoton, saat ulospäinsuuntautuneena ja iloisena vauhtiveikkona varmasti huomiota ja ehkä kavereitakin. Mutta annas olla, kun masennusvaihe iskee! Silloin, viimeistään, tajutessaan että 'hulluhan se on', kaikki jättävät.
niin tulee kyllä aika usein mieleen, että taitaapi aika monella olla välillä jyrkkiäkin mielialavaihteluja. Tänään naapuri sanoo suu korviin asti hymyillen päivää ja huomenna katselee ojanpohjia ohikulkiessaan. Tänään lääkärini on niin empaattista että ja huomenna hyvä kun pääsee ovesta sisään, niin alkaa katsella jo kelloon sen näköisenä, että voisitko vähän lyhentää stooriasi. Tänään työkaveri on niin yhteistyöhaluinen että ja huomenna siltä ei saa minkäänlaista vastausta yhteistyötä vaativiin kysymyksiin. Tänään puoliso on niin mielinkielin, huomaavainen ja ihana ja huomenna kuin myrkyn niellyt.
Tässä yhteiskunnassahan on vain tapana syyllistää ja helposti diagnosoida "hulluiksi" asiantuntijoiden ja harrastelijoiden toimesta ne, jotka muuten ovat heikkoja ja puolustuskyvyttömiä, kuten köyhät, kouluttamattomat, erilaisen erikoiset ihmiset, jotka eivät sovi ns. muottiin.
On paljon helpompi sanoa köyhälle,joka valittaa vaikeuksiaan, että "Kuule, sinulla on nyt masennus, jospa heittäisit muutamat dropit naamaasi ja lakkaisit valituksen" kuin sanoa rikkaalle, yhteiskunnan huippupaikoilla olevalle huseeraajalle, että "Hei, että kaiken tuon hötkyilysi taustalla on sinulla on kyllä Bipolaarinen mielialahäiriö yhdistettynä keskivaikeaan masennukseen vaativan persoonallisuuden kanssa".
Syötkö Litoa?
Ei taida olla! Kukapa haluaa olla masentunut. Ei kukaan. Pitäisikin miettiä mistä masennus johtuu. Miksi toiset kärsivät siitä ja jotkut eivät.
Minäkin kärsin siitä aikanaan, mutta Jeesus pelasti. Minun ajatustapani olivat väärät. Olin imenyt ympäristöstä vaikutteita, jopa tavan ajatella. Sen jälkeen, kun Jumalan Sana tuli Jumalaksi minulle, sain armon tulla terveeksi. Jumala riisui masennuksenvaipan ja luota, että niin Hän tekee vielä sinullekin. Usko tekee vapaaksi.
Mitä skeidaa "Vapautettu" puhuukaan. Onhan näitä ihmisiä, jotka väittää, etteivät he ymmärrä mitä masennus on, etteivät he voi käsittää, miten joku voi olla noin masentunut. Joopa-joo, sitten kun seuraa näitä ihmisiä lähemmin, niin hehän vain peittävät sen tarkoituksettomuuden tunteensa esim. mielettömään touhuamiseen, epämääräiseen jurnuttamiseen, puhumattomuuteen tai sitten heidät leipäläpensä jauhaa tolkutonta jauhantaa, missä viljellään vain sanoja sanojen vuoksi. Ihminen, joka uskaltaa sanoa, että OLEN MASENTUNUT EIKÄ MINUA TÄLLÄ HETKELLÄ HUVITA YHTÄÄN MIKÄÄN JA HUOMISESTAKAAN EN MENE TAKUUSEEN, on huomattavasti rohkeampi ja lähempänä totuutta kuin totuutta pakenevat.
Sitten kun joku sanoo, että "Hei, kuulkaa tämä kaikki mitä täällä touhutaan on oikeastaan yhtä kuin ei mitään, ei sillä ole yhtään mitään merkitystä, kuinka monta tikkua me elämämme aikana kekoon kannamme", niin VOI KAUHEA SENTÄÄN MITEN MASENTAVA IHMINEN, EIHÄN TUO OSAA ELÄÄ OLLENKAAN VOISITKO OLLA HILJAA JA HAKEA MIELIALALÄÄKITYSTÄ.
Ja tosiasia on se, että saahan sitä täällä maailmassa kuvitella jotain olevansa ja saavansa muka paljonkin aikaiseksi, mutta se on tosi vähäistä ja mitäänsanomatonta, mitä yksi ihminen täällä elämänsä aikana puuhailee, puuhailee sitten ihan mitä vaan.
Job 10:1 "Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa
Job 10:18-19 Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!
19 Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.
Ja kuinka Jumala rakastikaan Jobia ja ymmärsi mitä ihmisen elämä voi pitää sisällään ja Jumala jopa nuhteli niitä, jotka syyttivät Jobia kaikesta tästä valituksesta.
Jobihan oli suurissa koetuksissa valituksensa aikan, mutta ei jäänyt niihin koetuksiin, vaan sai hyvän ja rikkaan elämän takaisin. Rikkaamman kuin mitä ennen koetusten aikaa oli kokenut.
VT onkin juutalaisten menestysteologiaa, katsos UT:ssa kaikki menestys on 'vain' (heh!) spirituaalista, hengellistä.
VT:ssä kuvattu vanhurskaan ihmisen elämän siunaus materialla on vain esikuva Messiaalta tulevasta hengellisestä siunauksesta. Samoin Jobin ruumiillinen kärsimys on vertauskuva uudestisyntymättömän elämästä 'kuolleen ruumiissa', s.o. ilman Jeesuksen tuntemista.
Ihan maallisella tasolla:
Kyllä on ihmisten ymmärtämättömyys rajatonta. Ei osata erottaa nomaaliin elämään kuuluvia mielialanvaihteluita invalidisoivasta sairaudesta, joka vie työkyvyttömyyseläkkeelle.
Bipolaarisuus (ennen: maanisdepressiivisyys) on vaikea mielialasairaus, jolle ihminen itse ei voi mitään. Alttius sairastumiseen on osin perinnöllinen. Lääketieteellisessä mielessä se on parantumaton, joskin oireettomia kausia voi olla pitkäänkin ja sopivilla lääkkeillä voidaan joskus helpottaa ihmisparan kärsimyksiä, ei aina.
Jobhan ei jäänyt valituksiinsa vain ja ainoastaan sen takia, että Jumala yhtäkkiä "käänsikin kelkkansa" hänen suhteensa ja käänsi Jobin elämän suunnan valoisampia aikoja kohti. Muutenhan Job-parka olisi luultavimmin sairastunut vakavaan masennukseen.
"Kyllä on ihmisten ymmärtämättömyys rajatonta. Ei osata erottaa nomaaliin elämään kuuluvia mielialanvaihteluita invalidisoivasta sairaudesta, joka vie työkyvyttömyyseläkkeelle"
....onhan näitä tosiaan sancta simplicitas -lääkäreitä, jotka suoraan aivopesuopinahjostaan päästyään (aivopesua 6 vuotta = kandit luulevat olevansa järjestään jonkinlaisia inkarnaatioita) vääntävät samantien diagnoosin Masentunut kaikille, jotka utelujen jälkeen uskaltavat avata suunsa ja sanoa, että "onhan niitä murheita ja kyllähän ne vähän elämään harmia tuovat".
Lähinnä elämään harmia tuovat yksinkertaiset lääkärit.
Psykiatri on erikoislääkäri, joka on perehtynyt alaansa 4-6 vuotta vähintään perustutkinnon suorittamisen jälkeen.
Maanisdepressiivisyys mielitautina on tunnettu vuosisatoja. Edelleenkin se -päinvastoin!- alidiagnosoidaan, sillä sairaat eivät hakeudu lääkärille maniavaiheessa. Bipolaarisuuden hoito pelkkänä masennuksena voi olla karhunpalvelus potilaalle, puhumattakaan siitä että hihhulit kieltävät koko sairauden.